Tuli pelattua taas vähästä aikaa
Elder Scrolls 4: Oblivionia. Viime kerrasta on jo varmaan pari kuukautta, kun joulun alla Steamin alennusten vuoksi ilmestyi liikaa muita houkutuksia :D Minulla on vaikeuksia keskittyä kyseisessä pelissä varsinaiseen juoneen, kun kaikenlaista muuta puuhasteltavaa löytyy enemmän, kuin tarpeeksi. Jo omien varusteiden valintaan, turhien tavaroiden myyntiin ja muuhun pieneen toimintaan menee oma tovinsa, joten peliin on syytä varata aina useampi tunti kerralla, etenkin jos meinaa edetä varsinaisessa juonessakin :D
Tällä hetkellä olen olen suorittamassa Oblivion gateja, tarkemmin sanottuna kaupunkien luona olevia portteja. Viime kerralla suoritin Cheydinhalin portin, tälle pelikerralle otin tavoitteeksi suorittaa Chorrolin portin. Olen pelaamassa peliä vasta ensimmäistä kertaa läpi, joten ymmärrystä :D
Peli jatkui siis Cheydinhalista ja ensimmäisenä vuorossa oli vanhoista varusteista hankkiutuminen eroon. Halusin kaupoista parhaimman mahdollisen diilin, joten koitin saada myyjän iloisemmalle tuulelle puhumisen minipelillä. Tässä meni kuitenkin jokunen tovi, myyjä oli ties mitä rotua. Vaikka hän onkin varmasti oman rotunsa keskuudessa seksikäs tapaus, en itse ollut varma onko hänen ilmeensä milloinkin hymy vaiko irvistys. Tai liekö noilla eroa.
Kaupat tehtyäni siirryin Chorrolin lähellä olevalle linnalleni jättämään turhia varusteita, jotta jaksaisin kantaa takaisin kaikki rikkaudet Oblivion -ulottuvuudesta. Jätin siis kaikki hiipimisvarusteet matkalta ja päätin luottaa raakaan mättövoimaan. Lähdin jo pois linnasta, mutta palasin pian takaisin... raskaisiin panssareihin sonnustautunut soturi ei näytä kovinkaa katu-uskottavalta, jos tämä on unohtanu housut kotiin...
Loppujen lopuksi selvisin itse Oblivioniin, mutta kylläpä oli hiljaista. Muutama tulipalloja viskelevä otus ja hieman useampi tulihirviö. Hieman aikaa taisteltua onnistuin jopa rikkomaan miekkani tuliotuksiin, mutta aitoon Chuck Norris -tyyliin hakkasin sen sitten nyrkeillä kuoliaaksi :D Ei ole rakas nyrkkeilymetsästys -harrastukseni mennyt täysin hukkaan. Kyseessä on siis laji, jossa juostaan niityillä peurojen perässä ja kiinni saatua hakataan ne nyrkeillä piffeiksi. Jos ei hyödyllistä, niin ainakin hauskaa :) Parhaiten(?) peurat saa kiinni, jos riisuu itsensä pelkkiin alkkareihin ja laittaa jalkoihin vain jotkut vauhtia lisäävät kengät.
Mutta takaisin Oblivioniin. Onnistuin eksymään paikan lukuisiin torneihin ja sankarilliseen tapaan tiputin häkissä olevan ihmisvanginkin kuolemaan. No... eipä kärsi enää. Pitkän edes-takaisin ramppaamisen jälkeen löytyi oikea ovi eteenpäin, jonka jälkeen enää muutama pahempi vastustaja ja tornin sigil stone oli minun. All mine!!!!
Suljettuani portin menin suorinta tietä Chorrolin linnan rouvan juttusille käsi ojossa, josko saisi edes jotain palkkiota sankariteosta. Rouva oli niin kiitollinen, ettei vaivautunut edes mainitsemaan Oblivionia tai porttin "yllättävää" sulkeutumista sanallakaan. Kylläpä kannusti sulkemaan loppuja portteja. Pitäkööt tunkkinsa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti