Pelattu: Luigi's Mansion

Olen kuullut aiemmin useamman kappaleen kehuja Nintendon pelistä nimeltä Luigi's Mansion. Valitettavasti pelistä ei löydy Gamecube-alustastaan johtuen latausversiota Virtual Consolesta (Nintendolla olisi kyllä jo korkea aika ottaa GC-pelit ainakin Wii U:n VC:hen) ja aiemmin koittaessani metsästää peliä se tuntui joko hieman harvinaiselta tai hintavalta. Onneksi minulla on töissä kuitenkin huippu esimies, joka yhtenä päivänä vain töksäytti omistavansa kyseisen pelin ja seuraavana päivänä peli olikin jo lainassa ja pyörimässä omassa Gamecube-konsolissani!

Luigi's Mansionissa valokeilassa ei olekaan normaalista poiketen punaisiin vaatteisiin pukeutunut ja jo hieman ärsyttävä putkimies Mario, vaan tämän sympaattinen velipoika Luigi. Luigi on voittanut jostain kisasta vanhan kartanon, vaikkei edes muista osallistuneensa sellaiseen. Mario-veli alkaa hötkyilemään ja menee tutkimaan kartanoa omin päineen ja onnistuu katoamaan sille tielleen. Luigi lähtee luonnollisesti perään ja törmää kartanon vieressä asuvaan professori Gaddiin, joka kertoo että koko kartano ilmaantui vasta pari päivää aiemmin kuin tyhjästä ja on täynnä haamuja. Nämä henkiolennot ovat paenneet professorin tauluista, minne hän on ne onnistunut aiemmin vangitsemaan ja nyt tarvittaisiin Luigin apua vangitakseen nämä uudestaan. Avuksi Luigi saa viritetyn pölynimurin Poltergust 3000:n sekä kommunikointivälineen GameBoy Horrorin.

Luigi käy pimeää kartanoa läpi huone kerrallaan. Aluksi suurin osa ovista ovat lukittuna, mutta pikkuhiljaa huoneisiin piilotetuista arkuista löytyy avaimia näiden lukkoihin. Matkallaan kohdataan luonnollisesti suuri määrä aaveita, jotka pomppaavat pimeydestä sanoen pöö ja kadoten äkkiä sinne mistä tulivatkin. Luigin tuleekin siis nopeasti sokaista nämä taskulampullaan ja imaista tainnutetun olennon imurilla talteen. Jokaisella vähänkin kestävämmällä haamulla on tietty määrä elinvoimaa, minkä ilmaistaan lukuarvona. Imuroinnin kohteena oleva aave koittaa rimpuilla karkuun ympäri huonetta ja pelaajan tuleekin kuluttaa nämä pisteet loppuun tempomalla ohjainta juuri päinvastaiseen suuntaan. Talosta löytyy myös toistakymmentä kappaletta professori Gaddin tauluista karanneita haamuja, joiden pyydystäminen on hieman monimutkaisempi homma. Näissä ei riitä pelkästään taskulampulla sokaiseminen vaan aaveetta pitää ensin hämätä jotenkin ympäristöä hyödyntämällä.

Peli on aiheestaan johtuen kauttaaltaan synkkä, vaikka itse hahmot ovatkin piirrosmaisia ja räikeän värisiä. Musiikki on aavemaista ja sitä säestää välillä Luigin viheltelyt ja muut aavetalomaiset äänet. Hauskan vastakohdan tähän synkkyyteen tuo hetket jolloin tauluaavetta aletaan imuroimaan ja tämä rimpuilee henkensä edestä joka suuntaan Luigin koittaessa roikkua perässä, silloin ei voi kuin naureskella sisäisesti näylle :-D Vaikeustasoltaan peli vaihtelee varmasti pelaajasta riippuen. Pelin taistelut ovat suhteellisen helppoja ja aina voi halutessaan jäädä keräämään elinvoiman täydennyksiä esimerkiksi käytävillä olevista ruukuista. Pelissä ei voi myöskään jäädä pahemmin jumiin, jos tutkit jokaisen huonekalun jokaisesta huoneesta, itse en tätä aluksi tehnyt ja välillä peli ei edennyt kun joku tavara jäi uupumaan tai en huomannut seinässä olevaa painonappia (jonka normaalisti huomaa vain peilin kautta). 

Myös pelin loppupomo aiheutti melkoiset ärräpäiden lentelyt, kun mikään ei meinannut tehota. Aivan ensimmäisenä tullessani lopputaistoon koitin asiaa X, mutta se ei toiminut joten siirryin koittamaan muita keinoja. Mikään kikka ei tuntunut toimivan ja jouduin alottamaan useammankin kerran uudestaan toiselta puolelta taloa voimasanojen sinkoillessa ilmassa. Lopulta luovutin ja katsoin netistä vinkkiä...ja paljastui että aivan ensimmäisenä koittamani asia X olisi ollut oikea tapa... olin tehnyt sen vain pari pikseliä väärästä kohdasta. Vaikka olinkin iloinen siitä että pääsin jatkamaan peliä, tilanne silti ärsytti.

Peli on tunnelmansa ja erilaisuutensa vuoksi todella hauska peli, arka ja pelokas Luigi sopii loistavasti aavemaiseen kartanoon. Itse asiassa peli oli niin kiinnostava, että vaikka se oli jo lainassa ja melkein pelattu läpi, huusin itselleni oman kappaleen pelistä Huuto.netistä ja laitoin vielä 3DS:lle tehdyn Luigi's Mansion 2:n tilaukseen. Suosittelen tätä peliä kaikille, erityisesti niille Gamecuben omistajille jotka ovat kerenneet jo tylsistymään itseään toistaviin Mario-peleihin.