Valinta ensimmäiseksi esiteltäväksi peliksi Mini-NESin valikoimasta oli melko itsestäänselvyys. Mikäpä muu peli kuin Super Mario Bros on ollut niin klassikko, että länsimaissa melkein kaikki ihmiset vauvasta vanhuksiin ovat joko pelanneet sitä itse tai ovat ainakin nähneet jonkun muun sitä pelaamassa. Itse taisin tutustua SMB:hen n. 1987 kaverieni luona. He olivat saaneet juuri sen ajan ykköspelilaitteen eli 8-bittinen Nintendon ja voi pojat se oli kova laite se. Tuohon aikaan yhtä hienoa videopeligrafiikkaa oltiin nähty vain pelihalleissa tai minun tapauksessa huoltoasemien peliautomaateissa, koska ikä ei riittänyt pelihalleihin. Nyt sen pelihurmoksen sai myös omaan kotiin eikä laitteeseen tarvinnut survoa edes rahaa. Toiselle paikkakunnalle muuttamisen ja oman Nintendo-laitteen puuttumisen vuoksi pelaamiseen tuli pieni tauko, mutta parin vuoden kuluttua saimme sitten oman NES:n ja Marion seikkailut pääsivät taas jatkumaan.
Super Mario Bros ei ole Marion ensiesiintyminen, mutta varmasti hänen tunnetuin. Pelin taustatarina kertoo Sienivaltakunnasta, jonne Koopakuningas (myöhemmin Bowser) hyökkää. Koopa muuttaa suurimman osan valtakunnan asukkaista tiiliskiviksi ja kidnappaa Prinsessa Kultakutrin (myöhemmin Peach). Putkimies Mario kuulee Prinsessan ahdingosta ja lähtee veljensä Luigin kanssa pelastamaan tätä.
Pelissä Mario (tai Luigi kaksinpelissä) etenee sivusta kuvattuja oikealle eteneviä kenttiä hyppien ja keräten kolikoita sekä voimaesineitä. Kysymysmerkin muotoisia laatikoita lyömällä näiden sisältä saa lisää kolikoita, tulipallojen heittelyn mahdollistavan tulikukan tai hetkellisen kuolemattomuuden tähti muodossa. Ennalta-arvattavasti liikkuvat viholliset päihitetään hyppäämällä näiden päälle tai heittämällä näitä tulipalloilla tai kilpikonnien kuorilla. Viholliset ovat kuitenkin usein pienempi vaara pelissä ja mielestäni suurempana uhkana toimivat matkan varrella olevat rotkot. Jos Marion liikkumisnopeus ei pysy hanskassa ja vauhtia on joko liian paljon tai liian vähän, kohtalona on rotkoon putoaminen. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä uhkarohkeampia hyppyjä Mario joutuu tekemään ja ylänurkassa armottomasti laskeva kello ei helpota tilannetta ollenkaan. Jos Mario etenee liian varovaisesti, aika loppuu kesken ja joutuu kentän aloittamaan aivan alusta uudelleen.
Sienivaltakunta on jaettu kahdeksaan eri maailmaan ja jokainen maailma jaettu neljään kenttään eli kenttiä pelissä on yhteensä 32. Kentät on jaettu aina maanpäällisiin kenttiin, maanalaisiin kenttiin, vesikenttiin sekä linnoihin. Linnojen lopussa Mario kohtaa aina arkkivihollisensa Koopakuninkaan, mutta vasta viimeisestä linnasta löytyy Marion mielitietty.
Ensimmäisen Super Mario Brosin julkaisusta on jo 30 vuotta, joten miten sitten aika on vaikuttanut tästä pelistä saatavaan nautintoon? Pelin grafiikat ovat luonnollisesti melko rujot, mutta toisaalta ne ei haittaa pelaamista ellei siitä tee itse ongelmaa. Pelin juju on kuitenkin maisemien katselun sijaan Marion ripeässä kontrolloinnissa vaarallisten ja nopeasti muuttuvien tilanteiden keskellä. Mielestäni on erittäin hauskaa, ettei SMB ole vieläkään menettänyt hohtoansa, vaan pelillä on edelleen ahkera pelaajakuntansa.
Vaikeustasoltaan ensimmäinen Mario on todella haastava. Muistan että lapsena peliä pelasi läpi vaikka hampaita pestessään, nyt aikuisena peli on tyssännyt tuskallisen usein viimeiseen kahdeksanteen maailmaan. Oma nemesikseni on erityisesti kentät 8-2 ja 8-3, joissa harmaita hiuksia aiheuttavat erityisesti edeltävässä olevat Bullet Billyt sekä jäljemmässä olevat Vasaraveljekset. Nyt Mini-NESillä pelasin muutaman pelin ja ensimmäisellä kerralla jolla en käyttänyt ollenkaan oikoreittejä pääsin kenttään 7-1. Seuraavalla yrittämällä menin kahden oikoreitin kautta viimeiseen maailmaan ja tie tyssäsi vasaraveljeksiin. Kolmannella yrittämällä menin samaa reittiä, mutta tajusin että riittävän nopeasti etenemällä vasaraveljesten yli pystyy hyppäämään ja tämän jälkeen loppu olikin todella helppoa kun loppulinnan "oikea reittikin" oli vanhassa lihasmuistissa ja kohta oli Prinsessa pitkästä aikaa taas pelastettu.
Super Mario Brosin pariin palaa edelleenkin mielellään aina pienen tauon jälkeen. Suosittelen peliä myös sellaisille, jotka eivät ole pelanneet peliä vielä koskaan. Mitä videopeleihin tulee, kyseessä on aikamme aito klassikkoteos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti