Esittelyssä: Super Mario World 2 - Yoshi's Island

Minua on pidemmän aikaa harmittanut, että hirmu monelle vanha Nintendo on tarkoittanut vain Super Mario Bros 3 -peliä. Jotkut sivistyneet ihmiset ovat puhuneet myös Mario ykkösestä, Zeldoista, Metroideista ja Bubble Bobblesta. Mielestäni kuitenkin oudon tuntemattomaksi on jäänyt etäisesti Mario -peliksi luokiteltava Super Nintendon Super Mario World 2: Yoshi's Island. Kyseessä on erinomainen tasohyppelypeli ja päätinkin käyttää tätä blogia hyödyksi valistamalla ihmisiä, että tälläinenkin loistava peli on olemassa. Pelissä liikutaan Super Mario World -pelistä tutuilla Yoshi -dinosauruksilla vaippaikäisen Marion roikkuessa reppuselässä. Videossa on pelattuna ensimmäinen kenttä.

Pelattu: Megaman 2 #2

Megamanin seikkailut ei kun jatkuvat. Viime kerralla hankittiin melkeinpä pelin perusaseeksi muodostunut Metal Manin aseen ja suoritettiin kaksi muuta mielestäni pelin helpointa kenttää eli Wood Man ja Air Man. Tällä kertaa vuorossa on keskivaikeat kentät eli Crash Man, Bubble Man, Flash Man sekä Heat Man. Itselleni oli itse asiassa yllätys, että sain mahdutettua 15 minuutin videoon neljä kenttää ja yhden kuolemasta johtuvan uudelleenpeluunkin. Jätin tarkoituksella vaikeimman eli Quick Manin kolmannen videon alkuun siltä varalta, että jos failaan sen, niin voi pienemmällä vaivalla ottaa pelaamisen sitten uusiksi :D

Mutta nyt itse siihen videoon... olkaas hyväs!

Pelattu: Super Mario Bros 2 #5

Marion seikkailut jatkuvat, tällä kertaa vuorossa on viides maailma, jonka lopussa odottaa jättikokoinen rapu. Olen kyllä onnistunut aiheuttamaan yli-innokkaalla loikkimisellani Mariolle muutaman fataalin kuoleman, mutta jospa noilla elämämäärillä pari joutaakin... :)

Here we go!

Pelattu: Megaman 2 #1

Vaikka Super Mario Bros 2 -pelivideot vielä jatkuvat, niin tässä alkaa myös Megaman 2 -pelistä vastaavanlainen videosarja. Megaman 2 on mielestäni SMB2:n rinnalla yksi parhaista NES -peleistä, joten ei ollut vaikeutta valita peliä. Ensimmäisessä videossa käydään läpi Metal manin, Wood manin ja Air manin kentät.

Enjoy! :)

Oblivionin peluu #4

Se on taas Oblivion-seikkailujen vuoro. Edellisellä kerralla käytiin sulkemassa Skingrad -kaupungin luona olevan Oblivion-ulottuvuuden portti, tällä kertaa on Anvil -kaupungin portin vuoro. Viime seikkailujen lopussa olin saanut riittävästi kokemusta sepän hommista, joten pääsin siinä uudelle (journeyman) tasolle. Nyt pystyn paikkaamaan lumottuja metallipöksyjä vaikka taistelujen tiimellyksessä, josta on suuri hyöty taistelijan ammatissa. Eipähän tarvitse kuljettaa vaihtovaatteita sen varalta, että edelliset menee hajalle.

Tein rivakan siirtymisen lounaassa sijaitsevaan Anvil -kaupunkiin, jonka sisällä en ollutkaan aiemmin käynyt. Kadulla joku hurahtanut ukko julisti jostain ennustuksista että joku päivä ilmestyy sankari joka tekee jotain hienoja tekoja ja vain hän onnistuu siinä hommasta... kukahan lie tuo joku on? Oli niin tylsää tarinointia, että en jäänyt ottamaan selvää, vaan jatkoin matkaa kaupungin johtajattaren luo.

Tämä oli kaupungin lähelle ilmestyneestä ulottuvuusportista sitä mieltä, ettei hän uskalla lähettää sinne sotilaitaan. Minun lähettämisen kanssa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa, yllätys. Ennen kaupungista lähtöä jäin vielä täydentämään varusteitani ja löysinpä kaupungista myös kuuluisan Sextius -nimisen herrasmiehen talon. No eikai nimi miestä pahenna...

Pidemmän etsinnän jälkeen portti löytyi kaupungin ulkopuolelta. Yllättävän hyvin ovat osanneet piilottaa senkin ottaen huomioon, että portti syöksee joka suuntaan tulta ja luulisi erottuvan hyvin maastosta. Porttia vartioi pari dinosaurusta ja yksi tuliolento (kiinnostuneille: clanfeareja ja flame atronach). Alkoi kuitenkin näyttää uhkaavasti siltä, että saisin kunnolla selkään, joten juoksin sankarillisesti karkuun. Jätin kuitenkin harhautukseksi vanhan ystäväni, aiemmassa osassa esitellyn Michael -haamun, taistelemaan näiden kanssa.

Menin ison kiven taakse parantelemaan itseäni, mutta tuliolento ei antanutkaan periksi vaan seurasi. Jatkoin vielä karkuun juoksemista, kunnes olin parantanut itseni täysin, jonka jälkeen tein taas hyökkäyksen ja selviydyin voittajana. Tulityypin mukana oli liikkunut vielä yksi dinosaurus, mutta nyt se oli täysin kadoksissa. Jäin miettimään että missä vaiheessa se taas ilmestyy kuin tyhjästä, hieman ihmemiehen Murdock -hahmon tyyliin.

Astelin kuitenkin portista sisälle ja ammuskelin useita ritareita ja dinoja jousipyssyllä ja lopetin ne parilla miekan iskulla. En päässyt laavan yli, joten etsin turvaa luolasta. Siellä otettiin lämpimästi vastaan, tuliotus nimittäin alko viskelee tulipalloilla minkä kerkesi. Rankaisin tätä vieraanvaraisuuden puuttumisesta. Luolasta löytyi jostai lihapussukasta (yack!) lasinen miekka ja kengät, joilla pystyy kävelemään vetten päällä. Nykyinen Ancient akaviri katanani aiheuttaa 11 pistettä vahinkoa, lasimiekka 16. Hmmm kummankohan otin käyttöön. Tässä vaiheessa tein virheen, joka tulee aiheuttamaan myöhemmin lisävaivaa reissaamisen muodossa. Painolastin vuoksi jätin nimittäin Katanan matkasta... onneksi aseet sentää säilyvät paikallaan jonkin aikaa. Luolasta löytyi myös lisää vihollisia, mm. dinosaurus. uudella miekalla vaan huitelin tätä oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle... tuota muutaman kerran eikä dinolla ollut mitään sanottavaa, ennenkuin oli jo kuollut. Olin rakastunut...

Jatkoin matkaa luolan ulkopuolella. Vastaan tuli velho, joka heitti jonkun hokkuspokkuksen niskaani. Tunsin oloni voimattomaksi... varusteet päällä tuntuivat liian raskailta, enkä voinut edes liikkua. Olin jumissa paikoillani ja velho ja tämän manaama otus vaan pommitti minua tulipalloilla, täytyi siis tehdä pian jotain radikaaleja ratkaisuja, jotta saisin raskaan kuorman pois ja itseni liikkeelle edes väistääkseni iskuja. No... rintapanssarihan painaa melko paljon... joten kesken kiivainta taistelua päätin riisua itseni yläosattomiin. Pääsin ainakin väistelemään tulipalloja ja vaikka puolialastomana en uskaltanutkaan lähikontaktiin velhon kanssa, niin jousipyssyllä sen kuitenkin hiljennettiin nopeasti. Onneksi rintapanssari ei ollut sentään vierinyt mäkeä pitkin laavajärveen sillä aikaa...

Voimat vievän taian loputtua pukeuduin taas ja jatkoin eteenpäin. Useiden taisteluiden jälkeen tuli vastaan umpikuja eli ilmeisesti jostain kohtaa täytyisi lähteä kiipeämään vuoren rinnettä ylöspäin, siellä ainakin näyttäisi olevan torni. Rinne oli vaan todella jyrkkä, joten vaati melkoista ninjailua päästä ylöspäin. Lopulta kiipeily tyssäsi siihen, että jäin nalkkiin parin kallionseinämän väliin. Onneksi usean minuutin pomppimisen ja huitomisen jälkeen sain nytkytettyä itseni irti ja pois... mikä olisikaan ollut nolompaa kuin joutua huutamaan ohi käveleville demoneille että "hei täällä tarvittais hinausapua...".

Vuoriseikkailut etenivät, tosin suorinta tietä rinnettä ylös ei päässytkään perille, vaikka miten yritin. Lopulta vähän alempaa löytyikin melkein polku, jota pitkin pääsi eteenpäin eräälle luolalle, jonka kautta pääsi ihan oikeallekin polulle. Monia ritareita ja dinoja tuli vastaan. Eräskin ritari koitti uhota minulle huutamalla vihaisesti "JOIN MY ... AAARRRGGGHHHH" kunnees hiljensin tämän miekalla. Taas tuli vastaan luola, jossa yllätin kaksi ritaria ihan poikain kesken. Eivät ilmeisesti tykänneet keskeytyksestä, koska molemmat hyökkäsivät heti kimppuun. Pienen väkivaltakohtauksen jälkeen molemmat makasivat kuolleena maassa ja vein toiselta ilmeisesti kihlasormuksen, jolla voi kohottaa mm. willpoweria.

Jatkuva taistelu alkoi jo tympimään ja edessä oleva tie näytti
 olevan vielä täynnä kaikenlai ukkeleita ja otuksia, joten tein laiskasti ja pistin juoksuksi ja kiisin näiden ohitse kuin mikäkin tuulispää. Koittihan ne kyllä perässä pysyä, mutta huonoilla tuloksin. Edessä siinsi aiemmin näkemäni torni, jonka ovesta kiisin sisään ja paukautin oven perässä kiinni. Aulassa oli vartioimassa pari dinoa ja yksi tuliotus. Asetuin taistelussa aina niin, että dinot jäivät minun ja tuliotuksen väliin, jolloinka minä hakkasin dinoja edestäpäin ja tuliotus viskoi näitä tulipalloilla selkään. Dinojen kuoltua iskimme tulityypin kanssa ylävitosta hienosta yhteistyöstä eli löin tätä miekalla viidesti päähän.

Tässä vaiheessa tajusin aiemmin tekemäni virheeni eli katana -miekkani, jonka hylkäsin erään alkupään luolan lattialle. Kyseinen miekka kun taitaa olla tämänhetkeisistä varusteistani tehokkain, joka tehoaa myös haamuihin, normaalit aseet kun tuppaavat menemään haamujen läpi. Tiedossa oli siis juokseminen aivan alussa olevalle luolalle, miekan noukkiminen kyytiin ja palaaminen takaisin tornille. Valitettavasti tornin pihalla olevat parikymmentä pahista oli vielä ulkona ja paluumatkalla takaisin tornille runsas määrä vihollisista oli joko palanut takaisin henkiin tai olivat ensimmäisellä kerralla vain piilossa jossain kiven alla.

Matkan aikana löysin pari pienempää tornia, mutta niiden juurella olevat hissitasot eivät toimineet enää ensimmäisen kokeilun jälkeen, joten minulla oli syytä epäillä, että kyseessä on bugi. Pienen selvittelyn ja nörtteilyn jälkeen hissit taas toimivatkin. Hissin noustua ylös viereeni hyppäsi siellä odotellut dinosaurus. Minua ei paljoa tehnyt mieli jäädä tekemään tuttavuutta tämän kanssa, joten hyppäsin itse kyydistä pois ja laitoin hissin laskeutumaan takaisin alas dino mukanaan... itse jatkoin matkaa ylös. Siellä oli kuilun yläpuolella munkki häkissä. Halusin vapauttaa hänet vankeudesta eli avasin häkin... vain jotta munkki tippuisi parikymmentä metriä alas kuiluun, hups! Tässä vaiheessa alkoi tehdä mieli palata takaisin vuoren päällä olevalle tornille.

Tornissa eteneminen ylöspäin tapahtui suhteellisen sutjakkaasti. Hiivin ensin oviaukkoihin, joista ammuin otuksia eka jousipyssyllä moninkertaisen vahingon ja sen jälkeen hakkasin miekalla. Voin melkee sanoa olleeni armelias, kun eivät jääneet kitumaan. Muutamia kertoja jouduin kyllä tekemään taktisen vetäytymisen, en siis juossut akkamaisesti kirkuen karkuun. Tornin keskusspiraalihuoneesta kuului jotain ihmeellistä karjuntaa, mutta ketään en nähnyt. Yhtäkkiä viereen hyppäsi jostain ritari, joka löi minut tainnoksiin. Muutaman sekunnin päästä sain kuitenkin hoiperreltua ylös ja annoin tälle isän kädestä. Ylemmälle tasolle päästyä hiippailin tuliotuksen taakse ja löin tämän selkään 16 damagen miekalla 6-kertaisen vahingon... ei tarvinnu enää kuin lopettaa.

Lopulta tuli kauan odotettu hetki, tornin ylin huone. Hiippailin niin pitkälle, kuin vain pystyin huomaamatta. Kilinästä ja kalinasta tiesin, että taistelemalla tätä ei voiteta. Pidin siis kädessä vain soihtua ja juoksin kuin olympialaisten soihdunkantaja ikään lukuisten ritarien ja muiden pahaa tarkoittavien otusten ohitse ja suuntasin sigil stonen luokse. Tämän kaapattua kouraan kesti vain pari sekuntia ja olin nyt sulkeutuneen portin ulkopuolella. Tällä kertaa kaupungin johtajatar sentään osasi kiittää teostani!

Jatkossa voin koittaa kirjoittaa vähemmän Dostojevskimäisiä selostuksia. :D

Pelattu: Super Mario Bros 2 #4

Totuttuun tapaan Mario -seikkailussa seuraavaksi on vuorossa 4. maailma. En ole siis pitkään aikaan pelannut Mario 2:ssa näitä myöhempiä maailmoja, joten pientä haparointia on havaittavissa... mutta jospa näistä edes kohtuullisella kunnialla selvitään :)

Pelattu: Super Mario Bros 2 #3

Super Mario Bros 2 -peliin tulee ennalta-arvaamaton juonenkäänne, kun laitan 1. ja 2. maailman pelaamisen jälkeen videon 3. maailmasta. Taas huomattiin sanonnan "kolmas kerta toden sanoo" paikkansapitävyyden, koska jouduin pelaamaan koko maailman kolmesti, ennenkuin sain aikaiseksi julkaisukelpoisen videon :D

Ensimmäisellä kerralla nauhoitettu video oli korruptoitunut. Toisella kertaa pelasin vain niin huonosti, että suoritus kesti yli 15 minuuttia, jota pidempiä videoita Youtubeen ei kai voi laittaa. No vaikka voisikin laittaa, niin pelaaminen meni niin huonosti, että mielummin otti vielä kerran alusta :D

Tässä lopullisessa versiossakin tuli hieman sössittyä, mutta laitetaan sen nyt huolimattomuuden piikkiin :)

Shopping spree

Tuli käytyä kiertelemässä putiikkeja ja vastaan tuli taas tarjouksia, joille ei osannut sanoa ei. Kuopion suurimmalla(?) kirpputorilla eli Citypörssissä tuli vastaan Playstation 2:n versio Need for Speed Undercoverista viidellä eurolla, niin eihän tuota tohtinut jättää hyllyille pölyttymään. Seuraavat ei-tohdi-kieltäytyä-kohteet tulivat vastaan Anttilan Top-Ten -osastolla, jossa oli Angel -sarjan boxit á 10 euroa ja Futurama -sarjan Moniniskainen monsteri -elokuva 4 eurolla. Nyt on kaikki sekä Angelista, että Futuramasta Suomessa julkaistut tuotokset hyllyssä :)

Katsottu: Game of Thrones jaksot 1-2

En ole pitkään aikaan katsonut telkkarista mitään varsinaista televisiosarjaa, joten ajattelin tehdä asiaan pienen poikkeuksen. Uhriksi otin Suomessakin jo alkaneen Game of Thronesin, koska sitä on sekä kehuttu, että torstaina on tulossa vasta kolmas jakso, joten helposti kerkee saamaan kiinni.

Mr Bean

Olin jo varannut kaikki sarjan ilmestyneet jaksot tietokoneelle "varmuuden vuoksi", mutta huomasinkin jaksojen löytyvän Yle Areena -palvelusta, joten katsoin ne alkujaksot ihan muodon vuoksi laillisin keinoin netistä ja loput sitten telkkarista, kun vaan ilmestyvät. Kyllä nyt saan hyvin nukuttua, kun ei omatunto ala kolkuttamaan :D

Katselu Yle Areenasta toimi keskimäärin "ihan hyvin". Aivan alussa video pyöri ongelmitta, mutta 5 minuutin kuluttua alkoi pätkimään niin maan perusteellisesti. Sivun Refreshauskaan ei meinannut auttaa. Olin jo alkamassa luovuttaa ja katselemaan jaksoja "vaihtoehtoisin keinoin", kun videokuva Areenassa alkoi taas sujumaan hyvin. En siis ole monesti käyttänyt Yle Areenaa, joten sen vuoksi kerron myös näistä kokemuksista.

Itse Game of Thronesia kuvailisin "ihan menetteleväksi". Ei vastannut aivan kuulemiani ylistyksiä, mutta kyllähän tuota mielummin katsoo, kuin selkäänsä ottaa. Mistä puheenollen väkivaltaisuudet kuvattiin melko peittelemättä, samoin sekstailukohtaukset. En sitten tiedä, onko noiden kohtausten runsaalla näyttämisellä ollut tarkoitus saada medianäkyvyyttä vai realismia. No minuun sillä ei kuitenkaan tehty vaikutusta. Sarja sai kuitenkin isoja irtopisteitä ottamalla yhdeksi päähenkilöksi erään suosikeistani eli Sean Beanin. *tapu-tapu-tapu*

Jos kiinnostaa katsoa, niin eka jakso näkyy vielä torstaihin asti (todennäkösesti kyseisen päivän iltaan) osoitteessa:

http://areena.yle.fi/ohjelma/1675156

Pelattu: Super Mario Bros 2 #2

Eilen julkaisin Super Mario Bros 2:n ensimmäisen maailman videon. Tällä kertaa vuorossa on toinen maailma, olkaa hyvä! :)

Nyt myös PS1 mukana menossa!

Postinkantaja kiikutti kivan yllätyksen, nimittäin Playboystation ykkösen muistikortin. Kerkesinki jo viikonlopun aikana unohtamaan, että se on yleensäkki tulossa. Itse PS1 -laitetta minulla ei ole, mutta kakkosia kaksikin kappaletta, ja niissä onneksi toimii nuo ykkösenki pelit. Ainoa vaatimus oli, että pitäisi hankkia ykkösen muistikortin.

Joskus vuosi sitten törmäsin kirpputorilla PS1:n Silent Hill -peliin ja ajattelin että tämän pitää kyllä ostaa pois jo yleissivistyksen vuoksi. Olin kuullut sarjasta kehuja... no okei lähinnä, että aina kun meni jonnekin Suomi24:n seikkailupelien keskustelufoorumille, niin siellä puhuttiin pääasiassa vain Silent Hilleistä. Itse olen kasvanut vanhojen Sierran ja Lucasartsin seikkailupelien parissa, niin pitihän sitä selvittää, että millainen tämä genren nykyinen valtaaja on.



Pystyin testaamaan peliä kyllä aiemminin, mutta pelitilanteen tallennuksen puute ei kannustanut pelaamaan kovinkaan pitkälle. Lyhyen testipelaamisen perusteella peli vaikuttaa hyvin paljon ensimmäisiltä Alone In The Dark -peleiltä. Ei siis näiltä nykyajan hömppä -osilta, joissa Carnaby on joku nuori juippi, vaan niiltä vektorigrafiikalla toteutetuilta jossa Edward on vanha viiksekäs herrasmiespatu :D Ja siis tuo samakaltaisuus ekoihin Aloneihin on siis vain iso kehu :)

Silent Hillin lisäksi tuo muistikortti laajentaa nyt aluettani, kun "täytyy" alkaa katselemaan myös PS1:n pelejä :D Kirpputoreilla myydään paljon sen laitteen pelejä ihan muutamalla eurolla, joten ties mitä helmiä sieltä saattaa joskus löytyä. Mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin lisää, jos tulee vastaan.

Oblivionin peluu #3

Tuli taas pelattua Oblivionia. Tämä peli jatkuu edellisen videon lopusta (tai viimeisestä tallennuksesta, koska kuolin), mutta samoissa maisemissa vielä seikkaillaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli sulkea vain kaupunkien vieressä olevat portit, joiden avulla saa myöhempään taisteluun lisää apureita, mutta tämänkertainen portti taitaakin olla siinä mielessä "turha" reissu. Nooh, saipa ainakin kokemusta ja varusteita.

Pelaaminen jatkui siis erään Oblivion -ulottuvuuden tornin alimmasta kerroksesta ja kipuaminen ylöspäin sai alkaa. Isompaan huoneeseen päästyäni päähäni iski edestäpäin valtavan kokoinen teräase, jonka oltiin jätetty ansaksi tunkeilijoita varten. Ilmeisesti hahmoni on jo melkoista terästä, sillä sain vain pieniä lommoja ja huoneen loputkin tuhmat tyypit sai melko vaivattomasti hengiltä.

Pelin paikat ovat olleet melko hyvin valaistuja, joten lisävalolle ei ole ollut pahemmin tarvetta. Nyt kuitenkin usea nurkkaus oli sysipimeä, joten täytyi opetella soihdun käyttö ja sen vaihtaminen nopeasti aseisiin. Melko kivuttomasti oppi ja omalla tavallaan soihtu kädessä hiipiminen noita pimeitä käytäviä pitkin oli jopa "coolia" :D

Tottumaani tapaani poiketen tornin huipulla ei ollut mitään, ei siis kerrassaan mitään. Viittaan tässä siis sigil stoneen, jolla Oblivionin portin saisi suljettua. Yksi vipu kyllä löytyi ja sitä väännettyä kahden tornin välille muodostui silta. Jäin kyllä hieman ihmettelemään että mistä se silta oikein ilmestyi, lieneekö joku taikasilta. Nooh jatkoin kuitenkin toiseen torniin, jossa oli taas vipu ja tällä kertaa kauemmas tornien välille näytti muodostuvan uudet ylityspaikat.

En päässyt siltojen luo suoraan, joten lähdin palaamaan alaspäin ja juuri kriittisellä hetkellä uljas miekkani hajosi, miksi ihmeessä sen aina unohtaa korjata jokaisen nujakan jälkeen. En ole 100% varma, mutta minulle jäi ainakin mielikuva, kuin olisin hakannut tulivihollisen kuoliaaksi palavalla soihdullani :D

Vähän lisää laskeuduttuani vastaan tuli pieniä Jurassic Parkista karanneita otuksia, jotka osoittautuivatki pahemmiksi vastustajiksi, kuin ulospäin saattaisi uskoa. Onneksi minulla oli apuna aiemmassa kirjoituksessani esitelty Michael -haamu, joka antoi otuksille pataan, useampiakin kertoja.

Eräässä huoneessa oli ensimmäistä kertaa Oblivionin puolella lukittu ovi, jonka kimppuun kävin oitis. Itsetunto kohosi huimasti, kun hard -tason neljän tapin lukko aukesi ilman yhtäkään tiirikan katkeamista. Lukittu huone olikin komero, jonne oli jäänyt jumiin pari vihilaista eli ritari ja taikuri, mutta äkkiäkös nuo laitettiin kuriin ja pian oltiin staff of silencea ja jotain alkemistin välinettä rikkaampia. Kysymys vaan kuuluu, että miksi Oblivionissa (jossa arkkitehtuuri on muutenkin aivan erilaista, kuin ihmisten ulottuvuudessa) on täysin samanlaisella periaatteella toimivia lukkoja, kuin ihmisillä on? Tätä olisi voinut toki jäädä pohtimaan pidemmäksikin aikaa, mutta seikkailut odottivat.

Siirryin nousemaan ylös viimeistä tornia ja aivan yläpää olikin suorastaan laittoman täynnä pahansuopia otuksia. Meinasin jäädä jo alakynteen, joten tein ainoan kunniakkaan ratkaisun: juoksin hirviölauman läpi pää kolmantena jalkana pakoon seuraavaan huoneeseen, jossa kerkesin hieman parantelemaan itseäni. Takaani tuli kuitenkin vielä yksi velho, mutta sain hakattua kuitenkin miekalla järkeä tämän päähän.

Viimeisessä huoneessa vastaan tuli jotain ihan ihmeellisiä järkäleitä, hyppivät päälle ja löivät lujaa. Hieman kuin wrestlingissä. Aloin olemaan (jälleen kerran) viimeisillä elinvoimillani, joten otin jalat alle ja syöksyin kohti sigil stonea, nappasin sen ja toivoin ettei perässä tulevat örmyt kerkeä hakata minua kuoliaaksi ennen ulottuvuuden sulkeutumista. No eivät ne kerenneet, mutta horjahdin parveketason reunalta alas ja maahan iskeytyminen olisi tiennyt varmaa kuolemaa. No onneksi tällä kertaa kävi kuitenkin kuin elokuvissa eli teleporttauduin pois Oblivionista juuri ennen lattiaan iskeytymistä :D

Pelattu: Super Mario Bros 2 #1

Tuli retroiltua hieman eli pelattua ensimmäisen maailman verran Super Mario Bros 2:ta, yhtä mielestäni parhaista 8-bittisen nintendon peleistä :) Jos haluatte videota, jossa pelataan pidemmällekin tätä tai jotain muuta peliä, niin ilmoittakaahan. Tai ehdotuksia saa laittaa, jos kaivataan jotain tiettyä peliä :)

Katsottu: Juoksuhaudantie

Tuli lainattua Juoksuhaudantie -elokuva kirjastosta, vaikkei Suomi -elokuvat nyt yleensä niin kiinnostakaan. Yleensä ne sijoittuvat pieneen maalaiskylään juhannuksen aikaan ja sisältävät paljon viinaa, kiroilua, pakollista turhanpäiväistä alastomuutta ja lisää kiroilua. Tämä elokuva sentään oli vaihtelua tuossa mielessä sijoittuen kaupunkiympäristöön.

Siinä myönteiset puolet sitten olivatkin. Vaikka olikin kiinnostavaa seurata päähenkilön tempauksia ja sekoamista, etenki juoni eteni kuitenkin melko töksähdellen eteenpäin. Enemmän tuli olo joukosta erillisiä kohtauksia, jotka oli laitettu toistensa jälkeen. Loppuratkaisukin oli mielestäni turhan pikaisesti ohi ja ennenkaikkea kliseisyyden vuoksi arvattavissa.

Jos pitäisi edes jotain hyvää keksiä elokuvasta, niin pidin päähenkilön Matin (Eero Aho) roolisuorituksesta ja oli kiinteistövälittäjäkin (Kari Väänänen) "ihan ookoo". Olen kuitenkin parempiakin elokuvia katsonut.

Oblivion elävinä kuvina

Kahtena aiempana päivänä olen pelannut vähästä aikaa The Elder Scrolls 4: Oblivion -peliä ja kirjoittanut tänne noista "seikkailuista". En tiedä miten moni lukijoista on kuitenkaan varsinaisesti pelannut ko. peliä, joten päätin laittaa tänne pienen puolitosissaan pelatun videon pelaamisesta. Tämä on Oblivionista tietämättömien sivistykseksi ja vanhojen konkarien viihdykkeeksi.

Ja kommenttejakin saa jättää, ihan jo siksi, että tiedän millaiset ihmiset täällä käy :)

Oblivionin peluu #2

Jatkoin taas Oblivionin pelaamista siitä, mihin eilen jäätiin. Tuli taas huomattua, että vaikka pidemmänkin tovin käyttäisi kyseiseen peliin, ei varsinainen juoni kerkeä edetä paljoa yhtään, niin paljon kaikkea pientä näperreltävää löytyy.

Kahden pysähdyksen taktiikalla Skingradiin.

Viimeksi jäätiin Chorrolin linnaan, jossa kaupungin johtajatar ei sanonut halaistua kiitoksen sanaa sankariteoistani huolimatta. Luovutin ja päätin lähteä varustautumaan omalle linnalleni seuraavan portin sulkemista varten, tällä kertaa olin valinnut kohteeksi etelässä sijaitsevan Skingradin portin. Matkalla vastaan tuli kuitenkin naispuolinen bandiitti, joka elekielen ja kirveen heiluttelun perusteella halusi rahat ja henkeni. Mutta hei, enkös minä törmännyt samaan tyyppiin juuri samalla paikalla jo eilisen pelin aikana ja tappanut tätä? Puuttumatta epäolennaisin muistin että voisin käyttää naista harjoitusvastustajana ja annoin tämän lyödä minua muutamia kertoja sekä kilpeen että panssariin, harjoittelin tähän jousipyssyllä ampumista ja lopulta näytin tälle heittopussille parilla miekanlyönnillä nais... siis bandiitin paikan.

Linnalleni päästyäni ampaisin ekana nukkumaan, level up oli nimittäin odottamassa edelliseltä seikkailulta. Seuraavaksi päätin treenata conjuration -taikojeni tasoa apprenticeksi asti, jotta voisin loitsia edes jotain muutakin, kuin parannustaikoja. Eikun siis tuumasta toimeen eli loitsin bound dagger -taialla käteeni tikarin, odotin taikapisteiden palaamista ja toistin toimenpiteen. Voin sanoa, että kesti jokusen tovin. Lopuksi olin saanut harjoittelussa kokemusta jo seuraavaakin level uppia varten.


Nyt kun olin melkein mestari taikuudessa, halusin jotain loitsittavaa. (Pika)matkustin Brumaan, jossa asuva maagi oli valmis myymään summon skeleton -taian, jonka tottakai halusin. Nyt pystyin loitsimaan sekä luurankoja, että haamuja. Molempien nimi oli jostain syystä Michael, toivottavasti ei kuitenkaan Jackson. Tämän jälkeen suuntasin Skingradiin, tälläisissä tilanteissa osasin olla kiitollinen pikamatkustamisesta. Pienen harhailun jälkeen Oblivion portti ja pari uutta vihollistakin löytyi sen ympäriltä.

Astuin portin läpi ja aloin kartoittamaan paikkaa. Tämän jälkeen kävin useiden ritareiden kanssa hurjia taisteluita ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, nämä onnistuivat kukistamaan minut. Odottelin, että auto-save jatkaisi peliä Oblivionin alusta, mutta mitä vielä. Jostain syystä viimeisin tallennus oli tapahtunut Brumassa, paikassa jossa esittelin vartijoille Michael the friendly ghostia. Tuskastuin "hukkaan" menneelle pelaamiselle ja lopetin tältä päivää, todellisessa maailmassa oli alkamassa jotkut vaalivalvojaisetkin.



Opin kuitenkin kaksi asiaa:
a) muista tallentaa aina välillä manuaalisestikin... ja
b) jos haluat pelin juonen etenevät runsaasti jokaisella pelikerralla - älä pelaa Oblivionia!

Oblivionin peluu #1

Tuli pelattua taas vähästä aikaa Elder Scrolls 4: Oblivionia. Viime kerrasta on jo varmaan pari kuukautta, kun joulun alla Steamin alennusten vuoksi ilmestyi liikaa muita houkutuksia :D Minulla on vaikeuksia keskittyä kyseisessä pelissä varsinaiseen juoneen, kun kaikenlaista muuta puuhasteltavaa löytyy enemmän, kuin tarpeeksi. Jo omien varusteiden valintaan, turhien tavaroiden myyntiin ja muuhun pieneen toimintaan menee oma tovinsa, joten peliin on syytä varata aina useampi tunti kerralla, etenkin jos meinaa edetä varsinaisessa juonessakin :D

Tällä hetkellä olen olen suorittamassa Oblivion gateja, tarkemmin sanottuna kaupunkien luona olevia portteja. Viime kerralla suoritin Cheydinhalin portin, tälle pelikerralle otin tavoitteeksi suorittaa Chorrolin portin. Olen pelaamassa peliä vasta ensimmäistä kertaa läpi, joten ymmärrystä :D

Peli jatkui siis Cheydinhalista ja ensimmäisenä vuorossa oli vanhoista varusteista hankkiutuminen eroon. Halusin kaupoista parhaimman mahdollisen diilin, joten koitin saada myyjän iloisemmalle tuulelle puhumisen minipelillä. Tässä meni kuitenkin jokunen tovi, myyjä oli ties mitä rotua. Vaikka hän onkin varmasti oman rotunsa keskuudessa seksikäs tapaus, en itse ollut varma onko hänen ilmeensä milloinkin hymy vaiko irvistys. Tai liekö noilla eroa.

Kaupat tehtyäni siirryin Chorrolin lähellä olevalle linnalleni jättämään turhia varusteita, jotta jaksaisin kantaa takaisin kaikki rikkaudet Oblivion -ulottuvuudesta. Jätin siis kaikki hiipimisvarusteet matkalta ja päätin luottaa raakaan mättövoimaan. Lähdin jo pois linnasta, mutta palasin pian takaisin... raskaisiin panssareihin sonnustautunut soturi ei näytä kovinkaa katu-uskottavalta, jos tämä on unohtanu housut kotiin...

Loppujen lopuksi selvisin itse Oblivioniin, mutta kylläpä oli hiljaista. Muutama tulipalloja viskelevä otus ja hieman useampi tulihirviö. Hieman aikaa taisteltua onnistuin jopa rikkomaan miekkani tuliotuksiin, mutta aitoon Chuck Norris -tyyliin hakkasin sen sitten nyrkeillä kuoliaaksi :D Ei ole rakas nyrkkeilymetsästys -harrastukseni mennyt täysin hukkaan. Kyseessä on siis laji, jossa juostaan niityillä peurojen perässä ja kiinni saatua hakataan ne nyrkeillä piffeiksi. Jos ei hyödyllistä, niin ainakin hauskaa :) Parhaiten(?) peurat saa kiinni, jos riisuu itsensä pelkkiin alkkareihin ja laittaa jalkoihin vain jotkut vauhtia lisäävät kengät.

Mutta takaisin Oblivioniin. Onnistuin eksymään paikan lukuisiin torneihin ja sankarilliseen tapaan tiputin häkissä olevan ihmisvanginkin kuolemaan. No... eipä kärsi enää. Pitkän edes-takaisin ramppaamisen jälkeen löytyi oikea ovi eteenpäin, jonka jälkeen enää muutama pahempi vastustaja ja tornin sigil stone oli minun. All mine!!!!

Suljettuani portin menin suorinta tietä Chorrolin linnan rouvan juttusille käsi ojossa, josko saisi edes jotain palkkiota sankariteosta. Rouva oli niin kiitollinen, ettei vaivautunut edes mainitsemaan Oblivionia tai porttin "yllättävää" sulkeutumista sanallakaan. Kylläpä kannusti sulkemaan loppuja portteja. Pitäkööt tunkkinsa!

Miniläppäreitä ja emulaattoreita

Jotkut väittävät, ettei miniläppäreillä voi pelata kuin korkeintaan pasianssia tai selainpelejä, mikä on minusta surkuhupaisa väite. Jo ammoisina aikoina minun 233 Mhz läppärissä pyöri 8-bittisen nintendon emulaattori, joten takuulla pyörii myös nykyisissä 1,6 Ghz miniläppäreissä. 90-luvun puolella vanha NES ja SNES olivat viihdettä parhaimmillaan, joten tuntuu oudolta, ettei ne kelpaisi pelattavaksi enää ollenkaan. Onhan se totta, ettei grafiikat ole viimeisintä huutoa, mutta peli voi olla hyvä ilman niitäkin.

Väänsin tuon "hienon" ja "pohdiskelevan" johdannon näin jälkikäteen vain tekosyyksi päästä julkaisemaan kaksi miniläppärillä testiksi nauhottamaani Megaman -videota, olkaas hyväs! :D

Megaman 1: Cutman

Megaman 2: Metal man

Piinaavaa kauhua

Koin tässä illalla kauhun hetkiä. Minulla ei ole erillistä televisiota, vaan olen yhdistänyt viihde-elektronikkani littanaan tietokonenäyttöön. Kyseisessä näytössä on nimittäin RCA -liitäntä, joten kyseinen laitteiden yhdistäminen on mahdollista.

Nyt kuitenkin laitettuani "television" päälle, ruutu jäi harmaaksi ja näkyi outoja värisävyjä. Olin erittäin varma, että se on hyvästit näytölle ja samalla muiden laitteiden (digiboxi, ps2, gamecube, dvd-soitin) käytölle ainakin väliaikaisesti. Epätoivoisena miehenä kytkin näytön vielä tietokoneeseen... vaan ei mitään. Pohdin jo että antaa olla... kun näytön ruudulle ilmestyi kuin tyhjästä kuva :)

Pitäis ostaa nitroja tälläisten tilanteiden varalle...

Worms Reloaded

Tuli taas pelattua päivittäisen Worms Reloaded -pelin bugin kanssa ja selkäänihän minä siinä sain :D No sainpa ainakin tekosyyn opetella videoiden editoimista Windows Movie Makerilla vai mikä ihmeen elokuvatyökalu se nykyään onkaan. Jos muuten olet innokas Worms Reloadedin pelaaja ja haluat uusia pelikavereita, niin otahan tuolla profiilissa löytyvällä yhteystiedolla yhteyttä :)

Ensimmäinen kirjoitus

Elämme historiallisia hetkiä. Kyseessä on ensimäisen blogini ensimmäinen kirjoitus :D En tiedä vielä, miten kauan kirjoittamisen kiinnostus nappaa tai tuleeko kukaan lukemaan näitä kirjoituksia, mutta testatataan nyt ainakin :)

Kello ollessa jo melko paljon jätän tämän lyhyehköksi. Ilmoitan kuitenkin katsoneeni tänään ensimmäisen jakson Bones -sarjasta. Tuli hankittua ekan kauden boxin, koska a) David Boreanaz on ollut hyvä Buffyssa ja Angelissa ja b) se lähti Anttilasta 10 eurolla. Katsomista ei malttanut jättää kuitenkaan vain ensimmäiseen jaksoon, joten ihan hyvä hankinta siis oli kyseessä :)

Mutta mainitun kellonajan vuoksi ehkä huomenna enemmän kirjoitusta...