Jatkoin taas Oblivionin pelaamista siitä, mihin eilen jäätiin. Tuli taas huomattua, että vaikka pidemmänkin tovin käyttäisi kyseiseen peliin, ei varsinainen juoni kerkeä edetä paljoa yhtään, niin paljon kaikkea pientä näperreltävää löytyy.
 |
| Kahden pysähdyksen taktiikalla Skingradiin. |
|
Viimeksi jäätiin Chorrolin linnaan, jossa kaupungin johtajatar ei sanonut halaistua kiitoksen sanaa sankariteoistani huolimatta. Luovutin ja päätin lähteä varustautumaan omalle linnalleni seuraavan portin sulkemista varten, tällä kertaa olin valinnut kohteeksi etelässä sijaitsevan Skingradin portin. Matkalla vastaan tuli kuitenkin naispuolinen bandiitti, joka elekielen ja kirveen heiluttelun perusteella halusi rahat ja henkeni. Mutta hei, enkös minä törmännyt samaan tyyppiin juuri samalla paikalla jo eilisen pelin aikana ja tappanut tätä? Puuttumatta epäolennaisin muistin että voisin käyttää naista harjoitusvastustajana ja annoin tämän lyödä minua muutamia kertoja sekä kilpeen että panssariin, harjoittelin tähän jousipyssyllä ampumista ja lopulta näytin tälle heittopussille parilla miekanlyönnillä nais... siis bandiitin paikan.
Linnalleni päästyäni ampaisin ekana nukkumaan, level up oli nimittäin odottamassa edelliseltä seikkailulta. Seuraavaksi päätin treenata conjuration -taikojeni tasoa apprenticeksi asti, jotta voisin loitsia edes jotain muutakin, kuin parannustaikoja. Eikun siis tuumasta toimeen eli loitsin bound dagger -taialla käteeni tikarin, odotin taikapisteiden palaamista ja toistin toimenpiteen. Voin sanoa, että kesti jokusen tovin. Lopuksi olin saanut harjoittelussa kokemusta jo seuraavaakin level uppia varten.
Nyt kun olin melkein mestari taikuudessa, halusin jotain loitsittavaa. (Pika)matkustin Brumaan, jossa asuva maagi oli valmis myymään summon skeleton -taian, jonka tottakai halusin. Nyt pystyin loitsimaan sekä luurankoja, että haamuja. Molempien nimi oli jostain syystä Michael, toivottavasti ei kuitenkaan Jackson. Tämän jälkeen suuntasin Skingradiin, tälläisissä tilanteissa osasin olla kiitollinen pikamatkustamisesta. Pienen harhailun jälkeen Oblivion portti ja pari uutta vihollistakin löytyi sen ympäriltä.
Astuin portin läpi ja aloin kartoittamaan paikkaa. Tämän jälkeen kävin useiden ritareiden kanssa hurjia taisteluita ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, nämä onnistuivat kukistamaan minut. Odottelin, että auto-save jatkaisi peliä Oblivionin alusta, mutta mitä vielä. Jostain syystä viimeisin tallennus oli tapahtunut Brumassa, paikassa jossa esittelin vartijoille Michael the friendly ghostia. Tuskastuin "hukkaan" menneelle pelaamiselle ja lopetin tältä päivää, todellisessa maailmassa oli alkamassa jotkut vaalivalvojaisetkin.
Opin kuitenkin kaksi asiaa:
a) muista tallentaa aina välillä manuaalisestikin... ja
b) jos haluat pelin juonen etenevät runsaasti jokaisella pelikerralla - älä pelaa Oblivionia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti