Peliviikko jatkuu ja ajattelin kirjoitella eräästä lapsuuden pelistä, nimittäin Call of the Cthulhu: Shadow of the Cometista. Lapsuudessani ennen Intternettiä ja Battlefieldejä moninpeli saattoi tarkoittaa sitä, että kokoonnuttiin kaverin luokse pelaamaan seikkailupelejä ja ratkottiin näiden puzzleja yhdessä. Yhteistyötä hyvin monesti tarvittiinkin, sillä netistä ei pystynyt katsomaan apuja ja tuon ajan pelit eivät tosiaankaan pidelleet pelaajaa kädestä ja opastaneet oikeaan suuntaan. Nyt kun parikymmentä vuotta tuosta kultaisesta 90-luvusta on mennyt ja GOG.COM teki kulttuuriteon julkaisemalla Shadow of the Cometin latausversion, niin otin pelin pikakäsittelyyn.
Shadow of the Comet yhdistelee seikkailua sekä kauhua ja tämän jälkimmäisen se on ammentanut aikalailla suoraan kauhukirjailija H.P. Lovecraftin maailmasta. Peli kertoo John Parker -nimisestä valokuvaajasta, joka saapuu Illsmouthin pikkukylään ottamaan valokuvia lähipäivinä ohi liitävästä Halleyn Komeetasta vuonna 1910. Samalla Parker haluaa selvittää mitä tapahtui komeetan edellisen vierailun aikana vuonna 1834, kun Lordi Boleskin -niminen mies näki jotain odottamatonta ja tuli tämän johdosta mielisairaalakuntoon. Aluksi kaikki vaikuttaa aivan normaalilta, moni kyläläinen toivottaa Parkerin tervetulleeksi jne, mutta pian hän alkaa huomaamaan ettei kaikki ole OK pinnan alla. Kaupunkilaiset juonivat jotain, lähimetsiköissä käydään ikävän oloisia riittejä ja Lovecraftinsa tuntevat tietävät, ettei kaikki pahuus tule aina ihmisen muodossa.
Itse toimin lapsuudessa enemmän sivustakatsojana kaverini pelatessa tätä peliä ja varmasti sen vuoksi en muistanut enää yksityiskohtaisesti pelin tapahtumista. Tämä oli omalla tavallaan kuitenkin hyvä asia, koska sain nyt sitten itsekin pohtia pelin ongelmia puhtaalta pöydältä. 90-luvun seikkailupelit olivat aikoinaan mielestäni joko helppoja tai vaikeita, mutta harvemmin siltä väliltä. Shadow of the Comet kuuluu mielestäni näistä tuohon vaikeampaan kategoriaan. Pelin kontrollit ja käyttöliittymä oli nyt hiiriohjauksiin totuttua hieman kömpelöt ja eniten peli saa satikutia siitä, ettei se anna paljoa mitään palautetta jos teet vähänkään väärin. Itsellä meinasi jäädä jo tämän pelin ensimmäinen päivä pelaamatta loppuum. ellen olisi kurkannut netistä vinkkiä. Paljastui että olin koittanut tehdä aivan oikeaa asiaa oikeassa huoneessa ja useammankin kerran, mutta koska en tehnyt sitä juuri oikeassa kohdassa niin peli ei antanut pienintäkään vinkkiä että "siirry ensin pari metriä vasemmalle...". Peli on ilmeisesti myös tarkka siitä, että asia X pitää olla tehtynä ennenkuin voit tehdä asian Y ja tästäkään et saa mitään vinkkiä. Nyt taas muistan, miksi 90-luvun pelejä on sanottu hankaliksi. Muutoin peli on kyllä tunnelmaltaan todella kiinnostava ja varmasti tulee pelattua myöhemmin pelin pari viimeistäkin päivää loppuun, koska peli jäi lapsuusvuosina kesken ja on ihan jees peli, jos ei vaan anna äsken mainittujen seikkojen häiritä.
