Katsottu: Resident Evil - Afterlife

Nyt kun alan olemaan Resident Evil -leffojen katselussa voiton puolella, päätin yllättävästi katsoa seuraavaksi viimeisen osan eli Afterlifen, jotta piina olisi ohi nopeammin. Piinalla tarkoitan lähinnä sitä, että ensimmäiset osat olivat hyviä tai ainakin menetteleviä, jälkimmäiset eivät. Olen kyllä katsonut tämän Afterlifen kerran aiemminkin, mutta en muistanut tapahtumia enää ollenkaan, lienee ollut nautinnollinen leffa kun ei edes muista mitä siinä tapahtui.

Leffa alkaa siitä, kun Alice tekee suurhyökkäyksen Umbrella Corporationin päämajaan. Hyökkäys onnistuu, joskin Alice menettää siinä sivussa supervoimansa. Tämän jälkeen hän lähtee Alaskaan edellisestä elokuvasta tuttujen selviytyneiden perään. Puolen vuoden kuluttua Alice löytääkin vanhan, joskin muistinsa menettäneen tuttavansa ja yhdessä he lentävät Los Angelesiin löytääkseen sieltä lisää selviytymisen kanssa kamppailevia ihmisiä.

Milla Jovovich on Alicen roolissä yhtä luonnenäyttelijä kuin aiemmissakin osissa. Kloonien ansiosta se lahjakkuus näkyy nyt vain moninkertaisena. Sekin olennainen asia jäi suuresti kummastuttamaan minua pitkäksi aikaa, että jos Alice ei ole nähnyt ristin sielua puoleen vuoteen, on hänellä kuitenkin lentokentälle laskeutuessa päällä vahvat meikit. Naiset! Toinen itseäni ärsyttävä hahmo oli Chrisiä esittävä Wentworth Miller, joka tapansa mukaisesti vääntää naamalleen sen raivostuttavan hymynsä... en ole aiemmin tykännyt enkä tykkää nytkään. Muut selviytyneet olivat ihan menetteleviä, ei nyt loistavia mutta kohtalaisia... sellaista peruskamaa. Mielipiteeni Ali Larterin esittämästä Claire Redfieldistä säilyy samana tässäkin osassa eli toisinsanoen mielenkiinnolla seurasin hänen edesottamuksia.

Itse elokuvasta kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, että ihan kelpo viihdettä jos ei välitä Alicen yliluonnollisista kyvyistä hänen yliluonnollisten kykyjen menettämisen jälkeen (tai sitten missasin vain jotain olennaista juonesta). Tietokonegrafiikat ja muutkin efektit olivat kyllä näyttävää katsottavaa, joskin joskus niitä tunnuttiin esittelevän ihan esittämisen ilosta. En myöskään tykänny uudesta zombie-tyypistä jonka naama halkeaa keskeltä, mutta tuokin on vain makukysymys. Kyllähän tämän leffan kerran katsoo paremman puutteessa, erityisesti odotellessa seuraavaa osaa jonka näyttelijäkaartissa on ainakin nettitietojen mukaan useampikin lempityyppini!

Katsottu: Resident Evil - Tuho

Olen katsonut tämän tämän Resident Evil Extictionin pari kertaa aiemminkin, mutta täytyi katsoa se vielä uudestaan näin RE-"maratonin" vuoksi. Tämä on sen vuoksi valitettava juttu, koska tämän leffan katsomisesta on tullut jo melkoista piinaa, enkä tarkoita sitä nyt mitenkään hyvässä mielessä.

Elokuva jatkuu hieman edellisen osan jälkeen, kun Alice pelastettiin Umbrella Corporationin tutkimuskeskuksesta. Todellisuudessa Umbrellan väki antoi hänen paeta seuratakseen tätä satelliittien välityksellä tehden samalla tieteellisiä tutkimuksiaan. Nyt Alice on kuitenkin erkaantunut muista selviytyjistä ja piileskelee satelliittien valvovalta silmältä. Samaan aikaan muu selviytyneiden joukko on muodostanut rekkakaravaanin ja koittavat pysyä kokoajan liikkeessä, jotta eivät houkuttaisi sairastuneita kimppuunsa.

Milla Jovovich vetää luonnollisesti taas Alicen roolin. Edelleenkään näyttely ei ole mitään huipputasoa, mutta tähän mennessä olevista kolmesta Resident Evileistä se on sanotaanko vähiten huonointa. Oded Fehrin esittämä Carlos Oliveira oli kuitenkin pienoinen pettymys, mikä on harmi sillä hän oli yksi lempityypeistäni edellisessä elokuvassa. Tällä kertaa hän toimi lähinnä vain pepsodent-hymyisenä prettyboyna joka väänteli naamaansa ärsyttäviin virnistyksiin joka välissä. Muut hahmot olivat melko perustasoa mitä nyt Ali Larterin näyttelemää Claire Redfieldiä oli ainakin ilo katsella ja ei tuo hahmonakaan ärsyttänyt.

Elokuva voi olla itsenäisenä juttuna kohtalaista viihteenä, ainakin jos zombiet ja äksön kiinnostaa. Itseäni leffassa jäi harmittamaan sen samankaltaisuus moniin muihin elokuviin. Kun on nähnyt Day of the Deadin (sen vanhemman version) ja Mad Maxin, niin tuli nopeasti olo että eikös tämän olla jo nähty. En myöskään pitänyt hirveästi kloonien mukaantuomisesta leffasarjaan. En nyt tarkoita että zombie-leffat yleensäkään olisi realistisia, mutta elokuvan tyyliset kloonit menevät jo enemmän komedian puolelle. Tähän loppuun pitäisi kai jonkinlainen tuomio antaa. "Onhan leffa ihan ookoo mutta..." onhan noita omaperäisempiäkin leffoja joten katson mielummin niitä.

Katsottu: Resident Evil Apocalypse

Tarkoituksena oli katsoa loputkin Resident Evil -leffat viikonlopun aikana mökkireissulla, mutta kakkososan unohtuminen kotiin pilasi aika hyvin suunnitelman kun pitäähän jatkoleffat nyt järjestyksessä katsoa ja esitellä. Nyt pääsin kuitenkin käsiksi Apocalypseen, joka onkin muuten sarjan parhaimmistoa.

Elokuva jatkuu ensimmäisen elokuvan lopusta, jossa T-virus pääsee karkaamaan Umbrella Corporationin laboratorioista Raccoon Cityn kaduille. Katujen täyttyessä zombieista Umbrella alkaa evakuoimaan merkkihenkilöstöään kaupungin ulkopuolelle, mutta jääräpäinen tutkija Ashford ei suostu lähtemään ennen kuin joku käy pelastamassa hänen eräälle koululle ansaan jääneen tyttärensä. Kun Asford ei saa apua Umbrellan väeltä, ottaa hän salaa yhteyden kaduilla taistelevaan Aliceen (Milla Jovovich) ja S.T.A.R.S. (Special Tactics And Rescue Squad) -ryhmän jäseniin. Pelastustehtävää vaikeuttaa tottakai myös Umbrellan uusi koekaniini eli Nemesis, josta olikin pikainen maininta ensimmäisen elokuvan lopussa.

Alice on ainakin omasta mielestäni edelleen leffan heikoimpia lenkkejä. Ensimmäisessä osassa hän oli kuin ujo naapurin tyttö, tällä kertaa (epäuskottavasti) kovempi ja coolimpi tyyppi kuin Steven Seagal. Vaikka hänen taistelutaitojaan on koitettu selitettää geneettisillä muokkauksilla, menee hänen taistelut silti enemmänkin tahattoman komiikan puolelle. Peleistäkin tuttu Jill Valentine (Sienna Guillory) vetää sentään kovan mimmin roolin paremmin ja on muutenkin elokuvan parhaita hahmoja, samoin S.T.A.R.S. -ryhmän Carlos Olivera (Oded Fehr) ja Nicholai Ginovaeff (Zack Ward).

Tämä elokuva on kelpo viihdettä jos ei anna Jovovichin luonnenäyttelyn tai tiettyjen kohtausten lisäämisen vaan cooleuden vuoksi häiritä. Ensimmäisen osasta ollaan siirrytty enemmän toimintapainotteisempaan menoon, mikä sopii vallan hyvin minulle. Sopivaa aivot narikkaan -viihdettä!

Katsottu: Resident Evil

Katselin viikko sitten Resident Evilin taas vähästä aikaa ja pitäähän siitäkin kirjoittaa muutama sana. Kyseessä on siis Capcomin tunnettuun pelisarjaan löyhästi perustuva elokuva, jolle on nyt vuosien aikana ilmestynyt muutama jatko-osa. Resident-Evil erottuu peleistä tehdyistä elokuvista siinä, että sitä on osittain viihdyttävää seurata, johtuen todennäköisesti zombie-aiheesta. Toinen plussa ensimmäiselle RE-leffalle tulee siitä, että musiikkiraitaa on ollut tekemässä yksi omista suosikeistani eli Marilyn Manson. Kukin saa olla herrasta mitä mieltä haluaa, mutta itse tykkään kovasti. En ole pelannut lyhyitä pelisessioita enempää pelisarjan osia joten minun on vaikea tehdä vertailuja leffojen ja pelien välillä, mutta käsittääkseni elokuviin on otettu vain tiettyjä kohtauksia peleistä, muuten juonet ovat ihan uusia. Yhtenä poikkeavuutena peleihin on esimerkiksi leffojen päähenkilö Alice (Milla Jovovich), joka ei edes ole peleissä.

Ensimmäinen leffa alkaa siitä, kun Umbrella Corporationin laboratoriosta varastetaan T-virus ja sen lasketaan vapaaksi. Laboratorion tekoäly ei halua viruksen leviävän eteenpäin, joten tämä tappaa kaikki laboratorion työntekijät, joskin huonoin seurauksin yhdistettynä levinneeseen T-virukseen jolla on pahana tapana herättää kuolleet takaisin eloon. Laboratorion ulkopuolella Alice herää muistinsa menettäneenä ja pian joukkoon liittyvät sekä tuntematon Matt että joukkue kommandopukuisia miehiä ja naisia. Ryhmän on hälytetty selvittämään mitä laboratoriossa tapahtui ja Alicen ja Mattin otetaan tottakai mukaan reissuun.

Minun pitäisi kai kommentoida eri hahmojen suorituksista ja aloitetaan sättiminen vaikka Alicesta. Vaikea uskoa että tämä on Jovovichin 12. elokuva kun niin pökkelöä on suoritukset. Kyllähän se tietysti menettelee, mutta tässä ollaan vielä kaukana huippunäyttelystä. Toinen satikutin saaja on Eric Mabiuksen esittämä Matt, joka pysyy pahimmissakin tilanteissa niin viileänä ettei mitään rajaa. Oma suosikkini tässä elokuvassa on Michelle Rodriguezin esittämä badass-kommando Rain. Rodriguez taitaa olla kaikissa näkemissäni rooleissaan samanlainen kovis, mutta ainakin hän tekee sen hyvin.

Resident Evil on mielestäni pienestä lapsellisuudestaan huolimatta viihdyttävä leffa, kunhan ei anna mainittujen pökkelönäyttelijöiden häiritä. Aivan kuten lempielokuvassani Aliensissa olevat marinet, myös tämän leffan kommandot olivat vaan niin cooleja että niitä on aina kiva katsella. Suosittelen!