En tiedä olinko kiltti vai tuhma, mutta joulupukki toi minulle Korvatunturin pajaltaan joululahjaksi New Super Mario Bros 2:n. Tämähän ei ole varsinaisesti mikään ensimmäinen New Super Mario Bros -peli, sillä omallakin pelihyllylläni notkuu jo entuudestaan NSMB -pelit erikseen Wiille, Wii U:lle sekä DS:lle. Kun jokaiselle Nintendon nykyaikaiselle laitteelle on tehty jo oma Uusi Mario, tarjoaako nämä pelit enää riittävästi uutta sisältöä, jotta pelaajan mielenkiinto säilyy?
Jos New Super Mariot ovat kuitenkin tuntemattomia, niin kyseessä on pelisarjan palauttaminen takaisin sivusta kuvattuihin 2-ulotteisiin osiin ja esikuvina toimivat erityisesti Super Mario Bros 3 sekä World. Pelin tarina on taas niinkin syvällinen, että Kuningas Koopan lapset kaappaavat Marion mielitietyn prinsessa Peachin ja Mario (ja Luigi kaksinpelissä) on heti mukana pelastusoperaatiossa. Pelaaminen on sitä perinteikästä Mario-tasoloikkaa eli hypitään vihollisten päälle, kerätään kolikoita ja loikataan kentän lopussa olevaan lipputankoon. Peli jakautuu kuuteen eri teeman omaavaan maailmaan. Maailmat jakautuvat puolestaan kahteen osuuteen, joista ensimmäisen puolikkaan lopussa sijaitsee helpompi minilinnake ja jälkimmäisen lopussa hieman haasteellisempi linna, jota asustaa aina yksi Koopan jälkeläisistä. Lisäksi kartalla sijaitsee voimaesineitä sisältäviä sienitaloja sekä sokkeloisia kummitustaloja.
Kaikki yllä kerrottu on tuttua jo aiemmista peleistä, mikä pelissä on sitten uutta? Rehellisesti sanoen uutta ei ole paljoa, mutta tässä joitakin olennaisimpia asioita. Pelin Ultimate Tavoite on jostain käsittämättömästä syystä kerätä miljoona kolikkoa. En tiedä miksi tälläinen tavoite on, mutta niin pelin kotelossa ainakin lukee ja pelin aikana pyörii kolikoiden laskuri. Ainakaan pelin läpäisyyn kolikoiden keräämättä jättämisellä ei ollut vaikutusta, eikä peli edes maininnut puuttuvista kolikoista lopputekstien yhteydessä. Koska miljoona kolikkoa on valtava määrä, niiden hankintaa on helpotettu usealla keinolla. Mario voi mm. ottaa kantaakseen kultaisen tiiliskiven, jonka jälkeen siitä alkaa putoamaan kolikoita sitä suuremmalla vauhdilla, mitä nopeammin Mario juoksee. Rahanhankintakeinoja on kuitenkin monia muitakin ja usein peli onkin oikeata kolikkosuihkussa kylpemistä.
Pelissä on mukana myös aiemmista peleistä tutut suuremmat kolikot. Jokaiseen kenttään on "piilotettu" kolme suurta kolikkoa hieman hankalampiin paikkoihin. Näitä kolikoita keräämällä voit aukaista kartalta uusia reittejä, jotka vievät usein sienitaloihin. Näistä sienitaloista saatava hyöty on kuitenkin melko minimaalinen, koska peli on melko antelias niin voimaesineiden kuin lisäelämienkin suhteen. Eräs mukava cameo pelissä on SMB3:sta tuttu pesukarhun häntä, jolla Mario pääsee lentämään pienen lähtökiihdytyksen jälkeen suurempiinkin korkeuksiin.
Millainen mielikuva pelistä sitten jäi allekirjoittaneelle? Peli on sitä samaa tuttua huttua, jota sarja on ollut jo useamman pelin ajan. Peli ei tuo paljoa mitään uutta ja kolikoiden keräys ei ole kovinkaan kiinnostavaa puuhaaa, että siihen jaksaisi alkaa panostamaan. Pelin kuusi maailmaa joissa kussakin on alle kymmenen (pakollista) kenttää sekä matala vaikeustaso tekee pelistä harmillisen lyhytkestoisen. Jos olet kuitenkin tyytyväinen tähän astisiin NSMB -peleihin ja haluat vain lisää pelattavia kenttiä, tämä peli voi olla hyvä hankinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti