Katsottu: Hotelli Ruanda

En muista enää kunnolla, miksi ostin aikoinaan Hotelli Ruanda -leffan Ehkä se oli alelaarissa tai sitten huomasin elokuvan olleen ehdolla kolmessa Oscar -kategoriassa ja siten hyvä elokuva. Oli syy mikä tahansa, niin mukaan lähti ja nyt ajattelin pitkän vitkuttelun jälkeen katsastaa elokuvan.

Elokuva kertoo Ruandassa asuvasta belgialaisen hotellin johtajasta Paulista (Don Cheadle). Maan poliittinen ilmasto on todella tulenarka ja vihanpitoa käydään kokoajan Hutujen ja Tutsien välillä. Paul kuuluu itse Hutuihin, kun taas hänen vaimo Tatiana (Sophie Okonedo) on Tutsi ja tämä nousee huolenaiheeksi vasta siinä vaiheessa, kun Hutut julistavat sodan Tutseja vastaan. Hutut aloittavat silmittömän teurastamisen kaduilla ja länsimaalaiset keskittyvät lähinnä tilanteeseen erossa pysymiseen. Apuna Paulilla ja hänen perheellä on lähinnä YK:n eversti Oliver (Nick Nolte) sekä muutamia heidän työntekijöitä ja sotilaita. Tilanne ei tietenkään helpotu myöskään kun hotelliin alkaa hakeutumaan sadoittain paossa olevia Tutseja...

Itse elokuva oli aikalailla juuri sellainen kuin odotinkin eikä tuonut pahemmin yllätyksiä. Elokuvassa näytetyt hirmuteot tuntuvat kuitenkin kauheammilta, kun muistaa että ne tosiaan olivat todellisuutta vuonna 1994. Pienoisesta yllätyksettömyydestään huolimatta suosittelen elokuvan katsomista erityisesti jos haluat muistuttaa itseäsi, että millaista elämä on ollut tuttujen ja turvallisten länsimaiden ulkopuolella.

Katsottu: Inland Empire

En ole nähnyt läheskään kaikkia David Lynchin elokuvia, mutta pidän itseäni silti hänen leffojen fanina. Elokuvat kuten Lost Highway ja Mulholland Drive sekä tietysti TV-sarja Twin Peaks ovat outoja, mutta samaan aikaan todella kiinnostavia, ettei niistä voi olla pitämättä. Tämä pitää paikkansa erityisesti, jos haluaa elokuvilta 'Mitä ihmettä minä juuri näin' -fiiliksen. Nurkissani on lojunut jo pari vuotta hänen viimeisin vuonna 2006 julkaistu täyspitkä elokuva, mutta vasta nyt uskaltauduin tarttumaan tätä kolme tuntia kestävää epistolaa sarvista.

Muiden Lynch-elokuvien tapaan tässäkin tapahtumia on vaikea kuvata tarkkaan, mutta siinä leffojen hauskuus juuri onkin. Pääosin elokuvassa seurataan Nikki -nimistä hienossa talossa asuvaa näyttelijää (Laura Dern), joka on hakenut näyttelijäksi On High In Blue Tomorrows -nimiseen elokuvaan. Lopulta ilmoitus elokuvaan pääsystä tulee, mutta ennen tätä naapurin outo puolalainen nainen käy kyselemässä sekavia kysymyksiä elokuvasta ja kertoo kansansa tarinoista, jotka eivät ole aivan selkojärkisimmästä päästä. Pian näyttelytreenien aloittamisen jälkeen elokuvan ohjaaja Kingsley (Jeremy Irons) paljastaakin Nikkille ja tämän vastanäyttelijälle Devonille  (Justin Theroux), että elokuva onkin uudelleenkuvaus alunperin kesken jääneestä puolalaisesta elokuvasta, jonka päänäyttelijät menehtyivät oudoissa olosuhteissa. Jotta asiat eivät menisi aivan liian yksinkertaiseksi, niin Nikkillä on Devonin vuoksi erittäin mustasukkainen aviomies (Peter J. Lucas), välillä nähdään outoa sitcomia puhuvista jäniksistä, Nikkin henkilöllisyydestä ei ollakaan enää täysin varmoja ja kaikkea muuta erittäin Lynchmaista aina humisevaa taustaääntä ja punaisia verhoja unohtamatta.

Elokuvassa on extroina David Lynchin 12-minuuttinen tapaaminen Lynchin ja hänestä kirjoittaneen Michel Chionin kanssa sekä trailereita. Varsinainen elokuva oli mielestäni omalla Lynchmaisella tavallaan mielenkiintoinen ja sai alusta loppuun ja sen jälkeenkin miettimään, mistä elokuva edes kertoi. Lynchin elokuvat tuntien ei ole varmaankaan suuri häpeä myöntää, ettei asiaan tullut vielä selkeyttä ja tulkintoja on varmasti yhtä monta, kuin on katsojiakin. Suosittelen Inland Empireä kaikille, jotka tykkäävät elokuvista jotka ei selitä kaikkea katsojalle ja pitää muutenkin kokoajan pientä jännitystä ilmassa.

Katsottu: Tomb Raider - Elämän Lähde

Pari päivää sitten tuli katsottua ensimmäinen Tomb Raider -elokuva, joka osoittautui kuitenkin ainakin omissa silmissä melkoiseksi pettymykseksi. Hyllyssäni komeili koskemattomana vielä toinenkin osa kyseisistä elokuvista, joten halusin katsoa sen heti perään. Koska ensimmäinen leffa oli mielestäni melkoinen pohjanoteeraus, ennakkoasenteeni jatko-osaa kohtaan olivat melko varautuneet ja osasin lähinnä rukoilla parasta, mutta pelätä pahinta.

Tässä Elämän Lähde -lisänimeä kantavassa elokuvassa Lara Croft lähtee tutkimaan Kreikassa sijaitsevaa temppeliä, johon on legendojen mukaan säilötty Aleksanteri Suuren arvokkaimpia aarteita. Yksi näistä on kristallipallo, joka osoittaa reitin kuuluisan Pandoran lippaan luokse. Kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu ja rikollien nimeltä Jonathan Reiss ryöstää pallon aivan Laran nenän edestä. Tästä alkaa tottakai hurja takaa-ajo aarteen luokse ja Lara saa avukseen entisen työtoverinsa ja rakkaansa Terry Sheridanin.

Millainen fiilis elokuvasta sitten jäi? Leffa vaikutti mielestäni melko perinteiseltä toiminta/seikkailuelokuvalta, joskin oli kuitenkin kiinnostavampi kuin ensimmäinen osa. Yksi suurimmista ongelmista on se, että minä tahansa muuna Angelinan toimintaelokuvana leffa olisi ihan OK, mutta koska kyseessä on juuri Tomb Raider -leffa ja en osaa oikein mieltää häntä Lara Croftiksi niin... ei oikein toimi. Jos kuitenkin pitää jotain kehuja sanoa, niin bonusmateriaaleissa näytettiin miten paljon Angelina on osallistunut leffan stuntteihin ja muihin haastaviin kohtauksiin ja niistä pitää nostaa kuviteltua hattuani.

Katsottu: Tomb Raider

Peleistä tehdyt elokuvat ovat yleensä sellaisia tapauksia, ettei niistä tule kuin korkeintaan sanomista. Joko ne eivät liity millään tavalla esikuvana olevaan peliin tai toteutus on ollut todella lapsellinen ja katsojia ali-arvioiva. Tällä kertaa katseluvuorossa oli Tomb Raider jonka olen onnistunut välttelemään näihin päiviin saakka, mutta ajattelin että nyt olisi aika tällekin. Syinä elokuvan välttelylle on ollut paitsi mainitsemani pelko, että millaista kuraa sieltä on luvassa mutta myös pääosan esittäjä josta en vain yksinkertaisesti pidä. Näillä lähtöasetelmilla olikin sitten hyvä aloittaa leffan katsomista ja koittaa nauttia...

Jos Lara Croft (Angelina Jolie) nyt jostain syystä sattuu olemaan jollekin tuntematon, niin hän on vain palvelusväkensä kanssa isossa kartanossa asuva arkeologi, jolla löytyy asennetta vaikka muille jaettavaksi. Perinteisistä arkeologeista hän eroaa mm. siten, että hän ei harrasta menneiden selvittelyjä pölyttyneitä kirjoja lukien vaan syöksyy pää edellä hautaholveihin guns blazing. Eräänä päivänä Lara löytää kartanostaan edesmenneen isänsä vanhan kellon, joka paljastuu sisältävän muinaisen avaimen jota voi käyttää vain 5000 vuoden välein ja kappas kuinka sattuikaan, seuraava kerta onkin lähestymässä juuri muutaman päivän kuluttua. Valitettavasti vanha ja pahansuopainen salajärjestö on myös havittelemassa avainta, sillä sen avulla he pääsisivät käsiksi jumalaisiin voimiin ja täten samalla maailman herruuteen.

Ensimmäinen valitukseni kohde tulee siitä, että päähenkilön esittäjäksi on valittu törttöhuuli-Angelina, nättelijä josta en ole pahemmin koskaan välittänyt. Osaahan hän kyllä suorittaa hyvin toiminnallisia kohtauksia (joita elokuvassa on paljon), mutta jotenkin hän ei vaan vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla on Lara Croftista. Elokuvan katselunautintoa ei parantanut myöskään se seikka, että katseluni keskeytyi useammankin kerran kun käytettynä ostamani DVD alkoi osoittamaan kulumisen merkkejä ja pätkimään pahasti. Olin kuitenkin katsonut leffaa jo sen verran pitkälle, etten halunnut enää lopettaa katsomista ja taistelin monen yrityksen jälkeen leffan taas näkyville. Hauska yksityiskohta itse elokuvassa on kuitenkin se, että Laran isän näyttelijäksi on valittu Angelinan oikea isä Jon Voight. In conclusion: ehkä elokuva iskee toimintakohtauksillaan 10-vuotiaisiin poikiin tai sellaisiin aikuisiin jotka eivät ole TR-pelejä koskaan nähneetkään, mutta itselleni leffa oli kuitenkin pienoinen pettymys ja jopa laadussa aika samaa tasoa, kuin Resident Evil -elokuvat... mikä siis ei ollut mikään kehu.

Katsottu: X-Men - First Class

X-Men elokuvat palasivat vuonna 2011 ajassa taaksepäin eli aivan mutanttiseikkailujen alkuun. Olen joskus aiemmin nähnytkin tämän elokuvan, mutta kuulemistani ylistyksistä huolimatta itse en tuolloin vakuuttunut täysin elokuvasta. Nyt pari vuotta myöhemmin ajattelin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden ja tarkastaa, onko suhtautumiseni muuttunut.

Elokuva sijoittuu kommunistiepäilyjä täynnä oleville 1940-60 -luvuille, jolloin Charles Xavier (James McAvoy), Erik Lehnsherr (Michael Fassbender) sekä Raven Darkholme (Jennifer Lawrence) tutustuvat sekä voimiinsa, että toisiinsa. Xavier kiistelee Ravenin kanssa siitä pitäisikö mutanttien tulla ulos kaapista kun taas Eric keskittyy jahtaamaan lapsuutensa keskitysleirivuosina häntä piinannutta Sebastian Shawia (Kevin Bacon). Pian kolmikolle paljastuukin, että Shawilla on näppinsä pelissä myös Kuuban Kriisissä ja alkavat etsimään riveihinsä avukseen muita mutantteja pysäyttääkseen Shawin.

Elokuvan odotukset olivat todella korkeat muilta tulleista kommenteista johtuen, mutta valitettavasti tälläkään katselukerralla leffa ei täysin lunastanut näitä odotuksia. Elokuvana First Class on todella hyvää settiä ja viihdettä, mutta aivan sinne X-Men -leffojen parhaimmistoon ei kuitenkaan päästä. Itselläni syynä on todennäköisesti se, että Xavierin yhdistää jo alitajuisesti Patrick Stewartiin ja Erikin Ian McKelleniin ja uusilla näyttelijöillä se ei vaan ole enää sama juttu. Katsomassani DVD-versiossa extratkaan eivät paljoa lohduta, koska ne jäävät vain muutamien poistettujen kohtausten tasolle. Nyt siis X-Men 2 jää edelleen näiden elokuvien parhaaksi teokseksi, mutta kannattaa tämänkin ehdottomasti katsoa jos hieman mielikuvituksellisemmat ja efektejä sisältävät toimintaleffat kiinnostavat.