Katsottu: Ammattitappajat

Heti silmälasit saatuaan dataileva Sly muuttuu shakkimestariksi.

Viimeksi katselin Sylvesteri Stallonen Spesialistin ja nyt otin käsittelyyn kyseisen miehen toisen 90-luvun leffan Netflixistä eli Ammattitappajat. Muistan että kyseinen elokuva oli  meillä VHS-nauhalla aikoinaan ja sen tulikin katsottua monta kertaa alusta loppuun joskin nyt katsottua ihmettelen hieman että minkä vuoksi. 

Elokuva kertoo Robert Rathista (Stallone), palkkamurhaajasta jota vainoaa menneisyydessä suoritettu murha ja hän haluaa siirtyä työstään eläkkeelle. Rath on suorittamassa tehtävää kun toinen palkkamurhaaja Miguel Bain (Antonio Banderas) kerkeää hoitelemaan kohteen ensin ja  Rath kiinnostuu selvittämään että keneltä tämä sai tehtävän. Näiden kahden alan ammattilaisen välille muodostuukin kissa ja hiiri -leikki siitä että kumpi on tappohommissa kovempi jätkä. Rath saa toimeksiantajaltaan viimeisen tehtävän jonka jälkeen hän voi lopettaa hommansa. Tehtävään kuuluu mm. Elektra -nimisen hakkerin (Julianne Moore) eliminointi ja senhän arvaa että pystyykö mies sitten suorittamaan tehtäväänsä loppuun...

Ilman laseja dataileva Sly kiinnostuu tietokoneiden vierestä
löytyvistä banaaneistakin.

Sylvester on tässäkin elokuvassa se vanha tuttu pökkelö. Eniten huvittuneisuuttani aiheutti miten hän esitti rauhallisempina hetkinä fiksua ihmistä... aina tietokonetta käyttäessä silmälasit menivät päälle, miettiessä syvällisiä lasit poistettiin jne. Julianne Mooren hahmo oli taas rasittavan hötkyilevä ja häsläävä jokaisessa tilanteessa. Antonio Banderasin hahmo on porukasta ainoa kiinnostava ja omalla ekstroverttisellä tavallaan jopa aika cool vaikken yleensä kyseisen miehen elokuvista niin pidäkään.

Tätä elokuvaa ei kannata katsoa jos haluaa nähdä jotain vähääkään  syvällistä tai edes hauskaa. Elokuvan ainoa valtti on toimintakohtaukset ja muutamien tunnettujen näyttelijöiden mukana oleminen ja siinä kaikki. Kyllähän tämän yhden kerran voi katsoa mutta onhan noita parempiakin elokuvia... jopa Stallonella!