Pelattu: Dungeon Defenders

Hankin Trendy Entertainmentin tekemän Dungeon Defenders -nimisen tornipuolustuspelin jo ajat sitten, mutta eri syistä johtuen se jäi nurkkiin lojumaan ja tutustuin peliin vasta muutama viikko sitten. Yksi näistä syistä oli Orcs Must Die, joka oli niin viihdyttävä peli etten uskonut muiden tornipuolustuspelien pääsevän lähellekään ja en sitten edes koittanut tutustua muihin saman lajin edustajiin. Nyt tutustuttuani huomasin että minkä vuoksi myös tämä Dungeon Defenders on ollut niin suuressa suosiossa, myös tämä(kin) peli nimittäin osoittautui erittäin hauskaksi ja koukuttavaksi.

Pelin ideana on puolustaa kentässä olevia suuria kristalleja örkeiltä ja muilta otuksilta, jotka hyökkäävät valtavina laumoina kentän reunoilla olevista ovista. Aluksi valitaan pelityylin määrittelevä hahmo, joka voi olla peruspelissä velho, ritari, metsästäjä tai munkki ja maksullisen lisäsisällön avulla valikoima laajenee muutamalla uudella hahmolla. Apuna pelaajalla on hahmoluokasta riippuen erilaisia ansoja ja esteitä örkkilaumojen pysäyttämiseksi. Ne eivät kuitenkaan yleensä riitä yksinään pitkälle joten otusten kimppuun joutuu käymään itsekin ja vihollislaumojen hyökätestä joka suunnasta pian on valloillaan melkoinen kaaos kun kaikki örkit  pitää saada pysäytettyä. Viholliset hyökkäävät aaltoina, joiden välissä on hieman aikaa hengähtää. Tänä aikana voi kerätä arkuista ja vihollisten ruumiilta lisää rakennusmateriaalina käytettävää manaa sekä rakentaa, korjata ja päivittää puolustusrakennelmia. Kun kaikki on valmista, voi uuden vihollisaallon päästää valloilleen ja yleensä noin kahdeksan sekasortoisen aallon jälkeen kenttä onkin pelattu läpi. Joissakin kentissä viimeisessä aallossa tulee isompi pomovastustaja joka ottaa enemmän vahinkoa mutta niiden voittamiseen on ympäristössä helpottavia apuvälineitä.

Eräs Dungeon Defendersin hauskuus on tavaroissa, niitä nimittäin riittää ja paljon. Pelissä on nimittäin Borderlandsmainen tavarajärjestelmä että hahmon voi varustaa erilaisilla tavaroilla (taikasauvat, musketit, miekat, kypärät, rintapanssarit jne) ja jokaisen tavaran ominaisuudet (teho, lyönti-/ampumisnopeus, projektiilien lukumäärä jne) generoidaan sattumanvaraisesti. Kiinnostus ei siis lopahda siis täysin yhden hyvän varusteen löytyessä kun vielä voi löytyä sitäkin parempi. Jokaista varustetta pystyy lisäksi päivittämään rahalla tiettyyn rajaan saakka. Eräs erikoisempi apu"väline" on pelaajan rinnalla taisteleva lemmikkieläin jonka ainakin itse koin erittäin hyödylliseksi. Lemmikin taidoista riippuen tämä voi tulittaa vihollisia, puskea näitä kumoon, parantaa pelaajahahmoa ja vaikka mitä kaikkea muuta. Päivittämällä lemmikinkin saa sen veran tuhokoneeksi ettei itse kerkeä monesti edes kissaa sanomaan kun lähistöllä olevat viholliset makaavat jo kuolleena maassa.

Peliä on mahdollista pelata yksin tai maksimissaan kolmeen muun ihmisen kanssa (kahdeksan pelaajan mahdollisuus on dlc-hankinnalla). Yksinpelikin onnistuu kunhan omaa toimivat puolustukset (lue: aitarakennelmat) sekä vikkelät kintut. Peli on tottakai hauskempaa kuitenkin moninpelinä kun jokainen pelaaja ottaa puolustettavakseen oman nurkkauksensa ja kommunikointi pelaajien välillä toimii. Pelaaminen netissä täysin tuntemattomienkin kanssa on mahdollista, joskin suosittelen tätä vaihtoehtoa pienellä varauksella. Ihmisiä on monenlaisia ja on vain tuurista kiinni miten reilua porukkaa (jakaako lootit tasapuolisesti, potkiiko hostaaja pelistä ulos ilman syytä?) saa pelikaverikseen. Omalla tuttavaporukalla kyseistä ongelmaa ei onneksi ole.

Eräs pelin hienouksista on mielestäni se, että peliä voi pelata kolmesta eri kuvakulmasta omien tottumusten mukaan. Oletuksena peli on kuvattu kolmannen persoonan kuvakulmasta eli pelihahmon takaa. Tämä on ollut käytössä itsellänikin kun siinä näki hyvin myös hahmon ympäristöä. Toinen kuvakulma on FPS-peleistä tuttu jossa tapahtumat kuvataan pelihahmon omasta näkökulmasta. Tämä on kai realistisin kuvakulma niin hyvässä kuin pahassa. Aseella on helpompi tähdätä haluamaansa kohteeseen, toisaalta hahmojen ollessa pienikokoisia viholliset jäävät helposti piiloon rakennelmien taakse. Kolmas näkymä on 'top-down shooter' -pelien näkökulmasta tyyliin Alien Swarm, Shadowgrounds jne. Kuvakulma on siis lukittuna hahmon yläpuolelle ja hiirellä voi tähdätä haluamaansa suuntaan. Tämän kuvakulman etuja on mielestäni hyvä yleiskuva lähimaastosta, kun taas kauempana olevia tapahtumia ei näe ollenkaan.

Pelasin pelin 12 kenttää pitkän kampanjan loppuun asti yksinpelinä mikä toi hieman haasteita kun yksin joutui puolustamaan kaikkia rintamia mutta viihdyttävää puuhaa se silti oli. Peli ei onneksaan tursua korvista ulos vaan se on niin viihdyttävä että haluan vaan lisää! Vielä on on useampi co-op -kampanja kesken, samoin kentät pitää pelata uudestaan vaikeammilla vaikeustasoilla. Eri hahmoluokkia täytyy vielä koittaa ja kehittää sekä kerätä niille ultimate varustukset puhumattakaan lukuisista DLC:nä myytävistä lisäkentistä. Kyllähän tästä pelistä saa viihdettä vielä pidemmäksikin aikaa ja suosittelen tätä lämpimästi muillekin. Jos haluat kokeilla peliä, niin siitä löytyy kahden kentän demo-versio osoitteessa

http://store.steampowered.com/app/65800 (vaatii Steam-tunnuksen)