Katsottu: Nälkäpeli - Vihan liekit ja Matkijanärhi part 1 & 2

Yli kuukausi sitten päätin, että voisin sivistää itseäni katsomalla kaikki Nälkäpeli-leffat alta pois, kun "kaikki muutkin" on ne tuntunut katsoneen. Inspiraatio tähän tuli siitä seikasta, kun olin hetki aiemmin ostanut nämä leffat sisältävän boxin netin alennusmyynnistä ja toisaalta siitä, kun telkkarissakin alkoivat näyttämään näitä leffoja. Ensimmäisestä leffasta kirjoitinkin jo aiemmin blogin puolella ja totesin sen olevan parempi kuin mitä odotin. Entä sitten loput osat? Se selviää aivan hetken kuluttua... (tadaa!)

Vihan Liekit jatkavat heti ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Edellisestä Nälkäpelistä selvinneet Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ja Peeta Mellark (Josh Hutcherson) lähtevät kiertueelle juhlistamaan Nälkäpeli-kisan voittoansa kansan keskuuteen. Valtakunnan johtaja ja muutenkin paha mies presidentti Snow (Donald Sutherland) pelkää kuitenkin, että ensimmäisessä kisassa nuori ja uhmakkaasti käyttäytynyt pari yllyttää kansalaisia kapinoimaan valtiota vastaan. Tämän vuoksi Snow päättääkin tehdä Katnikselle uhkauksen: jos et hillitse kiertueen aikana ihmisten kapinamieltä, niin perheesi ja muut rakkaasi saavat kärsiä. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin on suunniteltu ja pian ollaankin järjestämässä taas uutta Nälkäpeliä. Tällä kertaa kisailijat "arvotaan" edellisten vuosien voittajista, jotka taistelevat pienissä joukkueissa toisiaan vastaan.

Edellinen leffa vaihtuu Matkijanärheen melko Matrix:maisella cliffhangerilla. Katniss pääsee pakenemaan Nälkäpelistä ja päätyy piilossa toimivien kapinallisten suojiin. Loikoilemaan hän ei silti pääse, sillä neitokaisen hartioille aletaan istuttamaan samantien Matkijanärhen, kapinan symbolin raskasta viittaa, jonka avulla presidentti Snow saadaan syöstyä vallastaan.

Ensimmäisen elokuvan mukana ei tullut suureksi harmikseni minkäänlaisia extroja, mutta onneksi tilanne paranee näiden myöhempien osien kohdalla. Kaikkien kolmen elokuvan mukana tulee paitsi poistettuja kohtauksia, myös ohjaajan Francis Lawrencen ja tuottajan Nina Jacobsonin kommenttiraita. Lisäksi mukana on lyhyemmät jutut valokuvaajan Murray Closen työstä sekä matkijanärhi-asun suunnittelusta.

Lopuksi mutta ei vähäisimmäksi pitäisi ilmeisesti kertoa mielipiteen näistä kahdesta (tai kolmesta) elokuvasta. Vihan Liekit yllätti minut positiivisesti, vaikkei siinä aivan ensimmäisen osan tasolle päästykään. Elokuvan kaupunkeihin sijoittuva alkupuolisko oli hieman puuduttavaa, mutta meno parani kertarysäyksellä kunhan itse Nälkäpeli taas alkoi.

Valitettavasti Matkijanärhi -elokuvat sijoittuvat suurimmalta osin kaupunkeihin ja meno on muutenkin niin ei-toiminnallista draamaa, etten saanut itseäni kiinnostumaan sitten millään. Kyllähän jälkimmäisen leffan lopussa tuli vielä se pakollinen toimintaosuus, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. That being said - Nälkäpeli ja Vihan Liekit hyviä, Matkijanärhi jotain aivan muuta.

Katsottu: Nälkäpeli

Siitä on taas pidempi tovi, kun viimeksi olen kirjoitellut elokuvista. Yksi syy tähän on ollut se, että vähäisemmällä vapaa-ajalla on tullut katseltua myös leffoja vähemmän. Toinen syy saattaa olla joidenkin mielestä ehkä huvittava, mutta minulle kuitenkin periaatteellinen. Haluan nimittäin liittää kirjoituksiini mukaan kuvia aiheena olevista leffoista/peleistä ja kuvien ottaminen Blu-ray -leffoista ei olekaan näköjään mikään helpompi juttu Playstation 4:n kautta leffoja katsellessa. Netistähän minä en kuvia käy varastamassa. Onneksi nyt lopulta muistin, että Playstation 3:n puolella ei olekaan noita samoja estoja, joten nyt saan uusimmistakin leffoista kuvat talteen, jee!

Tällä kertaa leffaksi valikoitui ensimmäinen Nälkäpeli ja todennäköisesti pian perään tulee sitten katsottua myös ne myöhemmätkin osat. Vähän aikaa sitten tilasin nimittäin kaikki osat sisältävän boxin netistä ja nyt kun televisiossa pyörivät nuo elokuvat, niin ajattelin myös itse katsoa ne kiireellä järjestyksessä alta pois. Nälkäpeliä on ilmeisesti verrattu monesti Battle Royaleen ja tämä aiheuttaa elokuvalle kovia paineita, koska Battle Royale kuuluu omissa kirjoissani elokuvien TOP-3:een.

Nälkäpeli -leffat kertovat tulevaisuudesta, jossa valtavat kapinat ovat hajottaneet nykyisen yhteiskuntamme. Tilalle nousee totalitäärinen presidentti Snowin (Donald Sutherland) johtama valtio Panem, joka alkaa järjestämään kieroutunutta "huvia" kansalle nimeltä Nälkäpeli. Tässä pelissä valtion jokaiselta 12 alueelta arvotaan kaksi edustajaa ja nämä viedään eristetylle alueelle taisteleman keskenään. Sille joka tästä koitoksesta selviää hengissä, luvataan suuria rikkauksia. Tätä näytöstä tottakai seurataan sitten ympäri maata televisiosta kuin parastakin tosi-tv ohjelmaa.

Alueella 12 on menossa 74. vuosittaisen kisan arvonta, kun köyhän Everdeenin pahin painajainen käy toteen ja arpaonni osuu perheen nuorimman tyttären kohdalle. Tietäen ettei tytöllä olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä, isosisko Katniss (Jennifer Lawrence) astuu esiin ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siskonsa puolesta. Tälläinen uhrautuvaisuus on kisassa ennenkuulumatonta, mutta järjestäjät hyväksyvät vaihdoksen ja pian Katnis ja saman kylän leipuripoika Peeta Mellark (Josh Hutcherson) ovat matkalla kohti Nälkäpelin kiehtovaa maailmaa oppaanaan aiemman kisan voittaja ja nykyinen alkoholisti Haymitch Abernathy (Woody Harrelson).

Miltäpä elokuva sitten tuntui, kun taustallani oli Battle Royalen kaltainen mestariteos? Ennakkopeloista huolimatta leffa tuntui yllättävän hyvältä. Hahmot/näyttelijät olivat (Peetaa lukuunottamatta) kiinnostavia ja samanlaisesta asetelmastaan huolimatta mukana oli riittävästi erilaisuuttakin (BR:ään verrattuna). Jenkkileffana tosin BR:n raakuus puuttui vaikka tappamista toki tässäkin harrastettiin, Pientä miinusta myös siitä, että ottaen huomioon leffan julkaisun yhteydessä olevan hypen, tämän leffan mukana ei tullut sitten minkäänlaista extra-materiaalia... ei edes kommenttiraitaa, mikä olisi ollut kiva tai jopa odotettava yllätys. Kaikenkaikkiaan vaikkei leffa nyt ihan BR:n tasolle vielä päässytkään, oli se ihan jees toimintapläjäys joka saa vielä pikkiriikkisen lisäpisteitä hyvästä naispääosasta.