Pelattu: Sly Raccoon HD

Itse kuulun siihen pelaajakuntaan, joka on tutustunut Playstationin legendaarisiin pelisarjoihin vasta reilusti jälkijunassa. Näiden ohittamieni pelisarjojen joukossa ovat mm. Sly Raccoonit, mutta onneksi nämä kolme peliä julkaistiin pari vuotta sitten HD remasteroituna trilogiana. Postimiesten lakkoilujen vuoksi alkoi vaikuttamaan uhkaavasti siltä, etten saisi Fallouttiani lomani aikana, niin päätinpä sitten ottaa odotellessa käsittelyyn ensimmäisen Sly-pelin.

Sly on Pariisissa asusteleva pesukarhu, joka on kunnostautunut sukunsa tapaan varkauksien saralla. Suvun ammattisalaisuudet ovat nidottuna Thievius Raccoonus -nimiseen käsikirjaan, jonka kuitenkin Fiendish Five -niminen rikoskopla varastaa Slyn ollessa vielä lapsi. Nyt aikuisuuden partaalla Sly päättää lähteä ystäviensä Bentley -kilpikonnan ja Murray -virtahevon kanssa koplan perään aikomuksenaan noutaa suvun käsikirja takaisin ja toverusten matka viekin kolmikon ympäri maailmaa piiloutuneiden rosvopomojen viiteen tukikohtaan.

Nämä tukikohdat on jaettu kentät yhdistävään aula-alueeseen sekä varsinaisiin tehtäväalueisiin, joista tarkoituksena on hakea avain. Kun tarpeeksi monta avainta on kerätty, aula-alueelle avautuu reitti eteenpäin ja lopulta pomohuoneeseen, jossa Fiendish Fiven jäsentä vedetään kuonoon.

Itse pelaaminen on pääosin perinteistä 3-ulotteista tasohyppelyä. Sly juoksentelee ympäri sarjakuvamaisia tasoja, välttelee vihollisia ja näiden virittämiä ansoja ja keräilee kolikoita. Sauvallaan varkaamme voi tintata vihollisia sekä käyttää koukkuna kiipeilyssä. Koska varas on, tietyissä paikoissa Sly voi käyttää varastaitojaan eli useimmiten hiippailla seinien vieruksia pitkin päästäkseen kuilujen toiselle puolelle. Lisäksi kun Sly saa kerättyä kentästä kaikki pullot, saa hän lukitusta kassakaapista uusia helpottavia (joskaan ei pakollisia) taitoja.

Peli on sarjakuvamaisen grafiikan ja dialogien perusteella suunnattu hieman nuoremmalle väelle, mutta ihan hyvää viihdettä se oli myös tälläiselle vanhemmalle herrasmiehelle, esim. hiippailua kuvaavat ääniefektit toivat hymyn omillekin huulille. Itse kentät ovat suhteellisen helppoja, mutta vaikeustasoa nostaa hieman kuolemat yhdestä osumasta (kahdesta jos olet saanut hevosenkengän). Pientä vaihtelua tasohyppelyyn tuovat myös minipelit, joissa ajellaan kilpaa pakettiautolla tai annetaan suojatulta Murrayn tai Slyn hiippaillessa tukikohdassa. 

Kyllähän jotkut kohtaukset aiheuttivat useampiakin uudelleenyrityksiä ja voimasanojen lentämistä, mutta pääosin peli oli kuitenkin sopivan vaikea ja viihdyttävä ainakin pienemmissä erissä. Suosittelenkin peliä siis kaikille ehkä hieman lapsekkaiden tasohyppelypelien ystäville.

Pelattu: Infamous

Sucker Punch Productionsin Infamous on yksi ensimmäisiä pelejä joita ostin Playstation 3:lle. Syinä hankinnalle oli se että olin kuullut kehuja kyseisestä pelistä ja lisäksi se että sain jatko-osan Infamous 2:n Playstation Plussan kautta ja halusin pelata sitä ennen ykkösosan läpi. No pelaaminen venähti hieman eli syksyllä aloitin, pidin välissä hieman taukoa ja nyt alkuvuonna rykäisin pelin viimeinkin loppuun saakka. Peli ei ollut varsinaisesti huono tai pitkä, harhauduin vaan tapani mukaisesti pelaamaan muita pelejä siinä välissä. Tässä nyt kuitenkin kommentointejani kyseisestä pelistä.

