Pelattu: Cave Story+

Pari viikkoa sitten Steamissa oli parilla eurolla peli nimeltä Cave Story+. En tiennyt pelistä oikein mitään mutta sen nimi kuulosti tutulta ja alhaisen hintansa vuoksi tein sika-säkissä-ratkaisun eli ostin pelin ilman sen tarkempia selvittelyjä. Näin jälkikäteen ajateltuna kyseessä oli heti Giana Sistersin jälkeen yksi parhaimmista viime aikojen hankinnoistani, sen verran viihdyttäväksi peli sitten lopulta paljastuikin.

Cave Story on freewarena useille alustoille julkaistu tasohyppelypeli, jonka Daisuke Amaya julkaisi vuonna 2004. Peli oli sen verran suosittu, että siitä tehtiin uudistettu versio sekä Nintendon Wiille että DSi:lle. Suosio ei loppunut tähänkään vaan pelistä julkaistiin vuonna 2012 vielä Steamiin oma versio Cave Story+, joka sisältää Wii-version useilla bonuksilla. Näitä lisäjuttuja ovat mm. uusia pelimoodeja, mahdollisuus vaihtaa käyttöön alkuperäiset grafiikat ja musiikit sekä täysin uusi Wind Fortress -taso.

Peli kertoo muistinsa menettäneestä robotista joka herää pimeästä luolasta. Ulkopuolelta löytyy kylä jota asuttavat jäniksiä muistuttavat Mimigat ja itse kylä sijaitsee saarella joka leijuu korkealla taivaalla. Kaikki ei ole tietenkään hyvin vaan kyläläisiä vainoaa mysteerinen "Tohtori", joka koittaa muuttaa rauhaa rakastavat Mimigat saarelta löytyvän punaisen kukan avulla hurjiksi tappajiksi. Pelaajan tehtäväksi jääkin siis Mimigojen auttaminen, Tohtorin suunnitelmien estäminen ja ennenkaikkea sen selvittäminen että kuka hän itse on.

Kyseessä on siis tasoloikkapeli jota on maustettu ampumisella. Pelaajahahmo voi hyppiä tasoilta toisille, joskin välillä hyppely oli hieman kömpelöä ja vaati totuttelua mutta kyllä se siitä alkoi luonnistumaan kun ohjaukseen tottui. Toiminta tapahtuu ampumalla vihollisia aseilla ja eri aseita kertyy lisää seikkailun edetessä. Pelin alun luolasta löytyy peruspistooli, mutta matkan varrella arsenaali laajenee maata pitkin pomppiviin palloihin, heitettäviin miekkoihin ja ohjuksiin. Eliminoiduilta vihollisilta jää usein keltaisia kokemuspalasia joilla aseiden tehoa voi parantaa. Vihollisista saaduista osumista menettää paitsi energiaa, myös aseen tehoa joten sekin mielessä kannattaa vältellä osumia. Itse tarina etenee keskustelujen, tavaroiden etsimisten ja pomovastustajien päihittämisten kautta. Tavarat eivät ole aina näkyvillä vaan pelaaja joutuu tutkimaan paikkoja, esimerkiksi aluksi taustagrafiikoilta vaikuttavat takat eivät ole aina pelkästään koristeita.

Peli on sopivan pituinen. Teoriassa sen voi läpäistä parissakin tunnissa jos tietää mitä pitää tehdä ja taistelut eivät tuota ongelmia mutta käytännössä peliaikaa menee etenkin ensimmäisellä pelikerralla tavaroiden etsimisen vuoksi reilusti enemmän. Vaikeustasoja on kolme joista pelasin keskimmäisellä. Pelihahmo kestää tällä suhteellisen paljon osumaa mutta lopputaisteluiden läpäisy vaati tälläkin lukuisat yrittämiset (suomeksi: pari päivää jumittelin lopputaisteluissa), puhumattakaan millainen haaste tulee hard -vaikeustasolla jossa pelihahmo kuolee jo 1-2 osumasta. 

Pelillä on myös paljon uudelleenpeluuarvoa, eri vaikeusasteiden lisäksi siinä on nimittäin kolme erilaista lopetusta, piilossa olevia varusteita ja aukaistavia pelitiloja. Nämä extrat aukaistaan joko tekemällä tai juurikin jättämällä tekemättä tiettyjä asioita pelin aikana. Lisäksi pelissä on todella hyvät musiikit jotka ovat jääneet ainakin itselläni pyörimään päähän useiksi päiviksi. Miten voi vihata peliä johon on laitettu mukaan mm. techno-versio letkajenkasta? Suosittelen jokaista tasohyppelypelien ystävää tutustumaan tähän peliin, et varmasti tule pettymään!

Rykäisin tähän loppuun vielä pienen videon pelistä ja sen valikkomusiikista. Videonmuokkaustaitoni eivät ole vielä kummoiset joten koittakaa ymmärtää :) Videossa ei pitäisi olla kummempia spoilauksia koska kohtaukset ovat yhtä puolenvälin pomon viuhahtamista lukuunottamatta aivan pelin alkumetreiltä.