Mietin tovin mitä leffaa alkaisin katsomaan ja lopulta valinta osui Elefanttimiehen kohdalle. Kyseessä erään lempiohjaajistani eli David Lynchin elokuva vuodelta 1980. Elokuva on kuvattu mustavalkotekniikalla, siinä on hyviä näyttelijäsuorituksia sekä koskettavia kohtauksia. Hyvä leffa toisin sanoen.
Elokuva kertoo 1800-luvun lontoossa eläneestä John Merrickistä (John Hurt) joka on ollut syntymästään lähtien erittäin epämuodostunut ja esiintyy friikkisirkuksessa ihmisten kauhisteltavana. Katsojana vieraileva kirurgi Frederick Treves (Anthony Hopkins) kiinnostuu Johnin tilasta ja saakin "lainata" Johnin lääketieteelliseen esitelmäänsä. Myöhemmin Frederickille paljastuu kuitenkin että Johnin omistaja Bytes pahoinpitelee tätä ja ottaa hänet lopullisesti suojelukseensa. Kun Merrickin ruman ja rujon kuoren alta alkaakin paljastumaan herkkä ja sivistynyt mies, kaupungin hienosto alkaa kiinnostumaan tästä joskin enemmän itsekkäistä syistä ja Frederick alkaa pohtimaan että onko hän yhtään Merrickin aiempaa omistajaa Bytesiä parempi.
Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia ainakin päähenkilöillä. Hopkins on osannut vetää roolinsa aivan samanlaisella vakuuttavuudella 1980 vuonna kuin myöhemmälläkin iällään. Potin vie kuitenkin John Hurt, joka osaa tuoda hahmonsa arkuuden ja muut tuntemukset esiin jopa paksujen meikkien ja lisäkkeiden alta.
Elokuva on mustavalkoisuudestaan huolimatta erinomainen ja tunteisiin vetoava elokkuva ihmisten pinnallisuudesta ja "suvaitsuvaisuudenkin" takana piilevistä taka-ajatuksista. Ja näkeepähän samalla myös klassikoksi muodostuneen "I am not an animal, I am a human being!" -lausahduksen.
