Katsottu: Batman - Paluu

Seuraavaksi Batman-katseluissa on vuorossa luonnollisesti elokuvasarjan toinen osa eli Batman -Paluu. Tämä on varmasti eniten näkemäni Batman-elokuva, mistä seuraa samalla myös sellainen harmillinen asia, että pienimuotoinen kyllästyminen alkaa näkymään jo tähän leffaan tarttumisen yhteydessä. Pakollinen velvollisuus kuitenkin kutsui ja iskin levyn soittimeen...

Elokuva kertoo Pingviinistä (Danny DeVito), epämuodostuneesta miehestä jonka vanhemmat hylkäsivät tämän ollessa vielä vauva. Lintumies on viettänyt pienen ikänsä Gothamin viemäreissä pingviinien seurassa mutta saa mahdollisuuden nousta ihmisten ilmoille ja löytää juurensa tutustuttuaan juonittelevaan liikemieheen Max Schreckiin (Christopher Walken) ja pian miehet ovat jo kampanjoimassa Pingviiniä myös kaupungin pormestariksi. Batman (Michael Keaton) haistaa palaneen käryn kaupungin uudesta asukkaassa ja pian epäilykset osoittautuvatkin aiheelliseksi. Samaan aikaan kaupunkiin ilmestyy vielä kolmaskin peluri eli Kissanainen (Michele Pfeiffer), josta Batman ei osaa oikein sanoa että kenen puolella tämä oikeasti on, jos kenenkään.

Aivan kuten ensimmäisessäkin elokuvassa, tälläkin kertaa Batmanin roolissa esiintyy Michael Keaton. Mielipiteeni on edelleen se, että hän on ihan ok joskaan ei mitenkään erityisen kiinnostava. Pidemmän tikun sen sijaan vetää kukapas muukaan kuin Kissanaisena esiintyvä Michelle Pfeiffer. Tarkemmin sanottuna juurikin tiukkaan lateksipukuun pukeutuneena Kissanaisena, hänen todellisena minänä Selinana hän koittaa olla nössö sihteerikkö mutta ei onnistu siinä kovinkaan uskottavasti. Elokuvan varsinainen pahis eli Pingviini osaa olla melko yököttävä mussutellessaan raakaa kalaa tai työkaverinsa nenää, mutta muuten hahmo on melko lapsellinen. Max Schrek on puolestaan kuin mikä tahansa näyttelijänsä muista psykopaattisista roolihahmoista.

Lopuksi pitäisi kertoa jonkinlaista summa summarumia elokuvasta. Kuten alussa mainitsin, alkaa pienimuotoinen kyllästyminen tuntua tämän elokuvan kohdalla liiallisten katsomiskertojen vuoksi. DVD-version mukana ei tullut edes näyttelijöiden esittelyjen lisäksi muita extroja. Kissanainen ja Pingviinin myönnettäköön hilpeät ajoneuvot piristivät edes vähän, vaan ei riittävästi. Oli tämä ihan hyvä elokuva vielä viidellä ensimmäisillä katselukerralla...

Katsottu: Batman

Olen pyöritellyt mielessäni johonkin tiettyyn aiheeseen liittyvien elokuvien esittelysarjaa. Batman -elokuvat ovat yksi luonnollisimmista valinnoista, koska hahmo on ollut erityisesti viime vuosina paljon tapetilla ja suuri osa hänestä tehdyistä elokuvista (60-luvun Adam Westin tähdittämää lukuunottamatta) löytyy omasta hyllystä. Aloittakaamme siis "ensimmäisestä", vuonna 1989 Tim Burtonin ohjaamasta osasta, jonka viime näkemisestä on itsellänikin jo pari vuotta aikaa.

Elokuva kertoo ajankohdasta, jolloin Batman (Michael Keaton) on vasta tulossa Gothamilaisten tietoisuuteen. Gothamissa rehottaa rikollisuus, jota piirisyyttäjä Harvey Dent (Billy Dee Williams) ja komissaari Gordon (Pat Hingle) koittavat saada kuriin. Paremmin tehtävässä selviää kuitenkin vielä tuntematon viittasankari, joka herättää paitsi pikkurikollisten kauhun, myös lehdistön valokuvaajan Vicki Valen (Kim Basinger) kiinnostuksen. Viittasankari on tottakai Batman, ökypohatta Bruce Waynen alterego joka öisin pistää rikollisia pataan ja päivisin siemailee drinkkejä juhlissa ja pitää bisneksiä yllä. Seurana tällä poikamiehellä on vain jokapaikan hovimestari Alfred (Michael Gough). Eräänä iltana Batman estää Jack Napier -nimisen (Jack Nicholson) miehen ryöstöaikeet, mutta tämä putoaa lepakkomiehen pelastusyrityksestä huolimatta happoaltaaseen synnyttäen Batmanin ehkä pahimman arkkivihollisen - Jokerin. Loppuelokuvan ajan Batman sitten taisteleekin nemesiksensä juonia vastaan, muistelee että miten hänen vanhemmat lapsuudessa kuolivatkaan ja koittaa saada selvää, että onko Vicki nyt ihastunut Batmaniin vai Bruceen.

Tärkein hahmo tässä elokuvassa on luonnollisesti Batman, jonka roolin vetää Tim Burtonin Beetlejuice -elokuvastakin tuttu Keaton. Kaipa hän vetää roolinsa "ihan hyvin", mutta itseeni mies ei ole kuitenkaan koskaan pahemmin iskenyt, hän on vaan yksinkertaisesti tylsä. Pidemmän tikun vetää Jokeria esittänyt Nicholson, joka on ollut etenkin ennen 2000-lukua jokaisessa näkemässäni elokuvassa loistava näyttelijä. Vaikka Heath Ledger saikin viime vuosina valtavat määrät suitsutusta Jokerin roolistaan, ei Nicholsonin versio jää mielestäni ainakaan kauas. Vicki puolestaan oli ärsyttävä bimbo ja Harvey Dent herätti lähinnä kummastusta, että miksi hän on tässä elokuvassa black man.

Elokuvan DVD-versiossa on ehkä vanhuutensa vuoksi melko vähän extra-materiaalia. Mukana on päänäyttelijöiden ja ohjaajansa Tim Burtonin esittelyt tekstimuodossa. Lisänä on Production Notes, joissa kerrotaan erinäisiä trivia-tietoja tuotannon vaiheista. Lopuksi on vielä listattuna elokuvasuosituksia, jotka koostuvat lähinnä muutamasta (tuohon aikaan julkaistusta) Batman-elokuvasta ja muutaman päänäyttelijän sen aikaisista elokuvista.

Elokuva on ollut ilmestyessään varmasti hieno tapaus. Burtonmaisen synkeä maailma on näyttävä, joskin hieman sarjakuvamainen. Hahmot ovat melko lapsellisia, samoin heidän väliset dialogit. Nicholsonin Jokeri on mielestäni elokuvan parasta antia ja viihdyttää reilusti enemmän kuin itse Batman. Suosittelen elokuvaa kaikille jotka eivät ota elokuvaa liian vakavasti ja hyväksyvät edelleen muitakin kuin "let's put smile on your face" -tulkinnan Jokerista.