Joulun pelikysymykset: Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten

Jippii, ensimmäinen kerta tässä pelikyselyjutussa, kun kerkeää kirjoittamaan tekstiä jo aamupäivän tunneilla. Tällä kertaa kysymyksenä oli, että kuka tai mikä pelihahmo on sellainen, johon samaistut eniten. Tämä(kin) oli hieman tricky kysymys, kun melkein aina pelihahmot on tehty niin täydellisiksi ja kun en pidä itseäni täydellisenä, niin tässä pitää hieman tuumailla tarkemmin.

Millainen ihminen sitten tunnen olevani? Pahiksena olemisen voi heti yliviivata, koska en ainakaan tarkoituksella riko sääntöjä tai käyttäydy itsekkäästi muiden kustannuksella. En tunne oloani myöskään täysin ääripään hyvikseksi, koska leikkimielisenä ihmisenä oleminen vaatii joskus sellaista käytöstä, jota ei kaikki muut välttämättä katso hyvällä. Neutraali lienee siis sopiva hyvyysmääritelmä itselläni.

Luonteeltani koen olevani empaattinen, avulias ja toiset huomioiva. Vastikään teimme myös koulutuksessa persoonallisuustestin, jossa arvioitiin työkavereita valitsemalla viisi kuvaavaa ominaisuutta noin eri 50 vaihtoehdosta ja sen mukaan olin useammankin mielestä sellainen, joka on heikompien puolella, Arvostan itse tuota ominaisuutta ihmisissä, joten olin suuresti otettu arviosta.

Peleissä ja enemmänkin moninpeleissä en kaipaa olla valokeilassa vaan olen mielummin support-roolissa. Esimerkiksi Rocket Leaguessa mielummin puolustan ja potkin palloa maalin eteen sen sijaan, että itse juoksisin kokoajan perässä ja olisin maalikuningas. Tai Battlefieldeissä toimin mielummin muita auttavana lääkintämiehenä tai ammuksia jakavana heebona. Mielestäni pelit sujuvat paljon paremmin, kun koko joukkue puhaltaa yhteen hiileen.

Kuten alussa sanoin, niin pelien pääsankarit ovat yleensä tehty lähes täydellisiksi ja suoraan toimintaan käyviksi. Itseäni en tälläiseksi koe, joten tuumailinkin sitten videopelien sivuhahmoja. Hyviä vaihtoehtoja olisi ollut varmasti monia, mutta ensimmäisenä mieleen tuli putkimies-duon vähemmän näkyvyyttä saanut velipoika Luigi. Luigi ei ole ehkä kaikkein nopein, voimakkain tai rohkeinkaan sankareista, mutta arkuudestaan huolimatta selvinnyt jo kahdesta Luigi's Mansionista ihan yksin. Tarvittaessa hän on aina valmis lähtemään myös velipoikansa avuksi vaarallisiin seikkailuihin.

--

Päivä 1 - Ensimmäinen videopelisi

Päivä 2 - Lempi pelihahmosi

Päivä 3 - Peli, joka ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta

Päivä 4 - Salainen pahe -pelisi

Päivä 5 - Pelihahmo, johon samaistut eniten

Päivä 6 - Inhottavin pelihahmo

Päivä 7 - Suosikki pariskunta peleissä

Päivä 8 - Paras soundtrack peleissä

Päivä 9 - Surullisin kohtaus peleissä

Päivä 10 - Paras pelattavuus

Päivä 11 - Suosikki pelijärjestelmä

Päivä 12 - Peli, jota kaikkien pitäisi pelata

Päivä 13 - Peli, jota olet pelannut yli 5 kertaa

Päivä 14 - Nykyinen tai viimeisin peliaiheinen taustakuvasi

Päivä 15 - Peli, jossa parhaat välianimaatiot

Päivä 16 - Suosikkipahis

Päivä 17 - Suosikkisankari

Päivä 18 - Kuva pelin ympäristössä, jossa mieluusti asuisit

Päivä 19 - Suosikkigenre. Peli, jossa paras tarina

Päivä 20 - Pelin jatko-osa, johon petyit

Päivä 21 - Peli, jossa on ollut parhaimmat grafiikat

Päivä 22 - Suosikki klassinen peli. Peli, jota meinaat pelata lähiaikoina

Päivä 23 - Paras ääninäyttely. Eeppisin kohtaus pelissä

Päivä 24 - Suosikki pelin kehittäjä. Peli josta et uskonut pitäväsi, mutta aloitkin pitämään paljonkin. Mielestäsi kaikkien aikojen paras peli.

