Mini-NESillä pelattu: Super Mario Bros

Valinta ensimmäiseksi esiteltäväksi peliksi Mini-NESin valikoimasta oli melko itsestäänselvyys. Mikäpä muu peli kuin Super Mario Bros on ollut niin klassikko, että länsimaissa melkein kaikki ihmiset vauvasta vanhuksiin ovat joko pelanneet sitä itse tai ovat ainakin nähneet jonkun muun sitä pelaamassa. Itse taisin tutustua SMB:hen n. 1987 kaverieni luona. He olivat saaneet juuri sen ajan ykköspelilaitteen eli 8-bittinen Nintendon ja voi pojat se oli kova laite se. Tuohon aikaan yhtä hienoa videopeligrafiikkaa oltiin nähty vain pelihalleissa tai minun tapauksessa huoltoasemien peliautomaateissa, koska ikä ei riittänyt pelihalleihin. Nyt sen pelihurmoksen sai myös omaan kotiin eikä laitteeseen tarvinnut survoa edes rahaa. Toiselle paikkakunnalle muuttamisen ja oman Nintendo-laitteen puuttumisen vuoksi pelaamiseen tuli pieni tauko, mutta parin vuoden kuluttua saimme sitten oman NES:n ja Marion seikkailut pääsivät taas jatkumaan. 

Super Mario Bros ei ole Marion ensiesiintyminen, mutta varmasti hänen tunnetuin. Pelin taustatarina kertoo Sienivaltakunnasta, jonne Koopakuningas (myöhemmin Bowser) hyökkää. Koopa muuttaa suurimman osan valtakunnan asukkaista tiiliskiviksi ja kidnappaa Prinsessa Kultakutrin (myöhemmin Peach). Putkimies Mario kuulee Prinsessan ahdingosta ja lähtee veljensä Luigin kanssa pelastamaan tätä.

Pelissä Mario (tai Luigi kaksinpelissä) etenee sivusta kuvattuja oikealle eteneviä kenttiä hyppien ja keräten kolikoita sekä voimaesineitä. Kysymysmerkin muotoisia laatikoita lyömällä näiden sisältä saa lisää kolikoita, tulipallojen heittelyn mahdollistavan tulikukan tai hetkellisen kuolemattomuuden tähti muodossa. Ennalta-arvattavasti liikkuvat viholliset päihitetään hyppäämällä näiden päälle tai heittämällä näitä tulipalloilla tai kilpikonnien kuorilla. Viholliset ovat kuitenkin usein pienempi vaara pelissä ja mielestäni suurempana uhkana toimivat matkan varrella olevat rotkot. Jos Marion liikkumisnopeus ei pysy hanskassa ja vauhtia on joko liian paljon tai liian vähän, kohtalona on rotkoon putoaminen. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä uhkarohkeampia hyppyjä Mario joutuu tekemään ja ylänurkassa armottomasti laskeva kello ei helpota tilannetta ollenkaan. Jos Mario etenee liian varovaisesti, aika loppuu kesken ja joutuu kentän aloittamaan aivan alusta uudelleen.

Sienivaltakunta on jaettu kahdeksaan eri maailmaan ja jokainen maailma jaettu neljään kenttään eli kenttiä pelissä on yhteensä 32. Kentät on jaettu aina maanpäällisiin kenttiin, maanalaisiin kenttiin, vesikenttiin sekä linnoihin. Linnojen lopussa Mario kohtaa aina arkkivihollisensa Koopakuninkaan, mutta vasta viimeisestä linnasta löytyy Marion mielitietty.

Ensimmäisen Super Mario Brosin julkaisusta on jo 30 vuotta, joten miten sitten aika on vaikuttanut tästä pelistä saatavaan nautintoon? Pelin grafiikat ovat luonnollisesti melko rujot, mutta toisaalta ne ei haittaa pelaamista ellei siitä tee itse ongelmaa. Pelin juju on kuitenkin maisemien katselun sijaan Marion ripeässä kontrolloinnissa vaarallisten ja nopeasti muuttuvien tilanteiden keskellä. Mielestäni on erittäin hauskaa, ettei SMB ole vieläkään menettänyt hohtoansa, vaan pelillä on edelleen ahkera pelaajakuntansa. 

Vaikeustasoltaan ensimmäinen Mario on todella haastava. Muistan että lapsena peliä pelasi läpi vaikka hampaita pestessään, nyt aikuisena peli on tyssännyt tuskallisen usein viimeiseen kahdeksanteen maailmaan. Oma nemesikseni on erityisesti kentät 8-2 ja 8-3, joissa harmaita hiuksia aiheuttavat erityisesti edeltävässä olevat Bullet Billyt sekä jäljemmässä olevat Vasaraveljekset. Nyt Mini-NESillä pelasin muutaman pelin ja ensimmäisellä kerralla jolla en käyttänyt ollenkaan oikoreittejä pääsin kenttään 7-1. Seuraavalla yrittämällä menin kahden oikoreitin kautta viimeiseen maailmaan ja tie tyssäsi vasaraveljeksiin. Kolmannella yrittämällä menin samaa reittiä, mutta tajusin että riittävän nopeasti etenemällä vasaraveljesten yli pystyy hyppäämään ja tämän jälkeen loppu olikin todella helppoa kun loppulinnan "oikea reittikin" oli vanhassa lihasmuistissa ja kohta oli Prinsessa pitkästä aikaa taas pelastettu.

Super Mario Brosin pariin palaa edelleenkin mielellään aina pienen tauon jälkeen. Suosittelen peliä myös sellaisille, jotka eivät ole pelanneet peliä vielä koskaan. Mitä videopeleihin tulee, kyseessä on aikamme aito klassikkoteos.

Tarjous: Nintendon pelitarjouksia eShopetissa

Jos EA edusti pelitarjouksillaan hyvin PS Storessa, niin samoin tekee Nintendo omassa eShopissa. Pelitalon omista peleistä on nimittäin niin reiluja tarjouksia, että laittaisin itsekin ostoskoriin isomman satsin jos en nyt sattuisi omistamaan niitä jo entuudestaan. Tässä kuitenkin listaa, jos sinua sattuu kiinnostamaan kyseiset pelit.

Wii U

• Donkey Kong 64, 5.00 euroa
• EarthBound, 5.00 euroa
• F-Zero, 4.00 euroa
• Kirby's Adventure, 2.50 euroa
• Metroid Prime Trilogy, 10.00 euroa *
• Super Mario Bros 3, 2.50 euroa *
• Super Mario Galaxy 2, 10.00 euroa
• Super Mario World, 4.00 euroa *
• Super Mario 64, 5.00 euroa
• Super Metroid, 4.00 euroa *
• The Legend of Zelda: A Link to the Past, 4.00 euroa *
• The Legend of Zelda: Ocarina of Time, 5.00 euroa *
• The Legend of Zelda: The Minish Cap, 5.00 euroa

Nintendo 3DS

• Kirby's Dream Land, 2.00 euroa
• Super Mario Bros, 2.50 euroa
• Super Mario Bros 2, 2.50 euroa *
• Super Mario Bros 3, 2.50 euroa *
• Super Mario Land, 2.50 euroa
• Super Mario Land 2, 2.50 euroa
• The Legend of Zelda, 3.00 euroa *
• The Legend of Zelda: Link's Awakening DX, 3.00 euroa
• The Legend of Zelda: Oracle of Seasons, 3.00 euroa
• The Legend of Zelda: Oracle of Ages, 3.00 euroa

* Merkitsin tähtimerkillä omia suosikkipelejä siltä varalta, jos listan pelit ovat sinulle entuudestaan tuntemattomia ja haluat suosituksia millä peleillä aloittaa digitaalisien pelien hamstraamisharrastus ;-D

Nintendo-hahmot Happy Meal -leluina

Viime joulun alla McDonalds ravitsemusliikkeissä oli meneillään pelaajiakin kiinnostava kampanja, nimittäin Happy Meal -aterioiden yhteydessä asiakkaat pystyivät saamaan Mario-aiheisia leluhahmoja. Hahmojen valikoima vaihtui viikottain eli aina pystyi valitsemaan yhden kahdesta hahmosta ja Happy Mealin ostaminen ei ollut edes pakollista, vaan lelut pystyi ostamaan myös erikseen kahden euron kappalehintaan.

