Katsottu: Prinsessa Mononoke

Viime aikoina olen katsonut ja kommentoinut hyllystäni löytyviä Hayao Miyazakin animaatioelokuvia. Useat niistä oli jäänyt vielä katsomatta joten näin monet niistä vasta nyt ensimmäistä kertaa. Nyt on kuitenkin viimeisen omistamani leffan vuoro, elokuvan joka kantaa nimeä Prinsessa Mononoke. Jätin elokuvan tarkoituksella viimeiseksi sillä olen vuosien ajan kuullut siitä paljon kehuja, joidenkin mielestä se on ollut jopa Miyazakin paras elokuva. Nyt oli kuitenkin tämänkin elokuvan katseluvuoro ja aika todeta että oliko kyseessä saamiensa kehujen arvoinen leffa.

Elokuva kertoo noin 500 vuotta sitten eläneestä Emishi-kansaan kuuluvasta Ashitaka -nimisestä pojasta. Eräänä päivänä jättikokoisen villisian näköinen demoni hyökkää heimon kylään. Ashitaka onnistuu voittamaan tämän, mutta samalla demonin hitaasti kuollettava kirous tarttuu häneen. Ashitaka lähtee kylän viisaan naisen kehoituksesta länteen etsimään parannuskeinoa ja saakin selville että metsässä asuu hirvijumala, joka saattaisi pystyä auttamaan häntä. Ennen tämän kohtaamista Ashitaka sotkeutuu kuitenkin ihmisten ja metsän eläinjumalten väliseen taisteluun. Ihmisten rautasulattamo hakkaa lähialueilta metsää ja eläimet eivät voi hyväksyä kotinsa tuhoamista ja alkavat tekemään iskuja ihmistyttö San eli prinsessa Mononoke etunenässä.

Elokuvan kahden levyn versio sisälsi kohtuullisen määrän extroja. Yleensä elokuvien mukana tulee muutamia trailereita mutta tässä niitä tuli Studio Ghiblinin elokuvista huimat 12 kappaletta. Näiden lisäksi tuli vielä useita promoja, teasereita ja TV-spotteja. Näiden lisäksi on vain koko elokuvan kuvakäsikirjoitus, jota voi vertailla lopulliseen elokuvaan kuvakulmaa vaihtamalla.

Tätä elokuvaa on siis moni sanonut Miyazakin parhaaksi ja nyt pitäisi sanoa oma mielipiteeni. Taidan kallistua kuitenkin kieltävään vastaukseen, sillä Henkien kätkemä oli kyllä mielestäni niin hyvä jokaisella osa-alueella että sitä on vaikea ylittää. Ei tämä siltikään huono elokuva ollut, ei todellakaan, jaetulla kakkossijalla silti Totoron kanssa. Tämän elokuvan ainakin yksi yllättävä puoli oli se että miten raaka se oli. Ihmisiltä ammutaan irti käsiä ja päitä, verta lentää runsaasti (mikä on toki realistista) jne. Mielestäni etenkin kirouksen saaneet eläimet olivat todella yököttävän näköisiä, joskin se oli todennäköisesti tarkoituskin. Myönteisiä asioita elokuvassa oli puolestaan se että se oli todella hienon näköinen ja siinä oli paljon kantaa ottavaa sanomaa. Ainakin metsien hakkaaminen ja luonnon tuhoaminen oli yksi käsiteltävistä asioista, samoin naisten asema sekä työelämässä että yhteisössä yleensäkin. Tässä elokuvassa moni miehistäkin oli akkamaisempia kuin itse naiset. Jos yli kahden tunnin kesto elokuvalla ei ole este niin suosittelen tätä elokuvaa!

Katsottu: Porco Rosso

Seuraavaksi katseluvuorossa oli Hayao Miyazakin animaatioelokuva Porco Rosso, josta myöskään minulla ei ollut paljoa muuta etukäteistietoa kuin että useampi tuttava on sitä kehunut. Olin kuullut lähinnä elokuvan aihealueen ja sen vuoksi olin hieman huolissani kun aiemmissakaan elokuvissa en ole pitänyt kauhean paljoa toiminnallisuudesta. Onneksi pelko oli kuitenkin turhaa sillä kyseessä ei ollutkaan aivan yhtä huono tekele kuin skeptisenä ihmisenä odotin...

Elokuva kertoo Porco Rosso -nimisestä vesitasolentäjästä toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Italian rannikolla. Porco on palkkionmetsästäjä ja myöhemmin paljastuu että myöskin entinen sotasankari joka sai erään taistelun yhteydessä kirouksen ja muuttui sen vuoksi siaksi. Tarina kertoo Porcon suhteesta hänen ystäväänsä Ginaan, taitavaan lentokoneiden rakentajaan Fio -tyttöön sekä amerikkalaiseen lentäjään Curtisiin, josta tulee hänen kilpailijansa. Mukana on myös tottakai geneerisempi pahiksien joukko eli ilmarosvot joita vastaan Porco taistelee vähän väliä.

Elokuvan ekstrat ovat melko vähäisiä, mutta mukana on mm. kolme minuuttia pitkä tuottaja Toshio Suzukin haastattelu. Lisäksi koko elokuvasta on elokuvakäsikirjoitus eli raakoja piirroksia elokuvan kohtauksista ääniraidalla varustettuna. Viimeisenä ovat ne perinteiset jutut eli trailerit tästä leffasta sekä Tuulen Laakson Nausicaä -elokuvasta.

Elokuva oli ennakkoluulostani huolimatta myönteinen yllätys. Muutamat taistelukohtaukset eivät häirinneet läheskään yhtä paljoa kuin aiemmissa katsomissani elokuvissa ja tilanteet oli käännetty juurikin humoristisiksi. Elokuvassa oli hyvät musiikit ja siitä jäi muutenkin todella kiva mieli. Kuten Toshio Suzuki sanoi haastattelussa niin tämä elokuva on suunnattu enemmän aikuisille kuin lapsille. Suosittelen tätä elokuvaa kevyenä mutta hyvänä viihteenä.

Katsottu: Liikkuva Linna

Taas oli uuden piirretyn elokuvan aika. Tällä kertaa kyseessä oli Hayao Miyazakin elokuva nimeltä Liikkuva Linna vuodelta 2004. En uskaltanut lueskella elokuvan kuvausta etukäteen mutta silmäilin etukäteen hieman kotelossa olevaa kuvitusta ja siellä näkyneet satumaiset maisemat vaikuttivat lupaavalta joten ehkäpä tämä olisi ainakin hieman parempi elokuva kuin viimeksi katsomani toimintatäytteisempi Laputa - Linna Taivaalla.

Elokuva kertoo nuoresta hatuntekijätytöstä nimeltä Sophie. Päivän puheenaiheena on tyttöjen sydämiä syövä Hauru -niminen velho jonka liikkuva linna on ilmestynyt kaupungin laitamille. Käydessään sisarensa luona Sophie tapaa nuoren ja kohteliaan miehen joka pelastaa häntä lähenteleviltä sotilailta. Sophie palaa takaisin kauppaan ja saa asiakkaan mutta koska kauppa ei ole enää auki, hän pyytää asiakasta poistumaan. Kyseessä on kuitenkin turhamaisuuden noita ja kostoksi saamastaan kohtelusta tämä muuttaa Sophien vanhaksi mummoksi ja lisänä loitsuun kuuluu ettei Sophie voi kertoa lumouksestaan kenellekään. Sophie tajuaa ettei voi jäädä kaupunkiin ja lähtee etsimään velhoja vuorille. Lopulta hän löytää Haurun linnan ja pestautuu sinne kodinhoitajaksi sen toivossa että saisi samalla purettua kirouksensa.

Elokuvassa on vielä (Laputaan verrattuna) armeija/sotateemaa mistä en pidä oikein piirretyissä elokuvissa. Onneksi sentään osa hahmoista oli sellaisia joista toivon eli sympaattisia. Hauru oli ärsyttävä prettyboy, mutta ainakin tulidemoni Calcifer oli hauska tapaus ja erityisesti sydämeni vei lumottu kestohymyssä irvistelevä linnunpelätin. Tarinallisesti tämä elokuva oli keskivertoluokkaa mutta kyllä tämän ainakin kerran katsoo ja ehkä toisenkin kerran etenkin mainitsemieni hahmojen vuoksi.

Elokuvalle on ääniraidat sekä japaniksi että suomeksi ja tekstitykse suomeksi ja norjaksi. Trailereista mukana on Liikkuvan Linnan lisäksi Kissojen Valtakunta sekä Henkien Kätkemä. Lisäksi extroina on Liikkuva Linnan alkuperäiskirjan kirjoittajan Diane Wynne Jonesin haastattelu sekä 20 minuuttia kestävä näin liikkuu Haurun linna -dokumentti, jossa kerrotaan elokuvan animointitekniikoista.

Katsottu: Laputa - Linna Taivaalla

Katsoin aasialaiselokuvan jossa sodittiin, jossa oli natsien näköisiä sotilaita ja tappajarobotteja, koloon piiloutuneen lapsen perään heitettiin käsikranaatin ja tyttöä hakattiin. Ei, en katsonut uutta Battle Roylea vaan Hayao Miyazakin Laputa - Linna Taivaalla -elokuvaa. En tiennyt elokuvan sisällöstä etukäteen muuta kuin että se on piirretty ja että se liittyy jollain tapaa linnoihin ja taivaaseen. Muutaman Miyazakin elokuvan nähneenä odotin tässäkin esiintyvän suloisia karvaisia vekkuliotuksia..  vaan turhaan odotin.

Elokuva kertoo Pazu-nimisestä pojasta ja Sheena-nimisestä tytöstä. Pazu on työskentelemässä kaivoksella kun taivaalta leijailee höyhenenkevyesti alas tajuttomana oleva Sheena. Tyttö putosi taivaalla lentävästä ilmalaivasta kun ilmarosvot hyökkäsivät sen kimppuun. Pian selviää että Sheena pelastui hänen kaulassa roikkuvan kiven ansiosta, joka on samalla myös syy ilmarosvojen hyökkäykselle. Kiven uskotaan johtavan taivaalla leijuvan linnan luokse, paikkaan jossa tarinoiden mukaan on suuret määrät rikkauksia ja kehittynyttä teknologiaa. Nämä seikat saavat myös armeijan joukot kiinnostumaan lapsista ja kilpajuoksi kohti taivaalla häämöttävää linnaa alkaa.

Elokuvan hahmot olivat minusta melko neutraaleja, vaikkeivat ne olleet varsinaisesti huonoja niin eivät myöskään herättäneet kiinnostusta. Erityisesti rosvojoukon johtaja Mamma oli miehisine raamikkuuksineen sellainen tapaus että vaatii ainakin itseltäni totuttelua. Muutenkin elokuvan aihepiiri oli toiminnan ja väkivallan vuoksi hieman eri juttu kuin mitä lähdin tältä elokuvalta katsomaan. Ehkä elokuva on parempi seuraavalla katselukerralla kun tietää ettei tältä kannata odottaa mitään suloisia satuhahmoja. Tällä kertaa elokuvasta jäi vielä melko vaisu mielikuva. Jos pitää myönteisiä asioita keksiä niin ilmalaivojen seikkailut pilvien seassa olivat ihan hienon näköistä katseltavaa ja musiikit tunnelmallisia, Suosittelen tätä elokuvaa sellaisille joita ei haittaa että piirretyissä on satumaisen tunnelman sijaan hieman toimintaakin.

Katsomassani kahden levyn versiossa oli melko paljon extramateriaaleja joita en kuitenkaan jaksanut ainakaan vielä katsoa. Elokuvalevyllä on kuitenkin videot Linnan historia (2 min) ja Näin tehtiin Laputa (13 min) sekä useita trailereita ja elokuvan tekstitön alku- sekä loppujakso. Toisella levyllä on 119 minuuttia kestävä kuvakäsikirjoituksen ja elokuvan vertailu kuvakulmaa vaihtamalla.

Katsottu: Kikin Lähettipalvelu

Ajattelin katsoa vielä kolmannenkin Hayao Miyazakin elokuvan näin peräjälkeen ja valitsin Kikin Lähettipalvelun. Olisi minulla ollut muutamia muita ja kehutumpiakin elokuvia vaihtoehtona mutta katsoin nyt tämän ihan siitä syystä että se oli kestoltaan lyhin eli "vain" noin 1h 40 minuuttia. Yli kaksituntisen Mononoken ja muiden kovien fanit saavat siis odottaa vielä vähän aikaa.

Elokuva kertoo 13-vuotiaasta tytöstä nimeltä Kiki, joka muuttaa taikaluutansa ja kissansa kanssa kaupunkiin opiskelemaan noituutta. Hän on kaupungin ainoa noita ja saamansa huomion vuoksi aiheuttaa melkein ketjukolarin liikenteessä. Poika nimeltä Tombo pelastaa hänet pulasta mutta Kiki ei vanhanaikaisena tyttönä suostu tutustumaan poikaan paremmin. Lopulta Kiki saa sekä yö- että työpaikan leipuripariskunnalta ja alkaa toimimaan heidän luudalla lentävänä lähettityttönä. Kiki osoittautuu nokkelaksi tytöksi ja suoriutuu hyvin tehtävistään mutta huolia tulee siinä vaiheessa kun hän sairastuu ja huomaa noitavoimansa ehtyvän.

DVD:llä tuli mukana todella vähän lisämateriaaleja mikä oli pienoinen pettymys. Extrat ovat pääasiassa trailereita, jotka ovat tämän elokuvan lisäksi elokuvista Maameren Tarinat 1 ja 2, Naapurini Totoro, Kissojen Valtakunta, Liikkuva Linna ja Henkien Kätkemä. Kikin Lähettipalvelusta on sekä alkuperäinen japanin- että suomenkielinen ääniraita. 

Elokuva oli itselleni erittäin myönteinen yllätys. Usein kehutaan Miyazakin muita elokuvia mutta myös tämä vaikutti mukavalta tapaukselta. Kiki oli sympaattinen, musiikit olivat hyvät ja elokuva yleensäkin sopivan leppoinen. Kikin Lähettipalvelu on on ilmeisesti suunnattu teinitytöille, siinä määrin elokuva käsitteli nuorten tyttöjen kokemia asioita mutta tuo seikka ei haitannut ainakaan itseäni. Elokuva oli viihdyttävä ja suosittelen tätä(kin) vilpittömästi kaikille.

Katsottu: Naapurini Totoro

Tämä ei varmaankaan tule suurena yllätyksenä että seuraavaksi Hayao Miyazakin Henkien Kätkemän jälkeen katsoin samaisen miehen elokuvan Naapurini Totoro. Tutustuin tähän leffaan ensimmäisen kerran 2005 eli suhteellisen myöhään ottaen huomioon että elokuva on tehty 1988. Elokuvaan olisi ollut suomalaiset dubbaukset mutta katsoin sen mielummin alkuperäisillä äänillä suomalaisten tekstitysten kera.

Elokuva kertoo kahdesta tytöstä, 10-vuotiaasta Satsukista ja 4-vuotiaasta Meistä jotka muuttavat isänsä kanssa maalle uuteen kotiin. Perheeseen kuuluu myös äiti, mutta hän on sairaalassa ja aikoo muuttaa myöhemmin perässä. Uuteen kotiin muuttaessa tytöt löytävät nurkista mm. pieniä otuksia joista naapurin mummo osaa kertoa niiden olevan nokipalleroita, olentoja joita vain lapset voivat nähdä. Lapset löytävät metsästä myös Totoro -nimisiä otuksia joista isoin on useiden metrien kokoinen suurimmaksi osaksi ajasta vain torkkuva sympaattinen pullukka. Elokuvan tapahtumat pyörivät lasten perinteisten touhuilujen parissa kun he leikkivät ja ovat huolissaan äidistään.

Totoron mukana tuli melko vähän extroja. Mukana oli jo aiemmin mainittu suomenkielinen dubbaus jos sitä nyt voi extraksi sanoa. Lisäksi DVD:llä oli trailerit Totoron lisäksi elokuvista Kikin lähettipalvelu, Kissojen valtakunta, Henkien kätkemä sekä Liikkuva linna.

Elokuva on melko lapsenomainen mutta ainakin suloiset otukset keräävät runsaasti sympatiapisteitä ja Awww -huokailuja. Lasten kiljuminen ja elämöinti oli välillä sellaista että aloin miettimään onko perheen äidin "sairaala" oikeasti joku mielisairaala ja vaiva on periytynyt lapsille, sen verran hyperaktiivisia olivat ja vielä kun näkivät kaikenlaisia otuksia joita muut eivät nähneet. Lapsellisuudestaan huolimatta elokuva on kuitenkin viihdyttävä tapaus joten suosittelen katsomaan ainakin itse totorojen vuoksi.

Katsottu: Henkien Kätkemä

Aasialaiset animaatiot tai elokuvat yleensäkin ovat minulle hieman tuntemattomampia, mutta katsoin nyt elokuvan nimeltä Henkien Kätkemä (Sen to Chihiro no Kamikakushi / Spirited Away). Kyseessä on Hayao Miyazakin animaatioelokuva vuodelta 2001 mikä voitti useita palkintoja ilmestymisensä jälkeen, myös parhaimman animaatioelokuvan Oscar-palkinnon. Henkien kätkemä on listattu yhdeksi menestyneimmistä japanilaisista elokuvista.

Elokuva kertoo 10-vuotiaasta Shihiro-nimisestä tytöstä joka on muuttamassa vanhempiensa kanssa uuteen kotiin. Matkalla he eksyvät ja löytävät metsästä hylätyltä vaikuttavan kaupungin. Paikan ruokalasta löytyy lämmintä ruokaa ja kun ketään ei ole näkyvillä, nälkäiset vanhemmat alkavat ahmimaan ruokaa suuhunsa. Ruoka on todellisuudessa tarkoitettu jumalille ja vanhemmat muuttuvat rangaistuksena teostaan sioiksi kaupungin muuttuessa henkien kansoittamaksi paikaksi. Peloissaan oleva Chihiro tapaa Haku -nimisen pojan joka neuvoo tyttöä menemään töihin Velho Yubaban pitämään jumalten kylpylään voidakseen keksiä miten Chihiro saa vanhempanasa palautettua ihmisiksi ja palattua takaisin omaan maailmaan.

Henkien Kätkemän melkein ainoa kielteinen seikka oli se että suuri osa hahmoista olivat ainakin omasta mielestäni jotenkin vaan puistattavan oloisia. Kyse voi olla tosin vain siitä että en ole nähnyt monia aasialaisia animaatioita ja heidän hirviö-/jumalhahmonsa ovat minulle vaan niin vieraita. Teknisesti ja visuaalisesti elokuvan animointi on kuitenkin upeannäköistä ja erityisesti pienempien olentojen puuhastelut ja ääntelyt ovat todella hellyyttäviä. Mukaan valitut musiikit ovat myös loistavia ja erittäin tunnepitoisia.

Elokuvan mukana tulee valtava määrä extroja. Mukana on mm. 47 minuuttia kestävä Making of -dokumentti,  koko elokuva storyboard -kuvina, Pekka Lehtosaaren ja Yoshiaki Takayaman kommenttiraita sekä trailereita. Suomenkieliset kommenttiraidat ovat olleet ainakin itselleni harvinaisia joten tässä se ilahdutti suuresti. Lisäksi raita oli todella mielenkiintoinen, siinä Pekka ja Yoshiaki käyvät läpi elokuvan merkityksiä sekä vertaillaan japanilaista ja suomalaista kulttuuria.

Henkien Kätkemä on kokonaisuutena erittäin viihdyttävä tapaus. Olen nähnyt sen nyt useammankin kerran mutta vielä ei ole tullut kyllästymistä vastaan. Kommenttiraidan kuunteleminen toi vielä lisää uusia näkökulmia elokuvan sisältöön. Suosittelen tätä elokuvaa kenelle tahansa hyvistä leffoista kiinnostuneelle ikään katsomatta!