Uusia leluja Mikromaasta

En kuulu varsinaisesti peliaiheisia pikkupatsaita eli figuureja kerääviin ihmisiin. En ole myöskään hankkinut Wii U:n ja 3DS -konsolien myötä markkinoille tulleita Amiiboja, vaikka moni niistä onkin ihan hienoja. Nyt halusin kuitenkin nurkkiini jotain pientä peliaiheista rihkamaa, mutta päätin aloittaa vaatimattomasti. Bongasin netistä Microland -nimisen sarjan, jossa myydään kolmen hahmon satseissa New Super Mario U:sta tuttuja hahmoja. Näitä vain pari senttisiä minihahmoja myydään kyllä Suomessakin, mutta valitettavasti hinnat olivat tuotteiden kokoon suhteutettuna turhan kalliit ja päätin suunnata katseeni ulkomaille. Onneksi Brittien Ebaysta löytyi muutamia näitä hahmosettejä ja vaikka lisäksi tuli vielä turhankin kalliit toimituskulut, jäi hinta silti Suomen hintoja alhaisemmaksi. Tänään hahmot tulivatkin viikon odottelun jälkeen perille, joten eikun leikkimään! ;-D

Pelattu: Luigi's Mansion

Olen kuullut aiemmin useamman kappaleen kehuja Nintendon pelistä nimeltä Luigi's Mansion. Valitettavasti pelistä ei löydy Gamecube-alustastaan johtuen latausversiota Virtual Consolesta (Nintendolla olisi kyllä jo korkea aika ottaa GC-pelit ainakin Wii U:n VC:hen) ja aiemmin koittaessani metsästää peliä se tuntui joko hieman harvinaiselta tai hintavalta. Onneksi minulla on töissä kuitenkin huippu esimies, joka yhtenä päivänä vain töksäytti omistavansa kyseisen pelin ja seuraavana päivänä peli olikin jo lainassa ja pyörimässä omassa Gamecube-konsolissani!

Luigi's Mansionissa valokeilassa ei olekaan normaalista poiketen punaisiin vaatteisiin pukeutunut ja jo hieman ärsyttävä putkimies Mario, vaan tämän sympaattinen velipoika Luigi. Luigi on voittanut jostain kisasta vanhan kartanon, vaikkei edes muista osallistuneensa sellaiseen. Mario-veli alkaa hötkyilemään ja menee tutkimaan kartanoa omin päineen ja onnistuu katoamaan sille tielleen. Luigi lähtee luonnollisesti perään ja törmää kartanon vieressä asuvaan professori Gaddiin, joka kertoo että koko kartano ilmaantui vasta pari päivää aiemmin kuin tyhjästä ja on täynnä haamuja. Nämä henkiolennot ovat paenneet professorin tauluista, minne hän on ne onnistunut aiemmin vangitsemaan ja nyt tarvittaisiin Luigin apua vangitakseen nämä uudestaan. Avuksi Luigi saa viritetyn pölynimurin Poltergust 3000:n sekä kommunikointivälineen GameBoy Horrorin.

Luigi käy pimeää kartanoa läpi huone kerrallaan. Aluksi suurin osa ovista ovat lukittuna, mutta pikkuhiljaa huoneisiin piilotetuista arkuista löytyy avaimia näiden lukkoihin. Matkallaan kohdataan luonnollisesti suuri määrä aaveita, jotka pomppaavat pimeydestä sanoen pöö ja kadoten äkkiä sinne mistä tulivatkin. Luigin tuleekin siis nopeasti sokaista nämä taskulampullaan ja imaista tainnutetun olennon imurilla talteen. Jokaisella vähänkin kestävämmällä haamulla on tietty määrä elinvoimaa, minkä ilmaistaan lukuarvona. Imuroinnin kohteena oleva aave koittaa rimpuilla karkuun ympäri huonetta ja pelaajan tuleekin kuluttaa nämä pisteet loppuun tempomalla ohjainta juuri päinvastaiseen suuntaan. Talosta löytyy myös toistakymmentä kappaletta professori Gaddin tauluista karanneita haamuja, joiden pyydystäminen on hieman monimutkaisempi homma. Näissä ei riitä pelkästään taskulampulla sokaiseminen vaan aaveetta pitää ensin hämätä jotenkin ympäristöä hyödyntämällä.

Peli on aiheestaan johtuen kauttaaltaan synkkä, vaikka itse hahmot ovatkin piirrosmaisia ja räikeän värisiä. Musiikki on aavemaista ja sitä säestää välillä Luigin viheltelyt ja muut aavetalomaiset äänet. Hauskan vastakohdan tähän synkkyyteen tuo hetket jolloin tauluaavetta aletaan imuroimaan ja tämä rimpuilee henkensä edestä joka suuntaan Luigin koittaessa roikkua perässä, silloin ei voi kuin naureskella sisäisesti näylle :-D Vaikeustasoltaan peli vaihtelee varmasti pelaajasta riippuen. Pelin taistelut ovat suhteellisen helppoja ja aina voi halutessaan jäädä keräämään elinvoiman täydennyksiä esimerkiksi käytävillä olevista ruukuista. Pelissä ei voi myöskään jäädä pahemmin jumiin, jos tutkit jokaisen huonekalun jokaisesta huoneesta, itse en tätä aluksi tehnyt ja välillä peli ei edennyt kun joku tavara jäi uupumaan tai en huomannut seinässä olevaa painonappia (jonka normaalisti huomaa vain peilin kautta). 

Myös pelin loppupomo aiheutti melkoiset ärräpäiden lentelyt, kun mikään ei meinannut tehota. Aivan ensimmäisenä tullessani lopputaistoon koitin asiaa X, mutta se ei toiminut joten siirryin koittamaan muita keinoja. Mikään kikka ei tuntunut toimivan ja jouduin alottamaan useammankin kerran uudestaan toiselta puolelta taloa voimasanojen sinkoillessa ilmassa. Lopulta luovutin ja katsoin netistä vinkkiä...ja paljastui että aivan ensimmäisenä koittamani asia X olisi ollut oikea tapa... olin tehnyt sen vain pari pikseliä väärästä kohdasta. Vaikka olinkin iloinen siitä että pääsin jatkamaan peliä, tilanne silti ärsytti.

Peli on tunnelmansa ja erilaisuutensa vuoksi todella hauska peli, arka ja pelokas Luigi sopii loistavasti aavemaiseen kartanoon. Itse asiassa peli oli niin kiinnostava, että vaikka se oli jo lainassa ja melkein pelattu läpi, huusin itselleni oman kappaleen pelistä Huuto.netistä ja laitoin vielä 3DS:lle tehdyn Luigi's Mansion 2:n tilaukseen. Suosittelen tätä peliä kaikille, erityisesti niille Gamecuben omistajille jotka ovat kerenneet jo tylsistymään itseään toistaviin Mario-peleihin.

Uusi jäsen Nintendo-perheeseen

Vanha kunnon 8-bittinen NES oli ensimmäinen vakavasti harkittava pelikonsolini ja Mariot, Megamanit sekä Zeldat ovat olleet aina erittäin lähellä sydäntäni. Myöhempinä vuosina olen alkanut keräämään erilaisia konsoleita ja tähän asti nurkkiin on kerääntynyt Nintendon laitteista uusi NES, Gamecube sekä Wii. Viimeiseksi mainittu on ollut erinomainen erityisesti Virtual Consolen ansiosta, sen  avulla kun on päässyt käsiksi vanhojen laitteiden klassikkopeleihin. Aivan kaikkia pelejä ei ole kuitenkaan ollut myynnissä alkuperäisen Wiin eKaupassa ja kun käytettynä ostamani Wiin kunnossa on ollut muutenkin parantamisen varaa, haikailin jo pidemmän aikaa Wii U:n perään. Nyt eilen, perjantaina, ystävänpäivänä ja ennenkaikkea palkkapäivänä, marssin suorinta tietä Anttilaan ja toteutin haaveeni!

Mukaani tarttui Mario & Luigi Premium Pack, joka sisältää peruslaitteen ja jättimäisen ohjauslaitteen lisäksi pelit New Super Mario Bros U sekä New Luigi U. Olin aiemmin ollut siinä luulossa, että New Mario Bros U olisi melkein suora kopio alkuperäisen Wiin New Super Mario Brosista ja positiivinen yllätykseni olikin melkoinen, kun huomasin että nämähän ovat aivan eri pelejä vaikkakin samalla pelimoottorilla tehtynä. Myös Luigi vaikutti haasteellisine kenttineen mielenkiintoiselta tapaukselta vaikken sitä nyt kerennytkään paljoa koittamaan. Virtuaalista pelikokoelmaa piti luonnollisesti täydentää heti eShopin kautta ja pienen ihmettelyn ja kikkailun jälkeen sain siirrettyä myös vanhalla Wiillä majailleet pelit uudelle laitteelle. Nyt virtuaalista Wii U pelikirjastoa koristaa siis edellämainittujen veljesten lisäksi myös ainakin Super Mario World, Super Metroid, Link To The Past, Majora's Mask sekä Megamanit 3 ja 4. Tsihihihi!  *hieroskelee tyytyväisenä käsiään*

Yleisvaikutelma laitteesta on tässä vaiheessa suhteellisen myönteinen. Laite on ulkoisesti tyylikäs, joskin lika näkyy pinnassa todella helposti ja pelinörtin asunnossahan sitä likaa aina löytyy. Valikoista jää hyvin samanlainen fiilis kuin alkuperäisessä Wiissä tai Playstation Vitassa. Paljon huomioarvoa saanut peliohjain on suurempi levy kuin käyttämäni tablet-tietokoneet, mutta pian tuon käyttöön tottui. Mukana on sen verran paljon erilaisia nappeja, vipuja ja liittimiä etten ole kaikkiin kerennyt vielä edes tutustumaan. Laitteessa on sellainen hauska ominaisuus että jos telkkari on varattu niin useita pelejä voi pelata myös ohjaimen ruudulta, vaikkakin kyllä minä mielummin Mariota pelasin isommalta näytöltä. Yleisesti olen kuitenkin erittäin tyytyväinen hankintaan, lisää esittelyjuttuja ja ehkä videoitakin siis myöhemmin :)