Katsottu: Coco

Vuorossa olisi nyt sitten viimeisin Pixarin animaatio-elokuva josta meinaan kirjoittaa vähään aikaan eli kyseessä on siis Coco. Katsoin tämän elokuvan itse asiassa jo useampi viikko sitten, mutta hieman kuten usein opiskelujen lopputyöraporttien kanssa, niin tätäkin tuli venytettyä ja lykättyä kokoajan jopa naurettavuuksiin asti. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, jättää muut hommat hetkeksi syrjään ja riipaista tämän tekstin kasaan

Tiesin Cocosta todella vähän etukäteen, vain sen verran että se keskittyy Meksikolaisen vainajien muistojuhlan eli Day of the Deadin ympärille. Pixarin elokuvien korkeaan laatuun uskoen sekä minulla olevista ylimääräisistä leffalipuista johtuen oli jo todella lähellä ettenkö olisi käynyt katsomassa tämän elokuvan kesän aikana paikallisessa leffateatterissa, mutta koska olin ennakkotilannut sen jo blueraynakin, niin päädyin lopulta katsomaan elokuvan kotiteatterissani.

Elokuva kertoo 12-vuotiaasta meksikolaispojasta Miguelista sekä hänen suvun synkästä menneisyydestä. Kauan aikaa sitten hänen isoisoisänsä jätti vaimonsa ja Coco -lapsensa tavoitellakseen maailmanmainetta musiikkiuralla. Tämän petoksen jälkeen perheessä on kaikenlainen musiikin harrastaminen ja kuuntelu ollut kiellettyä ja jopa suvun mustan lampaan kuva on revitty pois kaikista perhevalokuvista. Miguelilla on kuitenkin musiikki veressä ja hän hiippaileekin aina muiden silmien välttäessä omaan salaiseen huoneeseen harjoittelemaan kitaran soittoa edesmenneen idolinsa Ernesto de la Cruzin musiikkivideoita katsellen. 

Vainajien muistojuhlan alla Miguel alkaa epäilemään, että Ernesto onkin hänen kauan kadoksissa ollut isoisä ja haluaa osallistua entistä innokkaammin paikalliseen paikalliseen kykykilpailuun. Poika joutuu "lainaamaan" Erneston kitaraa tämän kryptasta ja tempautuu tämän tiimellyksessä kuolleiden valtakunnan puolelle. Miguel lähtee etsimään omia sukujuuriaan ja saa apurikseen Hectorin, ressukan joka vakuuttaa kuitenkin tuntevansa Erneston.

Vaikka odotinkin elokuvan näkemistä (ostinhan sen heti myyntiin tultua), minulla oli sitä kohtaan kuitenkin omat ennakkoluuloni. Elokuvan mainostettiin pyörivän Day of the Deadin ympärillä ja... rehellisesti sanottuna olisi mukava nähdä välillä Meksikoon liittyviä elokuvia/pelejä joissa ei mainita halaistua sanaa tuosta riivatun juhlapäivästä. Onneksi jatkoin kuitenkin katsomista, sillä elokuva alkoi näyttämään loistavat puolesta pikkuhiljaa. Aluksi kaikki näytti "vain" nätiltä, mutta viimeistään kuoleman valtakunnan väriloistosta tuli oikea VAU-fiilis, kun kaikki näytti niin hienolta. Elokuvan hahmokaarti on on laaja kiitos Miguelin lukuisat sukulaiset ja loppua kohti tarinaankin saadaan mielenkiintoisia käänteitä. Ennakkoluuloistani huolimatta Coco olikin loistava elokuva ja suosittelen sitä kaikille!