Pikakatsaus: Uusi perheenjäsen

Olen puhunut aiemmin haluavani hankkia Playstation Vitan ja nyt oli se hetki kun päätin toteuttaa "unelmani". Lukuisat ihmiset olivat kritisoineet kyseistä laitetta erinäisiin syihin perustuen (mm. siihen ettei laitteelle ole riittävästi kiinnostavia pelejä) laittaen pienen epäilyksen mieleeni että kannattaako laitetta hankkia. Hankintapäätöksen aikana rinnalla pyöri myös Nintendon valmistamat käsikonsolit joille löytyy useita itselleni rakkaita pelisarjoja mikä vaikeutti entisestään valintaan.

Loppujen lopuksi merkittävämpänä tekijänä päätöksessä toimi Playstation Plus -palvelu johon olen sitouttanut itseni vielä piiiiiiiitkäksi aikaa ja saan kyseisestä palvelusta ison määrän pelejä "ilmaiseksi" kun taas Nintendon pelit maksaisivat luokkaa 40 euroa per kappale. Päädyin siis tällä kertaa Sonyn leiriin paljolti ihan rahallisista syistä joskaan se ei tarkoita ettenkö saata ostaa Nintendon jotain DS-konsolia vielä joskus tulevaisuudessa ja todennäköisesti ostankin.

Ostin laitteen eräästä nimeltämainitsemattomasta kauppaketjusta joka alkaa ja loppuu A-kirjaimella ja sisältää nimen Antti mutta en kerro sen tarkemmin mistä liikkeestä oli kyse. Pelin mukana sai valita joko Little Big Planetin tai Sly Cooperin ja koska olen todennut Little Big Planetit jo aiemmin hyviksi peleiksi niin valitsin sitten sen mukaan. Muita pelejä en runsaan Playstation Plus -tarjonnan vuoksi tarvinnutkaan. Laitteen mukana tuli 4 gigatavun muistikortti jolle mahtuu juuri ja juuri yksi varsinainen Vita-peli ja ehkä jotain muuta mutta niistä muista lisää hieman myöhemmin tässä postauksessa. Tallennustila tuntui auttamattoman pieneltä ja päätin laittaa samantien tilaukseen neljä kertaa suuremman kortin ja tänään kaupasta tarttui mukaan vielä suojakotelo pelilaitteelle ja sen tärkeimmille lisävarusteille.

Sitten varsinaiseen asiaan eli mitä laitteella voi tehdä. Vita-pelien pelaaminen ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä joten siihen en paneudu tällä hetkellä kovinkaan tarkkaan. Peleissä hyödynnetään sekä ohjaimen kallistelua että kosketusnäytön vetelyä sormilla mitkä tuovat oman hauskan lisänsä ainakin PS3-peleihin verrattuna. Kyllähän ohjaimen heiluttelua oli myös joissakin PS3-peleissäkin mutta mielestäni aivan liian vähän. Vitassa on PS3:en ohjaimeen verrattuna yhdet liipasinpainikkeet vähemmän mutta muuten näppäinten lukumäärä on entisellään mitä nyt sijoittelu hieman poikkeaa. Pienet tatit olivat aluksi hieman oudot mutta kyllä niihinkin (etenkin näin pienisormisena) pian tottui.

Itse yllätyin (myönteisessä mielessä) suuresti siitä kun huomasin että Playstation Storesta PS3:lle ostamani PS1 -pelit asentuivat ongelmitta myös Vitalle vaikken ollut ostanut niistä erikseen mitään Vita-versioita. PS1 -pelit vievät lisäksi todella vähän tilaa (ehkä 10% Vita-pelien viemästä tilasta) ja vaatimattomamman resoluution vuoksi niitä pelaa muutenkin mielummin pienemmältä ruudulta kuin isosta televisiolta. Näistä peleistä saa siis erinomaista ajanvietettä matkoille kun yhden huonon Vita-pelin sijaan voi asentaa 10 erinomaista PS1-klassikkoa.

Tämän postauksen oli tarkoitus olla vain pikainen katsaus itselleni uuteen laitteeseen joten tarkemmat analysoinnit jätän myöhemmäksi ajankohdaksi kunhan kerkeän tutustumaan laitteeseen paremmin. Luonnollisesti koska kirjoitan blogiini eri pelikonsoleista niin Vita liittyy myös tästä lähtien käsiteltävien laitteiden joukkoon. Tarkoitus on siis alkaa kirjoittelemaan esittelyjä myös tämän laitteen peleistä mutta jännityksen vuoksi mitään nimiä en vielä tässä vaiheessa mutta myönnän että yksi "ihan kiva" ja koukuttava peli on jo löytynyt. Palailen aiheeseen kuitenkin sitten myöhemmin...