Katsottu: Cool World

Kolmen kirjastosta lainaamani elokuvan katsomisrumba saa päätöksensä, kun otin käsittelyyn viimeisimmän näistä elokuvista eli Cool Worldin. Ennakkotietoni elokuvasta olivat melko vähäiset, mutta tiesin elokuvan ainakin nimeltä koska siitä oli tehty useampiakin videopelejä, joihin en kuitenkaan sen tarkemmin tutustunut. Elokuva yhdistää oikeita näyttelijöitä piirrosanimaatiotekniikalla tehtyihin hahmoihin aivan kuten useita palkintoja kahminut Kuka Viritti Ansan, Roger Rabbit neljä vuotta ennen Cool Worldia. Onko lopputulos sitten yhtä loistava, se selviää aivan kohta.

Elokuva kertoo toisen maailmansodan veteraanista Frank Harrisista (Brad Pitt), joka joutuu pahaan moottoripyöräonnettomuuteen. Pelastustoimenpiteiden aikana hän teleporttautuu mystisesti piirroshahmoja täynnä olevaan rinnakkaismaailmaan Cool Worldiin. Frank ei näe omaan maailmaan palaamiselle mitään syytä, joten hän jää hyvinkin pitkäksi aikaa tähän uuteen maailmaan lainvalvojan tehtäviin. Yksi tämän maailman tärkeimmistä lakipykälistä on ettei oikeat ihmiset ja piirroshahmot saa pariutua keskenään ja tämän noudattamista Frank jää valvomaan ankarin ottein.

Melkein 50 vuotta myöhemmin sarjakuvataiteilija Jack Deebs (Gabriel Byrne) on joutunut vankilaan vaimonsa salarakkaan murhasta. Tuomio on kulunut piirtelemällä hänen luoman Cool World -sarjakuvan hehkeää neitokaista Holli Wouldia (Kim Basinger) sekä haaveilemalla tästä. Kun Jackin linnatuomio lopulta päättyy, myös hänet tempaistaan mukaan Cool Worldin ihmeelliseen maailmaan. Pian paljastuu ainakin kolme asiaa: a) Holli on Jackin kutsumisen takana. b) Holli on pohjimmiltaan melkoinen hutsu ja miestennielijä c) Holli haluaa todelliseen maailmaan ja tämä onnistuu vain rikkomalla Cool Worldin tärkeintä lakia.

Livenäyttelijöiden ja piirroshahmojen sovittaminen yhteen on selvästikin haastava homma ja monesti näyttelijät ovatkin melko pökkelöitä kaiken sen toiminnan ja dialogien keskellä. Itse animoinnin määrää on kuitenkin todella paljon ja näyttää ihan hyvältä. Elokuvan yksi suurimmista ongelmista on mielestäni siinä, että kenelle se on varsinaisesti suunnattu. Cool World on tarinaltaan jne melko lapsellista huttua, toisaalta mukana on paljon aikuisille suunnattuja kohtauksia, jotta sitä voisi kutsua lasten elokuvaksi. Voi tämän elokuvan katsoa toki vaikka sillä asenteella, jos haluaa nähdä millaisia elokuvia muutamat tunnetut Hollywood-näyttelijät ovat 90-luvun alussa vielä tehneet...

Katsottu: Zombie Apocalypse

Kirjastossa tuli käytyä taas muidenkin kuin kirjojen vuoksi, nimittäin leffaosaston. Yksi mukaan tarttuneista elokuvista oli vuonna 2011 Syfy-kanavalle tehty zombie-elokuva nimeltään Zombie Apocalypse. Zombie-elokuvat ovat aikalailla sellaisia, että suurin osa niistä on sitä samaa toisensa kopiota, mutta voi pojat jos satutkin joku päivä bongaamaan joukosta sen uuden Dawn of the Deadin (= hyvän elokuvan), niin se on kaiken näkemäsi vaivan arvoista. Hyvän leffan toivossa nappasin siis tämänkin kainalooni ajatuksella, että mitä jos...

Elokuva alkaa hyvin perinteikkäästi eli suurimpaan osaan maapallon väestöstä on tarttunut zombieiksi muuttava virus. Armeijat koittivat jonkin aikaa taistella näitä vastaan parhaansa mukaan, mutta taisteluiden tiimellyksessä suurimmat kaupungit ovat muuttuneet raunioiksi ja jäljellä on vain kourallinen selviytyjäjoukkoja etsimässä turvapaikkaa, jonka olemassaolosta ei ole edes varmuutta. Kaksi erilaista joukkoa lyöttäytyy yhteen, kun elävät kuolleet hyökkäävät toisen näistä kimppuun ja toiset rientävät apuun. Kädettömämpää joukkoa edustaa mm. Ramona (Taryn Manning esim. Orange Is New Blackista) ja Billie (Eddie Steeples), kun taas Henryn (Ving Rhames) joukkio on Zombie-elokuvansa nähneet ja niiden opit sisäistäneet. Uudella ryhmällä onkin edessään taival kohti Catalinan saarta, jossa huhujen mukaan odottaa selviytyjien turvapaikka. Kuinka omaperäistä.

Millainen fiilis tästä 83 minuuttia pitkästä elokuvasta sitten lopulta jäi? No ainakaan elokuva ei uskaltanut jättää tarttumatta yhteenkään zombie-leffojen kliseistä. On epämääräisen turvapaikan etsintää, on moottorisahaa, on...  no Ving Rhames. Elokuva osaa lisäksi vitsailla näistä kliseistä, mm mainitsemalla että kyllä niitä otuksia voi kutsua ihan zombieiksi eikä tarvi käyttää nimeä undead tai infected, kuten muissa nykyajan zombie-leffoissa on tapana. Muutoin Zombie Apocalypse ei tarjoa pahemmin mitään uutta, mutta on toki tuttua ja turvallista zombie-viihdettä jos siitä menosta sattuu tykkäämään. Zombie-leffojen taso on yleensäkin melkoisen keskinkertainen, joten siihen nähden tämä Apocalypse oli omaksi yllätyksekseni ihan katsottava elokuva.

Katsottu: Tie Pohjoiseen

Käväisinpä tuossa pitkästä aikaa kirjastossa tarkistamassa elokuvaosaston tarjontaa. Etsimääni leffaa en hyllyistä löytänyt, joten otin siinä sitten vaihtelun vuoksi Suomi-leffan nimeltä Tie Pohjoiseen. Suhtautuminen Suomi-leffoihin on ollut hieman nihkeä, mutta annettiin tällekin nyt mahdollisuus kun onhan positiivisia yllätyksiä koettu aiemminkin.

Tie Pohjoiseen kertoo Leo -nimisestä ikämiehestä (Vesa-Matti Loiri), joka saapuu yllättäen Timon (Samuli Edelmann) ovelle. Leo pudottaa pommin kertomalla olevansa Timon isä,  joka karkasi ulkomaille tämän ollessa vielä pieni mutta haluavansa nyt tutustua paremmin. Innostus tutustua pojan jättäneeseen isään ei ole kovinkaan suuri ja tilannetta ei paranna Timon työkiireet sinfoniaorkesterin pianistina tai katkenneet välit omaan vaimoonsa ja tyttäreensä. Rennon elämänasenteen omaava isäpappa onnistuu kuitenkin taivuttelemaan kaksikon automatkalle, jonka aikana he kerkeävät tutustumaan toisiinsa sekä korjaamaan välit Timon Perheeseen.

Elokuva oli melko perinteinen Suomalainen road-movie eikä tuonut suurempia yllätyksiä. Suomalaisten elokuvien yksi ärsyttävimmistä piirteistä on se, että niissä on aina samat tutut naamat leffasta toiseen ja tälläkin kertaa mukaan on saatu mm. Franzen ja Björklund, vain Pääkkönen puuttui. Sellainen kehu elokuvalle kyllä myönnettäköön, että näiden kahden musiikillisesti taitavan päänäyttelijän yhteiden duetto hotellissa oli kyllä ihan hieno. Muuten leffa oli kyllä melko tasapaksu enkä saanut siitä itse valitettavasti suuria kiksejä.

Katsottu: Pariisin Vainotut ja Broken Flowers

Pari vuotta sitten tuli käytyä melkein päivittäin paikallisessa kirjastossa, mutta sen jälkeen taukoa on ollut enemmältikin. En kylläkään ollut tuolloinkaan mikään lukutoukka, vaan tuonne paikkaan minut houkuttelivat aivan toisenlaiset hyllyt - nimittäin elokuvahyllyt. Ainakin Kuopion pääkirjastossa on useampikin hyllykkö täynnä sekä DVD- että Bluray-leffoja ja mikäs sen mukavampaa, kun suurin osa näistä elokuvista on sellaisia joita ei ole tullut aiemmin mieleenkään katsoa. Nyt kuitenkin lainasin pari uutta lehvaa ja ajattelin kertoa niistä lyhyet esittelyt.

Pariisin Vainotut kertoo siitä samasta vanhasta aiheesta eli Toisen Maailmansodan ajasta ja silloin tapahtuneista juutalaisvainoista. Tällä kertaa tapahtumia katsellaan ranskalaisten näkökulmasta, josta itse en ole ainakaan nähnyt vielä elokuvia. Pariisissa asuu tuhansia juutalaisia, jotka ovat toisen luokan kansalaisia ja joutuvat pitämään tästä merkkinä vaatteissaan tähteä. Hitleriä pelkäävä Ranskan virkamiehistö tekee saksalaisten kanssa diilin, että nämä saavat luvan kanssa tehdä valtavan ratsian ja "siirtää" niin aikuiset kuin lapsijuutalaiset väkisin kodeistaan. Tämä suunnitelma sitten myös toteutetaan eräänä yönä ja ihmiset viedään tupaten täynnä olevalle ja saastaiselle pyöräilystadionille odottamaan surullisenkuuluisaa kohtaloaan. Elokuvaa mainostetaan Jean Renon nimellä, mutta mielestäni hän jää melko sivurooliin.

Broken Flowers puolestaan kertoo aiemmin villiä naistenmiehen elämää viettäneestä Don Johnstonista (Bill Murray), joka on tullut vanhaksi. Juuri kun hän tulee jätetyksi sitoutumiskammonsa vuoksi, postiluukusta tulee mysteerinen vaaleanpunainen kirje ilman merkintää lähettäjästä. Kirjeen mukaan Donilla on jo 19 vuoden ikään tullut poika ja vaikka mies koittaakin antaa asian olla, hänen ystävä Winston (Jeffrey Wright) kääntää miehen pään. Siispä mies lähtee reissaamaan nuoruutensa tyttöystävien luokse ympäri maata koittaakseen selvittää, kuka kirjeen lähetti. Tyttöystävinä nähdään tunnettuja naisnäyttelijöitä, joista mainittakoon mm. Sharon Stone ja Jessica Lange.

Molemmat elokuvat olivat omilla tavoillaan hyviä, vaikkakaan eivät mitenkään tajunnan räjäyttäviä kokemuksia. Pariisin Vainotut oli tottakai arvattava elokuva, mutta silti aina niin tunteita herättävä muistutus millaisia julmuuksia ihmiset tekevät. Enkä tarkoita julmuuksilla pelkästään saksalaisia, vaan myös heitä jotka antavat moisten asioiden tapahtuvan. Broken Flowers oli ehkä turhan leppoisa elokuva minun makuun, vaikkakin Bill Murrayn roolisuoritukset ovatkin kyllä aina täyttä laatua.

Vaikka tällä kertaa leffat eivät olleetkaan täysiä kymppejä, tulen varmasti käymään kirjaston puolella lainailemassa vielä lähiaikoina lisääkin elokuvia. En tiedä miten paljon ihmiset vuokraavat näin nettilataamisen ja Netflixin aikakautena elokuvia vuokraamosta, mutta kirjastosta lainaaminen on ainakin hyvä ja halpa vaihtoehto. Itse pidän lainaamisessa mm. siitä seikasta, että mukana saa ne samat extra-dokkarit ja muut joita tulee myytävien leffojen mukana ja jos leffa on hyvä niin noita bonuksia on aina kiva katsella. Suosittelen kaikkia muitakin tutustumaan oman kirjastonne leffavalikoimiin! :)