Nyt kun alan olemaan Resident Evil -leffojen katselussa voiton puolella, päätin yllättävästi katsoa seuraavaksi viimeisen osan eli Afterlifen, jotta piina olisi ohi nopeammin. Piinalla tarkoitan lähinnä sitä, että ensimmäiset osat olivat hyviä tai ainakin menetteleviä, jälkimmäiset eivät. Olen kyllä katsonut tämän Afterlifen kerran aiemminkin, mutta en muistanut tapahtumia enää ollenkaan, lienee ollut nautinnollinen leffa kun ei edes muista mitä siinä tapahtui.
Leffa alkaa siitä, kun Alice tekee suurhyökkäyksen Umbrella Corporationin päämajaan. Hyökkäys onnistuu, joskin Alice menettää siinä sivussa supervoimansa. Tämän jälkeen hän lähtee Alaskaan edellisestä elokuvasta tuttujen selviytyneiden perään. Puolen vuoden kuluttua Alice löytääkin vanhan, joskin muistinsa menettäneen tuttavansa ja yhdessä he lentävät Los Angelesiin löytääkseen sieltä lisää selviytymisen kanssa kamppailevia ihmisiä.
Milla Jovovich on Alicen roolissä yhtä luonnenäyttelijä kuin aiemmissakin osissa. Kloonien ansiosta se lahjakkuus näkyy nyt vain moninkertaisena. Sekin olennainen asia jäi suuresti kummastuttamaan minua pitkäksi aikaa, että jos Alice ei ole nähnyt ristin sielua puoleen vuoteen, on hänellä kuitenkin lentokentälle laskeutuessa päällä vahvat meikit. Naiset! Toinen itseäni ärsyttävä hahmo oli Chrisiä esittävä Wentworth Miller, joka tapansa mukaisesti vääntää naamalleen sen raivostuttavan hymynsä... en ole aiemmin tykännyt enkä tykkää nytkään. Muut selviytyneet olivat ihan menetteleviä, ei nyt loistavia mutta kohtalaisia... sellaista peruskamaa. Mielipiteeni Ali Larterin esittämästä Claire Redfieldistä säilyy samana tässäkin osassa eli toisinsanoen mielenkiinnolla seurasin hänen edesottamuksia.
Itse elokuvasta kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, että ihan kelpo viihdettä jos ei välitä Alicen yliluonnollisista kyvyistä hänen yliluonnollisten kykyjen menettämisen jälkeen (tai sitten missasin vain jotain olennaista juonesta). Tietokonegrafiikat ja muutkin efektit olivat kyllä näyttävää katsottavaa, joskin joskus niitä tunnuttiin esittelevän ihan esittämisen ilosta. En myöskään tykänny uudesta zombie-tyypistä jonka naama halkeaa keskeltä, mutta tuokin on vain makukysymys. Kyllähän tämän leffan kerran katsoo paremman puutteessa, erityisesti odotellessa seuraavaa osaa jonka näyttelijäkaartissa on ainakin nettitietojen mukaan useampikin lempityyppini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti