Katsottu: Tomb Raider

Peleistä tehdyt elokuvat ovat yleensä sellaisia tapauksia, ettei niistä tule kuin korkeintaan sanomista. Joko ne eivät liity millään tavalla esikuvana olevaan peliin tai toteutus on ollut todella lapsellinen ja katsojia ali-arvioiva. Tällä kertaa katseluvuorossa oli Tomb Raider jonka olen onnistunut välttelemään näihin päiviin saakka, mutta ajattelin että nyt olisi aika tällekin. Syinä elokuvan välttelylle on ollut paitsi mainitsemani pelko, että millaista kuraa sieltä on luvassa mutta myös pääosan esittäjä josta en vain yksinkertaisesti pidä. Näillä lähtöasetelmilla olikin sitten hyvä aloittaa leffan katsomista ja koittaa nauttia...

Jos Lara Croft (Angelina Jolie) nyt jostain syystä sattuu olemaan jollekin tuntematon, niin hän on vain palvelusväkensä kanssa isossa kartanossa asuva arkeologi, jolla löytyy asennetta vaikka muille jaettavaksi. Perinteisistä arkeologeista hän eroaa mm. siten, että hän ei harrasta menneiden selvittelyjä pölyttyneitä kirjoja lukien vaan syöksyy pää edellä hautaholveihin guns blazing. Eräänä päivänä Lara löytää kartanostaan edesmenneen isänsä vanhan kellon, joka paljastuu sisältävän muinaisen avaimen jota voi käyttää vain 5000 vuoden välein ja kappas kuinka sattuikaan, seuraava kerta onkin lähestymässä juuri muutaman päivän kuluttua. Valitettavasti vanha ja pahansuopainen salajärjestö on myös havittelemassa avainta, sillä sen avulla he pääsisivät käsiksi jumalaisiin voimiin ja täten samalla maailman herruuteen.

Ensimmäinen valitukseni kohde tulee siitä, että päähenkilön esittäjäksi on valittu törttöhuuli-Angelina, nättelijä josta en ole pahemmin koskaan välittänyt. Osaahan hän kyllä suorittaa hyvin toiminnallisia kohtauksia (joita elokuvassa on paljon), mutta jotenkin hän ei vaan vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla on Lara Croftista. Elokuvan katselunautintoa ei parantanut myöskään se seikka, että katseluni keskeytyi useammankin kerran kun käytettynä ostamani DVD alkoi osoittamaan kulumisen merkkejä ja pätkimään pahasti. Olin kuitenkin katsonut leffaa jo sen verran pitkälle, etten halunnut enää lopettaa katsomista ja taistelin monen yrityksen jälkeen leffan taas näkyville. Hauska yksityiskohta itse elokuvassa on kuitenkin se, että Laran isän näyttelijäksi on valittu Angelinan oikea isä Jon Voight. In conclusion: ehkä elokuva iskee toimintakohtauksillaan 10-vuotiaisiin poikiin tai sellaisiin aikuisiin jotka eivät ole TR-pelejä koskaan nähneetkään, mutta itselleni leffa oli kuitenkin pienoinen pettymys ja jopa laadussa aika samaa tasoa, kuin Resident Evil -elokuvat... mikä siis ei ollut mikään kehu.