En ole nähnyt läheskään kaikkia David Lynchin elokuvia, mutta pidän itseäni silti hänen leffojen fanina. Elokuvat kuten Lost Highway ja Mulholland Drive sekä tietysti TV-sarja Twin Peaks ovat outoja, mutta samaan aikaan todella kiinnostavia, ettei niistä voi olla pitämättä. Tämä pitää paikkansa erityisesti, jos haluaa elokuvilta 'Mitä ihmettä minä juuri näin' -fiiliksen. Nurkissani on lojunut jo pari vuotta hänen viimeisin vuonna 2006 julkaistu täyspitkä elokuva, mutta vasta nyt uskaltauduin tarttumaan tätä kolme tuntia kestävää epistolaa sarvista.
Muiden Lynch-elokuvien tapaan tässäkin tapahtumia on vaikea kuvata tarkkaan, mutta siinä leffojen hauskuus juuri onkin. Pääosin elokuvassa seurataan Nikki -nimistä hienossa talossa asuvaa näyttelijää (Laura Dern), joka on hakenut näyttelijäksi On High In Blue Tomorrows -nimiseen elokuvaan. Lopulta ilmoitus elokuvaan pääsystä tulee, mutta ennen tätä naapurin outo puolalainen nainen käy kyselemässä sekavia kysymyksiä elokuvasta ja kertoo kansansa tarinoista, jotka eivät ole aivan selkojärkisimmästä päästä. Pian näyttelytreenien aloittamisen jälkeen elokuvan ohjaaja Kingsley (Jeremy Irons) paljastaakin Nikkille ja tämän vastanäyttelijälle Devonille (Justin Theroux), että elokuva onkin uudelleenkuvaus alunperin kesken jääneestä puolalaisesta elokuvasta, jonka päänäyttelijät menehtyivät oudoissa olosuhteissa. Jotta asiat eivät menisi aivan liian yksinkertaiseksi, niin Nikkillä on Devonin vuoksi erittäin mustasukkainen aviomies (Peter J. Lucas), välillä nähdään outoa sitcomia puhuvista jäniksistä, Nikkin henkilöllisyydestä ei ollakaan enää täysin varmoja ja kaikkea muuta erittäin Lynchmaista aina humisevaa taustaääntä ja punaisia verhoja unohtamatta.
Elokuvassa on extroina David Lynchin 12-minuuttinen tapaaminen Lynchin ja hänestä kirjoittaneen Michel Chionin kanssa sekä trailereita. Varsinainen elokuva oli mielestäni omalla Lynchmaisella tavallaan mielenkiintoinen ja sai alusta loppuun ja sen jälkeenkin miettimään, mistä elokuva edes kertoi. Lynchin elokuvat tuntien ei ole varmaankaan suuri häpeä myöntää, ettei asiaan tullut vielä selkeyttä ja tulkintoja on varmasti yhtä monta, kuin on katsojiakin. Suosittelen Inland Empireä kaikille, jotka tykkäävät elokuvista jotka ei selitä kaikkea katsojalle ja pitää muutenkin kokoajan pientä jännitystä ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti