Muutama vuosi sitten tutustuin pitkän kiertelyn ja kaartelun jälkee Battlestar Galacticaan, jota kaikki nörteiksi itseään tituleeraavat olivat hehkuttaneet. Alkuperäinen sarja pyöri 1978 Sarjan suosiosta kertoo ehkä sekin, että jopa oma isäni oli aiemmin pyytänyt minua nauhoittamaan tämän minisarjan hänelle sen tullessa televisiosta :D Pakkohan sarjaan oli sitten tutustua ja onneksi niin tein, sillä se paljastuikin yhdeksi parhaimmista televisiosarjoista ever. Tämä kirjoitus käsittelee muutama viikko sitten katsomaani Galactican alussa olevaa minisarjaa ja se toimii samalla sarjan pilottijaksona. Aikomus olisi katsoa uusintana vielä neljä varsinaista tuotantokautta ja sarjan kaksi elokuvaa Razor ja The Plan, joten niistäkin tulen kirjoittamaan myöhemmin omat juttunsa. Tällä hetkellä menossa on toinen tuotantokausi, joten aivan mahdottoman kauan ei pitäisi mennä tällä katseluvauhdilla.
Sarjan alussa ihmiskunta on ihmiskunta on asuttautunut Kobolin Kahdelletoista Siirtomaalle eli 12 erilliselle planeetalle. Legendat puhuvat myös 13. siirtomaasta nimeltä Maa jonne osa ihmisistä lähti aikoja sitten, mutta kukaan ei tiedä Maan sijaintia tai ole edes täysin varma onko sitä olemassa. Kiinnostus Maan löytämiseen lisääntyy kuitenkin kummasti Cylonien tuhotessa ihmiskunnan melkein sukupuuttoon (50 miljardin väestö vähenee noin 50 tuhanteen).
Ihmiset loivat vuosia aiemmin Cylon-robotit sotilaskäyttöön ja työläisiksi, mutta kuten tapaan kuuluu, alkoivat ne kapinoimaan ja kärhämää kutsutaan myöhemmin ensimmäiseksi Cylon-sodaksi. Robotit saatiin kuitenkin ojennukseen ja karkoitettiin kauas pois. Rauhan ylläpitämiseksi osapuolten välille rakennetaan avaruusasema, jolla osapuolet voivat tavata ja pitää yllä diplomaattisia suhteita. Cylonit osoittavat kiinnostuksensa olemalla tulematta paikalle 40 vuoteen. Kun Cylonit lopulta ilmestyvät paikalle, on jo liian myöhäistä. Robotit ovat päässeet päässeet lamauttamaan ihmisten puolustusmahdollisuudet, antavat ihmisille kunnon selkäsaunan ja ajavat nämä avaruuteen pakomatkalle.
Sarja on täynnä loistavia hahmoja ja näyttelijöitä. Ehdottomasti suosikkini on Edward James Olmosin (sama mies joka oli Miami Vicessa poliisipäällikkönä) näyttelemä komentaja William Adama, joka toimii laivaston asevoimien ja Galactica -aluksen ylipäällikkönä. Vaikka hän alkaakin olemaan jo vanha mies, uhkuu hänestä sellainen karisma ja näyttelijäntaidot että huh! Olmos osaa eläytyä rooliinsa ja hänen suoritusta on ilo katsella. Toinen seniorinäyttelijä on Mary McDonnelin (mm. Tanssii Susien Kanssa -elokuvasta) näyttelemä koulutusministeri Laura Roslin, joka nousee 12 siirtomaan presidentiksi oltuaan vallan perimisjärjestyksessä hulpealla 43. sijalla. Roslin pyrkii olemaan humaani ja diplomaattinen johtaja, joskin saa pakkomielteen Maan löytämisestä kuultuaan ennustuksesta josta saa käsityksen että juuri hänen tulisi johdattaa ihmiskunta Maahan. Kolmas maininnan arvoinen on hieno mies nimeltä Gaius Baltar (James Callis), joka on ennen hyökkäystä suuri julkkis, yleisnero sekä mahdoton naistenmies. Lisäksi hän näkee ihmisnaisen näköisen Cylonin (Tricia Helfer) jota kukaan muu ei näe ja kaiken lisäksi päästi tämän Cylonin käsiksi puolustusvoimien tietokoneisiin ollen näin (tietämättään) vastuussa Cylonien hyökkäyksestä. Baltar pitää sarjassa enemmänkin comic reliefin roolia.
