Katsottu: Bad Boys

Viime kirjoituskerrasta alkaa olemaan pidempi aika, joten ajattelin rikkoa radiohiljaisuuden kertomalla katsotuista leffoista. Juuri leffateattereissa pyörivä Bad Boys for Life muistutti minua siitä, että vaikka leffasarjan ensimmäiset osat olivat kova sana aikoinaan, niin itseltäni ne ovat jostain syystä jääneet näkemättä. Tämä katsomatta jääminen aiheutti sen käytännön ongelman, ettei sarjan tuoreintakaan osaa "voi" käydä katsomatta nyt vaikka leffalippuja olisi melkein riesaksi asti. Onneksi nämä vanhat leffat olivat kuitenkin katsottavissa Netflixissä, joten eikun sarjan ensimmäinen leffa pyörimään ja näkemään onko tämä "90-luvun paras poliisileffa" sitten niin legendaarinen kuin mitä on puhuttu.

Bad Boys kertoo kahdesta poliisiystävästä Mikesta (Will Smith) ja Marcuksesta (Martin Lawrence), jotka ovat aitojen buddy cop -elokuvien tapaan toistensa vastakohtia ja toverillisilta yhteenotoilta ei voida tietenkään välttyä. Mike elää villiä poikamieselämää johon sisältyy nopeat autot ja kauniit naiset kun taas parivaljakon rauhallisemmalla Marcuksella kotona odottaa vaimo ja lapset. Jeparien normaali arki keskeytyy kuitenkin kun rikollisjoukko onnistuu varastamaan 100 miljoonan dollarin edestä takavarikoituja huumeita poliisin säiliöstä ja pari saa sen perinteisen "jos tämä ei ratkea muutamassa päivässä, saatte potkut" -uhkauksen. Homma menee kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa henkilökohtaiseksi, kun pahikset tappavat Miken ystävättären ja saavat murhan ainoan silminnäkijän, hehkeän Julien (Tea Leoni) suojeltavakseen.

Elokuvan päätähtien Smithin ja Lawrencen yhteistyössä ja näyttelemisessä ylipäätänsä kemia tuntuu toimivan ja taisin naurahtaakin pariin kertaan elokuvan aikana. Valitettavasti aivan samaa ei voi sanoa elokuvan naistähdestä ja vuorosanat tulevatkin Leonin suusta sen verran pökkelösti, että hieman vaivaannuttaa. Elokuva ei tuo katsojille pahemmin mitään uutta vaan tarjolla on klisettä kliseen perään. Positiivisena seikkana elokuva on kyllä nättiä katsottavaa enkä viittaa pelkästään ohjaaja Michael Bayn lukuisiin räjähdyksiin.

Millainen fiilis elokuvasta jäi sitten loppujenlopuksi? Ehkä pienoinen pettymys kuvaa tuntemuksiani, sillä niin paljon elokuvaa ollaan hehkuteltu tässä parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Elokuvalla on kyllä omat pienet hetkensä ja se oli varmasti näyttelijöiden urille iso läpimurto aikoinaan, mutta loppujenlopuksi kyseessä on jo kymmenet kerrat aiemmin nähty poliisileffa nätimmällä ulkokuorella.

Katsottu: Mad Men kaudet 1-7

Ajattelin että olisi kiva kirjoitella taas vähästä aikaa blogin puolella. Olen kuullut useampaankin otteeseen kehuja Mad Men TV-sarjasta ja päätin sitten lopulta ottaa tuon katsontaan, kun Netflixissä oli tarjolla kaikki sarjan seitsemän kautta. 92 jakson katsominen kesti pidemmän tovin, mutta loppuun asti kuitenkin pinnisteltiin. Oliko sarja sitten huono vai alanko vain tulemaan vanhaksi ja noin pitkä maratoni ei onnistu enää yhdeltä istumalta? Tämä selvinnee aivan kohta...

Tapahtumiltaan Mad Men sijoittuu 60-70 -luvulle, New Yorkin Madison Avenuella pyörivään Sterling-Cooperin mainostoimistoon. Toisesta maailmansodasta alkaa olemaan jo aikaa, mutta kummittelee silti edelleen monien mielessä. Yksi näistä ihmisistä on Don Draper (Jon Hamm), Serling Cooperin taiteellinen johtaja. Don on eräänlainen mainosalan ihmelapsi, sillä kaikki tuntuu muuttuvan kullaksi mihin hän koskeekin. Mies on erittäin taitava töissään, mainostoimistot tappelevat hänestä, miehet haluavat olla kuin hän ja naiset haikailevat hänen peräänsä, erityisesti muut kuin hänen oma vaimonsa. Lukuisten irtosuhteiden lisäksi Donilla on synkkä menneisyys, mutta kuten kaikessa muussakin niin mikään ei pysy salaisuutena ikuisesti.

Toinen sarjan keskeinen henkilö on Betty Olson (Elisabeth Moss), sarjan alussa ujo sihteeri mutta joka saa pian jalkansa mainostoimiston oven väliin ja ylenee uratykin lailla korkeampiin virkoihin. Kaikki ei tästä nopeasta urakehityksestä oikein tykkää ja kun sukupuolinen tasa-arvo ei tuohon aikaa vielä kukoistanut nykypäivän tapaan, Betty joutuu ainoana naisena taistelemaan asemansa puolesta toisin kuin moni muu toimiston työntekijä. Muita merkittäviä hahmoja ovat mm. toimiston sihteerien esimies Joan Harris (Christina Hendricks) sekä monesti pikkumainenkin asiakkuusjohtaja Pete Cambell (Vincent Kartheiser), joka pyrkii pääsemään tavoitteisiinsa usein jopa alhaisempiakin keinoja kaihtamatta.

Yksi Mad Menin kiinnostavimmista seikoista (laajan hahmokatraan lisäksi) on ainakin se, miten sarja pyrkii kuvastamaan sen ajan tapahtumia ja henkeä. Vaikka tapahtumavuosia ei monestikaan erikseen mainita, hahmot keskusteleva tai seuraavat uutisista melkein kaikista aikakautensa merkkitapahtumista ja Yhdysvaltojen historiaa tunteva pystyy seuraamaan helposti, missä mennään. Nykyajan korrektiutta ei ole myöskään tuputettu mukaan ja hahmot vetävät kuin viimeistä päivää röökiä, alkoholia ja joskus muitakin päihteitä. Tuohon aikaan ihmiset tiedostivat jo paheiden haittavaikutukset, he eivät vain välittäneet. Mikään ei tietenkään voi jatkoa loputtomasti ja katsojille näytetään lopulta kyseisten paheellisten elämäntapojen nurjatkin puolet.

Pidin sarjasta aluksi todella paljon. Hahmot olivat mielenkiintoisia, samoin hahmojen tarinat. Valitettavasti sarjan ehkä puolessavälissä erityisesti Donin elämä kohtasi suurempia muutoksia ja nämä eivät olleet ainakaan omaan makuuni. Tämän  jälkeen tarina kyllä eteni ja Donin elämä jatkoi itsetuhoista matkaansa, mutta jotenkin se ei jaksanut enää pitää omaa kiinnostustani yllä. Kokonaisuudessa siis hyvä sarja aluksi, mutta loppua kohden ei niinkään.

P.S. Sarjan alkuintro oli lyhyydestään ja yksinkertaisuudestaan huolimatta todella koukuttava rumpusooloineen ja kuvasti sopivasti Donin elämää, tykkäsin kovasti.

Katsottu: Black Sails kaudet 1-2

Charles Vane

Täytyypä pidemmän tauon jälkeen kirjoitella taas sarjoista, joita on tullut viime aikoina katseltua. Yksi viimeisimmistä katsotuista sarjoista on ollut Black Sails, josta rehellisesti sanoen en ollut kuullutkaan ennen kuin bongasin sen Netflixin etusivulla. Ennakkotietoni sarjasta hipoivat nollaa, mutta koska merirosvoilua ei taida nähdä oikeastaan muualla kuin Pirates of the Caribbeaneissa ja Monkey Islandeissa, niin päätinpä katsoa pari jaksoa ja pian olikin jo molemmat kaksi Netflixissä ollutta tuotantokautta takana, hupsistakeikkaa.

Black Sails sekoittaa sopivassa suhteessa todellisen elämän tapahtumia ja henkilöitä fiktioon ja toimiipa se samalla kuuluisan Aarresaari -romaanin esiosana. Eletään 1700-lukua merirosvoajan Karibialla, tarkemmin sanottuna merirosvojen kansoittamalla Nassaun saarella. Saari on merirosvoista, porttoloista ja satunnaisista murhista huolimatta ihan OK paikka elää ja merirosvot nähdäänkin sarjassa hyvinä jätkinä ja entiset isäntämaat Englanti ja Espanja pahan alkuna ja juurena. 

Flint

Sarjan keskiössä toimii kapteeni Flint (Toby Stephens), jolla on oma synkkä historiansa Englannin laivaston upseerina, mutta nykyään hän on merirosvoaluksen kapteeni. Flint saa vihiä ennennäkemättömän suuresta aarteesta veijarimaisen miehen John Silverin (Luke Arnold) kautta ja koko sarja pyöriikin aikalailla tuon aarteen löytämisen ja haltuun saamisen ympärillä. Aarteen etsinnän lisäksi merirosvot käyvät kamppailuja niin entisten isäntämaalaistensa kuin toisten merirosvojen kanssa, rakkaustarinoiden kiemuroita, selkäänpuukotuksia ja muita perinteisiä juonenkäänteitä unohtamatta tietenkään. 

Sarjassa pyörii Flintin lisäksi lukuisia muita keskeisiä hahmoja, joista mainitsen tässä muutamia. Eleanor Guthrie (Hannah New) on varakkaan kauppiasperheen tytär, joka omistaa Nassaun saarella menestyvän tavernan. Eleanor ei näe paikalla pyöriviä merirosvoja millään tapaa uhkana, vaan enemmänkin mahdollisuutena kaupankäyntiin. Eleanorilla on lisäksi viha-rakkaus suhde saaren pahispoikaan Charles Vaneen (Zach McGowan), josta ei oikein koskaan ota selvää, että onko hän ajamassa omaansa vai saaren etua. Porttolan puolella puolestaan rakkauden ammattilaisen Maxin (Jessica Parker Kennedy), murhanhimoisen Anne Bonnyn (Clara Paget) sekä tämän rakkaan Jack Rackmanin (Toby Schmitz) välillä on kokoajan kolmiodraamaa.

Aivan aluksi Black Sails tuntui hieman sekavalta sarjalta kun hahmokatras on melko laaja. Pian näiden tultua tutuksi pystyi alkamaan keskittyä varsinaiseen tarinaankin ja erilaiset sivujuonet, ihmissuhdekuviot ja tottakai se aarteen metsästys alkoi kiinnostamaan oikein kunnolla. Itseäni kiinnostavimmat hahmot ovat tähän mennessä olleet juuri sarjan "pahikset" eli Charles Vane sekä Anne Bonny. Erityismaininnan sarja saa hienoista kulisseista ja taistelukohtauksista. Nakuiluja ja väkivaltaisia kohtauksia ei myöskään säästellä, joten mieleeni tuli että tätä voisi kutsua merirosvoajan Game of Thronesiksi. Kokonaisuudessaan sarja on ollut kuitenkin tähän mennessä kiinnostava ja odotankin kovasti milloin myös kolmas kausi tulee Netflixiin.

Kesäkuulumisia in nutshell

Muutamia viikkoja sitten uhkasin, että nyt kun kesälomat alkavat, niin blogini puolellakin aktivoidutaan. Valitettavasti tätä ei ainakaan vielä tapahtunut muiden "kiireiden" vuoksi ja aikaa bloggailulle on ollut vähemmän. Ainakin seuraava viikko pitää minua vielä kiireisenä, mutta kunhan nämä muut menoni helpottavat niin eiköhän sitä tekstiä ala sen jälkeen taas tulemaan joten koittakaahan jaksaa vielä odottaa hieman :-)

Mitäkö nämä muut kiireet sitten ovat olleet? Olen jo vuosia vuokra-asunnossa eläessäni ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä. Nyt kesäkuukausina aloin seuraamaan paikallisten asuntojen myynti-ilmoituksia ja kiertelemään muutamissa asuntonäytöissäkin. Lopulta kuin ihmeen kaupalla vastaan tuli unelmakämppä ja lopulta ostotarjoukseni vielä hyväksyttiinkin, niin tässä koko ruljanssissa ja asioiden järkkäilyissä on mennyt sen verran aikaa että bloggailut ovat jääneet kakkossijalle. Ensi viikolla minun pitäisi päästä muuttamaan ja sisustamaan itselleni nykyisestä tuplasti isompaa peli+elokuvaluolaa :-)

Olen minä toki kaikenlaista muutakin puuhaillut, niistä kirjoittelu on vain jäänyt vähemmälle. Palailin parin vuoden tauon jälkeen takaisin Skyrimin pariin ja se on niellyt jo kymmeniä tunteja peliaikaa, kun koittaa tahkota kaikkia sivutehtäviä ensin ja en ole siltikään vielä edes pitkällä. Kaverin kanssa tuli pelattua Lara Croft Temple of Osiriksen läpi ja tykkäsin tästä aivan kuten tykkäsin ensimmäisestäkin pelistä. Muita (joskin vielä kesken olevia) pelejä ovat mm. Gauntlet, Last of Us sekä Red Dead Redemption.

Tällä hetkellä katselussa on Heroes, katselen sitä Netflixin puolelta vaikka DVD-boxikin löytyy. On se Netflix vaan kätevä, kun ei tarvitse joka välissä olla vaihtelemassa levyjä. Alkuviikosta tuli käytyä katsomassa leffateatterissa Terminator Genisys, olihan tuo heikohkon Salvation -osan jälkeen ihan hyvää toimintasettiä vaikkei mikään tajunnanräjäyttäjä ollutkaan. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: tänään tein Prismassa varmaan parhaan hinta/laatulöydöksen, nimittäin lempparisarjani Office US:n viidennen tuotantokauden boxin. Päällä oleva muovi oli repeillyt minkä vuoksi päälle oli laitettu hintalappuun 3 euron hinta (joka on jo naurettavan halpa), mutta kassaneiti sanoikin että lopullinen hinta olikin yksi euro...  ei paha! :-)

Siinäpä noita kuulumisia oli, mitäpä teidän kesään on kuulunut? :)

Katsottu: Unbreakable Kimmy Schmidt

Netflix tarjosi TV-sarjoja, joista saattaisin pitää ja eräs näistä oli itselleni täysin tuntematon sarja nimeltä Unbreakable Kimmy Schmidt. Se mikä herätti huomioni oli kuitenkin se, että tämän sarjan pääosassa näytti olevan jenkkien Officestakin tuttu Ellie Kemper ja päätin antaa Kim Schmidtille varauksellisen mahdollisuuden.

Kim on naiivi nuori nainen, joka ei ole kokenut aivan normaalia nuoruutta. Erään uskonnollisen kultin johtaja houkutteli Kimin ja kolme muuta naista maanalaiseen bunkkeriin ja uskotteli näille 15 vuoden ajan, että ulkopuolella on tapahtunut maailmanloppu ja mitään muuta maailmaa ei ole enää olemassakaan. Kun naiset lopulta pääsevät vapauteen, Kim muuttaa asumaan uuteen asuntoon ja saa kämppäkaverikseen äärimmäisen stereotypisen näyttelijän urasta haaveilevan homppelimiehen Tituksen (Tituss Burgess) ja työnantajakseen varakkaan ja diivailevan Jacquelinen (Jane Krakowski).

Kyseessä on yhden kauden kestänyt komediasarja, jonka takana on häärännyt 30 Rock's -sarjan henkilöitä. Oliko UKS sitten hauska...? Vastaukseni on kyllä ja ei. Sarjan päähenkilön pitäisi olla hauska, mutta pelkkä Kemperin tekeytyminen yksinkertaiseksi ei vaan huvittanut minua. Onneksi sarjassa on muitakin hahmoja ja akkamaisesti kirkuva Tidus sai naurahtamaan useammankin lyhyen kerran.. ja kaikki vitsit eivät liittyneet edes hänen homouteensa. Jackpotin kuitenkin vie sarjan pahis eli Kimiä bunkkerissa vankina pitänyt pastori Richard Wayne Gary Wayne (Jon Hamm), joka heittää kauden loppujaksoissa vilahtaessaan sellaista settiä, että olisivat voineet ottaa hänet mukaan jo aiemminkin. Kaikenkaikkiaan Unbreakable Kimmy Schmidt jää kuitenkin keskinkertaiseksi sarjaksi, joka sisältää vain muutamia oikeasti hauskoja vitsejä ja sen vuoksi kannattaa katsoa vain paremman puutteessa.

Katsottu: Hubotit - Melkein Ihmisiä kaudet 1-2

Viime viikkoina iltani on mennyt itselleni uuden TV-sarjan Hubotit (Äkta Människor) parissa. Kyseessä on ruotsalaista tuotantoa olevaa kevyttä scifiä sisältävä sarja, joka löytyy tällä hetkellä myös Suomen Netflixistä. Ruotsalainen scifi aluksi hieman epäilytti, mutta onneksi laitoin ennakkoluulottomasti sarjan pyörimään, sillä pian kieltä ei enää huomioinut lainkaan ja sitten oltiinkin jo koukussa.

Hubotit kertovat ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa ihmisten jokapäiväiseen arkeen kuuluvat Hubotit, erittäin ihmisen kaltaiset robotit. Näitä robotteja myydään ihmisten kotiapulaisiksi, mutta myös tehtaisiin halvaksi työvoimaksi, seksileluiksi ja muihin vastaaviin tehtäviin. Kansalaisten suhtautuminen Hubotteihin vaihtelee laidasta laitaan: osa vihaa niitä julkisesti, toiset puolestaan seurustelevat näiden kanssa. Suurin osa Huboteista on todella yksinkertaisia työkoneita, mutta joukosta erottuu myös pienempi joukko kehittyneempiä yksilöitä. Yksi näistä kehittyneemmistä huboteista on Anita (Lisette Pagler), jonka Engmanin perhe saa kaupanpäällisenä ostaessaan perheen isoisälle henkilökohtaisen avustajabotin.

Sarjassa seurataan samanaikaisesti useita eri juonikuvoita. Perheelle selviää pian, ettei Anita ole mikä tahansa botti ja he alkavat selvittämään tämän menneisyyttä. Samaan aikaan muualla joukko toisia kehittyneitä botteja pakenee ihmisiä ja eivätkä edes pelkää käyttää väkivaltaa, kunhan vaan eivät jää kiinni. Työnsä ja vaimonsa huboteille menettänyt Roger (Leif Andree) puolestaan janoaa kostoa roboteille, mutta tilanne muuttuu kunhan hän tutustuu nättiin naishubottiin Beatriceen (Marie Robertson)

Aluksi Hubotit vaikuttaa perinteiseltä Outer Limits -sarjan jaksolta robottiyhteiskuntineen. Sarjassa kuitenkin käsitellään hyvin monia erilaisia teemoja kuten ihmisten vähättelevää suhtautumista palvelijoihinsa, työttömyyttä, ihmisten ja robottien välistä kiintymyksestä, prostituutiota jne. Sarja on tehty tarkoituksellisesti riittävän lähelle nykyistä todellisuutta, jotta se ei tunnu liian utopistiselta tulevaisuudenkuvalta lentävine autoineen ja laser aseineen.

Viihdyin sarjan parissa erittäin hyvin ja yhteensä 20 jakson kaksi kautta meni kuin siivillä. Sarjalle on jätetty mahdollisuus myös kolmannelle kaudelle, mutta ainakaan vielä sellaista ei ole tuotettu. Hubotit on pyörinyt aiemmin vuonna 2012 myös Suomen televisiossa, valitettavasti en tuolloin tutustunut sarjaan. Vaikka ruotsinkieliset TV-sarjat ei olisikaan ollut tähän asti Sinun Juttusi, niin suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden. 

Katsottu: Daredevil

Daredevilin hahmo on itselleni melko tuntematon, mitä nyt olen nähnyt sitä Ben Afflecin -leffaversiota (enkä sitäkään varmaan edes kokonaan). Nyt Netflixissä julkaistiin tälle supersankarille omistettu TV-sarja ja kun kaverinikin ylisti tätä parin ekan jakson perusteella "parhaaksi supersankarisarjaksi ever", niin pitihän se ottaa sitten itsekin katseluun.

Sarja kertoo Matt Murdockista (Charlie Cox) ja Franklin "Foggy" Nelsonista (Elden Henson), kaveruksista jotka ovat juuri perustaneet oman asianajotoimiston. Matt on ollut lapsena tapahtuneesta onnettumuudesta asti sokea, mutta muut hänen aistonsa ovatkin sitten korostuneet jopa yliluonnolliselle tasolle. Matt elää jopa hyvältä ystävältään salattua kaksoiselämää, jossa hän on päivällä erinomainen juristi kun taas iltaisin jakaa rikollisille nyrkein oikeutta naamiopukuun sonnustautuneena.

Ensimmäiseksi asiakkaakseen Matt ja Foggy saavat Karen Pagen (Deborah Ann Woll) tapauksen, jossa nuori nainen on syytettynä murhasta ja todisteet ovat melko kiistattomat. Matt havaitsee kuitenkin yliluonnillisten kykyjensä avulla, että nainen puhuu totta ja miehet ottavat keissin hoitaakseen. Saatuaan Karenin vapaaksi syytteistä nainen tulee kiitollisuudenvelassa asianajotoimiston työntekijäksi ja kolmikko alkaa tutkimaan kaupungissa puuhastelevan gangsteripomo Wilson Fiskin (mm. Full Metal Jacketin Pylenäkin tunnettu Vincent D'Onofrio) toimia. Tutkimusten lomassa raotetaan myös hahmojen menneisyyttä flashbackeilla sekä Daredevil joutuu toistuvasti vakuuttelemaan muille, että on rikollisten pahoinpitelyllään oikealla asialla eikä itse pahis.

En ole paljoa katsonut muita supersankareista tehtyjä TV-sarjoja, joten vertailu niihin on vaikeaa. Daredevil on kuitenkin synkkä, väkivaltainen ja K-16 on aivan ansaittu, sillä useassa jaksossa joku pahis kuolee brutaalilla tavalla. Ensimmäisellä kaudella on 13 jaksoa, seuraavasta kaudesta ei ole vielä tietoa mutta on ihme jos sellaista ei vielä joskus tehtäisi. Daredevil on ensimmäinen osa useasta suunnitellusta Marvel-aiheisista TV-sarjasta, jotka tulevat yhdistymään myöhemmin Defenders -nimisessä minisarjassa, joten lisää Daredeviliä on siis luvassa muodossa taikka toisessa. Tämän sarjan valtti oli erityisen näyttävät tomintakohtaukset ja olihan sarja muutenkin loistava, jos jaksojen vähäistä määrää ei lasketa. Suosittelen kuitenkin kaikille, vaikkei Daredevil tai supersankarit olisi entuudestaan tuttuja.

Katsottu: Continuum kaudet 1-2

Minulla oli joulun yhteydessä pari viikkoa lomailua ja halusin sen aikana katsoa jotain itselleni uutta TV-sarjaa. Kaverini oli kehaissut aiemmin Continuum -nimistä TV-sarjaa ja kun siitä näytti löytyvät kaksi ensimmäistä kautta Suomen Netflixissä (kolme kautta Yhdysvaltojen vastaavassa), tässä oli sopivaa puuhailtavaa lomapäivien iltoihin.

Continuum kertoo Kiera Cameronista (Rachel Nichols), perheellisestä poliisista vuoden 2077 Vancouverissa, maailmassa jota hallitsee suuryritykset sekä poliisilaitos. Tätä yhteiskuntaa terrorisoi suuryrityksiä vastustava ryhmä Liber8, joka räjäyttää sarjan ensiminuuteilla pilvenpiirtäjän jääden samalla kuitenkin kiinni. Juuri kun syylliset ovat saamassa tuomionsa, he onnistuvat pakenemaan siirtämällä itsensä ja vahingossa myös Kieran 65 vuotta ajassa taaksepäin vuoteen 2012.

Koska Liber8:n suunnitelmat eivät menneet nappiin vuonna 2077, päättävät he käyttää 65 vuoden etumatkansa perustamalla järjestönsä jo nyt kun heidän pahimmat vastustajat eivät ole vielä syntyneetkään. Ryhmän johtajana toimii jo kunnioitettavassa iässä oleva Kagama (Tony Amendola, mm. Stargate SG-1:n Bra'tac) sekä nuorempija jäseninä Travis (Roger "24:n Curtis Manning" Cross) sekä Sonya (Lexa Doig Andromedasta)

Kiera saa tietää Liber8:n suunnitelmasta ja tekee kaikkensa sen estääkseen, jottei terroristit muuttaisi liikaa tulevaisuutta. Apunaan hänellä on tulevaisuudesta tuotu melkein supersankarin kyvyt mahdollistava puku sekä kyseisen teknologian kehittänyt tällä hetkellä vasta teini-ikäinen tietokonevelho Alec (Erik Knudsen), johon Keira törmää sattumalta. Keira juonittelee itsensä myös Vancouverin poliisivoimiin terroristitutkijana saaden työparikseen Carlos Fonnegran (Victor Webster).

Sarjassa pohditaan paljon sitä voivatko Keira ja Liber8 muuttaa teoillaan tulevaisuutta ja onko palaaminen vuoteen 2077 yleensäkin mahdollista. Jaksoissa näytetään kohtauksia tulevaisuudesta ja näissä nuorena niin kiltti ja viaton Alec on muuttunut elämänsä aikana joksikin aivan muuksi (vanhaa Alecia näytteee X-Filesin Smoking Manina tunnettu William B. Davis).

Sarja koukutti minut aika onnistuneesti ja suosittelen sitä kaikille scifi-sarjojen ystäville. Tekijät olivat suunnitelleet sarjan pidemmäksikin, mutta viimeisimmän tiedon mukaan sarja päättyy neljännellä kaudella kuuden jakson jälkeen.

PC-pelaamista ja elokuvien katselua televisiosta

Moni varmasti yhdistää konsolit isolla televisiolla ja gamepadilla pelaamiseen, kun taas tietokoneella härvääminen mielletään näppäimistöllä, hiirellä ja pienehköllä näytöllä pelaamiseen. Viimeistään Steamissa pari vuotta sitten julkaistu Big Picture -toiminto ja mahdollisuus hyödyntää konsolien gamepadeja myös tietokoneilla (kirjoitin aiheesta aiemmin täällä) muistutti pelaajakansaa siitä, ettei edellämainittu mustavalkoinen ajattelutapa pidä välttämättä paikkaansa.

Hankin hetki sitten uuden television ja vaikka sen pääkäyttötarkoitus onkin televisiolähetysten seuraaminen ja yhteiskäyttö konsolien kanssa, halusin koittaa sitä nyt myös tietokoneen kanssa. Kokeilukohteena olivat juurikin mainitsemani Steamin Big Picture -tila sekä elokuvien ja TV-sarjojen katsominen Netflixin kautta. PC-Peleistä tehdään usein versio myös konsoleille ja Netflix -sovellus löytyy myös konsoleille, mutta halusin silti kokeilla löydänkö järjeviä perusteluja miksi peli- tai elokuvalähteenä kannattaisi pitää tietokonetta.

Aloittakaamme vaikkapa Big Picturesta, kun sitä kokeilin ensimmäisenä. Kytkin television, viritinvahvistimen sekä Playstation 3 -ohjaimen tietokoneeseen ja käynnistin MotionInJoy -ohjelman (jolla peliohjaimen saa käyttöön). Steamista sai ylänurkan kuvakkeesta Big Picture -toiminnon päälle ja vaihdettua vielä oikeaan näyttöönkin asetusvalikoiden kautta. Käynnistin Giana Sisters Twisted Dreamsin -pelin, joka aukesi iloisesti ja erittäin tarkoilla grafiikoilla koko suurelle ruudulle (vertailukohtana testatessani saman pelin PS3-versiota pari viikkoa sitten jo pienemmälläkin näytöllä peli näytti suttuiselta). Ongelmana oli kuitenkin nyt se, ettei gamepadin ohjaukset jostain syystä toimineet. Eikun siis peli kiinni, MotionInJoyn ohjelman etusivulla PS3 -moden tilalle XBox360 -mode ja uusi yritys - nyt toimi ohjainkin aivan oikein.

Tämän jälkeen testasin Netflixiä katsomalla hieman yhtä lempielokuvaani Unelmien Sielunmessua (Requiem for a Dream). Tämä tapahtui yksinkertaisesti avaamalla palvelun nettiselaimella, siirtämällä selaimen television näytölle ja elokuvan valittua klikkaamalla näppäintä, jolla kuva avautuu täydelle ruudulle. Katselu toimi ongelmitta ja laatu oli erinomainen ainakin DVD-tasoiseksi elokuvaksi. En harmikseni muistanut testata tällä kertaa teräväpiirtoelokuvilla, mutta koska ne on aiemmin toimineet hyvin niin tietokoneen kuin PS3:n Netlixistä, niin en usko että tälläkään yhdistelmällä tulisi ongelmia. Katsoit Netlixiä niin tietokoneelta kuin konsolin Netflix-sovelluksesta, palvelun teknisessä laadussa ei ole merkittäviä eroja. Ainoa havaitsemani ero tulee käyttöliittymästä, joka on ainakin omasta mielestäni 10 kertaa miellyttävämpi tietokoneen hiiren plus näppäimistön avulla, kuin konsolien gamepadilla taistellen ja tuskaillen. Tietokoneen Netflix hakkaa konsolien Netflixin siis 10-0.

Enemmän pohdintaa herättää siis aiemmin mainittu Big Picture - kannattaako samaa peliä pelata konsolin vai tietokoneen kautta? Sain puolessa minuutissa pähkäiltyä seuraavanlaisen listan perusteluista.

Konsolin kautta pelaamista puoltavat seuraavat seikat:

• konsoleiden yksinoikeuspelejä ei voi pelata tietokoneella
• konsolilla pelaamalla saa kerättyä trophyja
• konsoli tulee halvemmaksi, jos pelikokoelmasi jää pieneksi (esimerkkinä ostin oman PC:ni noin 900 eurolla pari vuotta sitten ja edelleen voi pelata uusia pelejä. Jos ostat noin 400 euron PS4:n, voit ostaa sille säästyneillä rahoilla noin 10 kpl 50 euroa maksavia pelejä. Tämän ylittävällä pelikokoelmalla konsoli tulee itse asiassa kalliimmaksi, kun ostat PC:hen verrattuna suhteessa kalliimpia pelejä)

Lista ei ole siis mielestäni kovinkaan pitkä. Sen sijaan tietokoneen kautta kannattaa pelata mielestäni seuraavilla perusteluilla:

• isoon näyttöön kytkemällä ja gamepadia käyttämällä pelikokemus on aivan samanlainen kuin konsolipelaajilla, jotka kertovat pelaavansa sohvalta. Nykyään PC-pelienkään kanssa  ei tarvi enää tapella saadakseeni niitä toimintakuntoon ja pelin käynnistyskin tapahtuu vain Steamista klikkaamalla.
• arvioisin että yli 90% peleistä tehdään myös useammalle alustalle eli alle 10% ovat yksinoikeuspelejä (tässä ei ole huomioitu Nintendon tarjontaa).
• PC-pelit ovat teknisesti kehittyneemmät erityisesti grafiikaltaan
• PC-peleissä voi käyttää modeja (vrt esim. Skyrim ja sen laajennettavuus)
• PC-pelit saa paljon halvemmalla. Viikon kuluttua julkaisusta alunperin 50 euron PC-pelin voi saada alle 25 eurolla, konsoliversiot maksavat monta kuukautta julkaisun jälkeen yli 50 euroa.

Tarkoitukseni ei ole aloittaa tällä minkäänlaista konsolisotaa, haluan vain muistuttaa PC:n mahdollisuuksista. Kokeiluni erityisesti Big Picturen suhteen oli erittäin positiivinen kokemus ja tulen varmasti pelaamaan monia pelejä jatkossa tuota kautta, jos peli vain hyödyntää Steamia ja gamepad-pelaamista.

(Päivitetty 7.11. kello 6:00)

Tunnista videosta #3

Uhkailin aiemmin, että voisin tehdä videosta tunnistamisvisan pelien lisäksi myös TV-sarjoista ja elokuvista. Korkkaan tällä kertaa TV-sarjojen version ja olen edelleen kiinnostunut saamaan palautetta, että kannattaako tällä linjalla jatkaa vai pysytellä pelivisojen turvallisessa, joskin ihmeellisessä maailmassa. Tällä(kin) kertaa sarjojen minuuttimäärät venähtivät hieman turhan pitkiksi ja tästä johtuen arvuuteltavana on vain neljä TV-sarjaa. Jatkossa luvassa on kuitenkin useampia sarjoja per visa.

Vanhaan tuttuun tapaan visan ideana on joko tietää tai arvata, mistä TV-sarjasta kullakin kerralla on kyse. Lisään aivan loppuun oikeat vastaukset piilotettuna, jotta voit halutessasi tarkastaa ne. Näet piilotetut tekstit maalaamalla vastausalueen hiirellä. Älä paljasta oikeita vastauksia kommenttiosiossa muille lukijoille, mutta muuten kaikenlainen muu kommentointi kuten montako meni oikein, oliko liian helppo/vaikea jne on täysin sallittua. Onnea/taitoa visaan! :)

Vastaukset:

1. Shield
2. 24
3. Battlestar Galactica
4. Warehouse 13

Katsottu: Video Games - The Movie

Selailin Netflixiä päättääkseni, mitä sieltä voisi katsoa näin sunnuntaiaamun ratoksi ja silmiin osui Video Games: The Movie -niminen dokumentti. Kyseessä on Jeremy Sneadin käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama (Sean Astinin toimii kertojaäänenä) noin 100 minuuttia pitkä dokumentti, mistäpä muustakaan kuin videopeleistä ja kun aihe ymmärrettävästi kiinnostaa itseäni kovasti, otin tuotoksen samantien katseluun.

Dokumentti alkaa Queenin Don't Stop Me Nown soidessa pariminuuttisella videopelimontagella, Tämän jälkeen ruudulla vilahtelee lukuisia peli- ja muista yhteyksistä tunnettuja henkilöitä. Näkemyksistään kertovat mm. Wil Wheaton, Randy Pitchford, Hideo Kojima, Peter Molyneux, Reggie Fils-Aime, Cliff Bleszinski ja paljon ruututilaa saa myös itselleni tuntematon näyttelijä/juontaja Alison Haislip.

VGtM:ssa käydään läpi videopelien historiaa ja ihmisten suhtautumista sekä ennakkoluuloja pelaamista kohtaan. Esimerkkinä tilastojen valossa keskimääräinen pelien ostaja on kuulemma 35- eikä 15-vuotias mies ja naispuolisten pelaajien osuuskin on yleisesti luultua suurempi. Muita pohdintojen aiheita ovat mm. kuka on videopelien isä, miksi eri konsolit ovat olleet suosittuja, miten monimutkaisia teoksia pelit todellisuudessa ovat, miten sosiaalinen harrastus pelaaminen oikeasti onkaan jne.

Dokumentti oli todella viihdyttävä ja sisälsi paljon mielenkiintoista tietoa pelilaitteiden historiasta ja nykytilastakin. VGtM julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa, joten se sisältää hyvin tuoretta näkemystä asioihin. En ole katsonut vielä Indie Games: The Movieta, mutta tämä oli ainakin tähän asti näkemistäni pelidokumenteista mielenkiintoisin.

Dokumentin traileri löytyy esimerkiksi osoitteesta:
https://www.youtube.com/watch?v=Jv2W0lbgVfY

Lisätty: tekstin keskellä mainittu montage löytyy esim. täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=Hlg2Rck5msk

Katsottu: Orange Is The New Black kaudet 1-2

Viime aikoina en ole esitellyt pahemmin katsomiani elokuvia tai TV-sarjoja, mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö niitä olisi tullut katsottua. Yksi näistä katsotuista TV-sarjoista on Netflixin tuotantoa oleva Orange Is The New Black, jonka kaksi julkaistua tuotantokautta (26 jaksoa) katsoin muutama viikko sitten ja ajattelin että voisin mainita siitä muutaman sanan.

Sarjassa seurataan Piper Chapmanin (Taylor Schilling) edesottamuksia naisten vankilassa kymmenen vuotta sitten tehdystä rikoksestaan, kun hän kuljetti tuolloin yhden ainoan kerran silloisen tyttöystävänsä (Laura Prepon) huumerahoja. Nykyään hän on aivan eri nainen (mm. menossa naimisiin Larry-nimisen miehen kanssa), mutta koska kyseinen rikos vanhenee vasta 12 vuoden kuluttua tekohetkestä, niin häkkiähän siitä heilahtaa.

Vankilaelämään tottuminen on luonnollisesti aluksi hankalaa, mutta onneksi hän pystyy oleman puhelimitse yhteydessä vankilan ulkopuolella odottavaan sulhaseensa. Pikkuhiljaa Piper oppii tuntemaan myös vankilan omat kuviot niin vankien kuin henkilökunnan kanssa. Jokaisessa jaksossa tutustutaan Piperin ongelmien lisäksi myös yhteen toiseen vankiin ja tämän menneisyyteen. Vankilaelämä ei helpotu sen enempää Piperin huomatessa, että myös hänen entinen tyttöystävä ja samalla ehkä syy hänen vankilassa olemiselle lusii samassa paikassa kakkua..

Naisvankilan väki on sekalaista sakkia ja jakaantuu niin etnisyytensä, kuin sukupuolisten mieltymystensä mukaisiin ryhmiin. Mukana on niin epävirallisesti johtavassa asemassa olevaa venäläistä kokkia, Piperiin ihastuvaa sekopäätä, transsuja, uskonnollista hihhulia ja ties mitä. Vankilan henkilökunnan puolella ovat taas mm. avulias, joskin lesboja vihaava tukihenkilö sekä natsimeiningillä kuria pitävä vartija. Unohtaa ei sovi tietenkään myös vankilan ulkopuolisia henkilöitä eli sulhasta, ystäviä ja muuta perhettä, joihin Piper koittaa pitää yhteyttä vähäisellä puhelinajalla sekä vierailuilla.

Orange Is The New Black oli yllättävän positiivinen sarja, joka koukutti aika nopeasti mukaansa. Sarjalle on tulossa vielä lisää kausia, joten loppuun asti en sitä nähnyt mutta eiköhän nuo loputkin tule katsottua heti julkaisun jälkeen. Sarja muistutti monilta osin Kylmä Rinki -sarjaa, mihin ensimmäisessä jaksossakin viitataan. Erona on lähinnä tietyn päähenkilön mukana olo ja Orange on reilusti kevyempi ja huumoripitoisempi. Sekä Piper että hänen avomies Larry olivat mielestäni melko tylsiä hahmoja ja tämän sarjan vahvuus olikin hyvät sivunäyttelijät. DVD-julkaisuista esittelen yleensä myös extrat, mutta koska katsoin jaksot Netflixitä niin niitä ei ole nyt valitettavasti tarjolla. Palailen tämän sarjan pariin ehkä uudestaan sitten, kun kolmas kausi  ilmestyy katsottavaksi joten adios siihen asti!

Leffakuvavisa #6

Viime tunnistusvisasta alkaa olemaan taas pidempi tovi aikaa, joten päätin kyhätä taas sellaisen kasaan. Tällä kertaa tunnistettavana ovat TV-sarjat ja vielä tarkemmin ottaen sellaiset, jotka ovat näkyvillä Suomen Netflixissä. Alla on lyhyt opastus, että mistä tässä visassa on tarkemmin kyse.

Visan ajatuksena on siis se että vilauttelen muutamia kuvia TV-sarjoista ja niistä sitten vaan tietämään/arvaamaan että mistä sarjasta on kyse. Oikeat vastauksen kerron aivan postauksen lopussa, joskin "piilotettuna". Kun haluat tarkastaa vastaukset niin maalaa teksti hiirellä jolloin oikeiden vastausten pitäisi tulla näkyville. Älä kerro kommenttiosiossa oikeita vastauksia mutta muuten siellä saa vapaasti käydä vapaata (spoilaamatonta) keskustelua ja kertoa esimerkiksi montako meni oikein. Onnea/tietoa visailuun! :)

Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuva 5.

Vastaukset:

1. Pako / Prison Break
2. Warehouse 13
3. Firefly
4. Taisteluplaneetta Galactica / Battlestar Galactica
5. Terra Nova

Katsottu: Sharknado

Olen joskus viime vuonna nähnyt maininnan Sharknado -leffasta, mutta en ole tutustunut siihen sen tarkemmin. Kun Päänäyttelijöiksi on valikoitunut mm. Tara Reid sekä Ian Ziering ja elokuvan aihe on todella typerä tai ainakin mielikuvituksellinen sen negatiivisessa sävyssä, niin voiko leffalta odottaa saavansa muuta kuin pahan mielen? Nyt kun kyseinen raina tuli Netflixiin, niin let's check it out!

Elokuva kertoo Los Angelesilaisesta rantabaarin omistajasta ja surffaripojusta Finistä (Ian Ziering) sekä tämän ystävistä Bazista (Jaason Simmons) ja Novasta (Cassandra Scerbo). Eräänä päivänä ilmaantuva hirmumyrsky tuo rantavesiin valtavan kokoisen haiparven ja pian nouseva vesi, viemäristöt ja haikaloja ilmaan lennättävät tornadot tuovat nämä meren elävät myös maalla asuvien ihmisten riemuksi. Fin on huolissaan 10 kilometriä sisämaassa asuvan ex-vaimonsa (Tara Reid) sekä tyttärensä turvallisuudesta ja porukka lähtee autolla pelastusretkelle.

Tiesin ettei tällä kertaa priimaa pukkaisi ja osasin ehkä suhtautua elokuvaan sopivalla varauksella. Näyttelijäsuoritukset ja keskustelut olivat kömpelöitä, tietokonetehosteissa voisi olla parantamisen varaa ja juonikin voisi olla johdonmukaisempi. Eniten elokuvassa häiritsi itseäni se, ettei tekijät vaivautuneet selittämään että mitenkä jättikokoiset hait mahtuivat pieniinkin tiloihin kuten esimerkiksi talon sisälle. Tai että jos mies on 10 senttiä syvässä vedessä niin miten hai pystyy vetämään tälläisen veden alle, miehen yllättämisestä puhumattakaan. Puutteistaan huolimatta pakko myöntää että olen nukahtanut monen laadukkaamman elokuvan aikana, mutta tämän jaksoi kuitenkin katsoa loppuun saakka. Ehkä tämä johtui juuri siitä, että halusi nähdä miten kömpelöitä kohtauksia tekijät ovat saaneet aikaiseksi. En siis sano Sharknadoa hyväksi elokuvaksi, mutta kyllä tämän yhden kerran läppämielessä katsoo.

Leffakuvavisa #5

Viime Leffakuvavisasta alkaa olemaan jo puolisen vuotta aikaa, joten ajattelinpa rykäistä kasaan taas uuden kuvasarjan pohdittavaksenne. Tälläkin kertaa kyseiset elokuviksi on valikoitunut sellaisia teoksia, jotka löytyvät Netflixin tarjonnasta

Visan ajatuksena on siis se että vilauttelen muutamia kuvia elokuvista ja niistä sitten vaan tietämään/arvaamaan että mistä elokuvasta on kyse. Oikeat vastauksen kerron aivan postauksen lopussa, joskin "piilotettuna". Kun haluat tarkastaa vastaukset niin maalaa teksti hiirellä jolloin oikeiden vastausten pitäisi tulla näkyville. Älä kerro kommenttiosiossa oikeita vastauksia mutta muuten siellä saa vapaasti käydä vapaata (spoilaamatonta) keskustelua ja kertoa esimerkiksi montako meni oikein. Onnea/tietoa visailuun! :)

1. Kuva: Madsen vetää kuuluisat tanssimovesit.

2. Kuva: Norton nuorena ragettajana.

3. Kuva: Mukana mm. sellaisia nobodyja kuin Connery,
Caine, Hopkins, Redford, Hackman ja Caan.

4. Bale ja Theroux miestenhuoneessa.

5. Arnold menestyselokuvassaan, jonka Netflix on laittanut
Arvostelumenestykset -kategoriaan.

Vastaukset:

1. Reservoir Dogs
2. American History X
3. Yksi Silta Liikaa (A Bridge Too Far)
4. Amerikan Psyko (American Psycho)
5. Arnold On Rautaa (Pumping Iron)

Katsottu: 4400 kaudet 1-4

Blogini puolella on ollut viime aikoina hieman hiljaisempaa etenkin mitä tulee TV-sarjojen esittelyyn. Aikaa on ollut rajallisesti ja se vähäinen on mennyt yhden televisiosarjan parissa, nimittäin 4400-nimisen sarjan. Kyseisestä sarjasta löytyy kaikki neljä tuotantokautta Netflixin puolelta, mutta nyt sekin urakka on ohi ja voin tehdä lyhyen yhteenvedon näkemästäni.

Sarja alkaa tilanteesta, jossa 4400 ajan saatossa kadonnutta ihmistä palautetaan kerralla Yhdysvaltojen Seattlessa sijaitsevalle rannalle. Pian huomataan, että osa palanneista ihmisistä omaa yliluonnollisia kykyjä ja kuten amerikkalaiseen tapaan kuuluu, heitä aletaan pelkäämään, syrjimään ja vainoamaan. Palanneita puolustamaan nousee pian Jordan Collier (Billy Cambell), joka alkaa ajamaan vainottujen etuja perustamalla heille mm. oman keskuksen suojapaikaksi. Tämän karismaattisen miehen asema nouseekin sarjan edetessä melkein messiaaniseksi. Palanneiden yhteiskuntaan sopeutumisen lisäksi sarjan aikana pohditaan mm että missä ihmiset oikeasti olivatkaan poissa ollessaan, miksi heidät palautettiin ja mikä on ihmiskunnan tulevaisuus, jos osa ihmisistä omaa supervoimia ja toiset eivät. 

Varsinaisia päähenkilöitä sarjassa ovat kuitenkin Tom Baldwin (Joel Gretsch) ja Diana Skouris (Jacqueline McKenzie), jotka ovat kotimaan turvallisuuden alajaoston NTAC:in agentteja, joiden tehtäviä ja yksityiselämien kamppailuja sarjassa seurataan. Muita merkittäviä hahmoja sarjassa ovat mm. Tomin parannustaidot saava sisarenpoika Shawn (Patrick Flueger) sekä (Tomin) koomasta heräävä poika Kyle (Chad Faust), tulevia tapahtumia näkevä tyttö Maia (Conchita Campbell) sekä tuore pariskunta Richard (Mahershalalhashbaz Ali) ja Lily (Laura Allen).

Sarja alkoi mielestäni kiinnostavalla tavalla kuten kaikki muutkin sarjat/elokuvat joissa kaikkea ei ole selitetty. Juoni etenee tasaiseen tahtiin ja kauden päätösjaksoissa olevat cliffhangerit nytkäyttivät tapahtumia aina reilummin eteenpäin. Valitettavasti mikään hyvä ei ole ikuista ja neljännellä ja samalla viimeisellä kaudella jaksot eivät vain olleet enää samaa tasoa kuin aiemmilla kausilla. Sarjan lopetuskaan ei ollut kovin kummoinen, tosin ilmeisesti sarjallalle oltiin suunniteltu alunperin jatkoa ja siksi kausi loppui nopeasti tulleen lopetuspäätöksen vuoksi kuin seinään. Jos kuitenkin katsoo vaikka kaksi tai jopa kolme ensimmäistä kautta, niin sarja on sangen viihdyttävä ja suosittelen paremman tekemisen puutteessa...

Leffakuvavisa #4

Nyt lauantain kunniaksi voisi pitää taas visan Netflixistä löytyvistä elokuvista. Alunperin meinasin keskittää leffat vain komedioihin jotka olen nähnyt mutta huomasin pian että potentiaalisia kysyttäviä oli kyseisessä kategoriassa melko vähäinen määrä. Päätin siis laajentaa elokuvien tyylin kaikkiin elokuviin ja sen vuoksi lopputuloksesta tulikin sitten melkoinen sillisalaatti.

Visan ajatuksena on siis se että vilauttelen muutamia kuvia elokuvista (tai TV-sarjoista) ja niistä sitten vaan tietämään/arvaamaan että mistä elokuvasta (tai TV-sarjasta) on kyse. Oikeat vastauksen kerron aivan postauksen lopussa, joskin "piilotettuna". Kun haluat tarkastaa vastaukset niin maalaa teksti hiirellä jolloin oikeiden vastausten pitäisi tulla näkyville. Älä kerro kommenttiosiossa oikeita vastauksia mutta muuten siellä saa vapaasti käydä vapaata (spoilaamatonta) keskustelua ja kertoa esimerkiksi montako meni oikein. Onnea/tietoa visailuun! :)

1. Kuva: Bill Murrayn rattoisa päivä reportterina

2. Kuva: Rick Morranis lapsenvahtina

3. Kuva: Hiiret ranskalaisina

4. Kuva: Lännenmiehet lännenmiehinä

5. Kuva: Elokuva Kiinan ensimmäisestä keisarista.

Vastaukset:

1. Päiväni murmelina
2. Haamujengi 2
3. Valiant
4. Hyvät, pahat ja rumat
5. Hero

Leffakuvavisa #3

Nyt on taas aika järjestää uusi leffakuvavisa. Tällä kertaa vuorossa on elokuvia jotka löytyvät Netlix -palvelusta. Muuten elokuvat ovat valittu melko summanmutikassa. Alla olisi vielä kertauksen vuoksi visan säännöt: 

Visan ajatuksena on siis se että vilauttelen muutamia kuvia elokuvista (tai TV-sarjoista) ja niistä sitten vaan tietämään/arvaamaan että mistä elokuvasta (tai TV-sarjasta) on kyse. Oikeat vastauksen kerron aivan postauksen lopussa, joskin "piilotettuna". Kun haluat tarkastaa vastaukset niin maalaa teksti hiirellä jolloin oikeiden vastausten pitäisi tulla näkyville. Älä kerro kommenttiosiossa oikeita vastauksia mutta muuten siellä saa vapaasti käydä vapaata (spoilaamatonta) keskustelua ja kertoa esimerkiksi montako meni oikein. Onnea/tietoa visailuun! :)

Kuva 1: Ujo vieras naamiaisissa.

Kuva 2: Toinen näkemys Rambosta.

Kuva 3: Miekkamestari sushipaikassa.

Kuva 4: Paul Atreides ratsastamassa isommalla otuksella.

Kuva 5: Tällä kertaa ei sentään se
perinteinen "Ket Taun!".

Vastaukset:

1. Karate Kid
2. Hot Shots 2 - Kaikkien jatko-osien äiti
3. Kill Bill Vol. 1
4. Dyyni
5. Last Action Hero

Katsottu: Stargate SG-1 kausi 2

Olen katsellut Stargatea taas tässä viimeisen viikon aikana ja sain juuri loppuun toisen tuotantokauden joten luvassa olisi pieni esittely. Tälläkin kertaa katsoin sarjaa Netflixin kautta ja kännykässä toimiva Netflix App mahdollisti sen ettei katselua tarvinnut laittaa tauolle edes junalla reissaamisen aikanakaan. Nyt kuitenkin itse asiaan!

Toinen kausi jatkuu juuri siitä mihin ensimmäinen kausi loppui sillä edellisen kauden viimeinen jakso ja toisen kauden ensimmäinen jakso muodostavat tuplapituisen jakson. O'Neill (Richard Dean Anderson), Jackson (Michael Shanks), Carter (Amanda Tapping) ja Teal'c (Christopher Judge) siirtyvät tähtiportin avulla Apophiksen (Peter Williams) avaruusaluksille jotka ovat lähestymässä Maata pahat mielessä. Uhka saadaan kuitenkin torjuttua ja SG-1 palaa takaisin arkitehtäviin.

Kaudella tutustutaan joihinkin vanhoihin ja moniin uusiin tuttavuuksiin jotka tulevat vaikuttamaan sarjassa myöhemminkin. Lisävaloa saavat mm. Teal'cin perhetaustat ja aiemminkin mainittu Thor, jonka Stargate Command näkee potentiaalisena ja vahvana liittolaisenaan. SG-1 tapaa mm. "hyvät" Goa'uldit eli Tok'rat, vapauttavat vahingossa miljoonia ihmisiä tappaneen tutkijan ja Carter saa sisälleen Jolinar -nimisen Goa'uldin. Kauden loppupuolella sovelletaan tähtiportin mahdollisuuksia ja palataan menneisyyteen tapaamaan mm. nuorta Hammondia (vanha versio Don S. Davis).

Toisen kauden DVD-boxissa tulee mukana hieman enemmän extroja kuin ensimmäisellä kaudella. Trailerien lisäksi tulee kolme noin 10 minuuttia pitkää esittelydokumenttia. Ensimmäisessä Richard Hudolin kertoo sarjassa käytetyistä lavasteissa, jälkimmäisten keskittyessä Michael Shanksin ja Christopher Judgen esittelyyn. Materiaali on muuten erinomaista mutta valitettavasti niissä näytetään kohtauksia myös myöhempien kausien jaksoista mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen.

Stargaten toinenkin kausi on "ihan jees". Se jatkaa samalla tasolla millä ensimmäinen aloitti ja syventää samalla joitakin koko sarjan kannalta olennaisia juonikaaria kuten Thor -hahmoa ja Asgard -rotua. Yksi tällä kaudella hieman ärsyttämäänkin alkanut seikka oli Carterin kropassa vieraillut Jolinar. Välillä nimittäin tuntui että jokaisessa seuraavassa jaksossa joko perusteltiin kaikki asiat Jolinarin ihmevoimilla tai vähintäänkin hänet mainittiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Muutamista valituksen aiheistani huolimatta kausi on erinomainen ja suosittelen sen katsomista jokaiselle seikkailu-scifistä tykkäävälle!

Katsottu: Stargate SG-1 kausi 1

Olen kirjoittanut blogiin aiemmin Stargate Atlantiksesta ja Stargate Universesta vaan vielä on jäänyt se ensimmäinen sarja eli 10 tuotantokautta kestänyt Stargate SG-1 käymättä läpi. Olin harkinnut kyseisen sarjan uudelleenkatsomista muutenkin joten sama se on esitellä niitä nyt sitä mukaan kun kaudet tulee katseltua. Omistan kaikki kaudet DVD-versiona mutta katson  ne nyt Netflixin kautta niin ei tarvi olla joka välissä vaihtamassa levyjä. Koitan kuitenkin kommentoida hieman myös DVD-versioista löytyviä extroja jos sellaisia löytyy mutta ainakin tällä ensimmäisellä kaudella niitä oli todella niukasti.

Sarjan tapahtumat jatkuvat vuoden päästä Kurt Russelin ja James Spaderin tähdittämän Stargate -elokuvan tapahtumista. Elokuvassa Daniel Jackson selvitti että miten Tähtiportin kautta päästään matkustamaan kaukaiselle muinaista Egyptia muistuttavalle Abydos-nimiselle aavikkoplaneetalle. Jackson ja elämäänsä tympääntynyt Jack O'Neill (elokuvassa O'Neil) lähtevät tutkimaan planeettaa ilman keinoa palata takaisin kotiin. Matkalla he tutustuvat aavikon asukkaisiin sekä heitä orjuuttavaan Ra-nimiseen hallitsijaan joka esiintyy korkean teknologian avulla jumalana. Ra saadaan kuitenkin aisoihin ja Jack palaa takaisin maahan Jacksonin jäädessä Abydosille uuden vaimonsa kanssa.

Stargate SG-1:n alussa tähtiporttia ei olla käytetty enää reiluun vuoteen kun se yllättäen aktivoidaan toisesta päästä. Portista marssii kiiluvasilmäinen ja kullattuun panssariin sonnustautunut Apophis (Peter Williams) joukkoineen ja ennen takaisin vetäytymistä he tappavat useita sotilaita ja kaappaavat yhden mukaansa. Pelastustehtävään haetaan taas SG-1 eli Jack O'Neill (Richard Dean Anderson) sekä pari muuta edellisellä matkalla ollutta miestä. Uutena jäsenenä ryhmään tulee Samantha Carter (Amanda Tapping), erittäin fiksu tutkija ja sotilas hänkin. Abydosille päästyään Jackson (Michael Shanks) on heitä vastassa ja kertoo ettei Apophis tullut ainakaan Abydosilta. Pian heille selviääkin että Maa ja Abydos eivät ole ainoita paikkoja jonne tähtiportilla pääsee vaan kyseessä on oikea tähtiporttien verkosto planeetoille ympäri galaksia kunhan vaan ensin tietää tarvittavat symbolit. SG-1 lähtee Apophiksen perään toiselle planeetalle ja vaikka tehtävä ei olekaan täysi menestys, saavat he ainakin käännytettyä ryhmäänsä Apophiksen oikeana kätenä toimineen Teal'cin (Christopher Judge). Ensimmäisen kauden aikana he sitten jahtaavat Apophista, etsivät uusia liittolaisia, pistävät hanttiin politiikoille jotka haluavat lopettaa Stargate -ohjelman, käyvät toisissa rinnakkaistodellisuuksissa sekä valmistautuvat Apophiksen uuteen hyökkäykseen.

Stargate SG-1 on erittäin viihdyttävä TV-sarja joka ei ota itseään turhan vakavasti. Alkuperäinen Jack oli itsetuhon partaalla oleva tosikko kun tässä hän puolestaan heittelee puujalkavitsejä ja näsäviisauksia alituiseen tahtiin. Samoin vakavan näköisestä indeediä toistavasta Teal'cista revitään vähän väliä huumoria. Ensimmäinen SG-1:n tuotantokausi koostuu pääasiassa erillisistä jaksoista jotka eivät ainakaan tässä vaiheessa liity toisiinsa mutta moneen niistä tullaan kuitenkin palaamaan sarjan edetessä. Olen katsonut sarjan alusta loppuun aiemmin ja sen kokemuksen perusteella suosittelen tämän sarjan (tai ainakin kahdeksan ensimmäisen kauden) katsomista ihan jo Richard Dean Andersonin vuoksi.