Näytetään tekstit, joissa on tunniste alan rickman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alan rickman. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Katsottu: Järki Ja Tunteet

En ole mikään hömppäelokuvien suuri ystävä ja Jane Austenin teoksiin pohjautuvat elokuvat ovat jääneet allekirjoittaneelle tuntemattomiksi. Yleissivistääkseni itseäni minulla on ollut kuitenkin pieni uteliaisuus kyseisiä elokuvia kohtaan ja nyt kun tämä vuonna 1995 tehty versiointi Järjestä ja tunteesta tuli vastaan kirpputorilla 1.50 euron hintaan ja olihan vielä naistenpäiväkin lähestymässä, niin päätin ottaa tämän chick flickin käsittelyyn.

Elokuva alkaa Herra Dashwoodin (Tom Wilkinson) kuolinvuoteelta, jossa tämä kertoo jättävänsä talonsa aiemman avioliittonsa pojalleen Johnille ja tämän vaimolle Fannylle (James Fleet, Harriet Walter). Dashwoodin uudempi vaimo ja tämän kolme tytärtä (Gemma Jones, Emma Thompson, Kate Winslet, Emilie Francois) puolestaan jäävät vähäisille rahoille, joilla hädin tuskin tulee toimeen. Köyhän naisen asema tuon ajan maailmassa ei ole mitenkään helppo, koska ainoa keino varakkuuteen on avioliiton kautta ja varakkaat perheet eivätä halua poikiaan naimisiin köyhien naisten kanssa. Naisnelikko muuttaa asumaan serkkunsa ja tämän vaimon (Sir John Middleton, Elizabeth Spriggs) luokse, jotka piinaavat kuitenkin jatkuvalla toisten asioihiin puuttumisella ja juoruilulla sekä yrityksellä parittaa neitokaisia miehille. Naisten ympärillä alkaa pyörimään jos jonkinlaisia herrasmiehiä (Hugh Grant, Alan Rickman, Greg Wise), mutta aina esteeksi tuntuu tulevan näiden perheet ja aikansa periaate, että raha menee rakkauden edelle puhumattakaan siitä, ettei kaikki herrasmiehet ole aina sitä miltä aluksi vaikuttaa.

DVD-version mukana tulevissa extroissa on muutaman elokuvan trailerin lisäksi muutama poistettu kohtaus, Emma Thompsonin kiitospuhe Golden Globe -voittonsa jälkeen sekä kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä raidalla keskustelee Emma Thomplson ja tuottaja Lindsay Doran, toisella puolestaan ohjaaja Ang Lee sekä apulaistuottaja James Schamus. Parin tunnin elokuvan jälkeen en jaksanut alkaa enää kuuntelemaan koko kommenttiraitoja, mutta lyhyen pätkän kuunnteltua olettaisin keskusteluiden olevan kiinnostavia, erityisesti jos kirjat ovat tuttuja.

Elokuva on vanhalle tyylilleen uskollisesti melko rauhaisaa ja romanttista hömppää. Katselu oli kuitenkin mukavaa vaihtelua nykyaikaisille elokuville ja extroissa olleista Pikku naisia ja Pitkän päivän ilta -elokuvien trailereista tuli mieleen, että ne voisi vielä joskus katsoa näyttelijöittensä vuoksi, jos leffat tulevat joskus kirpputorilla vastaan. Mitä tähän esiteltyyn elokuvaan tulee, niin ei tämä huonokaan ole, joten suosittelen katsomaan tämän ainakin kerran elämänsä aikana vaikka ihan sivistyksen vuoksi!

Niin ja siis hyvää naistenpäivää! :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Katsottu: Parfyymi

Patrick Süskindin romaaniin perustuva Parfyymi on leffa joka on pyörinyt varmaan vuoden ajan DVD-hyllyssäni ilman että olisin saanut katsottua sitä. Nyt sen tullessa vastaan Netflixin luetteloissa päätin korjata tilanteen. Kyseessä on Tom Tykwerin ohjaama hieman päälle kaksituntinen vuonna 2006 valmistunut leffa, josta minulla ei ollut oikein muita ennakkotietoja kuin että se kertoo sarjamurhaajasta ja että moni on sitä kehunut.

Elokuva kertoo orvoksi jääneestä Jean-Baptiste Grenouillesta (Ben Whishaw) 1700-luvun ranskassa, jolla on melkeinpä yliluonnollisen hyvä hajuaisti. Eräänä iltana hän lähtee seuraamaan erästä tyttöä tämän hyvän tuoksun vuoksi, mutta onnistuu vahingossa tappamaan tytön. Jean huomaa tytön tuoksun katoavan melkein välittömästi tämän kuoltua ja hänelle syntyy pakkomielle selvittää miten kaikki, erityisesti ihmisten tuoksut saadaan säilymään. Jean pestautuu aiemmin menestyneen parfyymeja valmistavan Giuseppe Baldinin (Dustin Hoffman) apupojaksi aikomuksena oppia tältä parfyymien valmistuksen salaisuudet. Lopulta Jean huomaa ettei hän saa kaikkea haluamaansa tietoa Baldinilta vaan joutuu jatkamaan matkaansa Grassen kaupunkiin oppiakseen puuttuvat taidot. Jean oppii lopulta keinon saada naisten tuoksut kaapattua, mutta se vaatii heidän tappamista ja niinpä kuolleita ruumiita alkaa löytymään...

Ensinnäkin täytyy sanoa, etten ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten elokuvan vertaaminen siihen on mahdotonta. Yksinään elokuva on hienon näköinen ja melko vähäpuheinen mutta hyvät musiikit paikkaavat hilaisempia hetkiä. Näyttelijäsuoritukset olivat "ihan ok" -tasoa, ei huonoja mutta ei nyt mitenkään erityisen mieleenjääviäkään. Rehellisesti sanoen en ollut etukäteen tietoinen elokuvan näyttelijöistä, joten Dustin Hoffmanin ja ylisuojelevaa isää esittävän Alan Rickmanin marssiminen ruudulle sekä John Hurt kertojaäänenä olivat iloisia yllätyksiä. Ehkä minulla oli turhan suuret ennakko-odotukset tälle elokuvalle ja murhasarjan alkaessa alkoi jo hieman pitkästyttämään. Elokuvan loppupuolella olevat torin tapahtumat saivat kyllä häkeltymään melkein David Lynchin elokuvien kaltaisesti ja ihmettelin että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Lievästä pitkästymisestäni huolimatta suosittelen tämän katsomista, kyllä tämän nyt yhden kerran ainakin voi katsoa... jos ei muuten niin ainakin erikoisten asetelmien ja konkarinäyttelijöiden vuoksi.