Nyt sama kampanja palasi takaisin ja on voimassa aikavälillä 10.6.-7.7. Itse pidin hahmoista niin paljon, että hankin viime kampanjasta kaikki tarjolla olevat ja tilasin ulkomailtakin pari sellaista hahmoa, joita ei Suomen Mäkkärin kampanjassa ollut mukana. Hahmot eivät ole myöskään pelkästään koriste-esineitä, vaan useassa hahmossa on jotain pientä lisätoiminnallisuutta kuten ääniefektejä jne :-D

Tämänkertaisen kampanjaa aloittaa taistelupari Mario ja Yoshi. Mario päästää "hypätessään" hyppyäänen, kun taas Yoshin perässä roikkuu pitkä rivi pieniä Yoshi-munia. Itse odottelen hahmoista eniten Bowseria sekä Boo -haamua, koska näitä ei kokoelmistani vielä löydy. Lista tulossa olevista hahmoista löytyy Mäkkärin sivulta:

http://www.mcdonalds.fi/content/fi/viihdy/perheille/happy-meal.html


Lisätty: Tässä vielä kuva aiemmin keräämistäni hahmoista, ovat todella hauskoja :-D

Joulun pelikysymykset: Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata

Joulun pelikysymykset eivät meinaa millään loppua ja nyt ollaan vasta puolessavälissä menossa, huhhuh. Seuraavana pohdittavana olisi sellainen kysymys, että mitä peliä kaikkien pitäisi pelata. Tämänkin kysymyksen voisi ajatella useammallakin tavalla ja päätin jakaa tämän kahteen osaan: mikä peli on niin klassinen että kaikkien pitää se vähintään tietää ja mielellään kokeakin elämänsä aikana sekä mitä peliä voisin suositella kenelle tahansa näin herran vuonna 2015.

Ensimmäinen peli että minkä kaikkien pitäisi vähintään tietää ja mielellään myös kokea elämänsä aikana ei paljoa yllätystä tuo... se vanha kunnon ja ensimmäinen Super Mario Bros. SMB teki videopelaamisesta koko perheen huvin ja hyvinhän tuo onnistui, kun vakavasti otettavia kilpailijoita ei pahemmin ollut. Kyllähän pelejä oli aiemminkin ollut, mutta ei todellakaan näin upeita. Grafiikat Mariossa olivat kuin Arcade-luolissa, eteenpäin rullaavia kenttiä oli hulpeat 32 ja peli täynnä salaisuuksia, joista osakin paljastui vasta vuosia myöhemmin. Se kuuluu jokaisen (jopa vanhempien) yleissivistykseen, että kävelee ensimmäistä Goomba-vihollista päin, nuohoaa pitkän aikaa ensimmäisiä putkia vasten ennen kuin pääsee ylittämään nämä sekä tippuu lukuisia kertoja rotkoon jolloin Game Over kerkeää tulemaan jo ensimmäisen kentän aikana.

Entäpä sitten se toinen peli, jota suosittelisin kaikille vielä nykypäivänäkin, aikana jolloin ihmisten vaatimustaso alkaa olemaan jo aika korkealla grafiikoiden ja muiden pelien osa-alueiden suhteen? Tällä kertaa pisteet menevät puzzle-pelille nimeltä... Portal 2. Miksikö tämä peli kysytte? Koska Portal 2:ssa loksahtaa melkein jokainen osanen kohdalleen. Peli näyttää ja kuulostaa vielä nykypäivänäkin hyvältä, yksinpelikampanja on todella loistava ja hauskakin, sama koskee myös yhteistyökampanjaa. Peli on tehty useammalle pelialustalle ja melko väkivallattomana pelinä sopisi herkemmillekin ihmisille. Portal 2 hipoo jo täydellistä peliä, jos nyt vaan sattuu tykkäämään puzzleilusta.

--

Päivä 1 - Ensimmäinen videopelisi

Päivä 2 - Lempi pelihahmosi

Päivä 3 - Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta

Päivä 4 - Salainen pahe -pelisi

Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten

Päivä 6 - Inhottavin pelihahmo

Päivä 7 - Suosikki pariskunta peleissä

Päivä 8 - Paras soundtrack peleissä

Päivä 9 - Surullisin kohtaus peleissä

Päivä 10 - Paras pelattavuus

Päivä 11 - Suosikki pelijärjestelmä

Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata

Päivä 13 - Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa

Päivä 14 - Nykyinen tai viimeisin peliaiheinen taustakuvasi

Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot

Päivä 16 - Suosikkipahis

Päivä 17 - Suosikkisankari

Päivä 18 - Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit

Päivä 19 - Suosikkigenre. Peli, jossa paras tarina

Päivä 20 - Pelin jatko-osa, johon petyit

Päivä 21 - Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat

Päivä 22 - Suosikki klassinen peli. Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina

Päivä 23 - Paras ääninäyttely. Eeppisin kohtaus pelissä

Päivä 24 - Suosikki pelin kehittäjä. Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljonkin. Mielestäsi kaikkien aikojen paras peli.

Pelihahmoja Hama-helmillä Part 2

Pari viikkoa sitten kirjoittelin uudesta villityksestäni eli pelihahmojen väkertämisestä Hama-helmistä. Tuolloin esittelin yhdeksän kappaletta tekemiäni hahmoja, mutta innostus ei sentään lakannut heti noiden jälkeen vaan hahmoja on tupsahdellut esiin tasaisen epätasaiseen tahtiin. Ideat uusille hahmoille ovat tulleet sellaista tahtia, että olen jo useamman kerran joutunut tekemään helmille tilauksia tai ostamaan lähikaupasta, kun tietyt hahmot ovat vaatineet juuri sellaisia värejä joita itseltäni on puuttunut. Yksi pidemmän ajan tavoite on tehdä kaikki 8-bittisten Megaman-pelien merkittävimmät vastustajat ja niissä sitä puuhasteltavaa tulee riittämään pidemmäksikin toviksi. Halusin kuitenkin esitellä tähän väliin yhdeksän tähän mennessä tekemääni uutta hahmoa (jos nuo Lemmingsit nyt voidaan laskea yhdeksi), olkaa hyvä!

Pelihahmoja Hama-helmillä

Viime päivinä olen innostunut sellaisesta puuhastelusta, kuin Hama-helmistä. Hama-helmet ovat näitä lapsille suunnattuja askarteluvälineitä, joissa alustana käytetään piikkilevyä johon voidaan asetella erivärisiä muovirinkuloita ja näitä silitysraudalla kuumentamalla saadaan aikaiseksi hienoja yksinkertaisia kuvioita.

Sykäys innostukselleni syntyi siitä, kun blogituttavani ja Terraria-pelikaverini Nänni ja Rolle lähettivät minulle Hama-helmistä tehtyjä Terraria-hahmoja. Hahmot olivat hienoja ja niiden teko alkoi ainakin ajatustasolla kiinnostamaan itseänikin Vähän aikaa sitten meillä oli työpaikalla leikkimielinen askartelutempaus ja sen yhteydessä muistin Hama-helmet. Ostin vihdoinkin itselleni omat välineet ja näpersin helmistä pilottityönä Bubble Bobble -pelien lohikäärmeen. Hahmosta tuli sen verran onnistunut, että kiinnostus helmiä kohtaan eikun lisääntyi. Päätin että voisin tehdä hahmoja lisää koristeeksi työpaikalle ja tilasin taas ison satsin lisää helmiä, jotta eri värejä riittäisi haluamiini pelihahmoihin. 

Tällä viikolla villiinnyin hahmojen kanssa ja niitä tuli tehtyä 1-2 kappaletta päivässä. Hahmojen teko oli hauskaa puuhaa ja sitähän pystyi tekemään samalla, kun katseli TV-sarjoja tai pelistriimejä joten hyvin meni aika. Nyt kun hahmoja alkoi olemaan jo isompi satsi, niin päätin vilauttaa niitä täälläkin puolella, jos muutkin sattuisivat saamaan inspiraation omaan näpertelyyn. Alustoja ja helmiä saa useista paikoista ja hinnat vaihtelevat, mutta itse olen päätynyt tilaamaan niitä tällä hetkelä Kärkkäisen verkkokaupasta.

Millaisia peliaiheisia askartelupuuhailuja te muut olette tehneet? :)

Uusia leluja Mikromaasta

En kuulu varsinaisesti peliaiheisia pikkupatsaita eli figuureja kerääviin ihmisiin. En ole myöskään hankkinut Wii U:n ja 3DS -konsolien myötä markkinoille tulleita Amiiboja, vaikka moni niistä onkin ihan hienoja. Nyt halusin kuitenkin nurkkiini jotain pientä peliaiheista rihkamaa, mutta päätin aloittaa vaatimattomasti. Bongasin netistä Microland -nimisen sarjan, jossa myydään kolmen hahmon satseissa New Super Mario U:sta tuttuja hahmoja. Näitä vain pari senttisiä minihahmoja myydään kyllä Suomessakin, mutta valitettavasti hinnat olivat tuotteiden kokoon suhteutettuna turhan kalliit ja päätin suunnata katseeni ulkomaille. Onneksi Brittien Ebaysta löytyi muutamia näitä hahmosettejä ja vaikka lisäksi tuli vielä turhankin kalliit toimituskulut, jäi hinta silti Suomen hintoja alhaisemmaksi. Tänään hahmot tulivatkin viikon odottelun jälkeen perille, joten eikun leikkimään! ;-D

Pelattu: Luigi's Mansion

Olen kuullut aiemmin useamman kappaleen kehuja Nintendon pelistä nimeltä Luigi's Mansion. Valitettavasti pelistä ei löydy Gamecube-alustastaan johtuen latausversiota Virtual Consolesta (Nintendolla olisi kyllä jo korkea aika ottaa GC-pelit ainakin Wii U:n VC:hen) ja aiemmin koittaessani metsästää peliä se tuntui joko hieman harvinaiselta tai hintavalta. Onneksi minulla on töissä kuitenkin huippu esimies, joka yhtenä päivänä vain töksäytti omistavansa kyseisen pelin ja seuraavana päivänä peli olikin jo lainassa ja pyörimässä omassa Gamecube-konsolissani!

Luigi's Mansionissa valokeilassa ei olekaan normaalista poiketen punaisiin vaatteisiin pukeutunut ja jo hieman ärsyttävä putkimies Mario, vaan tämän sympaattinen velipoika Luigi. Luigi on voittanut jostain kisasta vanhan kartanon, vaikkei edes muista osallistuneensa sellaiseen. Mario-veli alkaa hötkyilemään ja menee tutkimaan kartanoa omin päineen ja onnistuu katoamaan sille tielleen. Luigi lähtee luonnollisesti perään ja törmää kartanon vieressä asuvaan professori Gaddiin, joka kertoo että koko kartano ilmaantui vasta pari päivää aiemmin kuin tyhjästä ja on täynnä haamuja. Nämä henkiolennot ovat paenneet professorin tauluista, minne hän on ne onnistunut aiemmin vangitsemaan ja nyt tarvittaisiin Luigin apua vangitakseen nämä uudestaan. Avuksi Luigi saa viritetyn pölynimurin Poltergust 3000:n sekä kommunikointivälineen GameBoy Horrorin.

Luigi käy pimeää kartanoa läpi huone kerrallaan. Aluksi suurin osa ovista ovat lukittuna, mutta pikkuhiljaa huoneisiin piilotetuista arkuista löytyy avaimia näiden lukkoihin. Matkallaan kohdataan luonnollisesti suuri määrä aaveita, jotka pomppaavat pimeydestä sanoen pöö ja kadoten äkkiä sinne mistä tulivatkin. Luigin tuleekin siis nopeasti sokaista nämä taskulampullaan ja imaista tainnutetun olennon imurilla talteen. Jokaisella vähänkin kestävämmällä haamulla on tietty määrä elinvoimaa, minkä ilmaistaan lukuarvona. Imuroinnin kohteena oleva aave koittaa rimpuilla karkuun ympäri huonetta ja pelaajan tuleekin kuluttaa nämä pisteet loppuun tempomalla ohjainta juuri päinvastaiseen suuntaan. Talosta löytyy myös toistakymmentä kappaletta professori Gaddin tauluista karanneita haamuja, joiden pyydystäminen on hieman monimutkaisempi homma. Näissä ei riitä pelkästään taskulampulla sokaiseminen vaan aaveetta pitää ensin hämätä jotenkin ympäristöä hyödyntämällä.

Peli on aiheestaan johtuen kauttaaltaan synkkä, vaikka itse hahmot ovatkin piirrosmaisia ja räikeän värisiä. Musiikki on aavemaista ja sitä säestää välillä Luigin viheltelyt ja muut aavetalomaiset äänet. Hauskan vastakohdan tähän synkkyyteen tuo hetket jolloin tauluaavetta aletaan imuroimaan ja tämä rimpuilee henkensä edestä joka suuntaan Luigin koittaessa roikkua perässä, silloin ei voi kuin naureskella sisäisesti näylle :-D Vaikeustasoltaan peli vaihtelee varmasti pelaajasta riippuen. Pelin taistelut ovat suhteellisen helppoja ja aina voi halutessaan jäädä keräämään elinvoiman täydennyksiä esimerkiksi käytävillä olevista ruukuista. Pelissä ei voi myöskään jäädä pahemmin jumiin, jos tutkit jokaisen huonekalun jokaisesta huoneesta, itse en tätä aluksi tehnyt ja välillä peli ei edennyt kun joku tavara jäi uupumaan tai en huomannut seinässä olevaa painonappia (jonka normaalisti huomaa vain peilin kautta). 

Myös pelin loppupomo aiheutti melkoiset ärräpäiden lentelyt, kun mikään ei meinannut tehota. Aivan ensimmäisenä tullessani lopputaistoon koitin asiaa X, mutta se ei toiminut joten siirryin koittamaan muita keinoja. Mikään kikka ei tuntunut toimivan ja jouduin alottamaan useammankin kerran uudestaan toiselta puolelta taloa voimasanojen sinkoillessa ilmassa. Lopulta luovutin ja katsoin netistä vinkkiä...ja paljastui että aivan ensimmäisenä koittamani asia X olisi ollut oikea tapa... olin tehnyt sen vain pari pikseliä väärästä kohdasta. Vaikka olinkin iloinen siitä että pääsin jatkamaan peliä, tilanne silti ärsytti.

Peli on tunnelmansa ja erilaisuutensa vuoksi todella hauska peli, arka ja pelokas Luigi sopii loistavasti aavemaiseen kartanoon. Itse asiassa peli oli niin kiinnostava, että vaikka se oli jo lainassa ja melkein pelattu läpi, huusin itselleni oman kappaleen pelistä Huuto.netistä ja laitoin vielä 3DS:lle tehdyn Luigi's Mansion 2:n tilaukseen. Suosittelen tätä peliä kaikille, erityisesti niille Gamecuben omistajille jotka ovat kerenneet jo tylsistymään itseään toistaviin Mario-peleihin.

Pelattu: Super Mario 3D World

Kun kuulin ensimmäisen kerran Super Mario 3D Worldista, se ei herättänyt jostain syystä mielenkiintoani, vaikka olenkin pelannut ja pitänytkin muistakin 3D-Marioista. Kiinnostus alkoi kuitenkin heräämään, kun pääsin koittamaan 3DS:llä Super Mario 3D Landia ja tiesin, että siitä hauskasta pelistä kulkee vielä isomman ruudun versio eli SM3DW. Aloin katselemaan pelin arvosteluja ja melkein kaikkialla peliä kehuttiin maasta taivaisiin, joten pakkohan se oli hankkia ja joulun aikaan tämä peli saapui lopulta talouteeni. Joulun jälkeen minulla oli vielä toista viikkoa lomaa, joten mikäs parempi tilaisuus siinä tulikaan, kuin uppoutua Marion maailmaan.

Pelattavaksi on saatu sama neljän hahmon katras, joka oli mukana jo NESin Euroopan ja Yhdysvaltojen versiossa Super Mario Bros 2:sta ja heidän toisistaan poikkeavat ominaisuudet ovat säilyneet aiemmasta pelistä. Mario on ominaisuuksiltaan tasapaksu hahmo kaikilla osa-alueilla. Luigi puolestaan hyppää hieman korkeammalle, mutta pysähtyminen vauhdista tapahtuu kuin liukkaalla jäällä eli huonosti. Sienimies Toad on erittäin vikkelä juoksemaan, mutta hypyt ovat auttamattoman matalia. Viimeisimpänä joskaan ei vähäisimpänä on hitaanlaisesti liikkuva Prinsessa Peach, joka korvaa kuitenkin vauhdin nopeutensa pystymällä leijailemaan ilmassa lyhyitä aikoja. Spoilaamatta sen enempää sanon vain, ettei pelattavat hahmot välttämättä rajoitu näihin neljään juuri mainittuun...

Itse peli 3-ulotteisuudestaan huolimatta nimensä mukaisesti lähempänä Super Mario 3:ea, kuin uudempia 3D-marioita (mm. Super Mario 64, Sunshine jne). Moni asia kuten overworld-kartta, vihollishahmo jne on lainattu SMB3:sta ja kamerakulma pysyy kiltisti etäällä eikä zoomaa kuvaamaan Marion takapuolta, jolloin ympäristön pystyy hahmottamaan paljon paremmin. Tämä onkin tärkeä seikka erityisesti moninpeliä pelatessa, niin sanoinkos jo että tätä voi pelata yhtä aikaa neljä pelaajaa?

Pelimaailma jakautuu useaan maailmaan, josta jokaisessa on puolestaan 10-20 kenttää. Joihinkin kenttiin (erityisesti linnakkeisiin) pääsee vain keräämällä muista kentistä jättikolikoita. Lisäksi kartalta löytyy lyhyitä bonuskenttiä, joista voi haalia lisäelämiä, jättikolikoita ja muuta pientä kivaa. Välillä matkan kartalla stoppaa välipomovastukset, joita vastaan tulee taistella hieman SMB3:n vasaraveljesten tapaan. Itse normaalit kentät ovat sitä samaa korkeaa Mariomaista tasoa eli sieltä löytyy tuttuja vihollisia, putkien takana olevia salahuoneita, iso kasa kerättäviä kolikoita ja voimaesineitä sekä ennenkaikkea loistavaa musiikkia. Kentät päättyvät aina luonnollisesti lipputankoon.

Jokaisella Mario-pelillä on oma teemansa ja tällä kertaa se on kissat. Mario (tai muu pelihahmo) muuttuu helistinkellon kerättyään kissa-Marioksi, joka pystyy paitsi juoksemaan lujempaa, myös kynsimään vihollisia sekä kiipeilemään seiniä pitkin korkeuksiin. Lipputangon nuppiin kiipeämisestä puhumattakaan. Entuudestaan tuttuja voimaesineitä ovat tulikukka, tanooki-puku SMB3:sta, bumerangipuku (saatte arvata mitä sillä heitellään) ja muutamia muita.

Vaikka peliä pelaisikin yksinpelinä, on Nintendo tuonut tähän(kin) Marioon yhteisöllisyyttään. Mukana on muistakin peleistä tuttu mahdollisuus kirjoitella kenttien loppuun viestejä muille pelaajille. Vielä hauskempi ominaisuus avautuu käyttöön vasta pelattuasi kentän loppuun ensimmäisen kerran. Seuraavalla pelikerralla et olekaan enää yksin kentässä vaan siellä viilettää muiden pelaajien "haamuja".  Kyseiset pelaajat eivät ole kentässä samaan aikaan vaan kyseessä on tallenteita muiden pelaajien suorituksista, mutta elävöittät kenttiä hauskalla tavalla. Välillä voit saada muilta hahmoilta voimaesineitä tai vinkkejä, missä salaisuudet ovat piilossa.

Super Mario 3D World meni läpi suhteellisen nopeasti, mutta oli siellä mukana joitakin haastaviakin kenttiä. Itselläni yksi tälläinen oli ainakin yksi viimeisimmistä kentistä, joissa Marion tuli pysytellä pyörivän kuutiomaisen vihollisen päällä putoamatta siinä samalla laavaan (kyllä vain, viimeisimmissä kentissä oli laavaa - spoiler!!!). Loppubossi oli kyllä turhan helppo, varmasti helpoin Mario-pelin loppuvihollinen ever. Jos peliin haluaa pelkän läpipeluun lisäksi haastetta, kannattaa alkaa keräämään kaikki isot kolikot sekä avaamaan lukittuja salakenttiä, sillä niitä riittää kyllä enemmänkin. Itse peli oli loistavaa settiä, yksi parhaimmista pelaamistani heti SMB2:n, SMB3:n ja SMW:n jälkeen. Ainoa mikä harmittaa suuresti on että en ole päässyt pelaamaan tätä vielä moninpelinä, mutta aikomuksena olisi ottaa neljän pelaajan sessio tätä nyt lähikuukausien aikana, can't wait! 

Oikean alakulman kuvakkeista voit säätää
videon kokoa ja laatua.

Pelattu: New Super Mario Bros 2

En tiedä olinko kiltti vai tuhma, mutta joulupukki toi minulle Korvatunturin pajaltaan joululahjaksi New Super Mario Bros 2:n. Tämähän ei ole varsinaisesti mikään ensimmäinen New Super Mario Bros -peli, sillä omallakin pelihyllylläni notkuu jo entuudestaan NSMB -pelit erikseen Wiille, Wii U:lle sekä DS:lle. Kun jokaiselle Nintendon nykyaikaiselle laitteelle on tehty jo oma Uusi Mario, tarjoaako nämä pelit enää riittävästi uutta sisältöä, jotta pelaajan mielenkiinto säilyy?

Jos New Super Mariot ovat kuitenkin tuntemattomia, niin kyseessä on pelisarjan palauttaminen takaisin sivusta kuvattuihin 2-ulotteisiin osiin ja esikuvina toimivat erityisesti Super Mario Bros 3 sekä World. Pelin tarina on taas niinkin syvällinen, että Kuningas Koopan lapset kaappaavat Marion mielitietyn prinsessa Peachin ja Mario (ja Luigi kaksinpelissä) on heti mukana pelastusoperaatiossa. Pelaaminen on sitä perinteikästä Mario-tasoloikkaa eli hypitään vihollisten päälle, kerätään kolikoita ja loikataan kentän lopussa olevaan lipputankoon. Peli jakautuu kuuteen eri teeman omaavaan maailmaan. Maailmat jakautuvat puolestaan kahteen osuuteen, joista ensimmäisen puolikkaan lopussa sijaitsee helpompi minilinnake ja jälkimmäisen lopussa hieman haasteellisempi linna, jota asustaa aina yksi Koopan jälkeläisistä. Lisäksi kartalla sijaitsee voimaesineitä sisältäviä sienitaloja sekä sokkeloisia kummitustaloja.

Kaikki yllä kerrottu on tuttua jo aiemmista peleistä, mikä pelissä on sitten uutta? Rehellisesti sanoen uutta ei ole paljoa, mutta tässä joitakin olennaisimpia asioita. Pelin Ultimate Tavoite on jostain käsittämättömästä syystä kerätä miljoona kolikkoa. En tiedä miksi tälläinen tavoite on, mutta niin pelin kotelossa ainakin lukee ja pelin aikana pyörii kolikoiden laskuri. Ainakaan pelin läpäisyyn kolikoiden keräämättä jättämisellä ei ollut vaikutusta, eikä peli edes maininnut puuttuvista kolikoista lopputekstien yhteydessä. Koska miljoona kolikkoa on valtava määrä, niiden hankintaa on helpotettu usealla keinolla. Mario voi mm. ottaa kantaakseen kultaisen tiiliskiven, jonka jälkeen siitä alkaa putoamaan kolikoita sitä suuremmalla vauhdilla, mitä nopeammin Mario juoksee. Rahanhankintakeinoja on kuitenkin monia muitakin ja usein peli onkin oikeata kolikkosuihkussa kylpemistä.

Pelissä on mukana myös aiemmista peleistä tutut suuremmat kolikot. Jokaiseen kenttään on "piilotettu" kolme suurta kolikkoa hieman hankalampiin paikkoihin. Näitä kolikoita keräämällä voit aukaista kartalta uusia reittejä, jotka vievät usein sienitaloihin. Näistä sienitaloista saatava hyöty on kuitenkin melko minimaalinen, koska peli on melko antelias niin voimaesineiden kuin lisäelämienkin suhteen. Eräs mukava cameo pelissä on SMB3:sta tuttu pesukarhun häntä, jolla Mario pääsee lentämään pienen lähtökiihdytyksen jälkeen suurempiinkin korkeuksiin.

Millainen mielikuva pelistä sitten jäi allekirjoittaneelle? Peli on sitä samaa tuttua huttua, jota sarja on ollut jo useamman pelin ajan. Peli ei tuo paljoa mitään uutta ja kolikoiden keräys ei ole kovinkaan kiinnostavaa puuhaaa, että siihen jaksaisi alkaa panostamaan. Pelin kuusi maailmaa joissa kussakin on alle kymmenen (pakollista) kenttää sekä matala vaikeustaso tekee pelistä harmillisen lyhytkestoisen. Jos olet kuitenkin tyytyväinen tähän astisiin NSMB -peleihin ja haluat vain lisää pelattavia kenttiä, tämä peli voi olla hyvä hankinta. 

Pelattu: New Super Mario Bros U

Kirjoittelin pari päivää sitten pienen esittelyn Nintendon New Super Mario Bros Wiistä, kuten toivottavasti moni huomasikin. Peli ei ollut kuitenkaan ainoa hyllystäni löytyvä NSMB -peli ja pelasinkin sitten samaan syssyyn myös Wii U:n mukana saamani New Super Mario Bros U:n loppuun asti.

New Super Mario Bros U ei uudista pelisarjaa kovinkaan paljoa ja se tuntuukin NSMB:iin verrattuna enemmänkin saman pelin remakelta Wii U:lle uusilla kentillä varustettuna. Enää ei tarvitse kuitenkaan ohjata kömpelöllä Wiimotella (ainakaan yksinpelissä) vaan voi käyttää Wii U:n omaa gamepadia ja sillä pelaaminen onkin paljon nautittavampaa. Moninpelissä yksi pelaajista voi hoitaa gamepadilla avustajan roolia lätkimällä ympäristöön palikoita, joiden avulla muut pelaajat pääsevät hyppimään korkeampiin paikkoihin tai eivät ainakaan putoa rotkoihin. Varsinaiset uudet varusteet pelissä rajoittuvat lähinnä tammenterhoon, jolla pelaaja pääsee liito-oravan puvussa liitämään ja tekemään lennon aikana pieniä hypähdyksiä korkeuksiin. Lähinnä kosmeettisena uutuutena tykkäsin pelin uudesta kartasta, jossa koko pelin alueen voi nähdä kerralla eikä peli koostu enää useammasta pienestä kartasta. Samanlainen karttasysteemi oli ainakin Super Mario Worldissa.

Peli oli teknisestikin hyvin samanlainen aiempaan osaan verrattuna. Grafiikat olivat edelliseen osaan hieman paremmat tarkemman resoluution ansiosta, mutta ainakin itselläni asia unohtui melkein heti.  Pelin musiikit olivat hyvät, joskin tykkäsin ehkä enemmän Wii-konsolin pelin soundtrackista. Toisaalta puolestaan tässä U-versiossa hahmoilla oli paremmat animaatiot.

