Kaikilla on ainakin toivottavasti tiedossa, ettei Mission Impossible alkanut Tom Cruisen elokuvasta vuonna 1996. Alunperin kyse oli TV-sarjasta vuosina 1966-1973, joka uudelleenherätettiin vaihtuneella näyttelijäkaartilla vielä 1988-1989. Itse katselin lapsena tuota jälkimmäistä versiointia ja sarjasta on jäänyt monet hyvät ja nostalgiset muistot. Nyt aikuisiällä aloin metsästämään tuota sarjaa nettikaupoista, mutta hyvin laihoin tuloksin. Aivan alkuperäistä sarjaa (1966-1973) kyllä löytyi jopa Suomesta, mutta tätä uudempaa ei oltu julkaistu DVD-muodossa ilmeisesti edes jenkkilän puolella. Nyt viime aikoina tilanne kuitenkin on muuttunut ja satuin huomaamaan erään kotimaisen verkkokaupan sivulla, että heillä on nyt nuo uudemmatkin tuotantokaudet myynnissä. Kyseessä oli tosin "vain" import -versiot, mutta riitti kyllä minulle paremman puutteessa.
Sarja kertoo Jim Phelpsin (Peter Graves) johtamasta agenttiryhmästä Impossible Mission Force (IMF) järjestössä. Järjestö suorittaa huippusalaisia tehtäviä Yhdysvaltojen hallitukselle ja jokaisen jakson alussa Jim saa tälläisen tehtävän videolevykkeeltä. Tehtävien arkaluonteisuutta painotetaan jokaisessa tehtävänannossa muistuttamalla, että olette tehtävässä sitten omillanne ja jos jäätte tehtävän aikana kiinni, niin minkäänlaisia apuja ei ole tulossa hallituksen suunnalta.
Grant
Jimin ei tarvitse suorittaa tehtäviään onneksi kuitenkaan yksin, vaan hänellä on apuna pieni joukko oman erikoisalansa asiantuntijoita. Nicholas Black (Thaao Penghlis) saa valmistamiensa maskien ja loistavien ääninäyttelijän taitojensa avulla tehtyä itsestään käytännössä kenen tahansa näköiseksi ja kuuloiseksi. Max Harte (Antony Hamilton) edustaa puolestaan ryhmän muskeliosuutta, mutta omaa toki taitoja myös muilta alueilta eli on ryhmän jokapaikan höylä. Grant Collier (Phil Morris) on edellisessä vuosien 66-74 TV-sarjassa esiintyneen Barney Collierin (Greg Morris) poika ja hauskana yksityiskohtana näyttelijät ovat isä ja poika myös sarjan ulkopuolellakin. Aivan kuten isänsäsä aikoinaan, myös Grant on ryhmänsä tekniikkavelho ja on aina mukana, kun jaksossa asennellaan valvontakameroita, hologrammiprojektoreita tai muuta edistyksellisempää laitteistoa. Viimeisinä mutta ei tietenkään vähäisimpänä ovat ryhmän naispuoliset jäsenet Casey Randall (Terry Markwell) sekä Shannon Reed (Jane Badler). Näiden naisten erikoisosaamiset liittyvät näyttelemiseen ja miesten hurmaamiseen, mutta tämä taito on kuitenkin tärkeä Mission Impossiblen miesvaltaisessa maailmassa. Casey ja Shannon eivät ole ryhmässä kuitenkaan samaan aikaan, vaan Casey poistuu sarjasta jo ensimmäisen tuotantokauden aikana ja Shannon tulee hänen tilalle.
Nicholas valmistautumassa Pomo Piilossa -ohjelmaan
Jaksojen ja tehtävien sisältö ja taso vaihtelee laidasta laitaan. Joissakin jaksoissa ryhmä käy vain hakemassa todistusaineistoa aiemmin tehdyistä rikoksista, toisissa jaksoissa taas käydään aina ulkoavaruudessa asti. Jaksosta riippumatta jotkut asiat pysyvät kuitenkin samoina mm. se, että lapsiystävällisenä TV-sarjana pahikset tainnutetaan eikä tapeta (siitäkin huolimatta, että pahikset kyllä tappavat hyviksiä). Jaksot päättyvät aina siihen, että paikalliset poliisit kurvaavat paikalle pidättämään pahimmatkin rikolliset IMF-ryhmän poistuessa paikalta ja pahimpana kiemurtelun aiheena kuitenkin aivan lopussa Jimin heittämät "vitsit", jotka vetävät huonoudessaan vertoja jopa CSI: Miamin Horation läpille.
Jotkut ovat ihmetelleet Caseyn poistumista sarjasta kesken kauden ja internetin syövereistä löytyi sille ihan ymmärrettävä syy. Alunperin sarja oli suunniteltu 12 jaksoa pitkäksi ja näyttelijöiden sopimukset olivat allekirjoitettu vain noille jaksoille. Kun sarjan ensimmäistä kautta päätettiinkin jatkaa lisäjaksoilla, Terry Markwell ei ollut tyytyväinen siitä miten vähän näkyvyyttä hän sai kauden aloitusjaksoissa ja ei uusinut enää sopimusta, toisin kuin muut pääroolien esittäjät. Näyttelijöistä puheenollen oma lempihahmoni oli ehdottomasti Max. Hän oli todella monipuoinen hahmo eli toiminnallisuutensa lisäksi hän on monesti myös asentelemassa Grantin laitteita ja ennenkaikkea hän on mielestäni ryhmän hauskin ja veijarimaisin hahmo. Suurin harmitukseni tulee siitä, että Maxia näytellyt Antony Hamilton poistui tästä maailmasta muutamia vuosia sarjan päättymisen jälkeen, joten häntä ei kerennyt näkemään muissa TV-sarjoissa tai elokuvissa.
Miltä itse Mission Impossible -sarja sitten vaikutti näin parinkymmenen vuoden jälkeen? Myönnetään, että kuten hieman epäilinkin etukäteen, niin sarja oli hieman lapsellisempi kuin mitä muistelin. Tämä on kuitenkin mielestäni ihan OK asia, sillä onhan MacGyveritkin ihan hyviä vieläkin :-D Ensimmäinen tuotantokausi on ainakin ihan jees, pahin notkahdus ja uusien ideoiden loppuminen tapahtuu toisen tuotantokauden puolessavälissä. Vaikkakin minulla Mission Impossiblen katsomisessa on paljon nostalgiaa, niin suosittelen muitakin silti katsomaan ainakin ensimmäisen kauden, jos mahdollisuus vain tulee.
Mission Impossiblen alkumusiikki toisen tuotantokauden alussa.
Kävin katsomassa alkuviikosta uusimman Mission Impossible -leffan teatterissa, joten pitäisi kai siitä sanoa muutaman sanan. En ole ollut mahdottoman suuri MI -leffojen fani, koska Cruise on laittanut useammankin asian uusiksi verrattuna aiempaan TV-sarjaan. Suurin "raiskaus" on ollut mielestäni Jim Phelpsin muuttaminen pahikseksi ja tässäkin osassa laitetettiin henkilöstöä uusiksi... en tykkää. Suurimmat ennakko-odotukseni kohdistivatkin siis juonen sijaan siihen, että millainen rooli Edelmanin Sampalla sitten lopulta olikaan...
Ihan hyvähän se osa sitten lopulta sitten oliki, sopivan kaurismäkinen jäyhäksi gangsteriksi. Muutenkin näyttelijöistä kiinnostuneena katselijana oli ilo huomata että vartin välein kankaalle ilmestyi aina muista rooleistaan tuttuja lempinäyttelijöitäni. Oli Josh Hollowayta, Jeremy Renneriä ja Anil Kapooria. Itse Cruise veti roolinsa jo melko rutiinilla ja tuli hieman olo, että eikö tämä ole jo nähty. Itse asiassa leffassa nähty hotellihuoneiden numeroiden muuttaminen viime hetkellä ollaankin jo nähty aiemmin, 80-luvun lopun Mission Impossible -sarjan ensimmäisessä jaksossa.
Elokuva oli kuitenkin ok viihdettä, jos haluaa jättää aivot narikkaan ja seurata vain perinteistä äksönkujeiluviihdettä. Olin katsomishetkellä melkoisen väsynyt vain muutamien tuntien yöunilla, mutta jaksoin sentään pysyä kärryillä menossa. Leffa oli sopivan viihdyttävä, joten suosittelen katsomaan.
70-luvun vaihteessa ja 80-luvun lopussa televisiossa pyöri Vaarallinen Tehtävä -sarja (Mission: Impossible), josta nämä Tom Cruisen viime vuosien elokuvatkin on jatkojalostettu. En ole tutustunut näihin sarjan vanhempiin jaksoihin, mutta 80-luvun lopun kaksi tuotantokautta olivat nuorena poikana kovakin juttu.
Koska tuotantokausien välillä on parin kymmenen vuoden tauko, on näyttelijäkaarti vaihtunut. Vain ryhmän johtaja Jim Phelps (Peter Graves) on varsinaisesti edellisistä kausista mukana ja Grant Collier (Phil Morris) on edellisen ryhmän Barney Collierin poika. Osa edellisten kausien näyttelijöistä vieraili kuitenkin uusissa rooleissa.
Sarjan ideana on siis se, että ryhmän johtaja Jim Phelps saa IMF:ltä (Impossible Mission Force) tehtävänannon, jossa heidän pitää saada kiinni rikollisia, selvittää heidän juoni tai muuta vastaavaa. Ryhmään kuuluu Jimin lisäksi neljä oman alansa erikoismie... erikoishenkilöä. Nicholas Black (Thaao Penghlis) on erikoistunut toisiksi ihmisiksi tekeytymiseen. Cruisen leffojen naamarikikat ovat peräisin tältä mieheltä. Max Harte (Anthony Hamilton) on erikoistunut voimankäyttöön ja toki myös näyttelyyn. Aiemmin mainittu Grant Collier erikoistuu sähkölaitteisiin ja muutenkin tekniikkaan. Kausilla mukana on myös kaksi lähinnä näyttelyyn erikoistunutta naisjäsentä, ensimmäisellä kaudella Casey Randall (Terry Markwell) ja jälkimmäisellä kaudella Shannon Reed (Jane Badler).
Sarjasta on jäänyt kuitenkin niin kivat muistot, että olen koittanut viime vuosina etsiä sarjaa tai tarkemmin noita 80-luvun lopun kahta kautta verkkokaupoista tai netin imurointisivuilta, vaan laihoin tuloksi. Ilmeisesti niitä kahta kautta ei vaan olla jostain käsittämättömästä syystä julkaistu koskaan DVD-formaatissa, mikä on suuri vääryys.
Suuri ilo tuli kuitenkin tänään, kun tuttavani oli löytänyt Youtubesta näitä jaksoja. Ihan kokonaisena siis. Laatu ei ole tietenkään paras mahdollinen, mutta tärkeintä on, että pääsee verestämään lapsuuden muistoja. Jos tätä lukee muutkin vanhojen hyvien aikojen haaveilijat, niin tässä on teidänkin iloksi ensimmäinen jakso:
