Näytetään tekstit, joissa on tunniste michael biehn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste michael biehn. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. syyskuuta 2013

Katsottu: Dragon Squad

Ostin joskus aikoja sitten Anttilan alehyllystä elokuvan nimeltä Dragon Squad kahdella eurolla. Vaikka halpa hinta ei luvannut paljoa niin ainakin elokuvassa näytti olevan tunnettuja näyttelijöitä ja saattaahan sitä joskus kiinnostua katsomaan aivottomia toimintaelokuvia mikä oli siis alkuvaikutelmani elokuvasta.

Elokuvan alussa rikollispomo Tiger (Kent Tong) on joutumassa oikeuden eteen tekosistaan ja pieni joukko Interpol -agentteja (Waness Wu, Shawn Yue, Huang Shenyi, Xia Yu, Lawrence Chou) ovat saattamassa vangin kuljetusta ja todistamassa oikeudenkäynnissä. Kuljetusoperaatio kuitenkin epäonnistuu ja Tiger pääsee karkuun. Pelastusoperaation takana ovat mm. Korealainen komentaja Ko Tung-Yuen (Huh Joon-Ho), Amerikkalainen Petros Angelo (Michel Biehn) sekä tarkka-ampuja Yuet Song (Maggie Q). Interpol-agentit siirtyvät epäonnistuneen tehtävänsä jälkeen eläkkeeltä palaavan poliisiupseerin Kong Long (Sammo Hung) alaisuuteen ja pian paljastuukin kaikkien elokuvia katsovien suureksi yllätykseksi että Petroksella ja Kong Longilla on yhteisen synkkä menneisyys...

En löytänyt elokuvasta kovinkaan paljoa ylistettäviä asioita. Muutamat tunnetut näyttelijät (Michael Biehn ja Maggie Q) olivat OK, siinäpä se sitten olikin. Elokuva on täynnä mukamas cooleja toimintakohtauksia ja kuva pysäytetään aina välillä kertoakseen esittelyjä kyseisistä hahmoista. Muutenkin elokuvan päähenkilöiden määrä oli niin runsas että sekaisinhan siinä meni. Vähän väliä toistellaan samoja viisauksia ilmeisesti tarkoituksena tehdä elokuvasta syvällisemmän. Elokuva oli muutenkin toiminnastaan huolimatta sen verran tylsä että nukahdin kesken katsomisen ja katsoin loppuun vasta seuraavana päivänä. Onneksi elokuvaa parani loppua kohti hieman. Extrat eivät piristäneet pahemmin koska ainoa oli että sait valita tekstityksen kielen. Elokuvan toinen tuottaja on ninja nimeltä Steven Seagal, ehkä hänen fanit saavat elokuvasta irti minua enemmän.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pikakatsaus: Far Cry 3 - Blood Dragon

En ole pelannut aiemmin paljon kehuja saanutta Far Cry 3 -peliä mutta joitakin viikkoja sitten kuulin samalla pelimoottorilla tehdystä itsenäisestä pelistä Far Cry 3: Blood Dragon ja kiinnostukseni heräsi hieman kun ketäpä nyt ei kasarityyliä kieli poskessa parodioivat pelit kiinnostaisi. Jo pelkkä pelin traileri aiheutti useammat naurahdukset ja näin velvollisuudekseni vähintäänkin ladata Playstation 3:lleni ilmaisen demo-version, joskaan sitä en kerennyt koskaan kokeilemaan.

Tämä johtui siitä, että hieno herrasmies nimeltä Remiel ilmaantui kuin varkain ja tarjosi minulle omaa ylimääräistä kappalettaan Blood Dragonista ja trailerinkin jo nähneenä mikäpä minä olin kieltäytymään (mitä nyt hieman muodon vuoksi olin että no enhän minä nyt voi ottaa...). Toiveena oli lähinnä se että kertoisin sitten kokeilun jälkeen mielipiteeni pelistä ja toivottavasti tämä pikakatsaus kyseisestä pelistä ajaa halutun asian. En ole pelannut peliä vielä läpi joten en tiedä mitä pelin loppumetreillä tapahtuu. Jos pelin luonne muuttuu kuitenkin merkittävästi tähän asti nähdystä niin kirjoitan myöhemmin vielä toisenkin tekstin mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Itse peli sijoittuu kahden maailmanlopun jälkeiseen aikaan ja kertoo Rex Power Colt -nimisestä miehestä joka on puoliksi mies, puoliksi kone - cyberkommando!  Sen tarkemmin tarinaan paneutumatta (ja ketä se oikeasti kiinnostaa?) Rex ja hänen pari Spider lähtevät suorittamaan vihollislinjojen taakse tehtävää jossa luoteja, räjähdyksiä, keskisormia ja huonoja on-linereita ei säästellä. Räiskintöjen lomassa etenevät välivideot ovat kuin suoraan jostain 80-luvun piirretyistä tai NES-aikaisista peleistä ja hahmojen heittämä läppä aivan yhtä huonoa...  mikä on tämän pelin tapauksessa kehu. Vastassa näillä miehisillä miehillä on ainakin tämän hetken tietojeni mukaan laumoittain stereotypisia moottoripyöräkypäräisiä sotilaita ja kuten pelin nimestäkin hurjimmat arvaavat - lohikäärmeitä!

Itse pelaaminen on melko vapaan maailman FPS:ää eli Rex ravaa ympäri karttaa vapauttamassa linnakkeita näistä "persoonallisen" näköisistä sotilaista. Menetelmiä on useita, mutta jos et halua käyttää suoraa hyökkäystä niin voit vaikka laskea paikan suojakilven ja päästää lohikäärmeen sisälle hoitamaan taistelut puolestasi. Kun linnake on vallattu, saapuu sitä asuttamaan ystävämielisiä tiedemiehiä, paikkaan saa osto- ja pikamatkustuspisteen sekä mahdollisia lisätehtäviä avautuu. Tehtäviä suorittamalla saa uusia aseita ja päivityksiä aiempiin, lisäksi keräilijäihmiset voivat etsiä maastosta televisioita, vhs-nauhoja sekä muistiinpanoja joista saa sekä kokemuspisteitä että rahaa joiden avulla taas omat taidot kasvavat. Kuten sanoin niin en ole vielä kovinkaan pitkällä pelissä enkä tiedä millaisia asioita sitten myöhemmässä vaiheessa tapahtuu mutta ainakin vaihtoehtoja pelaamiseen on ihan kivasti.

Peli on todella kieli poskessa tehty ja siihen ei kannatakaan suhtautua vakavamielisenä räiskintäpelinä. Rexin äänenä toimiva Michael Biehn (esim. ensimmäisestä Terminaattorista, Aliens -leffasta jne) osaa olla niin kasarimies että hänen (hyvin todennäköisesti tarkoituksellinen) monotoninen ja pökkelömäinen äänensä sopii kuin valettu tähän peliin. Pelin värimaailma on kuin synkästä Miami Vicesta ja musiikit ensimmäisestä Terminaattorista tai muusta kyseisen vuosikymmenen teoksesta. Muutenkin peli vilisee käsittämättömät määrät viittauksia kasariajan tunnettuihin teoksiin kuten jo mainittuun Terminaattoriin, Predatoriin, Rocky 4:ään, Vietnam-sodista kertoviin elokuviin ja ties mihin muuhun. Moni asia pelissä on myöskin niin typerä että se muuttuu hauskaksi. Esimerkiksi kun elinvoimaa palauttavat lääkeruiskut loppuvat niin ei hätää, seuraavalla kerralla Rex saattaa vetäistä jostain tyhjästä voimailijoiden käyttämät käsipuristimet ja pumpata sillä itsensä takaisin täysille voimille.

Lyhyen pelaamiseni perusteella en osaa kuin suositella tätä peliä. Tähän mennessä pelin viihdearvo etenkin 80-luvusta pitävänä ihmisenä on ollut erittäin korkea. Pelin kartalla on iso määrä pelastettavia linnakkeita sekä muita tehtäviä ja se hieman jännittää että muuttuuko peli itseään toistavaksi mutta olen ainakin kuullut kommenttia että linnakkeet olisivat vaihtelevia ja moni vaatii sitten erilaisia lähestymistapoja joten olen erittäin toiveikas loppupelinkin suhteen. Tällä hetkellä peli vaikuttaa kuitenkin loistavalta ja suosittelen sitä kaikille. Iso kiitos vielä Remielille pelistä! Alla on vielä lyhyt video pelin ensimmäisistä minuuteista eli mukana on pelin intro, tutorial sekä hieman ensimmäistä taistelua.