Tätäkin peliä koskee samat asiat joista kehuin/valitin aiemman pelin kohdalla. Yksinpeli tuntuu haasteellisemmalta erityisesti jos haluaa kerätä kaikista kentistä kolme suurta kolikkoa avatakseen peliin uusia salakenttiä. Peli on kuitenkin suurta viihdettä myös moninpelinä, vaikka se meneekin hieman turhan helpoksi. Tämä siistä syystä, että kentän pelaaminen loppuu vain jos kaikki pelaajat ovat kuolleita yhtä aikaa, muuten kenttää saa jatkaa melkein hamaan tappiin saakka. Olen pelannut tätä maksimissaan  neljällä pelaajalla (kolme hahmoilla ja yksi auttanut/häiriköinyt gamepadilla) ja en voi sanoa kuin että huh sitä huudon ja naurunremakan ääntä. En osaa sanoa kumpiko näistä kahdestä New Super Mario Brosta on parempi, mutta erityisesti jos omistat Wii U:n ja useamman Wiimoten, tämä peli kuuluu yhdeksi pakkohankinnoista!

Tuttuun tapaan tässä on loppuun vielä videonpätkä, josta näkee miltä peli näyttää käytännössä. Suosittelen avaamaan kuvan suuremmaksi alanurkan 'Koko näyttö' -painikkeesta. Kuvan laadunkin voi säätää paremmaksi hammasratas-kuvakkeesta.

Pelattu: New Super Mario Bros. Wii #2

Puolitoista vuotta sitten ostin Nintendon Wii -konsolin ja sain sen yhteydessä muutamaksi päiväksi lainaan New Super Mario Bros Wii:n. Kirjoitin pelistä tuolloin esittelyn, mutta halusin palata vielä aiheeseen, kunhan kerkeän tutustumaan peliin paremmin. Ostin pelin omakseni myöhemmin ja nyt kun olen kerennyt pelaamaan sitä enemmänkin, niin ajattelin kirjoittaa aiempaan juttuun nyt tälläisen täydennyksen. Tällä kertaa sain mukaan myös parempaa kuva- ja videomateriaalia.

Luin aiemman kirjoitukseni nyt uudestaan ja olen edelleen samaa mieltä 90% mainitsemistani asioista, joten en ala muuttelemaan tai uudelleenkirjoittelemaan niitä enää. Olen pelannut aiemman kirjoituksen jälkeen useita tunteja sekä yksin- että kaksinpeliä, tätä useammalla pelaajalla en ole NSMB:ia testannut. Omistan kylläkin myös NSMBU:n ja sen parissa useamman pelaajan kokemusta saattaa löytyä, joten voitte odottaa siitäkin pelistä tulevan vielä jonkinlaisen esittelyä.

Varmaan suurin ja ainoa mielipiteen muutokseni tuli siitä, kun epäilin pelin olevan vaikeampi moninpelinä verrattuna yksinpeliin. Moninpelissä peli jatkuu niin kauan, kun yksikin pelaaja on elossa ja kuolleet pelaajat palaavat takaisin alueelle nopeasti leijailevan kuplan kuljettamana. Jos henkiin jäänyt pelaaja ei ala toisen kuoltua liikaa sooloilemaan ja kuolemaan, voi kenttää jatkaa käytännössä loputtomasti ilman alusta aloittamista (ellei aika tai elämät lopu kesken). Elämien loppumisesta ei tässä pelissä ole kuitenkaan suurta vaaraa, sillä niitä jaetaan sangen avokäsitesti. 

Takaisin kuitenkin yksinpeliin. Pelasin aiemmin tämän pelin läpi melkoisella kiireellä ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Pelissä voi valita useissa kohdissa vaihtoehtoisia reittejä. Lisäksi pelkkä kenttien läpi meneminen on pelin helpoin osuus ja jokaisesta kentästä on mahdollista kerätä kolme isoa kolikkoa, joiden kerääminen vaatii jo suurempaa taitoa. Aina kun yhden maailman kaikista kentistä on onnistunut keräämään kaikkii isot kolikot, pelin salaiseen 9. maailmaan aukeaa uusia pelattavia kenttiä. Tiettyjen ehtojen täyttyessä kartalle aukeaa muitakin salareittejä, joista itsekkään en varmasti löytänyt vielä kaikkia ja hyvä niin, riittääpähän tutkittavaa pidemmäksi aikaa.

Peli on ulkoasultaan silmiä miellyttävä ja erityisesti musiikit ovat todella onnistuneet. Peli on helppo oppia, mutta kaikkien salaisuuksien aukaisuun saattaa mennä Mario jos useampikin eli lukuisista jaettavista lisäelämistä huolimatta peli tarjoaa kuitenkin haastetta. Useammankin kerran pelattuani voin vielä suositella tätä peliä niin tuoreille kuin konkareille Mario-pelien pelaajille.

Loppuun vielä lyhyt video, josta näkee miltä peli näyttää käytännössä. Suosittelen avaamaan kuvan suuremmaksi alanurkan 'Koko näyttö' -painikkeesta. Kuvan laadunkin voi säätää paremmaksi hammasratas-kuvakkeesta.

Uusi Jäsen Nintendo-perheeseen: 3DS

Viime viikkoni ovat menneet lomaillessa, hieman reissatessa ja katsellessa TV-sarjoja. Pelirintamakaan ei ole ollut täysin hiljaista, sillä viikko sitten tuli napattua kaupan poistotarjouksesta Nintendon 3DS -käsikonsoli, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa.

Nurkistani löytyy jo jos jonkinlaista pelilaitetta, mutta Nintendon käsikonsolirintamalla oli ollut tähän asti vielä hiljaista. Vaikka alkuvuonna ostamani Wii U onkin erinomainen laite, niin silläkään ei voi pelata kaikkia kiinnostavia pelejä. Missä ovat esimerkiksi Wii U:n Virtual Console -versiot peleistä Link's Awakening, Oracle of Ages/Seasons, Phantom Hourglass/Spirit Tracks, Megaman 5/6 tai Metroid 2 muutamia mainitakseni? Niitä ei yksinkertaisesti löydy, koska kyseiset pelit on portattu vain käsikonsoleille ja haluan kuitenkin päästä pelaamaan kyseisiä pelejä. Lisäksi olen ollut huomaavinani, että uusia pelejä lisätään 3DS:n eShopiin viikottain, joten tämän laitteen hankinta oli hyvä sijoitus tulevaisuutta ajatellen.

Hankkimani 3DS on aiempi versio ilman XL -kokoista ruutua. Moni on kehunut XL-versiota, mutta itse en kaivannut ainakaan vielä jättikokoista laitetta käsikonsoliksi ja pääsin tässä halvemmalla. Mukana tuli laturijohto sekä kaksi peliä: Angry Birds Star Wars (jota en ole vieläkään koittanut) ja Super Mario 3D Land. Ostin laitteen pääasiassa Virtual Consolen vuoksi, joten ensimmäisten joukossa nappasin koneelle lisäksi Link's Awakeng DX, Super Mario Land ja Metroid 2 -pelit. Postissa on myös tulossa jo se kiinnostavin - A Link Between Worlds.

Tähän astiset kokemukseni laitteesta ovat sangen positiiviset. Kuvaruudun koko on ainakin omasta mielestä riittävä käsikonsoliin (en ole nähnyt XL-versiota, joten en osaa kaivata suurempaa ruutua) ja laite on muutenkin sopivan pieni allekirjoittaneen pienehköihin kätösiin. Akun kesto on vaikuttanut olevan riittävä, sillä todennäköisesti pelaan tällä kuitenkin kotona tai paikassa, jossa on latausmahdollisuus ja ilman johtoakin akku kesti toista tuntia. Laitteen uudesta 3D-ominaisuudesta minulla on ristiriitaisia tuntemuksia. Joskus huonosta kulmasta katsottuna 3D-kuva muodostui epäselväksi, toisaalta jos otin ominaisuuden pois käytöstä, tilan hahmotus ainakin Super Mario 3D Landissa vaikeutui reilusti. En ole saanut myöskään paljon puhuttua päänsärkyä 3D-tilan käytöstä (vaikka asetus ollut täysillä), joten todennäköisesti pidän sitä jatkossakin päällä.

Summa Summarum: Ainakin näin viikon kokemuksen perusteella olen tyytyväinen laitteen hankinnasta. Nyt pääsen vihdoinkin vuosien odotuksen jälkeen pelaamaan vanhoja klassikkopelejä, joihin ei ollut aiemmin mahdollisuutta. Julkaisihan Nintendo joitakin viikkoja sitten vihdoinkin Minish Capin myös Wii U:n Virtual Consoleen, mutta jos julkaisutahti on muidenkin pelien kanssa samanlainen, niin minä en jää ainakaan odottamaan.

Arkikuvahaaste 3/5

Viikolla sukkani alkoivat pyörimään jaloissani, kun huomasin Konsolifinin uutisissa, että Yoshi's Islandia ollaan julkaisemassa myös Wii U:n pelaajille. Yoshi's Island on mielestäni yksi parhaimmista tasohyppelypeleistä ever ja olenkin odottanut vuosia päästäkseni pelaamaan peliä ihan laillisella versiolla, kun tähän mennessä olen joutunut tyytymään Super Nintendon emuloituun versioon. Vaikka tämä julkaistu versio onkin "vain" Gameboy Advancen versio, joka kulkee nimellä Super Mario Advance 3: Yoshi's Island, oli tämä silti tyhjää parempi ja pääsi oitis ostoslistalleni.

Jos pelin idea on jollekin vielä tuntematon, niin vauvaikäinen Mario joutuu eroon veljestään ja Yoshi (tai tarkemmin sanottuna Yoshit, koska heitä on useampi kappale) heittää Marion reppuselkään ja lähtee etsimään Luigia. Peli etenee Yoshin hyppiessä, leijuessa, syöden vihollisia ja tehden näistä munia, joita puolestaan voi singota toisia vihollisia päin tai aukaisten uusia kulkureittejä. Pelin ulkoinen anti on todella nättiä ja kentät ovat kuin käsin piirrettyjä, mikä onkin erottanut pelin positiivisessä mielessä muista peleistä. Itse olen tykännyt myös aivan kympillä tämän pelin musiikeista.

Siirtyminen Super Nintendon versiosta Gameboy Advancedin versioon ei ole tapahtunut täysin ongelmitta. On pelissä kyllä hyviä muutoksia kuten muutamia uudenlaisia munia ja ilmeisesti minipelejä pääsee pelaamaan useita kertoja kerätäkseen lisäelämiä, mutta huomioni kiinnittyi kuitenkin niihin negatiivisiin puoliin. Koska peli on GBA-versio, on pelin resoluutio luonnollisesti SNES-versiota vaatimattomampi ja peli pikselöityy pahasti isolta ruudulta pelatessa eli peliä pelasin melkeinpä mielummin Wii U:n gamepadin pieneltä ruudulta. Koska GBA:ssa on erilaiset näppäin-layoutit, on tässä versiossa erilaiset näppäimet SNESiin verrattuna ja totuttelu vei todella paljon aikaa. Normaalit toimintanäppäimet löytyivät vain hyppäämiselle ja kielellä lipomiselle, munien ampumiset piti suorittaa sitten liipasinnäpäimillä mikä oli ainakin mielestäni kömpelöä. Kyllähän uusiin näppäimiinkin varmasti tottuu kuitenkin ajan myötä...

Otin pelistä myös muutamia kuvaruutukaappauksia. Olisin halunnut ottaa videokuvaakin, mutta Wii U ei taida vain mahdollistaa tätä kovinkaan helposti. Pelkkien kuvaruutukaappausten ottamiseksikin piti siirtyä Miiversen valikkoon, julkaista kaapattu kuva, ottaa ruudulta kuva kännykällä ja lähettää kuvat sieltä tietokoneelle muokattavaksi, ei ole helppoa ei! :-D (jos joku tietää helpomman keinon, niin saa ilmoittaa)

Lisätty: Perun pahat puheeni, joissa kritisoin huonoja näppäinasetteluja. Pieni salapoliisityö Googlella nimittäin paljasti, että Virtual Consolessa voi uudelleen-mapata näppäimet ja nyt sain ne vastaamaan aika hyvin SNESin näppäinasetteluita :)

Pelilöydöksiä Anttilasta

Yleensä en ole esitellyt normaaleista kaupoista tekemiäni pelilöydöksiä vaan olen keskittynyt kirpputoreilta tekemiin löytöihin. Kirpputoreilla on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina ja kun Anttilassa sattui ale-hyllystä löytymään tänään useampikin peli kotiinvietäväksi, niin ajattelin tehdä niistä pienen esittelyn.

Ostin pari viikkoa sitten Anttilasta Wii U:n ja sille tehtyjä pelejä ei löydy vielä kovinkaan montaa hyllyistäni. Konsolin mukana tuli New Super Mario Bros U ja New Super Luigi U sekä muutama päivä myöhemmin ostin 15 eurolla Zombi U:n, yllättäen senkin Anttilasta. Nyt samasta liikkeestä löytyi Batman: Arkham Cityn Armoured Edition 15 eurolla ja vaikka kyseinen peli löytyykin jo PC- ja PS3-versiona, niin pitäähän sen saada vielä kolmannellekin laitteelle :-D Vakavasti puhuen minua houkutteli ajatus päästä hyödyntämään Wii U:n uutta peliohjainta, saapi nähdä myöhemmin tuoko se minkäänlaista lisäarvoa itse pelille.

Toisena pelinä oli Super Mario Galaxy 2. Peliä on kehuttu alkuperäistä Galaxya paremmaksi peliksi ja olen jo tovin aikaa haikaillut tämän perään. Galaxy 2 on kuitenkin ollut normaalisti poskettoman kallis, tainnut olla jopa yli 50 euroa, joten nyt 25 euron hintaisena kukkaroni nyörit aukesivat vihdoinkin. 

Kolmas peli tai pikemminkin lisäosa eli XCOM: Enemy Within osui silmiini kaikkein ensimmäisenä ja olisinkin marssinut täpinöissä kassalle jo pelkästään tämän kanssa, jos en olisi alkanut pläräilemään hyllyä vielä tarkemmin. Tämä lisäosa parantaa kuulemani mukaan todella paljon alkuperäistä XCOM: Enemy Unknown -peliä ja olenkin harkinnut sen ostamista ainakin jossain vaiheessa. Hinta on ollut halvimmillaankin 13 euroa G2A.COMin tarjouksissa ja nyt kun se oli vain 10 euroa, niin pakkohan se oli ostaa.

Eipä tässä sitten muuta lisättävää, kuin että backlog kasvakoon entisestään... :-D

Uusi jäsen Nintendo-perheeseen

Vanha kunnon 8-bittinen NES oli ensimmäinen vakavasti harkittava pelikonsolini ja Mariot, Megamanit sekä Zeldat ovat olleet aina erittäin lähellä sydäntäni. Myöhempinä vuosina olen alkanut keräämään erilaisia konsoleita ja tähän asti nurkkiin on kerääntynyt Nintendon laitteista uusi NES, Gamecube sekä Wii. Viimeiseksi mainittu on ollut erinomainen erityisesti Virtual Consolen ansiosta, sen  avulla kun on päässyt käsiksi vanhojen laitteiden klassikkopeleihin. Aivan kaikkia pelejä ei ole kuitenkaan ollut myynnissä alkuperäisen Wiin eKaupassa ja kun käytettynä ostamani Wiin kunnossa on ollut muutenkin parantamisen varaa, haikailin jo pidemmän aikaa Wii U:n perään. Nyt eilen, perjantaina, ystävänpäivänä ja ennenkaikkea palkkapäivänä, marssin suorinta tietä Anttilaan ja toteutin haaveeni!

Mukaani tarttui Mario & Luigi Premium Pack, joka sisältää peruslaitteen ja jättimäisen ohjauslaitteen lisäksi pelit New Super Mario Bros U sekä New Luigi U. Olin aiemmin ollut siinä luulossa, että New Mario Bros U olisi melkein suora kopio alkuperäisen Wiin New Super Mario Brosista ja positiivinen yllätykseni olikin melkoinen, kun huomasin että nämähän ovat aivan eri pelejä vaikkakin samalla pelimoottorilla tehtynä. Myös Luigi vaikutti haasteellisine kenttineen mielenkiintoiselta tapaukselta vaikken sitä nyt kerennytkään paljoa koittamaan. Virtuaalista pelikokoelmaa piti luonnollisesti täydentää heti eShopin kautta ja pienen ihmettelyn ja kikkailun jälkeen sain siirrettyä myös vanhalla Wiillä majailleet pelit uudelle laitteelle. Nyt virtuaalista Wii U pelikirjastoa koristaa siis edellämainittujen veljesten lisäksi myös ainakin Super Mario World, Super Metroid, Link To The Past, Majora's Mask sekä Megamanit 3 ja 4. Tsihihihi!  *hieroskelee tyytyväisenä käsiään*

Yleisvaikutelma laitteesta on tässä vaiheessa suhteellisen myönteinen. Laite on ulkoisesti tyylikäs, joskin lika näkyy pinnassa todella helposti ja pelinörtin asunnossahan sitä likaa aina löytyy. Valikoista jää hyvin samanlainen fiilis kuin alkuperäisessä Wiissä tai Playstation Vitassa. Paljon huomioarvoa saanut peliohjain on suurempi levy kuin käyttämäni tablet-tietokoneet, mutta pian tuon käyttöön tottui. Mukana on sen verran paljon erilaisia nappeja, vipuja ja liittimiä etten ole kaikkiin kerennyt vielä edes tutustumaan. Laitteessa on sellainen hauska ominaisuus että jos telkkari on varattu niin useita pelejä voi pelata myös ohjaimen ruudulta, vaikkakin kyllä minä mielummin Mariota pelasin isommalta näytöltä. Yleisesti olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaan, lisää esittelyjuttuja ja ehkä videoitakin siis myöhemmin :)

Pelattu: Super Mario Sunshine #23

Vuorossa olisi taas mitäpä muutakaan kuin Marion uusia seikkailuja Super Mario Sunshinessa. Olen viime aikoina alkanut ihmettelemään että montakohan kenttää tässä pelissä on ennen lopputaisteluihin pääsemistä ja jostain olin saanut käsityksen että siihen tarvitsisi 50 shine spiritiä. Tuo maaginen lukema tuli kuitenkin jo täyteen joten päätin luntata ja katsoa Internetin puolelta että mitä vielä pitäisi tehdä. Paljastui että jokaisesta lomakohteesta täytyy kerätä ainakin 7 tähteä joten vielä onkin näköjää tekemistä ainakin muutamaksi pelikerraksi.

Tällä kertaa tuo tavoite ei lähestynyt kovinkaan paljon sillä suoritin loppujenlopuksi vain yhden tehtävän. Tehtävä liittyi huvipuistossa sijaitseviin verkkoaitoihin ja niitä pitkin ylös kiipeämiseen ja jos olet katsonut aiemmat videot niin tiedät miten tuskaisaa puuhaa se oli ainakin minun taidoillani. Tarkoituksena oli kiivetä maailmanpyörän huipulle jossa asiat täysin sekaisin laittanut kilpikonna nukkui ja näki prinsessaunia. Toivottavasti seuraavat pelikerrat eivät ole aivan yhtä tuskaisaa puuhaa (eli nyt kun sanoin tuon niin seuraavaksi tulee joku secret level)...

Pelattu: Super Mario Sunshine #22

Taas olisi Super Mario Sunshinen vuoro. En ole vielä täysin varma mitä minun pitää tehdä pelissä päästäkseni lopputaisteluihin mutta olettaisin että pari tähteä vielä puuttuu. Tällä kertaa suoritettiin vain yhden tehtävän eli haamuhotellissa oli jättikokoinen aave jolle piti antaa opetus. Pieni tovi meni keksiessä miten otus selätetään mutta selvisihän sekin sitten lopulta. Tämän osuuden jälkeen Mariolla on jo 51 shine spiritiä.

Pelattu: Super Mario Sunshine #21

Nyt alkaa Mario-seikkailuissa olemaan jo lopunajan merkit lähellä. Käsittääkseni 50 Shine Spiritiä kerättyä pääsee pelin loppurähinöihin ja kyseinen luku alkaa lähestymään uhkaavasti. Tällä kertaa sain ostettua kaupasta parikin Spiritiä ja varsinaisesta kentästä sain yhden joten lopulliseksi määräksi jäi 49 eli todella lähellä ollaan jo. Itse kentässä menin taas hotelliin jonka haamujen määrä oli jo vähentynyt. Tällä kertaa Mario suuntasi kasinolle uhkapelaamaan ja pääpalkintona voitti pääsyn jälleen kerran yhteen ns. salaiseen kenttään. Jos asia on jäänyt vielä epäselväksi niin vihaan kyseisiä kenttiä yli kaiken. Onneksi kenttä meni kuitenkin lopulta läpi ilman game overeita vaikkakin melko hilkulle se menikin...

Pelattu: Super Mario Sunshine #20

Taas olisi aika palata Delfiinisaarille Marion kanssa. Nyt kun olin saanut Yoshin käyttööni niin halusin temppuilla tieni merellä siintävälle saarelle koska siellä oli houkuttelevan näköinen putki. Usean epäonnistumisen jälkeen pääsin kuitenkin perille ja putkesta löytyi rata jossa jäin parhaimmillaankin yhden kolikon päähän tähdestä(?). En jaksanut kuitenkaan jäädä tahkoamaan tätä rataa ja jatkoin maksaa haamujen täyttämälle hotellille. Hotellilla kului aikaa enemmän kuin reilusti mutta lopulta reitti tähden luokse kuitenkin löytyi. Enää muutama tähti jäljellä, jibbii!