Katsottu: Stargate SG-1 kausi 2

Olen katsellut Stargatea taas tässä viimeisen viikon aikana ja sain juuri loppuun toisen tuotantokauden joten luvassa olisi pieni esittely. Tälläkin kertaa katsoin sarjaa Netflixin kautta ja kännykässä toimiva Netflix App mahdollisti sen ettei katselua tarvinnut laittaa tauolle edes junalla reissaamisen aikanakaan. Nyt kuitenkin itse asiaan!

Toinen kausi jatkuu juuri siitä mihin ensimmäinen kausi loppui sillä edellisen kauden viimeinen jakso ja toisen kauden ensimmäinen jakso muodostavat tuplapituisen jakson. O'Neill (Richard Dean Anderson), Jackson (Michael Shanks), Carter (Amanda Tapping) ja Teal'c (Christopher Judge) siirtyvät tähtiportin avulla Apophiksen (Peter Williams) avaruusaluksille jotka ovat lähestymässä Maata pahat mielessä. Uhka saadaan kuitenkin torjuttua ja SG-1 palaa takaisin arkitehtäviin.

Kaudella tutustutaan joihinkin vanhoihin ja moniin uusiin tuttavuuksiin jotka tulevat vaikuttamaan sarjassa myöhemminkin. Lisävaloa saavat mm. Teal'cin perhetaustat ja aiemminkin mainittu Thor, jonka Stargate Command näkee potentiaalisena ja vahvana liittolaisenaan. SG-1 tapaa mm. "hyvät" Goa'uldit eli Tok'rat, vapauttavat vahingossa miljoonia ihmisiä tappaneen tutkijan ja Carter saa sisälleen Jolinar -nimisen Goa'uldin. Kauden loppupuolella sovelletaan tähtiportin mahdollisuuksia ja palataan menneisyyteen tapaamaan mm. nuorta Hammondia (vanha versio Don S. Davis).

Toisen kauden DVD-boxissa tulee mukana hieman enemmän extroja kuin ensimmäisellä kaudella. Trailerien lisäksi tulee kolme noin 10 minuuttia pitkää esittelydokumenttia. Ensimmäisessä Richard Hudolin kertoo sarjassa käytetyistä lavasteissa, jälkimmäisten keskittyessä Michael Shanksin ja Christopher Judgen esittelyyn. Materiaali on muuten erinomaista mutta valitettavasti niissä näytetään kohtauksia myös myöhempien kausien jaksoista mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen.

Stargaten toinenkin kausi on "ihan jees". Se jatkaa samalla tasolla millä ensimmäinen aloitti ja syventää samalla joitakin koko sarjan kannalta olennaisia juonikaaria kuten Thor -hahmoa ja Asgard -rotua. Yksi tällä kaudella hieman ärsyttämäänkin alkanut seikka oli Carterin kropassa vieraillut Jolinar. Välillä nimittäin tuntui että jokaisessa seuraavassa jaksossa joko perusteltiin kaikki asiat Jolinarin ihmevoimilla tai vähintäänkin hänet mainittiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Muutamista valituksen aiheistani huolimatta kausi on erinomainen ja suosittelen sen katsomista jokaiselle seikkailu-scifistä tykkäävälle!

Katsottu: Stargate SG-1 kausi 1

Olen kirjoittanut blogiin aiemmin Stargate Atlantiksesta ja Stargate Universesta vaan vielä on jäänyt se ensimmäinen sarja eli 10 tuotantokautta kestänyt Stargate SG-1 käymättä läpi. Olin harkinnut kyseisen sarjan uudelleenkatsomista muutenkin joten sama se on esitellä niitä nyt sitä mukaan kun kaudet tulee katseltua. Omistan kaikki kaudet DVD-versiona mutta katson  ne nyt Netflixin kautta niin ei tarvi olla joka välissä vaihtamassa levyjä. Koitan kuitenkin kommentoida hieman myös DVD-versioista löytyviä extroja jos sellaisia löytyy mutta ainakin tällä ensimmäisellä kaudella niitä oli todella niukasti.

Sarjan tapahtumat jatkuvat vuoden päästä Kurt Russelin ja James Spaderin tähdittämän Stargate -elokuvan tapahtumista. Elokuvassa Daniel Jackson selvitti että miten Tähtiportin kautta päästään matkustamaan kaukaiselle muinaista Egyptia muistuttavalle Abydos-nimiselle aavikkoplaneetalle. Jackson ja elämäänsä tympääntynyt Jack O'Neill (elokuvassa O'Neil) lähtevät tutkimaan planeettaa ilman keinoa palata takaisin kotiin. Matkalla he tutustuvat aavikon asukkaisiin sekä heitä orjuuttavaan Ra-nimiseen hallitsijaan joka esiintyy korkean teknologian avulla jumalana. Ra saadaan kuitenkin aisoihin ja Jack palaa takaisin maahan Jacksonin jäädessä Abydosille uuden vaimonsa kanssa.

Stargate SG-1:n alussa tähtiporttia ei olla käytetty enää reiluun vuoteen kun se yllättäen aktivoidaan toisesta päästä. Portista marssii kiiluvasilmäinen ja kullattuun panssariin sonnustautunut Apophis (Peter Williams) joukkoineen ja ennen takaisin vetäytymistä he tappavat useita sotilaita ja kaappaavat yhden mukaansa. Pelastustehtävään haetaan taas SG-1 eli Jack O'Neill (Richard Dean Anderson) sekä pari muuta edellisellä matkalla ollutta miestä. Uutena jäsenenä ryhmään tulee Samantha Carter (Amanda Tapping), erittäin fiksu tutkija ja sotilas hänkin. Abydosille päästyään Jackson (Michael Shanks) on heitä vastassa ja kertoo ettei Apophis tullut ainakaan Abydosilta. Pian heille selviääkin että Maa ja Abydos eivät ole ainoita paikkoja jonne tähtiportilla pääsee vaan kyseessä on oikea tähtiporttien verkosto planeetoille ympäri galaksia kunhan vaan ensin tietää tarvittavat symbolit. SG-1 lähtee Apophiksen perään toiselle planeetalle ja vaikka tehtävä ei olekaan täysi menestys, saavat he ainakin käännytettyä ryhmäänsä Apophiksen oikeana kätenä toimineen Teal'cin (Christopher Judge). Ensimmäisen kauden aikana he sitten jahtaavat Apophista, etsivät uusia liittolaisia, pistävät hanttiin politiikoille jotka haluavat lopettaa Stargate -ohjelman, käyvät toisissa rinnakkaistodellisuuksissa sekä valmistautuvat Apophiksen uuteen hyökkäykseen.

Stargate SG-1 on erittäin viihdyttävä TV-sarja joka ei ota itseään turhan vakavasti. Alkuperäinen Jack oli itsetuhon partaalla oleva tosikko kun tässä hän puolestaan heittelee puujalkavitsejä ja näsäviisauksia alituiseen tahtiin. Samoin vakavan näköisestä indeediä toistavasta Teal'cista revitään vähän väliä huumoria. Ensimmäinen SG-1:n tuotantokausi koostuu pääasiassa erillisistä jaksoista jotka eivät ainakaan tässä vaiheessa liity toisiinsa mutta moneen niistä tullaan kuitenkin palaamaan sarjan edetessä. Olen katsonut sarjan alusta loppuun aiemmin ja sen kokemuksen perusteella suosittelen tämän sarjan (tai ainakin kahdeksan ensimmäisen kauden) katsomista ihan jo Richard Dean Andersonin vuoksi.

Katsottu: Stargate Universe kaudet 1-2

Tähtiportit ovat yksi pitkäkestoisimmissa scifi-sarjojen sarjoista. Ensin ilmestyi Kurt Russelin ja James Spaderin tähdittämä Stargate -elokuva vuonna 1994. Tämän menestyksen myötä tarinaa jatkettiin Stargate SG-1 sarjalla, jonka nimekkäin näyttelijä oli Ihmemiehenäkin tunnettu Richard Dean Anderson. Stargate SG-1 haarautui (huonosti menestyneeseen) Stargate Infinity -animaatiosarjaan sekä (erinomaisesti menestyneeseen) Spin-offiin Stargate Atlantikseen, SG-1:n jatkaen itsekin pyörimistä vielä parin vuoden ajan. Kirjoitinkin vähän aikaa sitten Stargate Atlantiksesta ja nyt olisi Stargate-jatkumon uusimman ja ehkä viimeisen sarjan eli Stargate Universen vuoro. 

Stargate Universe alkaa tilanteesta, jossa tutkijat ovat selvittämässä Icarus -tukikohdassa tähtiportin yhdeksännen symbolin käyttöä koulunpenkiltä temmatun matikkaneron avustuksella. Tukikohtaan kuitenkin hyökätään ja henkilökunta pakenee tuhoa tähtiportin kautta. Pian selviää, että väki on päätynyt Destiny -nimiselle autiolle avaruusalukselle kauas toiseen galaksiin, portista ei pääse enää takaisin ja itse avaruusaluskaan ei ole hallinnassa vaan seilaa oman tahtonsa mukaansa ympäri avaruutta. Onneksi miehistö ei ole täysin eristyksissä Maasta, vaan he voivat olla yhteydessä Muinaisten kommunikaatiokivien kanssa ja tehdä jopa vierailuja siirtymällä toisessa päässä olevien kehoon. Kysymyksiksi nousee kuitenkin pian että miten päästä fyysisestikin takaisin kotiin Maahan ja että mikä on Destiny-aluksen tarkoitus.

Sarjaan on haluttu mukaan muutama nimekkäämpi näyttelijä ja paljon vähemmän tunnettuja kasvoja. Tutkimusryhmän johtaja Nicholas Rush, erityisesti elokuvista (Trainspotting, Housut Pois, 28 viikkoa myöhemmin) tuttu näyttelijä Robert Carlyle lienee tunnetuin näyttelijöistä. Rush painottaa usein sitä, että Destiny -avaruusaluksella on tärkeä tehtävä ja alukselle tulleella miehistöllä tai heidän turvallisuudellakaan ei ole minkäänlaista arvoa tämän suorastaan kohtaloksi muodostuvan tehtävän rinnalla. Rushilla ei tunnu olevan edes kiirettä kotiin. Toista ajattelusuuntaa edustaa ryhmän johtaja eversti Everett Young, jota näyttelee (ainakin itselleni vain Saw 4:stä tuttu Artina esiintynyt) Louis Ferreira. Young haluaa viedä miehistön takaisin kotiin Maahan, mutta pitää turvallisuutta tärkeimpänä asiana ja koska hänen ja Rushin näkemys siitä että pystyykö Young "tekemään kovia ratkaisuja tarpeen vaatiessa" eroaa kovastikin, ottavat he usein yhteen, pitävät toisiltaan salaisuuksia ja muuta lapsellista toimintaa. Lapsista puheenollen jo aiemmin mainittu lapsinero Eli Wallace (David Blue) on kanssa merkittävässä roolissa hänen keksiessä ratkaisut vähän jokaiseen (tieteelliseen) ongelmaan, vaikka ympärillä pörrää ihan ammattitiedemiehiäkin. Tämäkös alkaa lopulta jurppimaan omasta mielestään pääneroa eli Rushia ja myös heidän välille tulee akkamaista valtataistelua, että kumpiko se nyt onkaan nörttien kingi. 

Sarjassa on lisäksi monia muitakin hyviä hahmoja, mutta esimerkiksi senaattorin tytärtä Chloe Armstrong (Elyse Levesque) osasi raivostuttaa ainakin allekirjoittanutta turhuudellaan, mutta kai joka sarjassa pitää olla joku (muka) nätti tyttö sekoittamassa miespuolisten päitä. En myöskään tiedä oliko hänen pökkelömäisyys hahmon vai näyttelijän ominaisuus. Viimeiseksi mainittakoon oma suosikkini eli Ronald Greer, jota tulkitsee Jamil Walker Smith. Greer on hiljainen, jäyhä ja tosikkomainen sotilas, jolla ei muutenkaan tunnu olevan kaikki aivan kotona. Ensimmäisellä kaudella Greer tuntuu aina vain mutisevan jotain epäselvää, mutta onneksi toisella kaudella hän pääsee vauhtiin ja aiheutti ainakin itselleni monet repeilyt heittämillä kommenteillaan. Hauskuutensa lisäksi Greerillä tuntui olevan jäykkyydestään huolimatta muutenkin hyvä jätkä.

Stargate Universe eroaa monellakin tapaa aiemmista sarjoista, vaikka sijoittuukin samaan maailmaan. Universe pyrkii olemaan aikuismaisempi ja vakavampi verrattuna SG-1:een ja Atlantikseen ja kyse onkin seikkailua ja toimintaa enemmän draamasta, kun miehistön jäsenet selvittelevät välejään kovinkin ottein. Realismia on lisätty mm. aikuismaisemmalla kielenkäytöllä ("damn you" ei ole enää pahin kiroaminen), seksinkin harrastamisella, lesbopariskunnalla ja etenkin Battlestar Galactican aikoihin suositulla dokumentaarisella kuvaustyylillä. Lähinnä sarjan alkupuoliskolla runsaasti esiintyneet musiikkiosuudet ärsyttivät ainakin minua, muuten aikuismainen lähestymistapa oli kivaa vaihtelua.

Stargate Universeä odoteltiin useamman vuoden ja sarjan lopettamispäätös tuli nopeammin kuin juoni kerkesi kunnolla alkaakaan. Olen siis melko harmissani sarjan lyhyestä kestosta, etenkin kun muita Stargate -sarjoja ei taida olla tiedossa vähään aikaan jos enää koskaan. Suosittelen tätä sarjaa kuitenkin erityisesti niille, joiden mielikuvissa Stargate tarkoittaa vain Ihmemiestä kertomassa puujalkavitsejä leimasimenjälki otsassa olevan myrtsin otsakuvioisen tumman miehen kanssa.