Sanoin aiemmin Battlestar Galactican olevan yksi parhaista näkemistäni sarjoista ja sille pitäisi kai antaa perustelujakin. Eniten minua on innostanut sarjassa sen niin sanottu realistisuus. Sarjassa ei ammuta millään lasereilla, siirrytä suoraan planeetoille siirtimillä tai suojauduta ydinräjähdyksiltä kömpimällä jääkaappiin. Sarjassa ammutaan ihan normaaleilla ammuksilla ja korkeintaan ydinohjuksilla ja mitä nyt avaruuden fysiikoista tiedän, liikkuvat pienet aluksetkin suhteellisen todentuntuisasti tyhjiössä. Sarjassa käytetty dokumentaarinen kuvaustyyli jopa avaruustaistelukohtauksissa on vain jotain niin upeaa katsottavaa. Minisarjan aikana juoni ei kerennyt etenemään vielä kovinkaan paljoa, vaan siinä keskityttiin enemmän hahmojen luonteiden ja välisten suhteiden kuvauksiin sekä pohdintaan että kuka onkaan oikeasti Cylon. Se puoli kävi kuitenkin selväksi, että huimasta teknologisesta kehityksestä huolimatta uskonnolla on suuri vaikutus ihmisiin ja koomista sinänsä, uskonnollisin taitaa olla Gaius Baltarin Cylon-ystävä.
Suosittelen tätä kaikille hyvien sarjojen ystäville jotka jaksavat seurata useamman tuotantokauden kestävää juonta ja ei tarvitse olla edes mikään genren aiempi fani, sillä Galactica on niin monipuolinen että löytyy seikkailua, toimintaa, draamaa ja hieman komediaakin (lähinnä Baltarin muodossa). Minisarja kestää noin 2 tuntia 55 minuuttia, joten sillä kannattaa selvittää että kolahtaako sarja.
Sarjan alussa ihmiskunta on ihmiskunta on asuttautunut Kobolin Kahdelletoista Siirtomaalle eli 12 erilliselle planeetalle. Legendat puhuvat myös 13. siirtomaasta nimeltä Maa jonne osa ihmisistä lähti aikoja sitten, mutta kukaan ei tiedä Maan sijaintia tai ole edes täysin varma onko sitä olemassa. Kiinnostus Maan löytämiseen lisääntyy kuitenkin kummasti Cylonien tuhotessa ihmiskunnan melkein sukupuuttoon (50 miljardin väestö vähenee noin 50 tuhanteen).
Ihmiset loivat vuosia aiemmin Cylon-robotit sotilaskäyttöön ja työläisiksi, mutta kuten tapaan kuuluu, alkoivat ne kapinoimaan ja kärhämää kutsutaan myöhemmin ensimmäiseksi Cylon-sodaksi. Robotit saatiin kuitenkin ojennukseen ja karkoitettiin kauas pois. Rauhan ylläpitämiseksi osapuolten välille rakennetaan avaruusasema, jolla osapuolet voivat tavata ja pitää yllä diplomaattisia suhteita. Cylonit osoittavat kiinnostuksensa olemalla tulematta paikalle 40 vuoteen. Kun Cylonit lopulta ilmestyvät paikalle, on jo liian myöhäistä. Robotit ovat päässeet päässeet lamauttamaan ihmisten puolustusmahdollisuudet, antavat ihmisille kunnon selkäsaunan ja ajavat nämä avaruuteen pakomatkalle.
Sarja on täynnä loistavia hahmoja ja näyttelijöitä. Ehdottomasti suosikkini on Edward James Olmosin (sama mies joka oli Miami Vicessa poliisipäällikkönä) näyttelemä komentaja William Adama, joka toimii laivaston asevoimien ja Galactica -aluksen ylipäällikkönä. Vaikka hän alkaakin olemaan jo vanha mies, uhkuu hänestä sellainen karisma ja näyttelijäntaidot että huh! Olmos osaa eläytyä rooliinsa ja hänen suoritusta on ilo katsella. Toinen seniorinäyttelijä on Mary McDonnelin (mm. Tanssii Susien Kanssa -elokuvasta) näyttelemä koulutusministeri Laura Roslin, joka nousee 12 siirtomaan presidentiksi oltuaan vallan perimisjärjestyksessä hulpealla 43. sijalla. Roslin pyrkii olemaan humaani ja diplomaattinen johtaja, joskin saa pakkomielteen Maan löytämisestä kuultuaan ennustuksesta josta saa käsityksen että juuri hänen tulisi johdattaa ihmiskunta Maahan. Kolmas maininnan arvoinen on hieno mies nimeltä Gaius Baltar (James Callis), joka on ennen hyökkäystä suuri julkkis, yleisnero sekä mahdoton naistenmies. Lisäksi hän näkee ihmisnaisen näköisen Cylonin (Tricia Helfer) jota kukaan muu ei näe ja kaiken lisäksi päästi tämän Cylonin käsiksi puolustusvoimien tietokoneisiin ollen näin (tietämättään) vastuussa Cylonien hyökkäyksestä. Baltar pitää sarjassa enemmänkin comic reliefin roolia.
Sanoin aiemmin Battlestar Galactican olevan yksi parhaista näkemistäni sarjoista ja sille pitäisi kai antaa perustelujakin. Eniten minua on innostanut sarjassa sen niin sanottu realistisuus. Sarjassa ei ammuta millään lasereilla, siirrytä suoraan planeetoille siirtimillä tai suojauduta ydinräjähdyksiltä kömpimällä jääkaappiin. Sarjassa ammutaan ihan normaaleilla ammuksilla ja korkeintaan ydinohjuksilla ja mitä nyt avaruuden fysiikoista tiedän, liikkuvat pienet aluksetkin suhteellisen todentuntuisasti tyhjiössä. Sarjassa käytetty dokumentaarinen kuvaustyyli jopa avaruustaistelukohtauksissa on vain jotain niin upeaa katsottavaa. Minisarjan aikana juoni ei kerennyt etenemään vielä kovinkaan paljoa, vaan siinä keskityttiin enemmän hahmojen luonteiden ja välisten suhteiden kuvauksiin sekä pohdintaan että kuka onkaan oikeasti Cylon. Se puoli kävi kuitenkin selväksi, että huimasta teknologisesta kehityksestä huolimatta uskonnolla on suuri vaikutus ihmisiin ja koomista sinänsä, uskonnollisin taitaa olla Gaius Baltarin Cylon-ystävä.
Suosittelen tätä kaikille hyvien sarjojen ystäville jotka jaksavat seurata useamman tuotantokauden kestävää juonta ja ei tarvitse olla edes mikään genren aiempi fani, sillä Galactica on niin monipuolinen että löytyy seikkailua, toimintaa, draamaa ja hieman komediaakin (lähinnä Baltarin muodossa). Minisarja kestää noin 2 tuntia 55 minuuttia, joten sillä kannattaa selvittää että kolahtaako sarja.
Hahaa hassuu et sulta tulee just tästä postaus, ollaan nimittäin poikaystävän kanssa menossa vissiin viidennessä kaudessa :) Mä suosittelen tätä ja koko sarjaa kaikille :)
VastaaPoistano onhan kyseessä vallan loistava sarja joten ei mikää ihme jos katsellaan sitä :) ette varmaa ihan viidennessä kaudessa ole kun bsg:tä on tehty vaa neljä kautta :D mut varmaa on kyse siitä viimeisestä eli neljännestä kaudesta (joka on valitettavasti sarjan huonoin). mutta tosiaan.. jos pitäisi villiä veikkausta heittää niin voi olla että saan nuo loput kaudet katsottua kuukaudessa joten sitten voitte odotella lisää tekstiä tästä sarjasta :)
Poista