Pelattu: Giana Sisters Twisted Dreams

Olen pelannut viime aikoina Giana Sisters Twisted Dreams -nimistä tasoloikkapeliä jonka nimesin vuosipäiväpostauksessa jopa vuoden yllättäjäksi. Laitoin pelistä viime viikolla ensimmäisen kentän verran pelivideota tänne mutta halusin kirjoittaa siitä vielä näin tekstimuodossa ennen kuin jatkan kyseisen pelin videoita pidemmälle. Oli erittäin lähellä etten joutunut kirjoittamaan tätä esittelyä pelaamatta peliä vielä täysin loppuun saakka sen vaikeuden vuoksi, mutta onneksi taistelin kuin miehinen mies ja läpi meni juuri äsken.

Twisted Dreams kertoo 80-luvun lopun hittipelin The Great Giana Sisters -pelin päähenkilöistä. Pelin taustatarina jää hieman hämärän peittoon mutta Gianan sisko Maria joutuu jonkinlaisen pyörteen kautta unimaailmaan lohikäärmeen vangiksi ja Giana lähtee pelastamaan tätä. Giana pystyy vaihtamaan unta mukavien unien ja painajaisten välillä mikä onkin tämän pelin keskeinen mekaniikka. 

Eri unet on tehty todella hienosti eli vaihtaessa unesta toiseen mukavan paikan söpöt eläimet muuttuvat demoneiksi, vihreät niityt aavemaisia puita viliseviksi metsiksi jne. Kosmeettisten seikkojen lisäksi meneillään oleva uni vaikuttaa alueeseen konkreettisestikin. Valittu uni vaikuttaa mm. hissitasojen liikkumissuuntiin, joidenkin vihollisten liikeratoihin, mitä reittejä pitkin pääsee etenemään jne. Pelissä tärkeää onkin oppia unen vaihtamisen sujuvasti kaiken muun ympärillä olevan sekamelskan keskellä.

Kentissä on pois pääsemisen lisäksi tarkoituksena kerätä timantteja. Sinisiä timantteja voi kerätä kumpi Giana tahansa, keltaisia saa keltatukkainen Giana ja punaisia punatukkainen. Tämä tarkoittaa sitä että Giana joutuu vaihtelemaan unitilaa kiperissäkin tilanteissa saadakseen kerättyä kaikki timantit. Teoriassa timantteja ei ole pakko kerätä mutta päästäkseen pelissä oleville pomotasoille (pelissä kolme kappaletta) täytyy aiemmista kentistä olla kerättynä tietty määrä timantteja. Itselläni timanttiongelmat tulivat siinä vaiheessa kun olin tahkonut jo kentät läpi ja löytänyt sieltä kaikki näkyvät ja mielestäni kaikki piilossakin olevat timantit ja siltikin niitä uupui... eli ei auttanut kuin alkaa tahkoamaan kenttiä uudestaan läpi salapaikkojen toivossa.

Gianalla on eri unissa erilaisia taitoja. Kivojen unien keltahiuksinen Giana pystyy pyörimään ilmassa jolloin laskeutuminen hidastuu ja hän voi liitää näin sivusuunnassa pitkiäkin etäisyyksiä. Painajaisten punatukkainen Giana puolestaan pystyy tekemään nopeita syöksyjä haluamaansa suuntaan jolloin on mahdollista murskata tiilejä tai kiviä, tappaa vihollisia tai päästä yksinkertaisesti hieman kauempana tai korkeammalla oleviin paikkoihin.

Peliä voi ohjata joko näppäimistöllä tai gamepadilla joista itse käytin jälkimmäistä. Käytössä on neljä toimintonäppäintä joista yhdellä hypätään, toisella vaihdetaan hahmoa, kolmannella tehdään punatukkaisen Gianan erikoisliikkeen ja neljännellä keltatukkaisen. Useat näppäimet vaativat aluksi paljon totuttelua mutta kun ne juurtuvat selkäytimeen, tekevät ne kinkkisimmistäkin tilanteista selviämisen mahdolliseksi.

Kinkkisistä tilanteista puheenollen niitä tässä pelissä riittää ja paljon. Pelissä on kyllä loppumattomat elämät ja   vähän väliä on ripoteltu tallennuspisteitä, mutta kuolemistakin pidetään tarkkaa kirjaa. Vastaan tulee kertakosketuksesta tappavia vihollisia, piikkejä, rotkoja ja tässä pelissä kuolema tuntuu korjaavan satoa useammin kuin muissa peleissä yhteensä. Loppupomo oli pelin vaikeustasolle uskollinen eli varmasti yksi vaikeimmista pomoista joita vastaan olen taistellut peleissä. Liioittelematta sanon että tärväsin pelkkään pomoon parikin tuntia ja vain loppumattomat yrityskerrat olivat ainoa syy miksi jaksoin jatkaa yrittämistä.

Jos pelin normaali vaikeustaso ei tuo vielä tarpeeksi haastetta niin ei hätää, pelissä on mukana Adventure -tilan lisäksi muitakin pelimuotoja, joista osan tosin saa aukaistua käyttöön vasta myöhemmin (selviämällä kentistä vähäisillä kuolemilla). Score Attack ja Time attackissa kerätään nimensä mukaisesti mahdollisimman paljon pisteitä tai koitetaan selviytyä kentästä mahdollisimman nopeasti. Kiinnostavammat muodot ovat kuitenkin Hardcore ja Über Hardcore -pelimuodot. Hardcoressa nämä jo muutenkin vaikeat kentät pelataan ilman välissä olevia checkpointteja eli peli alkaa aina kentän alusta. Ûber Hardcoressa yksikin kuolema aiheuttaa paluun koko pelin alkuun...

Nyt kun olen pelannut tämän Giana Sistersin läpi niin voin sanoa että kyseessä on tosiaan yksi parhaita viimeisen vuoden aikana pelaamiani pelejä. Peli tuo sopivasti haastetta pelaamiseen ja vaikka välillä ärräpäät lentelevätkin, tulee ohjaimen ääreen palattua kuitenkin melkein heti. Suosittelen tätä peliä kaikille hyvistä peleistä tykkääville (saa huonoistakin peleistä tykkäävät tutustua). Steamista löytyy pelin ilmainen demokin joten eikun vaan kokeilemaan!