Peliviikko: Lion King

Peliviikko jatkuu entiseen malliin ja vuorossa on taas uusi peli "esiteltävänä"! 90-luvulla tuli ulos useampikin menestynyt piirroselokuva Disneyltä. Näitä elokuvia olivat mm. Aladdin, Viidakkokirja sekä Leijonakuningas, joista itse olen nähnyt kokonaan vain viimeisimmän. Leijonakuninkaalla on siinäkin mielessä erikoisasema omassa sydämessä, että se oli tuolloin perheemme ainoa VHS-muodossa oleva ostettu elokuva, ainakin siihen saakka kunnes joku kehveli lainasi sen eikä koskaan palauttanut, grrrr!!!

Menestyselokuvat poikivat usein samalla nimellä pyöriviä lisenssipelejä, joskin näiden laatu vaihtelee laidasta toiseen. Itse en näitä pelejä koskaan pelannut, mutta kuulemieni kommenttien perusteella eivät ole olleet aivan siitä huonoimmasta päästä. Joku aika sitten GOG.COM -sivusto julkaisi kerralla uusioversiot näiden kolmen elokuvan lisenssipeleistä ja päätin ostaa ne talteen, jotta pääsen itsekin testaamaan onko etenkin Lion King saamiensa kehujensa arvoinen.

Lion King ei pahemmin taustatarinoita valoittele ja tarina onkin tässä tasohyppelyssä sivuosassa, mitä nyt kenttien välissä vilautetaan hieman elokuvasta tuttuja kohtauksia. Pelissä ohjataan luonnollisesti elokuvienkin päähahmoa Simbaa, joka hyppii ja pommii luonnon helmassa eläimien keskellä. Pienemmät eläimet aiheuttavat Simballe vahinkoa, kun taas suurempia hyödynnetään kiipeilyyn ja muutenkin kentissä etenemiseen. Yleensä viholliset pystyy voittamaan hyppäämällä näiden päälle, mutta jotkut näistä (esim. piikkisiat) pitää kellistää ensin kumoon karjaisulla (Simban tapauksessa naukaisulla) ennenkuin päälle hyppäämistä kannattaa harkitakaan.

Myönnetään suoraan, että itse en kerennyt pääsemään pelissä vielä kovinkaan pitkälle ja peli tuntui hyvin haastavalta näin vuonna 2016 pelatessa. Erityisesti jo toisessa kentässä tuli vastaan kohtauksia, joissa pitää hyppiä todella tarkasti virtahepojen päällä ja pienikin harhahyppy aiheuttaa välittömän kuoleman. Pahinta oli vielä se, että paikat joista Simba voi tarttua kiinni hukkuu taustaan ja joudut tekemään hypyt melkeinpä tuurilla. Pelissä on muutamia lisäelämiä ja huimat yksi continue, mutta näiden loputtua joudut aloittamaan pelin aina alusta. Välillä mietitytti, että ovatko lapset 90-luvulla tosiaan pelanneet tätä ilman ragequitteja?

Hankaluudestaan huolimatta pelissä on paljon myönteisiäkin asioita. Pelin miljöö on todella kiva ja erityisesti Simban ohjaus sinällään toimii todella hyvin. Myös Simban animointi ja liikkuminen sekä kiipeily kallioilla on mukavaa katseltavaa. Ja kukapa voisi vastustaa pientä Simbaa silloin kun hän koittaa parhaansa mukaan karjua leijonamaisesti, awwwwww! Kaikenkaikkiaan Lion King oli mielestäni haastava, mutta kivan oloinen peli, jonka pariin tulee varmasti palattua vielä myöhemminkin.