Tarjous: Musta perjantai

Vaikka vielä ei ole edes perjantai, niin monikaan ihminen ei ole pystynyt välttymään tiedolta, että tämän viikon perjantai on musta. Kyse on alunperin Yhdysvalloista tulleesta Black Friday -päivästä, joka aloittaa kauppojen joulusesongin, joka puolestaan on vuoden vilkkainta aikaa. Suomalaisten näkökulmasta tämä näkyy erityisesti verkkokaupoissa, joissa on kyseisenä päivänä suuria tarjouksia tuotteisiin.

Alennusmyyntejä on käytännössä kaikkien tuoteryhmien kaupoissa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti elokuviin, TV-sarjoihin, peleihin ja viihde-elektroniikkaan liittyvät alennusmyynnit. Jotkut nettikaupat ovat alennusmyyntinsä jo aloittaneet, jotku (erityisesti suomalaiset) kaupat aloittavat sen vasta puolenyön aikaan. Kauppojen myyntimenetelmät vaihtelevat toisistaan paljonkin. Jotkut näistä lätkäsevät myyntikataloginsa kerralla näkyviin, toiset taas ripottelevat uusia alennuksia verkkosivuillensa pitkin päivää. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen päivä ja hyvin todennäköisesti itsekään en malta pitää luottokorttiani kokonaan jemmassa.

Tässä on kuitenkin muutamia sivustoja, joita kannattaa seurata päivän aikana, tottakai omien mieltymystensä mukaisesti riippuen millaisen tavaran ostamisesta on kiinnostunut:

CDON.COM
Coolshop 

Discshop (alkanut jo)

Gigantti 

GOG.COM (alkanut jo)

Greenman Gaming (alkanut jo)

Origin  (alkanut jo)

Steam Store (ei varsinaisesti Black Friday vaan Steamin syysale)

Veikon Kone 

Verkkokauppa.com 

Tuossa oli vain muutamia mieleen tulevia verkkokauppoja. Onko sinulla mielessä hyviä seurattavia? Jos on, niin kerro meille muillekkin kommenteissa! :) Ja millaisia löydöksiä teit?

Peliviikko: Overwatch

Peliviikko alkaa olemaan lopuillaan ja nyt on vuorossa viimeisimmän pelin vuoro. Tällä kertaa vuorossa ei ole mikään Disneyn tasohyppelypeli eikä edes 90-luvun seikkailupeli. Tällä kertaa vuorossa on niinkin vanha peli, kuin tänä vuonna julkaistu Overwatch. Itse en lähtenyt pelin julkaisun yhteydessä Overwatch -hypejunaan mukaan, koska minulla oli ennakkokäsitys että kyseessä on käytännössä vain Team Fortress 2 -peli nykyaikaisemmilla grafiikoilla ja uusilla hahmoluokilla. Tänä viikonloppuna Overwatch oli ilmaiseksi pelattavissa, joten ajattelin tarkistaa olivatko ennakkokäsitykseni oikeat. Aluksi joudun lisäksi sanomaan, että en kerennyt pelaamaan Overwatchia hirmu paljoa eli pelattuja matseja kertyi alle kymmenen eli kerkesin näkemään vain todella pienen pintaraapaisun pelistä. 

Overwatch on kuitenkin melko simppeliä tiimipohjaista FPS-räiskintää, aivan kuten TF2 oli aikoinaan. Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen ja säntäävät sokkelomaiseen kenttään räiskimään keskenään. Toisen tiimin jäsenten tappaminen on kuitenkin sivuseikka ja tärkeintä on suorittaa tehtävää, joka saattaa olla kentästä riippuen esim. kontrollialueiden valtaamista tai vaunun työntämistä kentän läpi samalla kun luodit sinkoilevat ilmassa. Ennen pelin alkua valitaan pelihahmo hyökkäys-, puolustus-, tankki- tai tukiluokasta ja tämä vaikuttaa siihen, millaisella roolilla taistelua sitten käydään. Perusajatus pysyy siis täysin samana, kuin mitä TF2:ssa oli. Se missä Overwatch kuitenkin eroaa TF2:sta on sen tarjoama monipuolisuus. TF2:n yhdeksän hahmoluokan sijaan Overwatchissa on jokaisessa neljässä luokassa 5-7 hahmoa kussakin. Jokaisella hahmolla on omat aseistuksensa ja pelityylinsä, joten jokaiselle löytyy varmasti omaan pelityyliin sopiva hahmo.

