Katsottu: Cool World

Kolmen kirjastosta lainaamani elokuvan katsomisrumba saa päätöksensä, kun otin käsittelyyn viimeisimmän näistä elokuvista eli Cool Worldin. Ennakkotietoni elokuvasta olivat melko vähäiset, mutta tiesin elokuvan ainakin nimeltä koska siitä oli tehty useampiakin videopelejä, joihin en kuitenkaan sen tarkemmin tutustunut. Elokuva yhdistää oikeita näyttelijöitä piirrosanimaatiotekniikalla tehtyihin hahmoihin aivan kuten useita palkintoja kahminut Kuka Viritti Ansan, Roger Rabbit neljä vuotta ennen Cool Worldia. Onko lopputulos sitten yhtä loistava, se selviää aivan kohta.

Elokuva kertoo toisen maailmansodan veteraanista Frank Harrisista (Brad Pitt), joka joutuu pahaan moottoripyöräonnettomuuteen. Pelastustoimenpiteiden aikana hän teleporttautuu mystisesti piirroshahmoja täynnä olevaan rinnakkaismaailmaan Cool Worldiin. Frank ei näe omaan maailmaan palaamiselle mitään syytä, joten hän jää hyvinkin pitkäksi aikaa tähän uuteen maailmaan lainvalvojan tehtäviin. Yksi tämän maailman tärkeimmistä lakipykälistä on ettei oikeat ihmiset ja piirroshahmot saa pariutua keskenään ja tämän noudattamista Frank jää valvomaan ankarin ottein.

Melkein 50 vuotta myöhemmin sarjakuvataiteilija Jack Deebs (Gabriel Byrne) on joutunut vankilaan vaimonsa salarakkaan murhasta. Tuomio on kulunut piirtelemällä hänen luoman Cool World -sarjakuvan hehkeää neitokaista Holli Wouldia (Kim Basinger) sekä haaveilemalla tästä. Kun Jackin linnatuomio lopulta päättyy, myös hänet tempaistaan mukaan Cool Worldin ihmeelliseen maailmaan. Pian paljastuu ainakin kolme asiaa: a) Holli on Jackin kutsumisen takana. b) Holli on pohjimmiltaan melkoinen hutsu ja miestennielijä c) Holli haluaa todelliseen maailmaan ja tämä onnistuu vain rikkomalla Cool Worldin tärkeintä lakia.

Livenäyttelijöiden ja piirroshahmojen sovittaminen yhteen on selvästikin haastava homma ja monesti näyttelijät ovatkin melko pökkelöitä kaiken sen toiminnan ja dialogien keskellä. Itse animoinnin määrää on kuitenkin todella paljon ja näyttää ihan hyvältä. Elokuvan yksi suurimmista ongelmista on mielestäni siinä, että kenelle se on varsinaisesti suunnattu. Cool World on tarinaltaan jne melko lapsellista huttua, toisaalta mukana on paljon aikuisille suunnattuja kohtauksia, jotta sitä voisi kutsua lasten elokuvaksi. Voi tämän elokuvan katsoa toki vaikka sillä asenteella, jos haluaa nähdä millaisia elokuvia muutamat tunnetut Hollywood-näyttelijät ovat 90-luvun alussa vielä tehneet...

Kirpputorit: Päätön Muumio-House Z

Menneellä viikolla tuli kierrettyä taas hieman Kuopion paikallisia kirpputoreja. Tarkemmin sanottuna paikkoina olivat aivan keskustassa sijaitsevat paikat eli pari viikkoa sitten aloittanut Sesonkitori ja useamman vuoden pyörinyt Citypörssi. Tällä kertaa löydökset keskittyivät katseltaviin tuotoksiin eli elokuviin ja TV-sarjoihin ja tässä seuraa lyhyt yhteenveto tämänkertaisista bongauksista.

Päätöntä Ratsumiestä en ole koskaan aiemmin nähnyt, mutta Johnny Deppin leffan saadessa 0.70 eurolla en vain pystynyt sanomaan 'ei'. Toisena elokuvista oli Mummy Returnsin 2 levyn versio, joka irtosi 1.50 eurolla. Olen tämän nähnyt joskus aikaa sitten, mutta tapahtumista ei ole kuitenkaan minkäänlaista muistikuvaa, joten hyvin voi katsoa vielä toistekin. Ennen katsomista olen kuitenkin velvoitettu etsimään käsiini myös muumioiden ensimmäisen osan, sillä kakkososaan voi suoraan skipata vaan pitää katsoa järjestyksessä. Kolmannes elokuva oli pieni yllätys, sillä harvemmin tulee vastaan edellisvuotena julkaistuja elokuvia 2.50 eurolla. World War Z teki kuitenkin tämän poikkeuksen ja kun harvemmin Brad Pittin elokuvat ovat olleet ainakaan hirmuista tuubaa, niin piti tämänkin sitten ottaa mukaan. Viimeisenä joskaan ei todellakaan vähäisimpänä löysin House TV-sarjan neljännen tuotantokauden 5.00 eurolla. Tämä passasikin minulle erinomaisesti, koska joku aika sitten löysin saman sarjan kolme ensimmäistä kautta ja tämä sopii näille hyväksi jatkoksi.

Jos satut käymään Sesonkitorilla ja tykkäät erityisesti elokuvista, niin kannattaa käydä katsomassa myyntipaikkaa 65. Eräs blogissanikin vieraillut henkilö (hieno tyyppi  siis) on myymässä elokuvakokoelmiaan pois ja paikalla oli ainakin vielä maanantaina iso laatikollinen elokuvia ja lisää on kuulemma vielä tulossa, kunhan tilaa vapautuu. Käykäähän siis tsekkaamassa! :)

Toinen muistutuksen aihe on, että vielä on vajaa pari tuntia aikaa osallistua blogini peliarvontaan, joten käykäähän ilmoittautumassa jos ette ole sitä vielä tehneet! :)

Katsottu: Seitsemän vuotta Tiibetissä

Olen "kerennyt" katsomaan viime aikoina aivan liian vähän elokuvia mikä näkyy myös hiljaisuutena täällä blogissa. Onneksi  nyt "kiireiden" pitäisi alkaa helpottumaan tulevina päivinä ja koitan petrata sillä saralla. Tässä kuitenkin muutama sana viikko sitten katsomastani elokuvasta Seitsemän Vuotta Tiibetissä. Pakko myöntää että minulla oli aivan toisenlainen käsitys elokuvan luonteesta ja sen vuoksi olin vältellyt tätä tuotosta... 90-luvulta asti. Luulin sen olevan enemmänkin joku romanttinen hömppä, tyylilaji josta en tykkää sitten ollenkaan (ainakaan suurimmasta osasta).

Elokuva kuitenkin kertoo itävaltalaisesta vuorikiipeilijästä Heinrich Harrerista (Brad Pitt) 1940-luvun vaihteessa. Heinrich lähtee raskaana olevan vaimonsa vastustuksesta huolimatta valloittamaan vuorta Brittien hallinnassa olevalla alueella Intiassa. Kaikki ei suju kuitenkaan ongelmitta: hän riitaantuu retkikuntansa kanssa, toinen maailmansota alkaa ja he joutuvat poliittisten syiden vuoksi brittien vangiksi. Lisäksi vaimo ilmoittaa löytäneensä uuden miehen. Vangit onnistuvat kuitenkin karkaamaan ja lopulta Heinrich ja vanki nimeltä Aufschnaiter (David Thewlis) suuntaavat yhdessä kohti ulkomaalaisilta kiellettyä Tiibetiä, missä Heinrich ystävystyy itse Dalai Laman (mm. Jamyang Jamtsho Wangchuk) kanssa.

Tämä elokuva yllätti minut aikalailla ja siis myönteisessä mielessä. Olihan se melko pitkäveteinen loppupuolella mutta muut osa-alueet korvasivat sen puutteen. Elokuvassa keskitytään enemmän rauhalliseen menoon ja sen tutkiskeluun miten suorituskeskeinen länsimainen ihminen käyttäytyy saapuessaan Tiibetiin jossa ihmiset tyytyvät niin vähän ja ovat silti onnellisia. Pidin erityisesti Dalai Laman rauhallisesta olemuksesta ja suhtautumisista asioihin ja näyttelijäkin suoritti roolityönsä  erinomaisesti. Suosittelen tätä leffaa kaikille jotka haluavat nähdä vaihtelun vuoksi hieman rauhallisempiakin leffoja.