Pelattu: New Super Mario Bros 2

En tiedä olinko kiltti vai tuhma, mutta joulupukki toi minulle Korvatunturin pajaltaan joululahjaksi New Super Mario Bros 2:n. Tämähän ei ole varsinaisesti mikään ensimmäinen New Super Mario Bros -peli, sillä omallakin pelihyllylläni notkuu jo entuudestaan NSMB -pelit erikseen Wiille, Wii U:lle sekä DS:lle. Kun jokaiselle Nintendon nykyaikaiselle laitteelle on tehty jo oma Uusi Mario, tarjoaako nämä pelit enää riittävästi uutta sisältöä, jotta pelaajan mielenkiinto säilyy?

Jos New Super Mariot ovat kuitenkin tuntemattomia, niin kyseessä on pelisarjan palauttaminen takaisin sivusta kuvattuihin 2-ulotteisiin osiin ja esikuvina toimivat erityisesti Super Mario Bros 3 sekä World. Pelin tarina on taas niinkin syvällinen, että Kuningas Koopan lapset kaappaavat Marion mielitietyn prinsessa Peachin ja Mario (ja Luigi kaksinpelissä) on heti mukana pelastusoperaatiossa. Pelaaminen on sitä perinteikästä Mario-tasoloikkaa eli hypitään vihollisten päälle, kerätään kolikoita ja loikataan kentän lopussa olevaan lipputankoon. Peli jakautuu kuuteen eri teeman omaavaan maailmaan. Maailmat jakautuvat puolestaan kahteen osuuteen, joista ensimmäisen puolikkaan lopussa sijaitsee helpompi minilinnake ja jälkimmäisen lopussa hieman haasteellisempi linna, jota asustaa aina yksi Koopan jälkeläisistä. Lisäksi kartalla sijaitsee voimaesineitä sisältäviä sienitaloja sekä sokkeloisia kummitustaloja.

Kaikki yllä kerrottu on tuttua jo aiemmista peleistä, mikä pelissä on sitten uutta? Rehellisesti sanoen uutta ei ole paljoa, mutta tässä joitakin olennaisimpia asioita. Pelin Ultimate Tavoite on jostain käsittämättömästä syystä kerätä miljoona kolikkoa. En tiedä miksi tälläinen tavoite on, mutta niin pelin kotelossa ainakin lukee ja pelin aikana pyörii kolikoiden laskuri. Ainakaan pelin läpäisyyn kolikoiden keräämättä jättämisellä ei ollut vaikutusta, eikä peli edes maininnut puuttuvista kolikoista lopputekstien yhteydessä. Koska miljoona kolikkoa on valtava määrä, niiden hankintaa on helpotettu usealla keinolla. Mario voi mm. ottaa kantaakseen kultaisen tiiliskiven, jonka jälkeen siitä alkaa putoamaan kolikoita sitä suuremmalla vauhdilla, mitä nopeammin Mario juoksee. Rahanhankintakeinoja on kuitenkin monia muitakin ja usein peli onkin oikeata kolikkosuihkussa kylpemistä.

Pelissä on mukana myös aiemmista peleistä tutut suuremmat kolikot. Jokaiseen kenttään on "piilotettu" kolme suurta kolikkoa hieman hankalampiin paikkoihin. Näitä kolikoita keräämällä voit aukaista kartalta uusia reittejä, jotka vievät usein sienitaloihin. Näistä sienitaloista saatava hyöty on kuitenkin melko minimaalinen, koska peli on melko antelias niin voimaesineiden kuin lisäelämienkin suhteen. Eräs mukava cameo pelissä on SMB3:sta tuttu pesukarhun häntä, jolla Mario pääsee lentämään pienen lähtökiihdytyksen jälkeen suurempiinkin korkeuksiin.

Millainen mielikuva pelistä sitten jäi allekirjoittaneelle? Peli on sitä samaa tuttua huttua, jota sarja on ollut jo useamman pelin ajan. Peli ei tuo paljoa mitään uutta ja kolikoiden keräys ei ole kovinkaan kiinnostavaa puuhaaa, että siihen jaksaisi alkaa panostamaan. Pelin kuusi maailmaa joissa kussakin on alle kymmenen (pakollista) kenttää sekä matala vaikeustaso tekee pelistä harmillisen lyhytkestoisen. Jos olet kuitenkin tyytyväinen tähän astisiin NSMB -peleihin ja haluat vain lisää pelattavia kenttiä, tämä peli voi olla hyvä hankinta. 

Kirpputorit: Broken Super Captain Avenger

Taas olisi sen aika, kun esittelen maallista materiaa, jota olen onnistunut hamstraamaan omiin nurkkiini kirpputoreilta. Näistä ensimmäisistä löydöksistä minulla oli aivan sellainen muistikuva, niinkuin olisin kertonut niistä jo aiemmin mutta pienen etsinnän lopputuloksena en löytänytkään niistä minkäänlaista mainintaa blogista tai koneeltani. Ilmeisesti olen vain meinannut kirjoittaa niistä mutta homma unohtunut sitten kokonaan. Tätä se vanhuus teettää...

Ensimmäisinä löydöksinä olivat kuitenkin nivaska pelejä, joita bongasin muutama viikko sitten. Ensin bongasin Sesonkitorilta Nintendon DS:lle tehdyn New Super Mario Brosin (12 euroa). Omistin jo entuudestaan New Super Mario Brosit Wiille ja Wii U:lle ja pitihän minun sitten hamstrata itselleni myös tämäkin versio, jotta voin tehdä vertailuja siitä toimiiko kyseinen peli myös käsikonsolilla. Seuraavaksi siirryin parin sadan metrin päähän Citypörssiin ja siellähän löydökset jatkuivat. Hyllyköstä löytyi niin ikään DS:lle tehty versio PC:lläkin mainetta niittäneestä Broken Sword -pelistä (3 euroa), jonka DS-porttausta on vielä kehuttu jonkin verran. Lisäksi samasta paikasta tarttui mukaan 3DS:n peli Tom Clancy's Ghost Recon Shadow Wars (5 euroa). Rehellisesti sanoen minulla ei ollut hajuakaan oliko tämä peli edes hyvä...pakko vaan oli ostaa tämä pois koska a) 3DS -peli b) yleensä kirpputorilla olevat käsikonsolipelit ovat olleet jotain Nintendogseja tai Barbie-pelejä. "Outoa" että sellaiset pelit on haluttu viedä pois myytäväksi...

Tänään pääsin täydentämään myös elokuvakokoelmiani, enkä vain millä tahansa elokuvilla vaan Marvel-sellaisilla. Minulla ei ole (muistaakseni) Avengers -elokuvaa ja olen nähnyt sen vain Netflixin kautta. Nyt elokuva tuli vastaan Citypörssissä ja päätin ottaa sen talteen, vaikkei 5 euron hinta DVD-elokuvasta nyt ollutkaan mahdottoman halpa. Katsoessani aiemmin Avengersia (oho huomasin juuri etten ole siitäkään kirjoittanut blogiin esittelyä vaikka leffa on kyllä nähty), tajusin etten tiedä oikein mitään Kapteeni Amerikan menneisyydestä ja sekös harmitti. Hänen nimikkoleffa alkoi heti kiinnostamaan ja nyt kun se löytyi Citypörssistä (5 eurolla), minulla on vihdoinkin mahdollisuus elokuvasivistää itseäni, jippii!

Siinäpä ne sitten taas olivat, lisää löydöksiä taas joskus!

Pelattu: New Super Mario Bros U

Kirjoittelin pari päivää sitten pienen esittelyn Nintendon New Super Mario Bros Wiistä, kuten toivottavasti moni huomasikin. Peli ei ollut kuitenkaan ainoa hyllystäni löytyvä NSMB -peli ja pelasinkin sitten samaan syssyyn myös Wii U:n mukana saamani New Super Mario Bros U:n loppuun asti.

New Super Mario Bros U ei uudista pelisarjaa kovinkaan paljoa ja se tuntuukin NSMB:iin verrattuna enemmänkin saman pelin remakelta Wii U:lle uusilla kentillä varustettuna. Enää ei tarvitse kuitenkaan ohjata kömpelöllä Wiimotella (ainakaan yksinpelissä) vaan voi käyttää Wii U:n omaa gamepadia ja sillä pelaaminen onkin paljon nautittavampaa. Moninpelissä yksi pelaajista voi hoitaa gamepadilla avustajan roolia lätkimällä ympäristöön palikoita, joiden avulla muut pelaajat pääsevät hyppimään korkeampiin paikkoihin tai eivät ainakaan putoa rotkoihin. Varsinaiset uudet varusteet pelissä rajoittuvat lähinnä tammenterhoon, jolla pelaaja pääsee liito-oravan puvussa liitämään ja tekemään lennon aikana pieniä hypähdyksiä korkeuksiin. Lähinnä kosmeettisena uutuutena tykkäsin pelin uudesta kartasta, jossa koko pelin alueen voi nähdä kerralla eikä peli koostu enää useammasta pienestä kartasta. Samanlainen karttasysteemi oli ainakin Super Mario Worldissa.

Peli oli teknisestikin hyvin samanlainen aiempaan osaan verrattuna. Grafiikat olivat edelliseen osaan hieman paremmat tarkemman resoluution ansiosta, mutta ainakin itselläni asia unohtui melkein heti.  Pelin musiikit olivat hyvät, joskin tykkäsin ehkä enemmän Wii-konsolin pelin soundtrackista. Toisaalta puolestaan tässä U-versiossa hahmoilla oli paremmat animaatiot.

Tätäkin peliä koskee samat asiat joista kehuin/valitin aiemman pelin kohdalla. Yksinpeli tuntuu haasteellisemmalta erityisesti jos haluaa kerätä kaikista kentistä kolme suurta kolikkoa avatakseen peliin uusia salakenttiä. Peli on kuitenkin suurta viihdettä myös moninpelinä, vaikka se meneekin hieman turhan helpoksi. Tämä siistä syystä, että kentän pelaaminen loppuu vain jos kaikki pelaajat ovat kuolleita yhtä aikaa, muuten kenttää saa jatkaa melkein hamaan tappiin saakka. Olen pelannut tätä maksimissaan  neljällä pelaajalla (kolme hahmoilla ja yksi auttanut/häiriköinyt gamepadilla) ja en voi sanoa kuin että huh sitä huudon ja naurunremakan ääntä. En osaa sanoa kumpiko näistä kahdestä New Super Mario Brosta on parempi, mutta erityisesti jos omistat Wii U:n ja useamman Wiimoten, tämä peli kuuluu yhdeksi pakkohankinnoista!

Tuttuun tapaan tässä on loppuun vielä videonpätkä, josta näkee miltä peli näyttää käytännössä. Suosittelen avaamaan kuvan suuremmaksi alanurkan 'Koko näyttö' -painikkeesta. Kuvan laadunkin voi säätää paremmaksi hammasratas-kuvakkeesta.

Pelattu: New Super Mario Bros. Wii #2

Puolitoista vuotta sitten ostin Nintendon Wii -konsolin ja sain sen yhteydessä muutamaksi päiväksi lainaan New Super Mario Bros Wii:n. Kirjoitin pelistä tuolloin esittelyn, mutta halusin palata vielä aiheeseen, kunhan kerkeän tutustumaan peliin paremmin. Ostin pelin omakseni myöhemmin ja nyt kun olen kerennyt pelaamaan sitä enemmänkin, niin ajattelin kirjoittaa aiempaan juttuun nyt tälläisen täydennyksen. Tällä kertaa sain mukaan myös parempaa kuva- ja videomateriaalia.

Luin aiemman kirjoitukseni nyt uudestaan ja olen edelleen samaa mieltä 90% mainitsemistani asioista, joten en ala muuttelemaan tai uudelleenkirjoittelemaan niitä enää. Olen pelannut aiemman kirjoituksen jälkeen useita tunteja sekä yksin- että kaksinpeliä, tätä useammalla pelaajalla en ole NSMB:ia testannut. Omistan kylläkin myös NSMBU:n ja sen parissa useamman pelaajan kokemusta saattaa löytyä, joten voitte odottaa siitäkin pelistä tulevan vielä jonkinlaisen esittelyä.

Varmaan suurin ja ainoa mielipiteen muutokseni tuli siitä, kun epäilin pelin olevan vaikeampi moninpelinä verrattuna yksinpeliin. Moninpelissä peli jatkuu niin kauan, kun yksikin pelaaja on elossa ja kuolleet pelaajat palaavat takaisin alueelle nopeasti leijailevan kuplan kuljettamana. Jos henkiin jäänyt pelaaja ei ala toisen kuoltua liikaa sooloilemaan ja kuolemaan, voi kenttää jatkaa käytännössä loputtomasti ilman alusta aloittamista (ellei aika tai elämät lopu kesken). Elämien loppumisesta ei tässä pelissä ole kuitenkaan suurta vaaraa, sillä niitä jaetaan sangen avokäsitesti. 

Takaisin kuitenkin yksinpeliin. Pelasin aiemmin tämän pelin läpi melkoisella kiireellä ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Pelissä voi valita useissa kohdissa vaihtoehtoisia reittejä. Lisäksi pelkkä kenttien läpi meneminen on pelin helpoin osuus ja jokaisesta kentästä on mahdollista kerätä kolme isoa kolikkoa, joiden kerääminen vaatii jo suurempaa taitoa. Aina kun yhden maailman kaikista kentistä on onnistunut keräämään kaikkii isot kolikot, pelin salaiseen 9. maailmaan aukeaa uusia pelattavia kenttiä. Tiettyjen ehtojen täyttyessä kartalle aukeaa muitakin salareittejä, joista itsekkään en varmasti löytänyt vielä kaikkia ja hyvä niin, riittääpähän tutkittavaa pidemmäksi aikaa.

Peli on ulkoasultaan silmiä miellyttävä ja erityisesti musiikit ovat todella onnistuneet. Peli on helppo oppia, mutta kaikkien salaisuuksien aukaisuun saattaa mennä Mario jos useampikin eli lukuisista jaettavista lisäelämistä huolimatta peli tarjoaa kuitenkin haastetta. Useammankin kerran pelattuani voin vielä suositella tätä peliä niin tuoreille kuin konkareille Mario-pelien pelaajille.

Loppuun vielä lyhyt video, josta näkee miltä peli näyttää käytännössä. Suosittelen avaamaan kuvan suuremmaksi alanurkan 'Koko näyttö' -painikkeesta. Kuvan laadunkin voi säätää paremmaksi hammasratas-kuvakkeesta.

Uusi jäsen Nintendo-perheeseen

Vanha kunnon 8-bittinen NES oli ensimmäinen vakavasti harkittava pelikonsolini ja Mariot, Megamanit sekä Zeldat ovat olleet aina erittäin lähellä sydäntäni. Myöhempinä vuosina olen alkanut keräämään erilaisia konsoleita ja tähän asti nurkkiin on kerääntynyt Nintendon laitteista uusi NES, Gamecube sekä Wii. Viimeiseksi mainittu on ollut erinomainen erityisesti Virtual Consolen ansiosta, sen  avulla kun on päässyt käsiksi vanhojen laitteiden klassikkopeleihin. Aivan kaikkia pelejä ei ole kuitenkaan ollut myynnissä alkuperäisen Wiin eKaupassa ja kun käytettynä ostamani Wiin kunnossa on ollut muutenkin parantamisen varaa, haikailin jo pidemmän aikaa Wii U:n perään. Nyt eilen, perjantaina, ystävänpäivänä ja ennenkaikkea palkkapäivänä, marssin suorinta tietä Anttilaan ja toteutin haaveeni!

Mukaani tarttui Mario & Luigi Premium Pack, joka sisältää peruslaitteen ja jättimäisen ohjauslaitteen lisäksi pelit New Super Mario Bros U sekä New Luigi U. Olin aiemmin ollut siinä luulossa, että New Mario Bros U olisi melkein suora kopio alkuperäisen Wiin New Super Mario Brosista ja positiivinen yllätykseni olikin melkoinen, kun huomasin että nämähän ovat aivan eri pelejä vaikkakin samalla pelimoottorilla tehtynä. Myös Luigi vaikutti haasteellisine kenttineen mielenkiintoiselta tapaukselta vaikken sitä nyt kerennytkään paljoa koittamaan. Virtuaalista pelikokoelmaa piti luonnollisesti täydentää heti eShopin kautta ja pienen ihmettelyn ja kikkailun jälkeen sain siirrettyä myös vanhalla Wiillä majailleet pelit uudelle laitteelle. Nyt virtuaalista Wii U pelikirjastoa koristaa siis edellämainittujen veljesten lisäksi myös ainakin Super Mario World, Super Metroid, Link To The Past, Majora's Mask sekä Megamanit 3 ja 4. Tsihihihi!  *hieroskelee tyytyväisenä käsiään*

Yleisvaikutelma laitteesta on tässä vaiheessa suhteellisen myönteinen. Laite on ulkoisesti tyylikäs, joskin lika näkyy pinnassa todella helposti ja pelinörtin asunnossahan sitä likaa aina löytyy. Valikoista jää hyvin samanlainen fiilis kuin alkuperäisessä Wiissä tai Playstation Vitassa. Paljon huomioarvoa saanut peliohjain on suurempi levy kuin käyttämäni tablet-tietokoneet, mutta pian tuon käyttöön tottui. Mukana on sen verran paljon erilaisia nappeja, vipuja ja liittimiä etten ole kaikkiin kerennyt vielä edes tutustumaan. Laitteessa on sellainen hauska ominaisuus että jos telkkari on varattu niin useita pelejä voi pelata myös ohjaimen ruudulta, vaikkakin kyllä minä mielummin Mariota pelasin isommalta näytöltä. Yleisesti olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaan, lisää esittelyjuttuja ja ehkä videoitakin siis myöhemmin :)

Pelattu: New Super Mario Bros. Wii

Viikko sitten hankin siis Nintendon vanhemman Wii-konsolin kaverilta ja siihen on nyt tullut tutustuttua viime päivät. Hankinta saattaa olla myös osasyynä sille miksi blogin postaukset ovat tulleet epäsäännöllisin

väliajoin viime aikoina mutta eiköhän asia korjaannu kunhan uutuudenviehätys laitetta kohtaan vähenee :) Konsolin myynyt kaveri oli reilu ja antoi laitteen mukana lainaksi pari peliä että pääsen heti kokeilemaan laitteen toimivuutta. Toinen näistä peleistä oli New Super Mario Bros Wii ja tässä olisi perinteisesti pieni esittely kyseisestä pelistä.

Aluksi haluan kuitenkin raottaa hieman Mario-historiaani. Pelasin alkuperäistä Super Mario Brosia silloin joskus miljoona vuotta sitten kyseisen pelin tullessa markkinoille. Sen jälkeen tutuiksi tulivat myös SMB2 (joka on muuten mielestäni paras Mario-peli), SMB3 ja Super Mario World. Tämän jälkeen minulla on ollut todella pitkä aika kun olen päässyt pelaamaan itselläni uusia Mario-pelejä, koska silloin pelaamiset tapahtuivat lähinnä PC-puolella. Tämän tauon aikana ovat ilmestyneet ainakin Super Mario 64 ja Super Mario Sunshine jotka ovat jo näitä uuden ajan 3D-pelejä, Super Mario Galaxyja en ole vielä kerennyt kokeilemaankaan. Minulle on siis iskostunut selkäytimeen sellainen mielleyhtymä että hyvien aikojen (=lapsuuden) rakkaat Mario-pelit ovat noita 2D-tekniikalla tehtyjä pelejä. En väitä että 3D-mariot olisivat huonoja, niiden parissa ei vaan pääse nostalgisoimaan samalla tavalla kuin näissä 2D-peleissä ja juuri tähän saumaan New Super Mario Bros on omissa silmissäni erinomainen peli! :)

Nyt kuitenkin varsinaiseen peliin. Tarina liittyy Prinsessan syntymäpäivään jonka aikana tämä kaapataan kenenkä muunkaan kuin Bowserin lasten toimesta ja siitä saadaan tekosyy lähteä läpikäymään kenttiä. Itse peli muistuttaa hyvin paljon Super Mario Bros 3 -peliä, joskin tottakai hieman parannetuin grafiikoin mutta pelimekaniikka on samanlainen. Pelin yleisnäkymä on karttaruutu jossa liikutaan suorakulmaisia teitä pitkin paikasta toiseen. Pelaaja voi siirtyä haluttuun kenttään (välillä vaihtoehtoja on parikin kappaletta), vierailla SMB3:n tapaan sienitaloissa pelaamassa minipelejä tai siirtyä kartalla liikkuviin pieniin vihollistaisteluihin. Viimeksi mainitut ovat samoja kuin SMB3:ssa olivat vasaraveljestaistelut mutta tällä kertaa vihollistyyppejä on muitakin, niiden lukumäärä on suurempi ja tavoite ei olekaan (välttämättä) tappaa vihollisia vaan kerätä sieltä välistä kukkasia, joskin vihollisten eliminointi helpottaa kummasti tehtävää. Palkinnoksi näistä tehtävistä saa kolme sientä tavaravarastoon. Tavaroista puheenollen myös SMB3:n tavaravarastot ovat käytettävissä eli Mario voi jemmata erikoisesineitä pahanpäivän varalle eikä vaikeisiin kenttiin tarvitse välttämättä mennä heikkona perus-Mariona.

Tavaroista sieni ja tulikukka ovat tuttuja aiemmista peleistä, mutta nyt mukana on myös jääkukka ja propellipuku. Jääkukalla voi jäädyttää viholliset jääpalasiksi ja nämä voi sitten heittää vaikka toisten vihollisten päälle, propellipuku on sitten jo hieman kaksipiippuisempi esine. Kun pelaaja tärisyttää peliohjainta, lähtee Mario ruudun korkuiseen ilmalentoon ja laskeutuu sen jälkeen alas höyhenen kevyesti. Maakosketuksen jälkeen ilmalentoa voi käyttää taas uudestaan. Puku on kyllä todella kätevä varuste mutta välillä tuntui siltä kuin se olisi ehkä liiankin helpottava. Jos pukua ei käyttänyt "turhiin" lentopyrähdyksiin vaan säästeliäästi pelkästään pelastuskeinona silloin kuin Mario oli tippumassa rotkoon niin kentät olivat naurettavan läpihuutojuttuja. Peli myös tyrkyttää lisäelämiä ovista ja ikkunoista, joten vaikka muutamat yksittäiset kentät ovatkin hieman haasteellisempia, melko helposta pelistä on kuitenkin kyse. Jos jotain oikeeta kitistävää pitää keksiä niin Marion hyppely on harmillisen tahmaista. Aiempi Mario kiihdytti nollasta sataan sekunnissa, tässä pelissä jos erehtyi yrittämään samaa rotkon ylityshypyssä niin vajaaksihan se hyppy jäi.

Pelasin pelin loppuun kahdessa päivässä mutta salareittien aukasemiset ja (kahdesta neljään hengen) moninpeli lisää varmasti pelin kestoa reilusti. Pelaamanen tuntui turhan helpolta yksin pelatessa ja haaste varmasti lisääntyisi jos ympärillä on muita pelaajia säheltämässä ja häiritsemässä. Todennäköisesti tämä peli onkin tarkoitettu moninpelattavaksi ja kevyeksi viihteeksi helpolla vaikeustasolla niinkuin suuri osa peleistä nykyään. Helppoudestaan huolimatta peli oli hauska Mariomaisella tavallaan ja erityisesti hauskan musiikin tahdissa välillä tanssahtelevat Koopa-kilpikonnat olivat todella sympaattisia. Suosittelen tätä peliä etenkin kaikille jotka ovat jostain käsittämättömästä syystä missanneet aiemmat 2D-Mariot!