Katsottu: Stargate

Olen katsellut alkukesästä Stargate SG-1 -nimistä televisiosarjaa ja vihdoinkin sain hyppysiini myös koko sarjan aloittaneen elokuvan niin pitihän senkin sitten katsoa. Olen siis katsonut kyseisen elokuvan jo lukuisia kertoja mutta jospa suhtautuminen olisi erilainen nyt TV-sarjan katsomisen jälkeen.

Elokuva alkaa siitä kun kuuluisan arkeologin tytär Catherine Langford (Viveca Lindfors) pyytää egyptologi ja kielitieteilijä Daniel Jacksonia (James Spader) auttamaan erään löydöksensä kanssa. Löydös on jo 20-luvulla Egyptista kaivetti jättikokoinen metallirengas jonka nimetään myöhemmin tähtiportiksi. Jackson ratkaisee tähtiportin arvoituksen ja avaa reitin toisessa galaksissa sijaitsevalle planeetalle. Mukaan tiedusteluretkelle lähtee eversti Jack O'Neil (Kurt Russell) sekä kourallinen muita sotilaita. Matkaan mahtuu luonnollisesti useita ongelmia sillä ensinnäkin paluu takaisin maahan ei onnistukaan aivan niin helposti kuin oltiin suunniteltu ja planeetan väestöä terrorisoiva Ra-jumalaksi itsensä tituuleerannut herra saapuu myös sopivasti paikalle. 

Elokuvia pitäisi kai katsoa omana kokonaisuutena mutta tätä leffaa katsoessa en voinut olla vertailematta sitä Stargate: SG-1 -sarjaan. Kurt Russelin esittämä O'Neil on erittäin tunteettoman, masentuneen ja itsetuhoisen oloinen verrattuna Richard Dean Andersonin esittämään hahmoon ja Kurtin hahmolta ei pahemmin vitsejä irtoa. Daniel Jacksonien vertailu on itselleni hieman vaikeaa sillä sekä elokuvan Spader että sarjan Michael Shanks tekivät hyvää työtä. Ehkä tykkäämiseni kallistuu hieman Shanksin puolelle koska hän oli välillä jopa hauska eikä muutenkaan samanlainen nössö kuin Spaderin tulkinta hahmosta. Muissa näyttelijöissä on sellainen hauska yksityiskohta että vaikka pääroolien näyttelijät vaihtuvatkin elokuvan ja sarjan välillä  niin ainakin Kasuf (Erick Avari) ja Skaara (Alexis Cruz) jatkavat rooleissaan.

Muistan että Stargate -elokuva oli aikoinaan ihan jees elokuva ja tavallaan se on sitä edelleenkin. Olen vain sattunut tottumaan ja tykästymään SG-1 ryhmän näyttelijöihin jo niin paljon että en pidä enää niin paljoa tylyilmeisestä O'Neilista ja nössöstä Jacksonista. Elokuvasta puuttuu myös samanlainen hömppähuumori mitä on sarjassa. Elokuvan mukana tulevat extrat olivat myös todella vähäiset mikä oli pienoinen pettymys. Jos taas pitäisi sanoa jotain kehuttavaa elokuvasta niin ainakaan pahisten vartijat eivät olleet samanlaista tusinatavaraa vaan jokainen heistä vaikutti erilliseltä hahmolta. Lisäksi kerta kyseessä oli elokuva niin korkeamman budjetin vuoksi tietokonetehosteet näyttivät reilusti sarjaa paremmalta. Lopputuomioni on että onhan tämä ihan hyvä alku koko Stargatelle vaikkakin mielestäni SG-1 onkin viihdyttävämpi.

Katsottu: Stargate SG-1 kausi 2

Olen katsellut Stargatea taas tässä viimeisen viikon aikana ja sain juuri loppuun toisen tuotantokauden joten luvassa olisi pieni esittely. Tälläkin kertaa katsoin sarjaa Netflixin kautta ja kännykässä toimiva Netflix App mahdollisti sen ettei katselua tarvinnut laittaa tauolle edes junalla reissaamisen aikanakaan. Nyt kuitenkin itse asiaan!

Toinen kausi jatkuu juuri siitä mihin ensimmäinen kausi loppui sillä edellisen kauden viimeinen jakso ja toisen kauden ensimmäinen jakso muodostavat tuplapituisen jakson. O'Neill (Richard Dean Anderson), Jackson (Michael Shanks), Carter (Amanda Tapping) ja Teal'c (Christopher Judge) siirtyvät tähtiportin avulla Apophiksen (Peter Williams) avaruusaluksille jotka ovat lähestymässä Maata pahat mielessä. Uhka saadaan kuitenkin torjuttua ja SG-1 palaa takaisin arkitehtäviin.

Kaudella tutustutaan joihinkin vanhoihin ja moniin uusiin tuttavuuksiin jotka tulevat vaikuttamaan sarjassa myöhemminkin. Lisävaloa saavat mm. Teal'cin perhetaustat ja aiemminkin mainittu Thor, jonka Stargate Command näkee potentiaalisena ja vahvana liittolaisenaan. SG-1 tapaa mm. "hyvät" Goa'uldit eli Tok'rat, vapauttavat vahingossa miljoonia ihmisiä tappaneen tutkijan ja Carter saa sisälleen Jolinar -nimisen Goa'uldin. Kauden loppupuolella sovelletaan tähtiportin mahdollisuuksia ja palataan menneisyyteen tapaamaan mm. nuorta Hammondia (vanha versio Don S. Davis).

Toisen kauden DVD-boxissa tulee mukana hieman enemmän extroja kuin ensimmäisellä kaudella. Trailerien lisäksi tulee kolme noin 10 minuuttia pitkää esittelydokumenttia. Ensimmäisessä Richard Hudolin kertoo sarjassa käytetyistä lavasteissa, jälkimmäisten keskittyessä Michael Shanksin ja Christopher Judgen esittelyyn. Materiaali on muuten erinomaista mutta valitettavasti niissä näytetään kohtauksia myös myöhempien kausien jaksoista mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen.

Stargaten toinenkin kausi on "ihan jees". Se jatkaa samalla tasolla millä ensimmäinen aloitti ja syventää samalla joitakin koko sarjan kannalta olennaisia juonikaaria kuten Thor -hahmoa ja Asgard -rotua. Yksi tällä kaudella hieman ärsyttämäänkin alkanut seikka oli Carterin kropassa vieraillut Jolinar. Välillä nimittäin tuntui että jokaisessa seuraavassa jaksossa joko perusteltiin kaikki asiat Jolinarin ihmevoimilla tai vähintäänkin hänet mainittiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Muutamista valituksen aiheistani huolimatta kausi on erinomainen ja suosittelen sen katsomista jokaiselle seikkailu-scifistä tykkäävälle!

Katsottu: Stargate SG-1 kausi 1

Olen kirjoittanut blogiin aiemmin Stargate Atlantiksesta ja Stargate Universesta vaan vielä on jäänyt se ensimmäinen sarja eli 10 tuotantokautta kestänyt Stargate SG-1 käymättä läpi. Olin harkinnut kyseisen sarjan uudelleenkatsomista muutenkin joten sama se on esitellä niitä nyt sitä mukaan kun kaudet tulee katseltua. Omistan kaikki kaudet DVD-versiona mutta katson  ne nyt Netflixin kautta niin ei tarvi olla joka välissä vaihtamassa levyjä. Koitan kuitenkin kommentoida hieman myös DVD-versioista löytyviä extroja jos sellaisia löytyy mutta ainakin tällä ensimmäisellä kaudella niitä oli todella niukasti.

Sarjan tapahtumat jatkuvat vuoden päästä Kurt Russelin ja James Spaderin tähdittämän Stargate -elokuvan tapahtumista. Elokuvassa Daniel Jackson selvitti että miten Tähtiportin kautta päästään matkustamaan kaukaiselle muinaista Egyptia muistuttavalle Abydos-nimiselle aavikkoplaneetalle. Jackson ja elämäänsä tympääntynyt Jack O'Neill (elokuvassa O'Neil) lähtevät tutkimaan planeettaa ilman keinoa palata takaisin kotiin. Matkalla he tutustuvat aavikon asukkaisiin sekä heitä orjuuttavaan Ra-nimiseen hallitsijaan joka esiintyy korkean teknologian avulla jumalana. Ra saadaan kuitenkin aisoihin ja Jack palaa takaisin maahan Jacksonin jäädessä Abydosille uuden vaimonsa kanssa.

Stargate SG-1:n alussa tähtiporttia ei olla käytetty enää reiluun vuoteen kun se yllättäen aktivoidaan toisesta päästä. Portista marssii kiiluvasilmäinen ja kullattuun panssariin sonnustautunut Apophis (Peter Williams) joukkoineen ja ennen takaisin vetäytymistä he tappavat useita sotilaita ja kaappaavat yhden mukaansa. Pelastustehtävään haetaan taas SG-1 eli Jack O'Neill (Richard Dean Anderson) sekä pari muuta edellisellä matkalla ollutta miestä. Uutena jäsenenä ryhmään tulee Samantha Carter (Amanda Tapping), erittäin fiksu tutkija ja sotilas hänkin. Abydosille päästyään Jackson (Michael Shanks) on heitä vastassa ja kertoo ettei Apophis tullut ainakaan Abydosilta. Pian heille selviääkin että Maa ja Abydos eivät ole ainoita paikkoja jonne tähtiportilla pääsee vaan kyseessä on oikea tähtiporttien verkosto planeetoille ympäri galaksia kunhan vaan ensin tietää tarvittavat symbolit. SG-1 lähtee Apophiksen perään toiselle planeetalle ja vaikka tehtävä ei olekaan täysi menestys, saavat he ainakin käännytettyä ryhmäänsä Apophiksen oikeana kätenä toimineen Teal'cin (Christopher Judge). Ensimmäisen kauden aikana he sitten jahtaavat Apophista, etsivät uusia liittolaisia, pistävät hanttiin politiikoille jotka haluavat lopettaa Stargate -ohjelman, käyvät toisissa rinnakkaistodellisuuksissa sekä valmistautuvat Apophiksen uuteen hyökkäykseen.

Stargate SG-1 on erittäin viihdyttävä TV-sarja joka ei ota itseään turhan vakavasti. Alkuperäinen Jack oli itsetuhon partaalla oleva tosikko kun tässä hän puolestaan heittelee puujalkavitsejä ja näsäviisauksia alituiseen tahtiin. Samoin vakavan näköisestä indeediä toistavasta Teal'cista revitään vähän väliä huumoria. Ensimmäinen SG-1:n tuotantokausi koostuu pääasiassa erillisistä jaksoista jotka eivät ainakaan tässä vaiheessa liity toisiinsa mutta moneen niistä tullaan kuitenkin palaamaan sarjan edetessä. Olen katsonut sarjan alusta loppuun aiemmin ja sen kokemuksen perusteella suosittelen tämän sarjan (tai ainakin kahdeksan ensimmäisen kauden) katsomista ihan jo Richard Dean Andersonin vuoksi.

Netflixin scifi-tarjonta lisääntyy

Netflixiin on tullut reippaasti uusia sarjoja ja elokuvia heti vuoden alusta ja näin scifin katsojana erityisesti seuraavat "uutukaiset" lämmittävät mieltäni:

• Stargate: SG-1, 1997-2006, kaudet 1-10
• Stargate: Atlantis, 2004-2008, kaudet 1-5
• Star Trek, 1966-1968, kaudet 1-3
• Star Trek: Ensimmäinen yhteys, 1996
• Star Trek: Kapina, 1998
• Star Trek: Nemesis, 2003

Itse en ole pahemmin katsonut mutta seuraavat ilmeisesti joidenkin silmissä suositut sarjat tulevat myös Netflixiin:

• Charmed, 1998-2005, kaudet 1-8
• Californication, 1-3

Vielä kun saisivat Star Trek: The Next Generationin palveluun niin ulvoisin joskaan en tuskasta.

Katsottu: Stargate Universe kaudet 1-2

Tähtiportit ovat yksi pitkäkestoisimmissa scifi-sarjojen sarjoista. Ensin ilmestyi Kurt Russelin ja James Spaderin tähdittämä Stargate -elokuva vuonna 1994. Tämän menestyksen myötä tarinaa jatkettiin Stargate SG-1 sarjalla, jonka nimekkäin näyttelijä oli Ihmemiehenäkin tunnettu Richard Dean Anderson. Stargate SG-1 haarautui (huonosti menestyneeseen) Stargate Infinity -animaatiosarjaan sekä (erinomaisesti menestyneeseen) Spin-offiin Stargate Atlantikseen, SG-1:n jatkaen itsekin pyörimistä vielä parin vuoden ajan. Kirjoitinkin vähän aikaa sitten Stargate Atlantiksesta ja nyt olisi Stargate-jatkumon uusimman ja ehkä viimeisen sarjan eli Stargate Universen vuoro. 

Stargate Universe alkaa tilanteesta, jossa tutkijat ovat selvittämässä Icarus -tukikohdassa tähtiportin yhdeksännen symbolin käyttöä koulunpenkiltä temmatun matikkaneron avustuksella. Tukikohtaan kuitenkin hyökätään ja henkilökunta pakenee tuhoa tähtiportin kautta. Pian selviää, että väki on päätynyt Destiny -nimiselle autiolle avaruusalukselle kauas toiseen galaksiin, portista ei pääse enää takaisin ja itse avaruusaluskaan ei ole hallinnassa vaan seilaa oman tahtonsa mukaansa ympäri avaruutta. Onneksi miehistö ei ole täysin eristyksissä Maasta, vaan he voivat olla yhteydessä Muinaisten kommunikaatiokivien kanssa ja tehdä jopa vierailuja siirtymällä toisessa päässä olevien kehoon. Kysymyksiksi nousee kuitenkin pian että miten päästä fyysisestikin takaisin kotiin Maahan ja että mikä on Destiny-aluksen tarkoitus.

Sarjaan on haluttu mukaan muutama nimekkäämpi näyttelijä ja paljon vähemmän tunnettuja kasvoja. Tutkimusryhmän johtaja Nicholas Rush, erityisesti elokuvista (Trainspotting, Housut Pois, 28 viikkoa myöhemmin) tuttu näyttelijä Robert Carlyle lienee tunnetuin näyttelijöistä. Rush painottaa usein sitä, että Destiny -avaruusaluksella on tärkeä tehtävä ja alukselle tulleella miehistöllä tai heidän turvallisuudellakaan ei ole minkäänlaista arvoa tämän suorastaan kohtaloksi muodostuvan tehtävän rinnalla. Rushilla ei tunnu olevan edes kiirettä kotiin. Toista ajattelusuuntaa edustaa ryhmän johtaja eversti Everett Young, jota näyttelee (ainakin itselleni vain Saw 4:stä tuttu Artina esiintynyt) Louis Ferreira. Young haluaa viedä miehistön takaisin kotiin Maahan, mutta pitää turvallisuutta tärkeimpänä asiana ja koska hänen ja Rushin näkemys siitä että pystyykö Young "tekemään kovia ratkaisuja tarpeen vaatiessa" eroaa kovastikin, ottavat he usein yhteen, pitävät toisiltaan salaisuuksia ja muuta lapsellista toimintaa. Lapsista puheenollen jo aiemmin mainittu lapsinero Eli Wallace (David Blue) on kanssa merkittävässä roolissa hänen keksiessä ratkaisut vähän jokaiseen (tieteelliseen) ongelmaan, vaikka ympärillä pörrää ihan ammattitiedemiehiäkin. Tämäkös alkaa lopulta jurppimaan omasta mielestään pääneroa eli Rushia ja myös heidän välille tulee akkamaista valtataistelua, että kumpiko se nyt onkaan nörttien kingi. 

Sarjassa on lisäksi monia muitakin hyviä hahmoja, mutta esimerkiksi senaattorin tytärtä Chloe Armstrong (Elyse Levesque) osasi raivostuttaa ainakin allekirjoittanutta turhuudellaan, mutta kai joka sarjassa pitää olla joku (muka) nätti tyttö sekoittamassa miespuolisten päitä. En myöskään tiedä oliko hänen pökkelömäisyys hahmon vai näyttelijän ominaisuus. Viimeiseksi mainittakoon oma suosikkini eli Ronald Greer, jota tulkitsee Jamil Walker Smith. Greer on hiljainen, jäyhä ja tosikkomainen sotilas, jolla ei muutenkaan tunnu olevan kaikki aivan kotona. Ensimmäisellä kaudella Greer tuntuu aina vain mutisevan jotain epäselvää, mutta onneksi toisella kaudella hän pääsee vauhtiin ja aiheutti ainakin itselleni monet repeilyt heittämillä kommenteillaan. Hauskuutensa lisäksi Greerillä tuntui olevan jäykkyydestään huolimatta muutenkin hyvä jätkä.

Stargate Universe eroaa monellakin tapaa aiemmista sarjoista, vaikka sijoittuukin samaan maailmaan. Universe pyrkii olemaan aikuismaisempi ja vakavampi verrattuna SG-1:een ja Atlantikseen ja kyse onkin seikkailua ja toimintaa enemmän draamasta, kun miehistön jäsenet selvittelevät välejään kovinkin ottein. Realismia on lisätty mm. aikuismaisemmalla kielenkäytöllä ("damn you" ei ole enää pahin kiroaminen), seksinkin harrastamisella, lesbopariskunnalla ja etenkin Battlestar Galactican aikoihin suositulla dokumentaarisella kuvaustyylillä. Lähinnä sarjan alkupuoliskolla runsaasti esiintyneet musiikkiosuudet ärsyttivät ainakin minua, muuten aikuismainen lähestymistapa oli kivaa vaihtelua.

Stargate Universeä odoteltiin useamman vuoden ja sarjan lopettamispäätös tuli nopeammin kuin juoni kerkesi kunnolla alkaakaan. Olen siis melko harmissani sarjan lyhyestä kestosta, etenkin kun muita Stargate -sarjoja ei taida olla tiedossa vähään aikaan jos enää koskaan. Suosittelen tätä sarjaa kuitenkin erityisesti niille, joiden mielikuvissa Stargate tarkoittaa vain Ihmemiestä kertomassa puujalkavitsejä leimasimenjälki otsassa olevan myrtsin otsakuvioisen tumman miehen kanssa.

Katsottu: Stargate Atlantis kaudet 1-5

Jotkut ovat saattaneet huomata, etten ole viime aikoina kirjoittanut tänne pahemmin elokuvista tai TV-sarjoista. Syynä tälle on ollut se, että olen keskittynyt kokonaan Stargate Atlantiksen katsomiseen. Olen nähnyt sarjan jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta päätin katsoa sen nyt uudestaan alusta loppuun. Nyt urakan loputtua, viisi kautta ja tasan sata jaksoa myöhemmin ajattelin esitellä sarjaa siltä varalta, jos joku ei ole vielä sitä nähnyt.

Sarja jatkuu Stargate SG-1 -sarjan seitsemännen tuotantokauden lopusta, jolloin retkikunta lähtee tutkimaan tähtiportin kautta  muinaiset-rodun rakentamaa Atlantiksen kadonnutta kaupunkia Pegasus-galaksiin. Palaaminen kotiin ei enää onnistukkaan portin aukaisemiseen tarvittavan suuren energiamäärän vuoksi ja porukka onnistuu kaiken lisäksi herättämään galaksia vuosisatojen ajan terrorisoineet Wraithit horroksestaan. Wraithit ovat rotu, joka käyttää ravinnokseen ihmisiä imemällä näiden elinvoimaa. Wraithit ovat sen verran pahaa väkeä, ettei edes muuten ylivoimaiset muinaiset pärjänneet heille vaan joutuivat jättämään Atlantiksen ja pakenemaan galaksista. Tutkimusryhmän tehtävänä onkin siis paitsi koittaa selvittää miten päästä takaisin kotiin, myös puolustautua Wraithien alkavia hyökkäyksiä vastaan.

Elizabeth Weir (Torri Higginson)

Tutkimusryhmää johtaa Elizabeth Weir, jonka ensiesiintyminen oli jo SG-1:n puolella, joskin roolia esitti toinen näyttelijä. Weir kuuluu siviilihenkilöstöön ja onkin monesti napit vastakkain sotilasjohtajien kanssa, jotka haluaisivat selvittää ongelmat aseiden avulla diplomatian sijaan. Johtajuudessa seuraavana toimii suurimman osaa sarjasta ilmavoimien Majuri John Sheppard (ylennetään sarjan aikana everstiluutnantiksi), joka toimittaa kärjistetysti sanoen yleissankarin ja vitsiniekan roolia. Onneksi ne vitsit ovat sentään hauskoja. Oma suosikkini on kohtaus, jossa John selittää Pegasus-galaksin asukkaalle maapallolla olevista kauheista olennoista eli klovneista, joita tulee Volgswagenista loputtomat määrät ja Sheppardin kuuntelija kuuntelee kauhuissaan.

John Sheppard (Joe Flanigan)

Muita merkittäviä henkilöitä sarjassa on tiedepuolta hoitava (filosofian) tohtori Rodney McKay, (lääketieteen) tohtori Carson Beckett sekä Pegasus-galaksin asukit Teyla Emmagan ja Ronon Dex. Rodney on itserakas ja ylimielinen, joskin monesti epävarma tiedemies, joka tuntuu oppivan sarjan edetessä olemaan kuitenkin vähemmän idiootti. Saamistaan kehuista huolimatta Carson on mielestäni hieman rasittava hahmo. Tykkään kyllä skottiaksentista, mutta Carsonia kuunneltua vasta pari kautta alkoi jo puuduttamaan. Lisäksi hänen yberkiltteys kaikkia kohtaan alkoi ärsyttämään. Teyla jäi alkukausien jälkeen melko mitäänsanomattomaksi hahmoksi ainakin itselleni. Viimeisillä kausilla hänen asemaa koitettiin nostaa juonikuvioilla (joita en tässä ala paljastamaan), mutta ne olivat niin kliseiset, että vihaksi pistää. Vihasta puheenollen toinen Pegasus-galaksin asukeista eli raamikas Ronon on kyllä luonteeltaan mukavan symppis ja lupsakka (liekkö Savosta kotoisin), mutta hän tuntui olevan yliluonnollisen hyvä melkeinpä jokaisella osa-alueella, niin meni hieman tylsäksi kun mikään ei voinut häntä pysäyttää.

Rodney McKay (David Hewlett) ja Carson Beckett (Paul McGillion)

Mitä sitten sarjasta jäi käteen? Tottakai yleisesti sarja on hyvä, koska jaksoin katsoa sen toiseenkin kertaan. Hahmoista Sheppard ja Rodney ovat loistavia ja pitivät yllä kiinnostustani sarjaa kohtaan, muut hahmot olivat hieman keskinkertaista tai jopa tylsää tasoa. Juonellisesti sarjan alku on erinomainen, silloin retkikunta jatkoi vielä tutustua uusiin paikkoihin ja kansoihin. Valitettavasti kolmannen kauden jälkeen samoja teemoja ja henkilöitä alettiin kierrättämään ainakin omasta mielestäni kyllästymiseen asti. Toki sarjan kannattaa katsoa aivan loppuun asti, kunhan ei odota kahdelta viimeiseltä kaudelta enää aivan yhtä priimaa, kuin alkukaudet olivat. Seuraavaksi katseluvuorossani on Stargate Universe. "Onneksi" se kestää vain kaksi tuotantokautta, joten uutta tekstiä tulee todennäköisesti reilustikin nopeammin.