Tammikuussa kirjoittelin tänne kuvauksia
The Elder Scrolls IV: Oblivion -pelin seikkailuista. Kyseisen pelin pelaaminen jäi sittemmin tauolle, mutta nyt olen saanut upotettua näppini sarjan seuraavaan osaan eli Skyrimiin, hiphei! Olen pelannut Skyrimiä vasta muutaman päivän, mutta ajattelin kommentoida tähänmenneisiä ajatuksiani kyseisestä pelistä. Minulla on muutenkin sellainen kutina, että tulen kirjoittamaan tästä pelistä useammankin kerran vielä jatkossa...
Moni ihminen on viimeisen vajaan vuoden hehkuttanut Skyrimin täydellisyyttä... ja tavallaan ymmärrän ne näkemykset. Peli näyttää ja kuulostaa upealta, pelattavuus on hyvä ja tehtäviäkin ilmaantuu enemmän, kuin kerkeää suorittamaan. Se on siis tosi jees ja viihdyttävä peli!
Mielestäni tosin moni niistä seikoista, jotka tekevät Skyrimistä hyvän pelin, löytyivät jo Oblivionistakin. Onhan tuossa pelien välissä tapahtunut kehitystä vähän joka saralla, mutta pääpiirteittäin pelit ovat mielestäni samanlaisia. Itselleni tärkeimmät "uudistukset" ovat kaikenlaisen pienen näpertelyn ja tehtävien määrän lisääntyminen ja yksilölliset luolastot (Oblivionissa ne olivat kuin luolastogeneraattorilla automaattisesti luotuja). Grafiikoilla ja muilla ei ole niin väliä allekirjoittaneelle, koska ne olivat riittävän hyvät jo Oblissakin.

En ole seikkailuissani vielä kovinkaan pitkällä, joten mielipiteeni pelistä saattavat hyvinkin muuttua vielä paljonkin ja monta kertaa. Tällä hetkellä pelaan Nord -heimon soturilla, joka on keskittynyt yhden käden lähiaseisiin, jousipyssyyn ja parannustaikoihin. Tähän mennessä ylivoimaisen vaikeita vastustajia ei ole tullut vastaan. Toivottavasti vastus lisääntyy myöhemmin tai joudun alkamaan tasapainottamaan peliä itse sijoittamalla kokemuspisteet johonkin pitsinnypläystaitoihin, jotta örkeillekkin jää edes pienet mahdollisuudet taisteluissa. Toivottavasti myös tiirikointi vaikeutuu korkeammilla tasoilla, koska tällä hetkellä lukko kuin lukko aukeaa ongelmitta ja ilman tiirikoiden rikkoutumista ja hahmoni on kuitenkin taistelija, ei mikään näppäräsorminen lukkoihin erikoistunut varas.

Valittamisestani huolimatta Skyrim on loistava peli. Kun siirtyy pelaamaan melkeen täydellisestä pelistä (= Oblivion) tämän onnistuneesti toteutettuun seuraajaan, täytyy melkein väkisin koittaa löytää jotain vikaa, jottei kirjoitus menisi täysin jeesmiesmäiseksi! :D Todennäköisesti tulen kirjoittamaan tästäkin pelistä edellisen osan kaltaisesti stooria, mutta siitä enemmän myöhemmin...