Uuden pelikoneen kunniaksi halusin valita tahkottavaksi sellaisen pelin, jota ei muille koneille saa ja ensimmäiseksi PS3 -pelikseni valikoitui sitten Uncharted: Drake's Fortune. Valinta oli sinällään helppo, koska Uncharted-pelisarja oli menestynyt erinomaisesti arvosteluissa ja kaverinikin kehui pelejä kovasti. Lisäksi sarjan kaksi ensimmäistä osaa sai kohtuuhintaisesti yhteispaketissa, joten hyvää pelaamista oli luvassa pidemmäksikin aikaa.
Peli kertoo Nathan Drake -nimisestä eräänlaisesta nykyajan Indiana Jonesista, joka epäilee olevansa legendaarisen laivakaapparin Sir Francis Draken jälkeläinen. Nathan on nostamassa esi-isänsä arkkua meren pohjasta journalisti Elena Fisherin kanssa, mutta löytääkin sisältä ruumiin sijasta vanhan päiväkirjan. Samalla nykyajan merirosvot hyökkäävät heidän kimppuun, mutta Nathanin ystävä Victor Sullivan saapuu viime hetkellä pelastamaan tilanteen. Tilanteen rauhoituttua päiväkirjasta löytyy vinkkejä El Doradon kultaisen kaupungin sijainnista, jota kolmikko lähteekin samantien etsimään. Indiana Jonesmaisessa hengessä kolmikko ei ole tietenkään ainoa kyseisten rikkausten perässä juokseva...
Peli koostuu käytännössä kolmesta osa-alueesta eli tarinan edistymisestä, taisteluista ja kiipeilyistä. Pelin välianimaatiot ja hahmojen väliset keskustelut on toteutettu erinomaisesti ja monesti tulee olo kuin olisi katsomassa vanhaa perinteistä seikkailuelokuvaa. Aina ei tarvitse odottaa edes välianimaatioita vaan hahmot käyvät keskusteluja ja antavat pieniä vinkkejä Nathanin käyskennellessä ympäriinsä pelialueella.
Välillä pelkkä dialogi ei riitä vaan pelaaja joutuu tarttumaan kättä pidempään ja tämä(kin) osa-alue on toteutettu mielestäni mallikelpoisesti. Nathan voi kantaa kerralla yhtä pistoolia, yhtä järeämpää asetta ja granaatteja. Kuten nykypeleissä alkaa olemaan jo tapana, pystyy pelaaja suojautumaan napin painalluksesta seinien tai muiden esteiden taakse ja räiskimään nurkan taakse joko summittaisia tai tähdättyjä laukauksia. Nathan voi kuperkeikan avulla heittäytyä suojasta toiseen, mikä onkin tärkeä taito jos suojana ollut laatikko ammutaan palasiksi. Viholliset eivät ole myöskään täysin tyhmiä vaan suojautuvat itsekin seinien taakse ja etenevät pikkuhiljaa lähemmäs Nathania jos saavat olla liian kauan rauhassa. Monesti pahikset koittavat kiertää sivukautta, joten ympärille kannattaa katsella aina välillä etteivät pääse yllättämään.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä osa-alueena on kiipeily, jossa Nathan onkin kunnostautunut. Seiniä pitkin pystyy kiipeilemään jokaiseen suuntaan ja hyppimään vaikka minne kuin apina tai köysiä/liaaneja pitkin kuin Tarzan. Jos vastassa on umpikuja niin todennäköisin ratkaisu on yli kiipeäminen. Jossain vaiheessa kiipeilyn määrä alkoi tursuamaan jo korvista ulos.
Tämä johtuu varmaan omasta uutuudenviehätyksestä PS3:n mahdollisuuksiin, mutta itse pidin hauskana ominaisuutena peliohjaimen kallistuskulmien hyödyntämistä, joskaan hyödyllisyydestä en ole yhtä varma. Kävellessä kaatuneen puun päällä Nathan voi tasapainotella kallistamalla ohjainta sivusuunnassa. Taisteluissa granaatin heittämisen etäisyyttä säädetään kallistamalla ohjainta eteen tai taaksepäin. Eräässä vaiheessa reppuselkään hyppääviä vihollisia täytyi ravistaa kimpusta... itse asiassa en edes tiedä miten ne oikeasti piti ravistaa mutta itse ravistelin ohjainta niin että varmaan naapurit kuulivat.
Eräs seikka mistä en pitänyt kovinkaan paljoa olivat pelin Quick Time Eventit. Kyseessä on siis tilanteet, joissa ruudun nurkkaan tulee yhtäkkiä kuva jostain peliohjaimen nappulasta ja sitä täytyy painaa sekunnin sisällä. Jos nappia painaa ajoissa, tekee Nathan jonkun ketterän liikkeen ja selviää täpärästi tilanteesta. Jos taas painamisesta myöhästyy, tippuu esimerkiksi iso kivenmurikka päähän ja Nathan kuolee kerrasta. Kun tuollaisia tilanteita tuli ehkä parin pelitunnin välein, en ainakaan itse ollut riittävän skarppina reagoimaan niihin tilanteisiin ja noutaja kävi melkeinpä jokaisen QTE:n kohdalla.
Loppuun pitäisi sanoa Unchartedin aloitusosasta jotain yleistä mielipidettä. Läpipeluuseen meni itseltäni 3-4 päivää, joskin pelitunnit huomioiden peli tuntui yllättävän lyhyeltä. Onneksi pelikokemus oli kuitenkin todella viihdyttävä ja trophyjen kerääminen ja vaikeammat tasot (pelasin normaalilla) kannustavat pelaamaan vielä ainakin pari kertaa läpi. Peli oli mielestäni loistava valinta ensikokemuksekseni Playstation 3:n peleistä ja pelin jopa paremmaksikin kehuttu jatko-osa odottaakin jo hyllyssä vuoroaan... joskin annan nyt ensin muillekin peleille mahdollisuuden.
Tässä olisi loppuun vielä pieni videonpätkä pelin alusta. Pahoittelut sekä videon että kuvaruutukaappausten huonosta laadusta. Jos joku tietää hyvän keinon ottaa joko kuva- tai videokaappauksia PS3:sta niin saa vapaasti vinkata! :-D
Lisätty: Korvasin videon (hieman) parempilaatuisella videopätkällä samasta kohtauksesta
Tämä kultakimpale kuuluu ehdottomasti lempipeleihini. Loistavat grafiikat ja lentävää huumoria! (Ja Nathan♥)
VastaaPoistajoo kehuttavia asioita tuossa on vaikka miten paljon, etenkin tuo huumori oli hauskaa vaikken siitä muistanutkaan mainita. saas nähdä maltanko pitää tuota kakkososaa hyllyssä jouluun asti koskematta siihen. niin paljon hyviä pelejä pelattavana mutta niin vähän aikaa. nyt on vuorossa red dead redemption :)
Poista