Kuten aiemmin mainitsin, niin tutustumisaikani peliin oli melko vähäinen ja varmasti mielipiteeni pelistä olisi erilainen, jos olisin kerennyt tutustumaan siihen paremmin. Nyt tuntemattomat kartat, eri hahmojen aseistukset ja uusi peli ylipäätänsä aiheuttivat vielä sen, että pelaaminen oli aikamoista kaaosta ja kompurointia. Em asioiden tultua tutuksi pelaaminenkin tulee varmasti nautittavammaksi, mutta nyt se jäi lähinnä suuremmalla hahmomäärällä varustetuksi TF2-kopioksi.

Peliviikko: Zak McKracken and the Alien Mindbenders

Peliviikko alkaa olemaan kohta jo loppusuoralla, mutta nyt olisi vielä toiseksi viimeisin pelin pikaesittely. Itse olen tykännyt todella paljon LucasArtsin seikkailupeleistä aina 90-luvulta lähtien ja erityisesti Monkey Islandit, Indiana Jonesit ja Maniac Mansionit ovat olleet lähellä sydäntäni. LucasArtsin pelilistoilla on kuitenkin eräs peli joka on saanut valtavia määriä kehuja, mutta silti se ei ole saanut ainakaan enää viime vuosina paljoa huomiota pelaajien keskuudessa. Tämä peli on Zak McKracken and the Alien Mindbenders, joka oli LucasArtsin kolmas seikkailupeli heti Labyrinthin ja Maniac Mansionin jälkeen.

Peli kertoo Zak-nimisestä kirjailijan alusta, joka työskentelee höpöhöpöjuttuja julkaisevassa tabloidi-lehdessä. Zakin aikomus siirtyä työstämään omaa kirjaa on lehden päätoimittajalle OK juttu, kunhan tämä kirjoittaa vielä yhden viimeisen lehtiartikkelin telttailijoita terrorisoivasta kaksipäisestä oravasta. Lehtijuttua tehdessä reportterillemme paljastuukin kuitenkin ettei kaksipäiset pörröhännät olekaan ainoa outo asia joka on meneillään, vaan myös avaruusolennot ovat punomassa juoniaan valloittaakseen Maan. Asialle pitäisi luonnollisesti tehdä jotain.

Zak McKracken kuuluu siis LucasArtsin varhaistuontantoon ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se on grafiikaltaan ja käyttöliittymältään samaa luokkaa Maniac Mansionin kanssa. Vanhimpien Lucas-pelien tapaan käytettävissä olevia verbejä oli vielä hulpeat 14 kappaletta, mutta jostain syystä sekä esineiden katsominen ja ihmisten jututtaminen taas puuttuvat kokonaan. Pelissä matkaan lähtee käytännössä jokainen esine jota ei ole pultattu seinään tai lattiaan kiinni ja siinähän sitten koitat selvittää puzzleja, kun housun taskut pursuavat esineistä. Onneksi nämä puzzlet eivät ole kuitenkaan mahdottoman vaikeita ja peli etenee suht rivakkaasti. 

Peli on tarkoitettu humoristiseksi seikkailuksi, joskin aika on tainnut ajaa tällä saralla ohi ja aiheutti ainakin itseällä vain pieniä hymähdyksiä. Jos kuitenkin suhtautuu tähän peliin normaalina graafisena seikkailupelinä ja tutustumisreissuna LucasArtsin pelihistoriaan, niin Zak McKracken on ihan kiva tutustumisen kohde.

Peliviikko: Simon the Sorcerer

Viikonloppu alkoi taas uuden peliin tutustumisen merkeissä. Jos Lion Kingin ja Aladdinin jälkeen odotitte että seuraavana vuorossa olisi Jungle Book, niin ehei vaan tällä kertaa mennään seikkailupelien pariin. 90-luku oli graafisten seikkailupelien kulta-aikaa ja tuolloin valta-asemaa piti Sierra ja LucasArts. Nämä firmat eivät olleet kuitenkaan ainoita lajissaan ja myös Adventure Soft astui areenalle omilla Simon the Sorcerer -peleillään. Itse skippasin aikoinaan ensimmäisen osan ja siirryin suoraan Simon the Sorcerer 2:een, joka oli vallan hyvä ja erityisesti hauska seikkailupeli. Nyt ajattelin ottaa myös ensimmäisen osan käsittelyyn ja katsoa, että oliko pelisarja jo alussa yhtä hyvä.

Simon on tavallinen teinipoika, jonka lemmikkikoira karkaa eräänä päivänä vintille. Yllättäen vintille aukeaakin ulottuvuusportti toiseen maailmaan, jonne kaksikko uteliaana astelee. Pian Simonille paljastuu, ettei hänen saapumisensa tähän velhojen ja satuhahmojen täyttämään maailmaan ollut silkkaa sattumaa, vaan kylän velho Calypso on joutunut pahan Sordid -velhon vangiksi ja Calypso kutsui Simonin pelastamaan hänet. Pelastusoperaatio vaatii taikuuden hallitsemista ja tämän vuoksi Simonista täytyy ensin leipoa velho. Apua hommaan Simon saa paikallisessa kapakassa iskustelevilta neljältä velholta, jotka laittavat Simonin suorittamaan erinäisiä tehtäviä, kuten perinteisessä seikkailupelissä on tapana. 

Kysyttäessä mistä Simon tiesi miehet velhoiksi.

Pelissä on todella paljon samankaltaisuuksia Monkey Islandiin ja kapakan velhojen lisäksi tutulta vaikuttavat niin käyttöliittymä, kuin huumorikin. Pelin huumori todellakin toimii ja siinä päästään jo todella lähelle LucasArtin pelien tasoa. Jos Simon the Sorcerer on mennyt aikoinaan ohi, niin suosittelen tutustumaan siihen viimeistään nyt ja samalla kannattaa tutustua myös pelisarjan toiseen osaan, joka oli myös ihan bueno peli.

Peliviikko: Aladdin

Takana on neljäs päivä peliviikkoa ja sen myötä on neljännen pelin pikaesittelyn vuoro. En ole pahemmin suunnitellut etukäteen mistä peleistä kirjoittelisin, vaan olen pyrkinyt tarttumaan peleihin ihan senhetkisen fiiliksen mukaan. Eilen kirjoittelin Lion Kingistä ja se herättikin parin lukijan kommentoimaan Disneyn tasohyppelypelejä. Kommenttien yhteydessä esiin tuli firman toinenkin samoihin aikoihin tehty tasohyppelypeli Aladdin ja tästä se ajatus sitten lähti seuraavaksi peliksi.

Sulttaanin suurvisiiri Jafar haluaa saada käsiinsä Ihmeiden Luolassa sijaitsevan taikalampun vallatakseen maan itselleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ongelmitta ja Jafar tarvitsee luolaan päästäkseen Aladdinin apua. Aladdin houkutellaan mukaan kertomalla luolassa olevista rikkauksista ja tästä seikkailusta saadaankin hyvä tekosyy Aladdinille juosta ja pomppia kaupungin kaduilla, aavikolla, luolissa ja ties missä muissa itämaisissa paikoissa. Alueilla vastaan tulee vihaisia turbaanimiehiä ja vihaisia eläimiä ja kaikilla tuntuu olevan jotain Aladdinia vastaan, kerta hyökkäävät nuoren miehen kimppuun. Näihin tehoaa joko miekalla huitominen tai ympäristöstä kerättävillä omenoilla heittäminen, edellämainituista vaihtoehdoista omenat ovat hassua kyllä se tehokkaampi tapa hyökätä.

Aivan kuten Lion King, niin myös tämän pelin animoinnit on tehty todella näyttävästi ja Aladdin liikkuu muutenkin rivakkaasti tehden pelistä todella nopeatempoisen. Lion Kingin kerrasta tappavien hyppykohtauksien puuttuminen tekee pelistä helpomman ja välillä vastaan tulevalta kauppiaalta saa ostettua vielä lisäelämiä, jos on muistanut kerätä kentistä rahana toimivia timantteja. Pelasin peliä vain kaksi kertaa, joista jälkimmäisellä kerkesin pelaamaan ilmeisesti jo suht pitkälle ja nostatettua elämien määrän seitsemää asti. Lopetin pelaamisen kesken, koska kello alkoi olemaan jo melko paljon. Ei tämä siis hirmuisen vaikealta peliltä tuntunut, mutta vaikutti sitäkin hauskemmalta. Lisäpisteet pelin musiikeista, jotka olivat ainakin minun mielestä tosi hyvin peliin sopivia rallatuksia. Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä pelistä todella paljon, jopa Lion Kingiä enemmän.