Peli kertoo Cole MacGrathista, Empire Cityssä työskentelevästä pyörälähetistä joka joutuu apokalyptisten tapahtumien keskipisteeseen. Cole on toimittamassa viattomalta vaikuttavaa lähetystä kun paketin sisältö räjäyttää kaupungista kuuden korttelin alueen tuusannuuskaksi. Kuin ihmeen kaupalla Cole selviää tapahtumasta mutta ei ilman seuraamuksia. Parantuessaan Cole huomaa itsessään uusia kykyjä, hän pystyy nimittäin varaamaan kehoonsa suuria määriä sähköä ja hyödyntämään sitä erilaisin keinoin. Tapahtumien vuoksi Empire City kuitenkin laitetaan karanteeniin ja myös kolmen pääsaaren välillä kulkevien siltojen liikenne estetään. Kaupunkiin tulee kaaos kun rikollisuus alkaa rehottamaan ja vähäiset poliisivoimat alkavat olemaan voimattomia, samoin kansalaiset alkavat sairastelemaan. Asioille pitäisi siis tehdä jotain ja Cole koittaa päästä kaupungista pois tyttöystävänsä Trishin ja kaverin Zeken kanssa. Cole saa apua myös hallituksen agentti Moyalta ja useammalta rikollisjengien johtajalta. Jotkin tarinan käänteet riippuvat siitä että päättääkö pelaaja tehdä moraalisesti hyviä vain pahoja tekoja joten pelin kulku saattaa vaihdella hieman eri pelikerroilla.

Pelin etenee erilaisia tehtäviä suorittamalla, joilla aukaistaan uusia alueita ja tehtäviä sekä edistetään pääjuonen kulkua. Tehtäviä on monenlaisia ja saattavat olla esimerkiksi yksinkertaisesti rikollisjoukon  eliminointia, tiettyyn paikkaan siirtymistä nopeasti tai kaupungin katuja etenevien myrkkyautojen tuhoamista.

Colella on käytössä monenlaisia sähköön liittyviä taitoja joita saa lisää vielä tarinan edetessä. Perustaitona Cole pystyy ampumaan kädestää pieniä sähköpalloja seka pudottautumaan korkeuksista maahan aiheuttaen paineaallon joka aiheuttaa ympärillä tuhoa. Muita taitoja ovat mm. shokkiaallon teko jolla voi lennättää vihollisia katoilta alas, eräänlaisen käsikranaatin heittäminen, hidastuksella ja zoomauksella varustettu sniputteluammus ja ilmeisesti tuhovoimaisin isku jossa taivaalta iskee etenevä salama jonka etenemistä voi ohjata kallistamalla peliohjainta. Kaikki nämä erikoisemmat taidot kuluttavat Colen sähkövarantoja joten akkuja täytyy välillä muistaa myös ladata. Tämä tapahtuu imemällä virtaa kaupungin energialähteistä kuten sähköpylväistä ja autoista. Lisäksi saatuaan kokemuspisteitä Cole pystyy hankkimaan päivityksiä taitoihinsa jolloin niistä tulee luonnollisesti tehokkaampia versioita aiemmista.

Peli oli viihdyttävä tapaus. Itse tarina on kylläkin hieman mielenkiinnoton ja tylsä tapaus erilaisine "yllättävine" käänteineen, mutta ainakin sen toteutus on ollut ihan menettelevä sarjakuvamaisine kuvineen. Tehtävät toistavat harmittavan paljon toisiaan kun samanlaista myrkkyautotehtävää tulee noin viisi kertaa, vankien saattotehtävää viisi kertaa jne. Toisaalta taas pelin vapaan maailman liikkuminen, sulavasti apinanlailla kiipeily rakennusten seiniä ja sähköjohtoja pitkin jne ovat hauskaa puuhaa mikä tasoittaa hieman edellämainittuja epäkohtia. Vaikka tämä peli ei olekaan aivan täydellinen, on se silti  hauskaa puuhailua ja riehumista. Lisäpeliarvoa tuo vähän myös pelissä tapahtuvat moraaliset valinnat joiden vuoksi pelin voi pelata ensin sankarillisena hyviksenä ja sen jälkeen vielä itsekkäänä roistona.

Laitoin tähän loppuun vielä pienen videopätkän esimerkiksi pelistä. Kuvan laatu ja koko on sen verran huono että kannattaa ehkä katsoa tässä pienemmässä postikorttikokoisessa ruudussa. Videossa tehtävänä on tuoda sähköt takaisin erääseen kaupunginosaan käynnistämällä viemärissä olevan sähkögeneraattorin. Aluksi etsitään itse viemärin sisäänkäynti, sieltä saadaan uuden supertaidon ja matkan varrella nistitään tottakai useita pahiksia jotka koittavat estää Colen aikomukset.