En ole viime aikoina tarttunut pahemmin Playstation Plus -palvelussa saatuihin tuoreisiin peleihin, joten nyt ajattelin tehdä siihen poikkeuksen, kun Papo & Yo tuli tarjolle. En ollut pelannut peliä aiemmin (vaikka omistankin sen jostain alennuksesta PC:lle), mutta olin kuitenkin nähnyt sitä striimattavan netistä toisen ihmisen toimesta ja minulla oli ainakin jonkinlainen käsitys, millaisesta pelistä on kyse.
Peli kertoo Brasilialaisesta pojasta Quicosta, joka piileskelee väkivaltaista alkoholisti-isäänsä vaatekomerossa. Komeroon yllättäen ilmestyvän portaalin kautta hän pääsee kuitenkin pakenemaan slummeja täynnä olevaan mielikuvitusmaailmaan, jossa hän törmää tyttöön nimeltä Alejandra. Tämä opastaa Quicoa paikan tavoilla, kuten että seinässä roikkuvista köysistä hän voi vetää esiin portaat, nappia painamalla naapurusto siirtyy pois tieltä ja muuta ei aivan normaalin maailman juttua.
Pian matkaan tulee mukaan myös isokokoinen Hirviöksi nimitetty otus, joka vaikuttaa avuliaalta ja leppoisalta otukselta, jonka lempipuuhaa on hedelmien popsiminen ja päivätorkkujen ottaminen. Hirviöllä on kuitenkin yksi muiden asioiden ylittävä intohimo, nimittäin sammakot ja kun Hirviö nappaa tälläisen suuhunsa, hänen luonne muuttuu aivan täysin. Silloin Hirviö raivostuu suunnattomasti ja hyökkää Quicon kimppuun ja leppyy vasta saatuaan sinisen värisen hedelmän. Alejandra opastaakin Quicoa johdattamaan Quicon temppeliin, jossa paikan shamaani voisi parantaa Hirviön tulisen luonteen.
Pellillisesti kyse on kolmiulotteisen tasohyppelyn ja kevyen puzzle-pelin sekoitukselta. Puzzlet ovat pääasiassa helposti erottuvien vipujen vääntämistä ja hirviön houkuttelua painonapeille, jolloin reitti eteenpäin aukeaa. Tämän suht lyhyen pelin aikana jäin "jumiin" vain kahdesti ja molemmilla kerroilla vika oli siinä, etten huomannut ympäristössä olevia piirrustuksia. Pelimaailman logiikka ei noudata oikean maailman logiikkaa ja niinpä osa puzzleista perustuu vipujen vääntelyn lisäksi siihen, että Quico siirtelee vaivattomasti hökkelikylän rakennuksia muodostaen näistä uusia polkuja.
Koska itselläni on nykyään aikaa pelaamiselle aiempaa vähemmän, oli mielestäni kiva pelata peliä jonka läpäisyyn ei tarvinnut käyttää kymmeniä tunteja aikaa. Pelihahmon kontrollit toimivat loistavasti, pidin pelin musiikista ja peli eteni sopivan rivakkaasti, joten viihdyin pelin parissa erinomaisesti. Jo pelin alkuintrossa ja viimeistään välianimaatioissa vihjataan, että pelin Hirviö on metafora Quicon isästä ja tämä toi peliin omaa kiinnostavuutta. Pelimekaanikoista ja taustalla olevasta tarinasta tuli nopeasti mieleeni Alice: Madness Returns -peli mikä on iso ylistys koska Alice on omalla kohdallani yksi kiinnostavimmista tasohyppelypeleistä, joskin Alice on hieman toiminnallisempi. Kuitenkin in conclusion: tykkäsin Papo & Yo'sta todella paljon ja suosittelen sitä vilpittömästi kenelle tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti