No niin, nyt on ensimmäinen Pleikkari 4 -peli vetäisty läpi. Ostin siis jouluksi itselleni kyseisen konsolin ja tämän mukaan kaksi yksinoikeuspeliä, joista toinen oli Until Dawn. Minulla oli jonkinlainen mielikuva pelistä ja olin nähnyt joitakin minuutteja etukäteen pelivideota, mutta jotenkin olin vielä hieman varautunut peliä kohtaan. Onneksi tämä jäi vain ennakkoluuloksi, sillä peliin tartuttua maltoin pelata tämän hyvin mielin (joskin jännityskakat housussa) loppuun saakka.
Pelin alussa ryhmä kaveruksia ja muutama sisarus on viettämässä yhteistä laatuaikaa syrjäisellä vuoristomökillä pakkasten ulvoessa ikkunoissa. Osa porukasta päättää tehdä eräälle muka hauskan kepposen ja tämä katoaakin lopulta siskonsa kanssa yön pimeyteen ilman, että heistä kuullaan enää sen koommin. Tasan vuosi myöhemmin jäljellä oleva porukka palaa takaisin samaan mökkiin viettämään aikaa ja selvittelemään tuntojaan vuoden takaisista tapahtumista. Nuoriso ei ole kuitenkaan syrjäseudulla yksin, vaan pian rauhallinen mökkeily muuttuukin kamppailuksi elämästä ja kuolemasta.
Pelissä liikutaan joko yksin tai kahdestaan toisen hahmon kanssa ja pelattava hahmo vaihtuu tarinan edetessä. Varsinaiset kontrollit ovat todella yksinkertaiset eli vasemmalla tatilla liikutaan ja oikealla suunnataan taskulamppua ympäristön tutkimista varten. Käpälöitävät kohteet hohtavat kirkkaana ympäristöstä, kunhan hahmo on näitä riittävän lähellä tai osoittaa näitä valolla. Maassa olevia tavaroita voi nostella R2 -näppäimellä ja samaan aikaan oikealla tatilla tapahtuu näiden kääntelyt tai muut interaktiot. Toiminnallisemmissa tilanteissa käytössä on tutut Quick Time Eventit ja näitä pelin aikana tulee ja paljon.
Pelin aikana tutkitaan useita eri mysteereitä ja näistä kerätään johtolankoja, jotka tallentuvat valikoihin myöhemminkin tutkittavaksi. Kaikki nurkat tuli nuohottua ihan sen vuoksi, että saisi kerättyä mahdollisimman paljon pieniä toteemipatsaita. Näillä patsailla pääsee näkemään parin sekunnin videoita mahdollisista tapahtumista ja hyvällä tuurilla tällä välttää pelihahmojen kuolemia. Muut vinkit valottavat pääasiassa pelin tarinaa ja taustoja.
Until Dawn kuuluu näihin peleihin, joissa valinnoilla on ainakin jossain määrin vaikutusta myöhemmässä vaiheessa peliä. Jos esimerkiksi puutut kahden hahmon väliseen riitaan, he kyllä muistavat jatkossa kenen puolelle menit. Peli pitää tarkkaa kirjaa hahmojen välisistä suhteista sekä siitä, millä valinnalla oli mitäkin seurauksia. Itselläni pelissä selvisi hengissä vain kaksi hahmoa, mutta ehdottomasti pelaan joskus vielä uudestaan tavoitteena parempi tulos.
Pelin edetessä pelin Extras -valikkoon aukeaa samanlaisia extra-videoita, mitä leffojen ja TV-sarjojen levyillä on usein mukana. Näissä lyhyissä videoissa kerrotaan mm. pelihahmojen näyttelijöistä, taustoista, soundtrackin tekemisestä, siitä miten hahmot saatiin tehtyä realistisiksi jne. Etenkin hahmojen näyttelijöiden esittelyvideot olivat mielenkiintoisia, koska peli on tunnettu siitä, että hahmot on tehty ääninäyttelijöidensä näköisiksi. Suurin osa näyttelijöistä olivat itselleni tuntemattomia, mutta kyllähän mm. Heroesista tuttu Hayden Panettiere ja Peter Stormare mm. Prison Breakista näyttivät hahmoiltaan.
Yhteenvetona voisin sanoa, että peli yllätti minut positiivisesti, vaikken mikään kauhupelien tai -leffojen suurkuluttaja olekkaan. Ilmeisesti pelissä ei voi tulla varsinaisesti Game Overia, mikä sopi mielestäni tälläiseen peliin koska nyt pystyi vaan istumaan alas ja "nauttimaan" showsta. Jos mietit että hankkiako Playstation 4:lle uunituoreen NHL:n vai Until Dawnin, niin kyllä vaa'an kuppi tämän puolelle kallistuu.
