Näytetään tekstit, joissa on tunniste uncharted. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uncharted. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulun pelikysymykset: Päivä 17 - Suosikkisankari


Tällä kertaa joulukuun pelikyselyssä halutaan tietää, että kuka on minun suosikkisankari videopeleissä. Vaihtoehtoja on toki lukuisia ja jokainen hyviä omalla tavallaan, joten päätös ei ollut mikään helpoin. Voisin vastata tähän tietysti samalla vastauksella kuin toisen päivän kysymyksenkin, mutta haluan kuitenkin antaa kredittiä myös toiselle huipulle ja hieman nykyaikaisemmallekin hahmolle. Tällä kertaa valokuiluun pääsee Uncharted -peleistä tuttu roikale nimeltä Nathan Drake.

Nathan Drake on Indiana Jonesmaiseen tapaan aarteiden metsästäjä. Esikuvastaan poiketen hän ei ole kuitenkaan tunnollinen arkeologi, eikä sekään ole niin justiinsa, että noudatetaanko seikkailuissa paikallisia lakeja, jos vaan palkintona on muinaisia esineitä ja rikkauksia. Nathan myös käyttäytyy ronskisti ja uusien tuttavuuksien huijaaminenkaan ei ole hänelle tuntematon asia, jos se ajaa hänen asiaansa, mutta metodeistaan huolimatta pohjimmiltaan hän on kuitenkin hyvä. Drakella ei mene koskaan sormi suuhun ja osaakin vitsailla jopa tiukimmissa paikoissa ja hän on varmasti yksi eniten iskuja vastaanottanein pelihahmo. Kokonaisuudessaan Nathan on ihastuttava hahmo, jonka seikkailuja seuratessa ei aika käy tylsäksi missään vaiheessan.

--

Päivä 1 - Ensimmäinen videopelisi
Päivä 2 - Lempi pelihahmosi
Päivä 3 - Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta
Päivä 4 - Salainen pahe -pelisi
Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten
Päivä 6 - Inhottavin pelihahmo
Päivä 7 - Suosikki pariskunta peleissä
Päivä 8 - Paras soundtrack peleissä
Päivä 9 - Surullisin kohtaus peleissä
Päivä 10 - Paras pelattavuus
Päivä 11 - Suosikki pelijärjestelmä
Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata
Päivä 13 - Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa
Päivä 14 - Nykyinen tai viimeisin peliaiheinen taustakuvasi
Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot
Päivä 16 - Suosikkipahis
Päivä 17 - Suosikkisankari
Päivä 18 - Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit
Päivä 19 - Suosikkigenre. Peli, jossa paras tarina
Päivä 20 - Pelin jatko-osa, johon petyit
Päivä 21 - Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat
Päivä 22 - Suosikki klassinen peli. Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina
Päivä 23 - Paras ääninäyttely. Eeppisin kohtaus pelissä
Päivä 24 - Suosikki pelin kehittäjä. Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljonkin. Mielestäsi kaikkien aikojen paras peli.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulun pelikysymykset: Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot



Kuukausi etenee ja uutta pelikysymystä pukkaa toisen perään. Tällä kertaa kysymys kuului niin, että missä pelissä on parhaat välianimaatiot. Rehellisesti sanoen tämä kysymys oli itselleni hieman vaikea, sillä tämä laittoi miettimään että mikä yleensäkin tekee välianimaatioioista hyvän? Onko hyvä välianimaatio tai video teknisesti hieno? Onko se hauska tai muulla tavalla kiinnostavampi kuin muut? Kuljettaako  hyvä välivideo pelin tarinaa paremmin eteenpäin kuin ei-niin-hyvissä? Yhtä selkeää voittajaa tässä en keksinyt, koska erinomaisia vaihtoehtoja oli vaikka miten paljon. Päädyinkin sitten lopulta yhteen seikkailupeligenren lempipeliini viime vuosilta - Uncharted 2: Among Thieves.

Millaisia perusteluja minulla sitten on Uncharted 2:lle? Mielestäni välianimaatioiden pitää sulautua muuhun peliin niin, ettei sitä edes kummemmin erota missä pelaaminen keskeytyy ja välivideo alkaa. Kaikissa Unchartedeissa ja erityisesti tässä lempiosassani kakkosessa tuota siirtymää ei pahemmin edes huomaa muutakuin kontrollien katoamisesta. Unchartedit ovat muutenkin toteutettu niin loistavasti, että niitä pelatessa tulee tosiaan sellainen paljon puhuttu "interaktiivinen elokuva" -fiilis. Toki näissä peleissä on paljon pelattavaakin, mutta välianimaatiot täydentävät näitä loistavasti. En osaa tätä sen paremmin selittää, joten jätän suosiolla tähän. Pelatkaa Unchartedeja (mieluiten järjestyksessä) ja kokekaa, miten nykyaikaiset seikkailupelit pitää tehdä.

--

Päivä 1 - Ensimmäinen videopelisi
Päivä 2 - Lempi pelihahmosi
Päivä 3 - Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta
Päivä 4 - Salainen pahe -pelisi
Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten
Päivä 6 - Inhottavin pelihahmo
Päivä 7 - Suosikki pariskunta peleissä
Päivä 8 - Paras soundtrack peleissä
Päivä 9 - Surullisin kohtaus peleissä
Päivä 10 - Paras pelattavuus
Päivä 11 - Suosikki pelijärjestelmä
Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata
Päivä 13 - Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa
Päivä 14 - Nykyinen tai viimeisin peliaiheinen taustakuvasi
Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot
Päivä 16 - Suosikkipahis
Päivä 17 - Suosikkisankari
Päivä 18 - Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit
Päivä 19 - Suosikkigenre. Peli, jossa paras tarina
Päivä 20 - Pelin jatko-osa, johon petyit
Päivä 21 - Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat
Päivä 22 - Suosikki klassinen peli. Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina
Päivä 23 - Paras ääninäyttely. Eeppisin kohtaus pelissä
Päivä 24 - Suosikki pelin kehittäjä. Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljonkin. Mielestäsi kaikkien aikojen paras peli.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Tarjous: PS Storen pelialet

Katselin taas Playstation Storen tarjontaa ja huomasin, että siellähän on taas uusi pelien alennuskampanja nimeltä "peliviihdettä edullisesti". Tylsästä nimestään huolimatta piti tottakai katsoa millaisia aleja siellä on tällä kertaa ja siellähän olikin vaikka mitä jännää. Playstation Plus -palvelun jäsenet saa hintoihin vielä 10% lisäalennuksen. Listaan tähän taas joitakin omasta mielestä kiinnostavia tarjouksia, mutta koko tarjonnan kannattaa tsekata lopussa olevasta linkistä eli Playstation Storen WWW-sivulta.

  • Tomb Raider, 1.20 euroa (PS3, PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider 2, 1.20 euroa (PS3, PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider 3, 2.50 euroa (PS3, PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider: The Last Revelation, 2.50 euroa (PS3, PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider Chronicles, 2.50 euroa (PS3, PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider Anniversary, 3.00 euroa (PSP, PS Vita)
  • Tomb Raider Underworld, 6.20 euroa (PS3)
  • Tomb Raider Legend, 4.00 euroa (PSP, PS Vita)
  • Uncharted 2: Among Thieves, 8.00 euroa (PS3)
  • Uncharted: Golden Abyss, 8.00 euroa (PS Vita)
  • Far Cry 3: Blood Dragon, 7.50 euroa (PS3)
  • Hitman Trilogy HD, 12.00 euroa (PS3)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Uusia pelejä Playstation Plussaan

Nyt alkaa menemään jo hieman naurettavaksi, joskin kivassa mielessä. Playstation Plussaan tuli kesäkuuksi ilmaiseksi mm. Kingdoms of Amalur, ICO and Shadow of The Colossus sekä Demon's Souls. Jo nuo pelit tekisivät pelikesästä sellaisen ettei ulos pahemmin tarvitsisi mennä, mutta there's more! PS Plussan pidemmän aikavälin pelit vaihtuvat nimittäin nyt 12.6. ja siellä on luvassa taas muutamia herkkuja joita ovat:

  • X-COM: Enemy Unknown
  • Uncharted 3: Drake's Deception (Single Player)
  • Little Big Planet Karting

Lähde:
http://blog.eu.playstation.com/2013/06/07/playstation-plus-more-new-games-coming-your-way

perjantai 28. joulukuuta 2012

Pelattu: Uncharted 2 - Among Thieves

Pelasin aiemmin syksyllä Uncharted: Drake's Fortune -peliä joka oli samalla ensimmäinen pelaamani peli Playstation 3 -konsolilla. Peli osoittautui samalla yhdeksi parhaimmista toiminnalla höystetyistä seikkailupeleistä joita olen pelannut. Ostamani Unchartedin mukana tuli myös sarjan toinen osa Uncharted 2: Among Thieves, jota olin kuullut kehuttavan vielä ensimmäistä osaakin paremmaksi joten odotukseni peliä kohtaan olivat melko korkealla. Uutena PS3-pelaajana halusin tutustua kuitenkin ensin muihinkin laitteen peleihin joten jätin tämän kehutun pelin itselleni "joululahjaksi". Syksy meni, joulu tuli ja pääsin vihdoinkin tämän odotetun pelin kimppuu ja nyt olisi aikomus kertoa ajatuksia että oliko peli odottamisen arvoinen.

Peli kertoo edellisen osan tapaan Nathan Drake -nimisestä aarteiden etsijästä, jonka elämästä ei puutu seikkailuja tai toimintaa. Hän on siis eräänlainen nykypäivän Indiana Jones, joka ei noudata aina lakia jos tiedossa on muinaisia rikkauksia. Eräänä päivänä Nathanin vanha työkaveri Harry Flynn ja entinen naisystävä Chloe Frazer tulee ehdottamaan hänelle "työkeikkaa" eli murtautumista Istanbul-museoon josta olisi tarkoitus käydä "noutamassa" eräs öljylamppu. Itse lamppu on arvoton, mutta se sisältää kartan jonka avulla on mahdollisuus löytää Marco Polon laivasto ja sen myötä Shangri-Lasta peräisin olevan Cintamani-kiven.

Nathanin ei tarvitse etsiä kiveä kuitenkaan yksin vaan mukana pyörii aiemmin mainittujen Harryn ja Chloen lisäksi ainakin edellisestä osasta tutut Elena ja Sully sekä joitakin uusia tuttavuuksia. Hahmojen väliset dialogit ovat pääasiassa aina oikeasti hauskoja ja heidän toisilleen esittämiä kuittailuja on viihdyttävää seurata seikkailun ohessa ilman että ne tuntuisivat mitenkään väkinäisiltä.

Ensimmäinen peli oli jo sinällään erinomainen ja mitään merkittäviä muutoksia peliin ei olla tehty. Aiempia pieniä epäkohtia ollaan vain hiottu hieman lisää ja tällä kertaa oikeastaan mikään osa-alue ei ärsytä ainakaan liikaa. Pelissä siis edelleen juostaan paikasta A paikkaan B, kiipeillään sormivoimilla melkeinpä koomisen vaarallisissa paikoissa (ja selviydytään niistä) ja taistellaan. Taistelut hoidetaan edelleen suojien takaa ammuskelemalla tai selän taakse hiippailemalla ja niittaamalla pahikset "hiljaisesti" ettei hälytys iske päälle. Vaikka Nathan on onkin pääasiassa vastuussa taistelun menestyksestä, osaavat avustajatkin ampua vihollisia kohti ainakin siedettävästi eli eivät toimi pelkästään statisteina.

Mainitsemiani pelin särmien hiomisia ovat esimerkiksi pelin pituus joka tuntui reilusti aiempaa osaa pidemmältä. Siinä vaiheessa jossa tuntui että kohta peli loppuu... se jatkuikin vielä omalla pelinopeudellani noin 6 tuntia. Loppuosa pelistä keskittyi enemmän taisteluihin mikä alkoi pahempien vihollisten vuoksi maistumaan puulta, mutta harmitus unohtui kokonaan lopputekstien rullatessa ruudulla. Eräs harmitukseni aihe minusta oli sixaxis -ominaisuuden jättäminen hyödyntämättä. Pidin ensimmäisessä osassa tukkien päällä tasapainottelusta heiluttelemalla peliohjainta ja käsigranaattiheittojen tähtäyksestä ohjainta kallistelemalla... no aina ei voi voittaa, kyllähän uuteen käsigranaattien heittelyynkin pian tottui. Lisäksi vaikka kiipeilyä onkin vähennetty pelistä, on sen määrää mielestäni vähentynyt aikalailla mikä on hyvä parannus koska ensimmäisessä osassa ei paljoa muuta tehtykään kuin kiipeiltiin.

Ulkonäöllisesti peli on... edelleen kuin katsoisi seikkailu ja toimintaelokuvaa mutta itse saa vaikuttaa ruudun tapahtumiin. Peli on aivan käsittämättömän upeaa katsottavaa ja monesti tekisi mieli jäädä vain katselemaan maisemia. Elokuvamaisuus ei tarkoita että pelaajan tarvitsisi edetä kuvitteellista kiskoa eteenpäin ja vaikka pelaajan onkin pakko edetä ns. putkea pitkin, on se naamioitu erinomaisesti ja pienellä vaivalla pääsee ongelmakohdistakin eteenpäin. Jos ei muuta reittiä löydy niin kiipeää vaikka lähimpään lyhtypylvääseen ja hyppii sitä kautta talojen katolle.

Minulla oli hieman ennakkoluuloja pelin suhteen koska olin pitänyt ensimmäisestä osasta jo todella paljon ja tätä osaa kehuttiin vielä paremmaksi. Pelattuani jouluna pari ensimmäistä chapteria kokeiluksi ja jatkettuani pelaamista tapaninpäivänä tapahtui jotain sellaista mitä ei ole itselleni tapahtunut moniin moniin vuosiin... ei meinannut malttaa lopettaa pelaamista. Vaikka pidinkin pelin aikana useita pienempiä taukoja, tuli pelin pariin palattua joka kerta. Peli tuntui niin viihdyttävältä että halusin pelata sen kerralla läpi ja niinhän ne lopputekstit lopulta kello kahden jälkeen aamuyöllä rullasivat ruudulla. Olo oli väsynyt mutta erittäin tyytyväinen loistavasta kokemuksesta jonka tämä peli toi ja se oli yksi parhaimmistani seikkailu/toimintapeleistä joihin olen koskaan tutustunut. Suosittelen tätä peliä erittäin paljon jokaiselle pelaajalle ja elokuvamaisuutensa vuoksi se saattaa vedota jopa vähemmän pelaamista harrastaviin ihmisiin. Nyt olisi vuorossa vielä kolmanteen Unchartediin tutustuminen joskaan en aio pelata sitä samanlaisena maratoonipelaamisena :)

Tähän loppuun vielä "lyhyt" eli parikymmentä minuuttinen leikkelemäni video pelin alkuvaiheista. Jos pelkäät spoilauksia niin olen jättänyt sellaiset pois videosta eli voit katsoa aivan rauhassa! Saat avattua videon (vähän) isommaksi oikean alakulman Youtube-linkistä.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Tarjous: Infamousia, Unchartedeja, God of Wareja

Playstation Storessa tulee tänään taas iso kasa pelitarjouksia. Alla on joitakin poimintoja tarjouksista, joskaan ei aivan kaikkia. Pelikokoelmiin sisältyvät pelit ovat myynnissä myös yksittäiskappaleina.

(Playstation Plussalaisten ei kannata unohtaa myöskään tänään ilmaiseksi tulevaa Crysis 2:ta.)
  • Infamous, 8 €
  • Uncharted: Drake's Fortune, 8 €
  • Uncharted 2: Among Thieves, 10 €
  • Jak and Daxter Trilogy, 15 €
  • Ratchet and Clank: All 4 One, 10 €
  • Ratchet and Clank: Quest for Booty, 5 €
  • God of War Collection, 23 €
  • God of War Collection 2, 23 €
  • The Sly Trilogy, 10 €


Lisäksi iso liuta rallipelelejä mm.
  • MotorStorm Apocalypse, 8 €
  • WipEout Complete Game Pack, 6,50 €
  • DiRT3, 15 €
  • DiRT Showdown, 30 €
  • DRIVER, 2,50 €
  • RIDGE RACER Unbounded, 20 €

torstai 1. marraskuuta 2012

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kaksi ensimmäistä viikkoa


En ole nyt viime päivinä kirjoitellut tarjousten lisäksi muita juttuja joten nyt hieman vaihtelua siihen. Minulla on ollut Playstation 3 nyt vajaan kahden viikon ajan ja ajattelin kertoa millaisia fiiliksiä siitä on tullut tähän mennessä.

Pleikkari 3 on ollu minulle entuudestaan tuttu lähinnä kaverin luota, jossa olemme pelanneet Worms 2: Armageddonia. Muuten laitteen käyttöliittymä ja toiminnot olivat siis täysin tuntemattomia minulle. Olen aiemmin käyttänyt vain konsoleita joissa levy tai kasetti on laitettu sisään ja peli on käynnistynyt suoraan ja nyt PS3:n erilaiset valikot lukuisine toimintoineen oli aivan uusi ja ihmeellinen asia allekirjoittaneelle. Pelaamisen ja Blu-ray-tuen lisäksi toiminnoissa mielenkiintoisimmat ovat olleet mahdollisuus ripata omia CD-levyjä laitteen kiintolevylle ja katsella sieltäkin kautta elokuvia (jotka on kröhöm tottakai ostettu laillisesti)... sekä tottakai kaikkein hyödyllisin juttu eli animoitujen käyttöliittymäteemojen vaihtelu parin päivän välein.

Ehkä paras juttu ever PS3:ssa on PS Plus, joka on maksullinen palvelu mutta onpa jokaisen siihen sijoitetun euronsa arvoinen. Palvelu maksaa 50 euroa vuodessa, mutta siitä oli juuri tarjous että hinnasta saa 25% alennusta. Vielä kun tilaa vaikkapa Verkkokauppa.comista noin 40 eurolla latauskortin jolla PS Networkiin saa 50 euroa rahaa, jää PS Plussan vuosihinnaksi teoriassa alle 30 euroa. Mitäkö tuolla 30 euron palvelulla sitten saa? Sehän tässä on juuri parasta kun sillä saa vaikka mitä kaikkea...  muutaman viikon välein tulee ladattavaksi kokonaisia versioita tietyistä peleistä ja usea niistä on vieläpä Playstationin parhaimmistoa. Nyt siellä on esimerkiksi sellaisia pelejä kuin Lara Croft and the Guardian of Light, Saints Row 2, Borderlands, Just Cause 2, Red Dead Redemption, Machinarium, Infamous 2, Little Big Planet 2... ja lista jatkuu. Nämä pelit ovat niin kauan pelattavissa kun uusii tuota Plus -jäsenyyttä ja hinta ei ole paha siitä saatavaan hyötyyn suhteutettuna.

Näin mainospuheiden ja ylistelyjen jälkeen hieman varsinaisesta aiheesta eli peleistä. Kuten olen jo kertonut niin pelasin ensimmäisenä läpi Unchartedin ensimmäisen osan. Peli oli todella viihdyttävä ja olenkin vielä välillä palannut pelin pariin vaikeammalla vaikeustasolla uupuneita trophyja keräten. Toinen peli oli Lara Croft and the Guardian of Light. Olenkin pelannut ko. peliä jo PC:llä mutta kun ilmaiseksi sai PS Plussasta ja co-op -pelit aina kiinnostavat niin kyllähän tuon mielellään pelattiin läpi saati sitten kun trophyjakin saimme samalla. Kolmantena on ollut Red Dead Redemption joka on vielä kesken eikä edes hirmu pitkälläkään. Vielä on minulla näppäimistö+hiiri -ohjaukseen tottuneella paljon opeteltavaa ennenkuin alkaa pärjäämään rivakkuutta vaativissa FPS-taistelukohtauksissa gamepadilla. 

Vaikka edellä mainitut pelit ovat kaikki loistavia, niin henkilökohtaiseksi suosikiksi on kuitenkin noussut alkuviikolla PS Storesta ostamani Megaman 9. Olen ollut suuri Megaman -fani jo sarjan alusta lähtien ja ilo oli valtava päästessäni pelaamaan klassista Megamania vielä uusimmalla konsolillakin. Peli on aivan mielettömän vaikea... en ole voittanut vielä edes kaikkia alkukenttiäkään mutta koko ajan pelitaidot kehittyvät ja käsittämätöntä kyllä... vaikeudestaan huolimatta kertaakaan ei ole tehnyt mieli heittää ohjainta päin seiniä. Peli on juuri sopivan haastava... vaikea mutta ei ylitsepääsemätön. Me like ja suosittelen kaikille!

On minulla toki myös muutamia oikeasta kaupasta ostettuja pelejä (esim. Uncharted 2, Little Big Planet jne) mutta tutustun niihin hieman myöhemmin kunhan olen saanut nuo pari keskeneräistä peliä läpi. Valitettavaa minulla ei ole paljoa PS3:sta. Se ehkä harmittaa hieman, että PS Storessa mainostetaan pelien alennuksia mutta katsoessa tarkemmin alennus onkin vain jotain 30 senttiä eli käytännössä ei mitään. Toivottavasti parempiakin tarjouksia tulee pian... houkuttaisi nimittäin ainakin Super Stardust HD, Resident Evil 2, Final Fantasy 7... niin ja demon perusteella aivan hulvaton kylpyankkapeli nimeltä Super Rub-a-Dub. Muuten olen ollut PS3:een erittäin tyytyväinen ja tulen varmasti kirjoittelemaan kokemuksista vielä myöhemmin lisää. :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Pelattu: Uncharted - Drake's Fortune

Uuden pelikoneen kunniaksi halusin valita tahkottavaksi sellaisen pelin, jota ei muille koneille saa ja ensimmäiseksi PS3 -pelikseni valikoitui sitten Uncharted: Drake's Fortune. Valinta oli sinällään helppo, koska Uncharted-pelisarja oli menestynyt erinomaisesti arvosteluissa ja kaverinikin kehui pelejä kovasti. Lisäksi sarjan kaksi ensimmäistä osaa sai kohtuuhintaisesti yhteispaketissa, joten hyvää pelaamista oli luvassa pidemmäksikin aikaa.

Peli kertoo Nathan Drake -nimisestä eräänlaisesta nykyajan Indiana Jonesista, joka epäilee olevansa legendaarisen laivakaapparin Sir Francis Draken jälkeläinen. Nathan on nostamassa esi-isänsä arkkua meren pohjasta journalisti Elena Fisherin kanssa, mutta löytääkin sisältä ruumiin sijasta vanhan päiväkirjan. Samalla nykyajan merirosvot hyökkäävät heidän kimppuun, mutta Nathanin ystävä Victor Sullivan saapuu viime hetkellä pelastamaan tilanteen. Tilanteen rauhoituttua päiväkirjasta löytyy vinkkejä El Doradon kultaisen kaupungin sijainnista, jota kolmikko lähteekin samantien etsimään. Indiana Jonesmaisessa hengessä kolmikko ei ole tietenkään ainoa kyseisten rikkausten perässä juokseva...

Peli koostuu käytännössä kolmesta osa-alueesta eli tarinan edistymisestä, taisteluista ja kiipeilyistä. Pelin välianimaatiot ja hahmojen väliset keskustelut on toteutettu erinomaisesti ja monesti tulee olo kuin olisi katsomassa vanhaa perinteistä seikkailuelokuvaa. Aina ei tarvitse odottaa edes välianimaatioita vaan hahmot käyvät keskusteluja ja antavat pieniä vinkkejä Nathanin käyskennellessä ympäriinsä pelialueella.

Välillä pelkkä dialogi ei riitä vaan pelaaja joutuu tarttumaan kättä pidempään ja tämä(kin) osa-alue on toteutettu mielestäni mallikelpoisesti. Nathan voi kantaa kerralla yhtä pistoolia, yhtä järeämpää asetta ja granaatteja. Kuten nykypeleissä alkaa olemaan jo tapana, pystyy pelaaja suojautumaan napin painalluksesta seinien tai muiden esteiden taakse ja räiskimään nurkan taakse joko summittaisia tai tähdättyjä laukauksia. Nathan voi kuperkeikan avulla heittäytyä suojasta toiseen, mikä onkin tärkeä taito jos suojana ollut laatikko ammutaan palasiksi. Viholliset eivät ole myöskään täysin tyhmiä vaan suojautuvat itsekin seinien taakse ja etenevät pikkuhiljaa lähemmäs Nathania jos saavat olla liian kauan rauhassa. Monesti pahikset koittavat kiertää sivukautta, joten ympärille kannattaa katsella aina välillä etteivät pääse yllättämään.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä osa-alueena on kiipeily, jossa Nathan onkin kunnostautunut. Seiniä pitkin pystyy kiipeilemään jokaiseen suuntaan ja hyppimään vaikka minne kuin apina tai köysiä/liaaneja pitkin kuin Tarzan. Jos vastassa on umpikuja niin todennäköisin ratkaisu on yli kiipeäminen. Jossain vaiheessa kiipeilyn määrä alkoi tursuamaan jo korvista ulos.



Tämä johtuu varmaan omasta uutuudenviehätyksestä PS3:n mahdollisuuksiin, mutta itse pidin hauskana ominaisuutena peliohjaimen kallistuskulmien hyödyntämistä, joskaan hyödyllisyydestä en ole yhtä varma. Kävellessä kaatuneen puun päällä Nathan voi tasapainotella kallistamalla ohjainta sivusuunnassa. Taisteluissa granaatin heittämisen etäisyyttä säädetään kallistamalla ohjainta eteen tai taaksepäin. Eräässä vaiheessa reppuselkään hyppääviä vihollisia  täytyi ravistaa kimpusta...  itse asiassa en edes tiedä miten ne oikeasti piti ravistaa mutta itse ravistelin ohjainta niin että varmaan naapurit kuulivat.

Eräs seikka mistä en pitänyt kovinkaan paljoa olivat pelin Quick Time Eventit. Kyseessä on siis tilanteet, joissa ruudun nurkkaan tulee yhtäkkiä kuva jostain peliohjaimen nappulasta ja sitä täytyy painaa sekunnin sisällä. Jos nappia painaa ajoissa, tekee Nathan jonkun ketterän liikkeen ja selviää täpärästi tilanteesta. Jos taas painamisesta myöhästyy, tippuu esimerkiksi iso kivenmurikka päähän ja Nathan kuolee kerrasta. Kun tuollaisia tilanteita tuli ehkä parin pelitunnin välein, en ainakaan itse ollut riittävän skarppina reagoimaan niihin tilanteisiin ja noutaja kävi melkeinpä jokaisen QTE:n kohdalla.

Loppuun pitäisi sanoa Unchartedin aloitusosasta jotain yleistä mielipidettä. Läpipeluuseen meni itseltäni 3-4 päivää, joskin pelitunnit huomioiden peli tuntui yllättävän lyhyeltä. Onneksi pelikokemus oli kuitenkin todella viihdyttävä ja trophyjen kerääminen ja vaikeammat tasot (pelasin normaalilla) kannustavat pelaamaan vielä ainakin pari kertaa läpi. Peli oli mielestäni loistava valinta ensikokemuksekseni Playstation 3:n peleistä ja pelin jopa paremmaksikin kehuttu jatko-osa odottaakin jo hyllyssä vuoroaan...  joskin annan nyt ensin muillekin peleille mahdollisuuden.

Tässä olisi loppuun vielä pieni videonpätkä pelin alusta. Pahoittelut sekä videon että kuvaruutukaappausten huonosta laadusta. Jos joku tietää hyvän keinon ottaa joko kuva- tai videokaappauksia PS3:sta niin saa vapaasti vinkata! :-D

Lisätty: Korvasin videon (hieman) parempilaatuisella videopätkällä samasta kohtauksesta



maanantai 10. syyskuuta 2012

Uuden perheenjäsenen ensiaskeleet


Nyt on ensimmäinen ilta uuden perheenjäsenen kanssa vietetty. Paljoa ei ole kerennyt vielä tekemään kun aika on mennyt latailuissa, asenteluissa ja uuden ihmettelyssä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman fiiliksistä näiden ensihetkien jälkeen.

Ensimmäisen kokeilemani pelin kunnian sai Uncharted -pelisarjan ensimmäinen osa. Lyhyestä pelisessiosta johtuen minun on vaikea tehdä vielä kovinkaan tiukkaa analyysiä pelistä, mutta enköhän palaa aiheeseen tässä lähiaikoina. Kyllähän tuo viihdyttävältä nykyajan Indiana Jones/Tomb Raider-peliltä vaikutti.

Toisena testaamani pelinä oli Oddworld: Stranger's Wrath. Mainittakoon sen verran, että itsehän en tätä peliä olisi erikseen hankkinut, mutta kun sen sai ilmaiseksi Playstation Plus -palvelusta (joo piti sen mennä hankkimaan) ja kyseinen peli vaihtuu pian toiseksi, niin nyt täytyi kiireellä ladata ja pikatestata. Sen lyhyen testin perusteella kyseessä oli mukamas huumoripitoinen peli, jossa palkkionmetsästäjä koitti kaapata vihollisia joko elävänä tai kuolleena. Aseina pystyi käyttämään erilaisia pikkuotuksia, joilla pystyi esimerkiksi hyökkäänään suoraan, houkuttelemaan yksittäisiä vihollisia etäämmäksi muista, käyttämään eräänlaisina miinoina jne. Vaikea sanoa vielä kiinnostaako tuota pelata toista kertaa.

Kolmantena pelinä oli Dead Nation. Minulla oli Sonyn tietomurtojen aikaan Playstation Networkin tunnus, vaikkei ollutkaan sitä hyödyntävää konsolia. Sain silti hyvitykseksi pari ilmaista peliä tililleni jotka olivat Dead Nation ja Wipeout HD. En odottanut suuria ja olihan tuo Dead Nation aika samanlainen kuin moni muukin samasta kuvakulmasta kuvattu Zombie-räiskintäpeli. Sillä erotuksella että vanhana PC-pelaajana nyt joutuikin liikkumaan ja tähtäilemään erinomaisen näppäimistö + hiiri -yhdistelmän sijaan zombieitakin hirvittämällä gamepad -ohjauksella. Ehkä itse peli on sitten parempi kun tottuu tuohon gamepad-ohjaukseen...

PS Storessa löytyi lukuisia määriä erinomaisia vanhoja klassikoita, joten ainakaan pelattava ei lopu aivan heti kesken. Eräs ilahduttavimmista bongauksista oli se, että myös Megaman 9 ja 10 löytyivät myyntilistoilta, joskin hieman rapealla 10 euron hinnalla mutta löytyipä kuitenkin jee! Kirjoittelen lisää laitteeseen tutustumisesta myöhemmin. Kuvia peleistä luvassa ehkä myöhemmin kunhan saan tuon kuvakaappauslaitteen kytkettyä laitteeseen.