Kiertelemättä ja kaarteletta voidaan rehellisesti sanoa, että Grand Theft Auto -pelisarja on hallinnut täysin peligenreä, jossa juostaan vapaasti kaupungilla, varastetaan ajoneuvoja ja suoritetaan erilaisia, yleensä rikollisia tehtäviä. Grand Theft Autot eivät ole kuitenkaan ainoita tälläisiä pelejä ja hyvä niin, sillä jostain syystä ne eivät ole saaneet minua koukkuunsa vaikka erinomaisia pelejä ovatkin. En ollut aiemmin kuullutkaan Saints Row -pelisarjasta, ennen kuin sen jo kolmas osa julkaistiin vähän päälle kaksi vuotta sitten. Saint Row 3 tuli tunnetuksi kieli poskessa olevasta huumoristaan ja annoin sille nyt vähän aikaa sitten mahdollisuuden näyttää kyntensä. Mielestäni hyvä niin, sillä saattoipa tämä pelisarja mennä omissa kirjoissani paljon kehutun GTA-sarjankin ohitse...
Saints Row: The Third kertoo Steelportin kaupungissa toimivasta Third Street Saint -jengistä ja näiden edesottamuksista. Saintsit ovat voittaneet jengisodat (tai mitä ikinä edellisissä peleissä onkaan tapahtunut, en ole pelannut) ja ovat puhdistaneet imagonsa. Saintsit omistavat suuria yökerhoja, ovat brändänneet omia energiajuomia ja muutenkin elämä menee loistavasti. Jengiläiset eivät ole päässeet kuitenkaan vanhoista tavoistaan ja koittavat ryöstää tietämättään rikollissyndikaatin pankin jääden kiinni itse teossa. Syndikaatin johtaja Philippe Loren ehdottaa Saintseille että nämä saavat elää jos luovuttavat enemmistön omaisuudestaan, mutta näiden kieltäytymisen jälkeen vie loputkin rahat. Nimettömän päähenkilön tehtäväksi jääkin siis kerätä rahaa kasaan, tehdä kiinteistökauppoja ja ostaa sekä valloittaa lopulta kortteli korttelilta koko mediaimperiuminsa takaisin.
Teknisesti peli toimii hyvin samalla tavalla, kuin tutut GTA-pelit. Kaupungilla juostaan, ajoneuvoilla ajellaan ja aseilla ammutaan, sitä samaa huttua. Lisäksi pelaajalle tarjotaan aina välillä erilaisia QuickTimeEvent -toimintoja ja hän voi esimerkiksi kaapata vihollisia ihmiskilveksi. Tehtäviä on aina tarjolla vähintään muutamia kappaleita, joista yksi vie varsinaista pääjuonta eteenpäin. Pelissä tehdään kuitenkin muutamia kertoja ratkaisevia valintoja, joten näistä riippuu mitkä tehtävät pääjuonessa tulee pelattavaksi, hienoa koska antaa pelille uudelleenpelaamisarvoa. Saaduilla rahoilla voidaan sitten ostella itselle normaalien varustuksien ja vaatteiden lisäksi mm. kiinteistöjä, jotka tuottavat pankkitilille rahaa automaattisesti pikkuhiljaa silloinkin, kun itse peli ei ole päällä.
Millaisia ne SR3:n tehtävät sitten ovat? Samanlaisia tylsiä ja vakavamielisiä perustehtäviä mitä GTA-peleissä on aina ollut? Ei toki! Vakavimmissa roikutaan pilvenpiirtäjän seinällä suojellen alhaalla olevaa jengikaveria kiikarikiväärin avustuksella tai seurataan helikopterin ja singon kanssa kaduilla eteneviä autoja. Leppoisemmissa tehtävissä sitten ammutaan TV-kilpailujen merkeissä aseistautuneita jäniksiä, tehdään vakuutuspetoksia heittäytymällä autojen eteen (mitä useamman auton kautta kimpoilee, sitä paremmat vakuutusrahat saadaan), ollaan takaa-ajossa hevoskärryillä joita vetävät fetissiklubin röyhelöihin pukeutuneet miehet ja kaikkea muuta aivan sekoa. Myös hahmojen käymät keskustelut ovat loistavaa settiä, parhaimpana hahmona ehdottomasti fetissiklubien Zimos, joka on äänisyntetisaattorilaitteensa vuoksi yksinkertaisesti niin Gay :-D
Peli sisältää todella paljon kustomointia ja erilaisia varusteita. Itse hahmon saa kustomoida todella vapaasti ja tälle hankkia jos jonkinlaista vaatetusta ja aseistusta. Omaksi menopeliksikin saa avattua oman makunsa mukaan pelin edetessä niin autoja, moottoripyöriä, helikoptereita, hävittäjiä kuin noidan luudankin halutessaan. DLC:inä saa nykyajan tapaan myös paljon lisäsisältöä. GTA-pelien tapaan pelistä löytyy useita eri radioasemia ja näissä soi erinomaista humppaa, joskin parhaimmat musiikit alkavat soimaan juoneen liittyen tietyissä kohdissa ja pistivät hymyn huulille ainakin itselläni.
Mielestäni peli oli vallan mainio yllätys ja todellakin kiinnostavampi kuin GTA:t. Peliä voi pelata halutessaan myös kahden pelaajan yhteistyöpelinä, mikä ei juonellisesti eroa millään tapaa yksinpelistä mutta on tottakai hauskempi porukalla. Suosittelen tätä peliä jokaiselle joka on vielä onnistunut missaamaan pelin ja pelin aikuismaiset teemat tai yleensäkkään huumori ei haittaa. Tähän loppuun vielä pieni video jonka laitoin kasaan pelin actionista, olkaa hyvä!
