Oblivionin peluu #3

Tuli taas pelattua Oblivionia. Tämä peli jatkuu edellisen videon lopusta (tai viimeisestä tallennuksesta, koska kuolin), mutta samoissa maisemissa vielä seikkaillaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli sulkea vain kaupunkien vieressä olevat portit, joiden avulla saa myöhempään taisteluun lisää apureita, mutta tämänkertainen portti taitaakin olla siinä mielessä "turha" reissu. Nooh, saipa ainakin kokemusta ja varusteita.

Pelaaminen jatkui siis erään Oblivion -ulottuvuuden tornin alimmasta kerroksesta ja kipuaminen ylöspäin sai alkaa. Isompaan huoneeseen päästyäni päähäni iski edestäpäin valtavan kokoinen teräase, jonka oltiin jätetty ansaksi tunkeilijoita varten. Ilmeisesti hahmoni on jo melkoista terästä, sillä sain vain pieniä lommoja ja huoneen loputkin tuhmat tyypit sai melko vaivattomasti hengiltä.

Pelin paikat ovat olleet melko hyvin valaistuja, joten lisävalolle ei ole ollut pahemmin tarvetta. Nyt kuitenkin usea nurkkaus oli sysipimeä, joten täytyi opetella soihdun käyttö ja sen vaihtaminen nopeasti aseisiin. Melko kivuttomasti oppi ja omalla tavallaan soihtu kädessä hiipiminen noita pimeitä käytäviä pitkin oli jopa "coolia" :D

Tottumaani tapaani poiketen tornin huipulla ei ollut mitään, ei siis kerrassaan mitään. Viittaan tässä siis sigil stoneen, jolla Oblivionin portin saisi suljettua. Yksi vipu kyllä löytyi ja sitä väännettyä kahden tornin välille muodostui silta. Jäin kyllä hieman ihmettelemään että mistä se silta oikein ilmestyi, lieneekö joku taikasilta. Nooh jatkoin kuitenkin toiseen torniin, jossa oli taas vipu ja tällä kertaa kauemmas tornien välille näytti muodostuvan uudet ylityspaikat.

En päässyt siltojen luo suoraan, joten lähdin palaamaan alaspäin ja juuri kriittisellä hetkellä uljas miekkani hajosi, miksi ihmeessä sen aina unohtaa korjata jokaisen nujakan jälkeen. En ole 100% varma, mutta minulle jäi ainakin mielikuva, kuin olisin hakannut tulivihollisen kuoliaaksi palavalla soihdullani :D

Vähän lisää laskeuduttuani vastaan tuli pieniä Jurassic Parkista karanneita otuksia, jotka osoittautuivatki pahemmiksi vastustajiksi, kuin ulospäin saattaisi uskoa. Onneksi minulla oli apuna aiemmassa kirjoituksessani esitelty Michael -haamu, joka antoi otuksille pataan, useampiakin kertoja.

Eräässä huoneessa oli ensimmäistä kertaa Oblivionin puolella lukittu ovi, jonka kimppuun kävin oitis. Itsetunto kohosi huimasti, kun hard -tason neljän tapin lukko aukesi ilman yhtäkään tiirikan katkeamista. Lukittu huone olikin komero, jonne oli jäänyt jumiin pari vihilaista eli ritari ja taikuri, mutta äkkiäkös nuo laitettiin kuriin ja pian oltiin staff of silencea ja jotain alkemistin välinettä rikkaampia. Kysymys vaan kuuluu, että miksi Oblivionissa (jossa arkkitehtuuri on muutenkin aivan erilaista, kuin ihmisten ulottuvuudessa) on täysin samanlaisella periaatteella toimivia lukkoja, kuin ihmisillä on? Tätä olisi voinut toki jäädä pohtimaan pidemmäksikin aikaa, mutta seikkailut odottivat.

Siirryin nousemaan ylös viimeistä tornia ja aivan yläpää olikin suorastaan laittoman täynnä pahansuopia otuksia. Meinasin jäädä jo alakynteen, joten tein ainoan kunniakkaan ratkaisun: juoksin hirviölauman läpi pää kolmantena jalkana pakoon seuraavaan huoneeseen, jossa kerkesin hieman parantelemaan itseäni. Takaani tuli kuitenkin vielä yksi velho, mutta sain hakattua kuitenkin miekalla järkeä tämän päähän.

Viimeisessä huoneessa vastaan tuli jotain ihan ihmeellisiä järkäleitä, hyppivät päälle ja löivät lujaa. Hieman kuin wrestlingissä. Aloin olemaan (jälleen kerran) viimeisillä elinvoimillani, joten otin jalat alle ja syöksyin kohti sigil stonea, nappasin sen ja toivoin ettei perässä tulevat örmyt kerkeä hakata minua kuoliaaksi ennen ulottuvuuden sulkeutumista. No eivät ne kerenneet, mutta horjahdin parveketason reunalta alas ja maahan iskeytyminen olisi tiennyt varmaa kuolemaa. No onneksi tällä kertaa kävi kuitenkin kuin elokuvissa eli teleporttauduin pois Oblivionista juuri ennen lattiaan iskeytymistä :D