Yli kuukausi sitten päätin, että voisin sivistää itseäni katsomalla kaikki Nälkäpeli-leffat alta pois, kun "kaikki muutkin" on ne tuntunut katsoneen. Inspiraatio tähän tuli siitä seikasta, kun olin hetki aiemmin ostanut nämä leffat sisältävän boxin netin alennusmyynnistä ja toisaalta siitä, kun telkkarissakin alkoivat näyttämään näitä leffoja. Ensimmäisestä leffasta kirjoitinkin jo aiemmin blogin puolella ja totesin sen olevan parempi kuin mitä odotin. Entä sitten loput osat? Se selviää aivan hetken kuluttua... (tadaa!)
Vihan Liekit jatkavat heti ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Edellisestä Nälkäpelistä selvinneet Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ja Peeta Mellark (Josh Hutcherson) lähtevät kiertueelle juhlistamaan Nälkäpeli-kisan voittoansa kansan keskuuteen. Valtakunnan johtaja ja muutenkin paha mies presidentti Snow (Donald Sutherland) pelkää kuitenkin, että ensimmäisessä kisassa nuori ja uhmakkaasti käyttäytynyt pari yllyttää kansalaisia kapinoimaan valtiota vastaan. Tämän vuoksi Snow päättääkin tehdä Katnikselle uhkauksen: jos et hillitse kiertueen aikana ihmisten kapinamieltä, niin perheesi ja muut rakkaasi saavat kärsiä. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin on suunniteltu ja pian ollaankin järjestämässä taas uutta Nälkäpeliä. Tällä kertaa kisailijat "arvotaan" edellisten vuosien voittajista, jotka taistelevat pienissä joukkueissa toisiaan vastaan.
Edellinen leffa vaihtuu Matkijanärheen melko Matrix:maisella cliffhangerilla. Katniss pääsee pakenemaan Nälkäpelistä ja päätyy piilossa toimivien kapinallisten suojiin. Loikoilemaan hän ei silti pääse, sillä neitokaisen hartioille aletaan istuttamaan samantien Matkijanärhen, kapinan symbolin raskasta viittaa, jonka avulla presidentti Snow saadaan syöstyä vallastaan.
Ensimmäisen elokuvan mukana ei tullut suureksi harmikseni minkäänlaisia extroja, mutta onneksi tilanne paranee näiden myöhempien osien kohdalla. Kaikkien kolmen elokuvan mukana tulee paitsi poistettuja kohtauksia, myös ohjaajan Francis Lawrencen ja tuottajan Nina Jacobsonin kommenttiraita. Lisäksi mukana on lyhyemmät jutut valokuvaajan Murray Closen työstä sekä matkijanärhi-asun suunnittelusta.
Lopuksi mutta ei vähäisimmäksi pitäisi ilmeisesti kertoa mielipiteen näistä kahdesta (tai kolmesta) elokuvasta. Vihan Liekit yllätti minut positiivisesti, vaikkei siinä aivan ensimmäisen osan tasolle päästykään. Elokuvan kaupunkeihin sijoittuva alkupuolisko oli hieman puuduttavaa, mutta meno parani kertarysäyksellä kunhan itse Nälkäpeli taas alkoi.
Valitettavasti Matkijanärhi -elokuvat sijoittuvat suurimmalta osin kaupunkeihin ja meno on muutenkin niin ei-toiminnallista draamaa, etten saanut itseäni kiinnostumaan sitten millään. Kyllähän jälkimmäisen leffan lopussa tuli vielä se pakollinen toimintaosuus, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. That being said - Nälkäpeli ja Vihan Liekit hyviä, Matkijanärhi jotain aivan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti