Playstation Plus -palvelun asiakkaat saavat kuukausittain vaihtuvia ilmaispelejä konsoleilleen. Viime kuussa kuussa muistin näiden pelien vaihtumisen vasta hieman myöhään, mutta jätin näiden mainostamisen väliin siinä vaiheessa kun pelitarjonta tuntui muutenkin melko pohjanoteeraukselta ainakin omasta mielestäni. Nyt seuraavan kuukauden pelit on kuitenkin taas julkistettu ja 3.1.2017 Plus-jäsenille ladattavissa ovat seuraavat pelit:
Day of the Tentacle Remastered (PS4, PS Vita)
This War of Mine: The Little Ones (PS4)
Blazerush (PS3)
The Swindle (PS3, PS4, PS Vita
Azkend 2 (PS Vita)
Titan Souls (PS Vita, PS4)
Itse olen näistä peleistä pelannut vain Day of the Tentaclea, mutta se onkin sitten yksi LucasArtsin seikkailupelien parhaimmista. This War of Minestäkin olen kuullut paljon kehuja, mutta itse peli on vielä korkkaamattomana virtuaalisessa pelihyllyssäni. Oletko sinä pelannut näitä pian saatavilla olevia pelejä ja mitä muutenkin olet mieltä tämänkertaisesta tarjonnasta?
Nyt alkaa olemaan taas yksi blogivuosi takanapäin ja sitä on hyvä juhlia joulun merkeissä. Toivottavasti moni teistä kerkeää myös rauhoittumaan hieman, jotta jaksaa sitten taas kirjoittelemaan lisää tai lukemaan muiden blogeja seuraavan vuoden ajan ahkerasti.
Oma blogini on viettänyt hiljaiseloa viime aikoina, mutta ajatukset aktivoitumisesta ovat pyörineet kuitenkin mielessä jo jonkin tovin. Aikomuksena onkin lisätä erityisesti elokuva-aiheisia postauksia lähiaikoina, kunhan näistä joulun touhuista ollaan päästy. Olen myös kiinnostunut kuulemaan ajatuksia, millaisista aiheista te lukijat olisitte kiinnostuneet lukemaan. Onko blogissani ollut esimerkiksi aiemmin tietynlaisia kiinnostavia juttuja, jotka ovat kadonneet ja olet jäänyt kaipailemaan näitä lisää? Ehdotuksia voi laittaa suoraan minulle (jos olemme jossakin palvelussa toistemme kaverilistalla) tai kirjoittamalla kommenttina tähän postaukseen.
Nyt kuitenkin toivotan kaikille lukijoilleni leppoisaa, rauhallista ja ehkä jopa lahjarikastakin joulua! :-)
Playstation Storessa on joka vuosi oma joulukalenterinsa. Ennen joulua kauppasivulla julkaistaan 12 pelitarjousta, jotka vaihtuvat kahden päivän välein. Tarjoukset saattavat koskea laitteiden PS4, PS3 ja PS Vita, mutta painote tulee olemaan varmasti näistä ensimmäisessä. Aiemmista vuosista tuttuun tapaan päivittelen tähän postaukseen, millaisia pelejä milläkin hetkellä on tarjolla. Playstation Storen tarjonnat päivittyvät yleensä vasta kyseisen päivän illalla noin kello 18 aikoihin.
1.-2.12: Rise of the Tomb Raider: 20 Year Celebration (PS4), 30.00 euroa
3.-4.12: Fallout 4 (PS4), 25.00 euroa
5.-6.12: Dishonored 2 (PS4), 35.00 euroa 7.-8.12: The Elder Scrolls V: Skyrim Special Edition (PS4), 28.00 euroa
15.-16.12: Call of Duty Infinite Warfare (PS4), 45.00 euroa; Call of Duty Infinite Warfare Legacy Edition (PS4), 60.00 euroa; Call of Duty Infinite Warfare Digital Deluxe (PS4), 80.00 euroa;
17.-18.12: EA SPORTS: FIFA 17 Standard Edition (PS4), 40.00 euroa; EA SPORTS: FIFA 17 Deluxe Edition (PS4), 55.00 euroa; EA SPORTS: FIFA 17 Super Deluxe Edition (PS4), 65.00 euroa
Tänään alkoi sitten tämän vuoden joulukuun alennusmyynnit (toiselta nimeltä talviale) Steamissa, kuten moni oli huhuista varmasti jo kuullutkin. Alennusmyynti kestaa tästä päivästä lähtien 2.1.2017 saakka eli vajaan kahden viikon ajan. Steamissa on ollut viime alennusmyynneissä käytössä menetelmä, että kaikki pelitarjoukset pysyvät samoina kampanjan alusta loppuun ja samalla linjalla mennään edelleen. Enää ei ole siis tarvetta siis osotella, josko jonain päivänä oma suosikkipeli saattaisi tulla vielä parempaan hintaan. Harmi sinänsä koska tarjousten seuraaminen oli mielestäni yksi näiden alejen hauskimmista jutuista, mutta näillä nyt kuitenkin mennään.
Yksi tämän alen uutukainen on Steam Awards, joka saattaa jäädä mukaan myöhempiinkin Steamin kampanjoihin. Näissä ihmiset saavat äänestää pelejä päivittäin vaihtuviin kysymyksiin. Esimerkiksi ensimmäisen päivän Awardsissa kysytään peliä, jossa pahis kaipaa eniten halausta ja vaihtoehdoiksi annetaan viisi peliä vaihtoehdoiksi. Äänestämällä pelejä kysymyksiin saat tavarluetteloosi kaikkien himoitsemia Steam-keräilykortteja.
Vaikka pelitarjoukset säilyvätkin Steamissa koko talvialen ajan, kaikkia näitä ei välttämättä tule huomattua Steamin valtavan pelitarjonnan seasta. Tämän vuoksi Steamin kaupan etusivulla osa näistä tarjouspeleistä pääsee valokeilaa ja nämä vaihtuvat sitten päivittäin kello 20:00. Vanhaan tuttuun tapaan ajattelin ilmoitella joitakin omasta mielestäni hyviä pelitarjouksia tässäkin postauksessa, jos ovat sattuneet jäämään sinulta huomaamatta.
(Listaa päivitetty: 23.12, viimeisimmät lisätty listan loppuun)
DOOM (2016), 19.80 euroa
Sid Meier's Civilization V: Complete, 11.30 euroa
Baldur's Gate: Enhanced Edition, 5.00 euroa
Baldur's Gate 2: Enhanced Edition, 8.00 euroa
Cities: Skylines, 7.00 euroa
Castlevania: Lords of Shadow - Ultimate Edition, 6.25 euroa
Black Mesa, 8.00 euroa
Bastion, 3.00 euroa
Fallout 4, 19.80 euroa
Subnautica, 10.00 euroa
Ori and the Blind Forest: Definitive Edition, 10.00 euroa
Rocket League, 12.00 euroa
Tarjolla on tottakai monia muitakin loistavia tarjouksia ja päivittelen niitä tähän sitä mukaa kuin tulee vastaan. Mitkä ovat sinun suosikkisi tai suosittelusi muille?
Humble Bundle -sivustolla oli syksyllä tarjous pelikaketista nimeltä Humble Sierra Bundle. Tuo paketti oli omasta mielestäni loistava setti, sillä olihan Sierran seikkailupelit yhtiä suosikkipelejäni kultaisella 90-luvulla. Nyt syystä taikka toisesta tämä sama bundle on laitettu uudestaan tarjoukseen, tällä kertaa nimellä Sierra Bundle Strikes Back. Jos pelipaketti jäi syksyllä nappaamatta ja haluat kokea palan seikkailupelien historiaa, niin nyt sinulle annetaan uusi mahdollisuus.
Maksamalla yhden dollarin (0.95 euroa) saat pelit:
Space Quest Collection (SQ 1-6)
Phantasmagoria 1-2
Police Quest Collection (PQ 1-4)
Shiftlings
Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä noin 9.00 dollaria/8.70 euroa saat edellisten lisäksi:
Arcanum: Of Steamworks and Magick Obscura
Time Shift
Quest for Glory 1-5
Gabriel Knight 1-3
Maksamalla 15.00 dollaria/14.50 euroa saat edellisten lisäksi:
Caesar 3-4
Geometry Wars 3: Dimensions Evolved
King's Quest Collection (KQ 1-7)
Velocity 2X
Maksamalla 20.00 dollaria/19.20 euroa saat edellisten lisäksi:
Ubisoft täyttää pyöreitä vuosia ja yritys on juhlistanut asiaa pelaajien kannalta mukavalla tavalla. Viimeisten kuukausien aikana he ovat antaneet joitakin loistavia pelejään ilmaiseksi ja kenelleppä ilmaiset pelit eivät kelpaisi? Jos satuit syystä tai toisesta missaamaan joitakin näistä peleistä, niin hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä samat pelit on laitettu vielä uudestaan jaksoon näin loppuviikon ajaksi eli 18.12. asti. Tarjolla ovat siis pelit:
Prince of Persia: The Sands of Time
Tom Clancy's Splinter Cell
Rayman Origins
The Crew
Beyond Good & Evil
Far Cry 3: Blood Dragon
Assassin's Creed 3
Pelit saat asentamalla tietokoneellesi Ubisoftin ilmaisen Uplay-ohjelman (https://uplay.ubi.com), kirjautumalla sisälle omalla tunnuksella ja klikkailemalla siellä asianomaisia linkkejä, jolloin pelit tulevat pelikirjastoosi.
The Real Men's Playground -striimausporukka juhlistaa joulun alkua viikonlopun kestävällä maratonilla. Tapahtuma alkaa perjantaina 9.12. kello 12:00 ja jatkuu aina sunnuntaihin kello 24:00 asti. Tällä kertaa teemana on striimaajien lapsuuden pelit, joista heillä on lämpimimpiä muistoja. Luvassa on siis lukuisia kuuden tunnin pelisessioita, hurttia huumoria sekä paljon hauskanpitoa. Tarkemmat ajankohdat maratonille löydät alla olevasta osoitteesta.
Ubisoft on viettänyt juhlavuotta ja jakaa tämän vuoksi joitakin pelejään ilmaiseksi. Ilmaispelit ovat olleet ladattavissa yksi kerrallaan kuukauden ajan heidän Uplay -palvelustaan. Tähän mennessä jaossa ovat olleet mm. Rayman Origins, Beyond Good and Evil, The Crew ja viimeisimpänä hauskaa kasariläppää heittävä Far Cry 3: Blood Dragon. Nyt vuosi alkaa olemaan kuitenkin lopuillaan ja viimeiseksi ilmaispeliksi vaihtuu menestystä niitanneen Assassin's Creed -pelisarjan kolmas osa. Jos siis salamurhailu kiinnostaa, suuntaa verkkoselaimesi 7.12. jälkeen Uplayhin napataksesi pelin omaksesi.
Good Old Games tai kaverien kesken GOG.COM on monien vanhojen pelien ystävien lempikauppa. Sivustolla uudelleenjulkaistaan tasaisin väliajoin vanhoja loistavia pelejä sillä lailla paranneltuna, että ne toimivat myös nykyajan tietokoneilla. GOG:sta ostetut pelit ovat kaiken lisäksi ns. DRM-vapaita, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät ne tarvitse Steamin, Originin tai muunkaan kaupallisen tahon tunnuksia toimiakseen.
Kuten kaikki muutkin itseään kunnioittavat pelien latauskaupat, myös GOG on herännyt joulusesonkiin joulukuun alennusmyynneillä. Vielä ei ole kyse edes joulualesta vaan tapahtuma on saanut nimen talviale ja varsinainen jouluale tulee vasta hieman myöhemmin. Oli nimi kuitenkin mikä tahansa, niin pelejä saa naurettavan halpaan hintaan 11.12. asti.
Kukapa ei tykkäisi ilmaisista peleistä, minä ainakin tykkään. Houkutellakseen ihmisiä alennusmyyntiin GOG:sta ei saa ilmaiseksi ämpäreitä, vaan sen sijaan ilmaisia pelejä. Tällä kertaa alennusmyynnin ensimmäisen 48 tunnin aikana voit saada ilmaiseksi vuonna 2002 julkaistun roolipelin Neverwinter Nights Diamond. Pelin Diamond-versio sisältää peruspelin lisäksi kaikki pelin laajennukset eli Shadows of Undrentide ja Hordes of the Underdark sekä lisäpaketin Kingmaker. Jos siis Forgotten Realms -maailmaan sijoittuva Dungeons & Dragons kiinnostaa, niin nyt äkkiä nappaamaan itselle suuri määrä seikkailtavaa.
Varsinaiset pelitarjoukset löytyvät kuitenkin perinteiseen tapaan sivulta:
Vaikka vielä ei ole edes perjantai, niin monikaan ihminen ei ole pystynyt välttymään tiedolta, että tämän viikon perjantai on musta. Kyse on alunperin Yhdysvalloista tulleesta Black Friday -päivästä, joka aloittaa kauppojen joulusesongin, joka puolestaan on vuoden vilkkainta aikaa. Suomalaisten näkökulmasta tämä näkyy erityisesti verkkokaupoissa, joissa on kyseisenä päivänä suuria tarjouksia tuotteisiin.
Alennusmyyntejä on käytännössä kaikkien tuoteryhmien kaupoissa, mutta itseäni kiinnostavat erityisesti elokuviin, TV-sarjoihin, peleihin ja viihde-elektroniikkaan liittyvät alennusmyynnit. Jotkut nettikaupat ovat alennusmyyntinsä jo aloittaneet, jotku (erityisesti suomalaiset) kaupat aloittavat sen vasta puolenyön aikaan. Kauppojen myyntimenetelmät vaihtelevat toisistaan paljonkin. Jotkut näistä lätkäsevät myyntikataloginsa kerralla näkyviin, toiset taas ripottelevat uusia alennuksia verkkosivuillensa pitkin päivää. Luvassa on kuitenkin mielenkiintoinen päivä ja hyvin todennäköisesti itsekään en malta pitää luottokorttiani kokonaan jemmassa.
Tässä on kuitenkin muutamia sivustoja, joita kannattaa seurata päivän aikana, tottakai omien mieltymystensä mukaisesti riippuen millaisen tavaran ostamisesta on kiinnostunut:
Tuossa oli vain muutamia mieleen tulevia verkkokauppoja. Onko sinulla mielessä hyviä seurattavia? Jos on, niin kerro meille muillekkin kommenteissa! :) Ja millaisia löydöksiä teit?
Peliviikko alkaa olemaan lopuillaan ja nyt on vuorossa viimeisimmän pelin vuoro. Tällä kertaa vuorossa ei ole mikään Disneyn tasohyppelypeli eikä edes 90-luvun seikkailupeli. Tällä kertaa vuorossa on niinkin vanha peli, kuin tänä vuonna julkaistu Overwatch. Itse en lähtenyt pelin julkaisun yhteydessä Overwatch -hypejunaan mukaan, koska minulla oli ennakkokäsitys että kyseessä on käytännössä vain Team Fortress 2 -peli nykyaikaisemmilla grafiikoilla ja uusilla hahmoluokilla. Tänä viikonloppuna Overwatch oli ilmaiseksi pelattavissa, joten ajattelin tarkistaa olivatko ennakkokäsitykseni oikeat. Aluksi joudun lisäksi sanomaan, että en kerennyt pelaamaan Overwatchia hirmu paljoa eli pelattuja matseja kertyi alle kymmenen eli kerkesin näkemään vain todella pienen pintaraapaisun pelistä.
Overwatch on kuitenkin melko simppeliä tiimipohjaista FPS-räiskintää, aivan kuten TF2 oli aikoinaan. Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen ja säntäävät sokkelomaiseen kenttään räiskimään keskenään. Toisen tiimin jäsenten tappaminen on kuitenkin sivuseikka ja tärkeintä on suorittaa tehtävää, joka saattaa olla kentästä riippuen esim. kontrollialueiden valtaamista tai vaunun työntämistä kentän läpi samalla kun luodit sinkoilevat ilmassa. Ennen pelin alkua valitaan pelihahmo hyökkäys-, puolustus-, tankki- tai tukiluokasta ja tämä vaikuttaa siihen, millaisella roolilla taistelua sitten käydään. Perusajatus pysyy siis täysin samana, kuin mitä TF2:ssa oli. Se missä Overwatch kuitenkin eroaa TF2:sta on sen tarjoama monipuolisuus. TF2:n yhdeksän hahmoluokan sijaan Overwatchissa on jokaisessa neljässä luokassa 5-7 hahmoa kussakin. Jokaisella hahmolla on omat aseistuksensa ja pelityylinsä, joten jokaiselle löytyy varmasti omaan pelityyliin sopiva hahmo.
Kuten aiemmin mainitsin, niin tutustumisaikani peliin oli melko vähäinen ja varmasti mielipiteeni pelistä olisi erilainen, jos olisin kerennyt tutustumaan siihen paremmin. Nyt tuntemattomat kartat, eri hahmojen aseistukset ja uusi peli ylipäätänsä aiheuttivat vielä sen, että pelaaminen oli aikamoista kaaosta ja kompurointia. Em asioiden tultua tutuksi pelaaminenkin tulee varmasti nautittavammaksi, mutta nyt se jäi lähinnä suuremmalla hahmomäärällä varustetuksi TF2-kopioksi.
Peliviikko alkaa olemaan kohta jo loppusuoralla, mutta nyt olisi vielä toiseksi viimeisin pelin pikaesittely. Itse olen tykännyt todella paljon LucasArtsin seikkailupeleistä aina 90-luvulta lähtien ja erityisesti Monkey Islandit, Indiana Jonesit ja Maniac Mansionit ovat olleet lähellä sydäntäni. LucasArtsin pelilistoilla on kuitenkin eräs peli joka on saanut valtavia määriä kehuja, mutta silti se ei ole saanut ainakaan enää viime vuosina paljoa huomiota pelaajien keskuudessa. Tämä peli on Zak McKracken and the Alien Mindbenders, joka oli LucasArtsin kolmas seikkailupeli heti Labyrinthin ja Maniac Mansionin jälkeen.
Peli kertoo Zak-nimisestä kirjailijan alusta, joka työskentelee höpöhöpöjuttuja julkaisevassa tabloidi-lehdessä. Zakin aikomus siirtyä työstämään omaa kirjaa on lehden päätoimittajalle OK juttu, kunhan tämä kirjoittaa vielä yhden viimeisen lehtiartikkelin telttailijoita terrorisoivasta kaksipäisestä oravasta. Lehtijuttua tehdessä reportterillemme paljastuukin kuitenkin ettei kaksipäiset pörröhännät olekaan ainoa outo asia joka on meneillään, vaan myös avaruusolennot ovat punomassa juoniaan valloittaakseen Maan. Asialle pitäisi luonnollisesti tehdä jotain.
Zak McKracken kuuluu siis LucasArtsin varhaistuontantoon ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että se on grafiikaltaan ja käyttöliittymältään samaa luokkaa Maniac Mansionin kanssa. Vanhimpien Lucas-pelien tapaan käytettävissä olevia verbejä oli vielä hulpeat 14 kappaletta, mutta jostain syystä sekä esineiden katsominen ja ihmisten jututtaminen taas puuttuvat kokonaan. Pelissä matkaan lähtee käytännössä jokainen esine jota ei ole pultattu seinään tai lattiaan kiinni ja siinähän sitten koitat selvittää puzzleja, kun housun taskut pursuavat esineistä. Onneksi nämä puzzlet eivät ole kuitenkaan mahdottoman vaikeita ja peli etenee suht rivakkaasti.
Peli on tarkoitettu humoristiseksi seikkailuksi, joskin aika on tainnut ajaa tällä saralla ohi ja aiheutti ainakin itseällä vain pieniä hymähdyksiä. Jos kuitenkin suhtautuu tähän peliin normaalina graafisena seikkailupelinä ja tutustumisreissuna LucasArtsin pelihistoriaan, niin Zak McKracken on ihan kiva tutustumisen kohde.
Viikonloppu alkoi taas uuden peliin tutustumisen merkeissä. Jos Lion Kingin ja Aladdinin jälkeen odotitte että seuraavana vuorossa olisi Jungle Book, niin ehei vaan tällä kertaa mennään seikkailupelien pariin. 90-luku oli graafisten seikkailupelien kulta-aikaa ja tuolloin valta-asemaa piti Sierra ja LucasArts. Nämä firmat eivät olleet kuitenkaan ainoita lajissaan ja myös Adventure Soft astui areenalle omilla Simon the Sorcerer -peleillään. Itse skippasin aikoinaan ensimmäisen osan ja siirryin suoraan Simon the Sorcerer 2:een, joka oli vallan hyvä ja erityisesti hauska seikkailupeli. Nyt ajattelin ottaa myös ensimmäisen osan käsittelyyn ja katsoa, että oliko pelisarja jo alussa yhtä hyvä.
Simon on tavallinen teinipoika, jonka lemmikkikoira karkaa eräänä päivänä vintille. Yllättäen vintille aukeaakin ulottuvuusportti toiseen maailmaan, jonne kaksikko uteliaana astelee. Pian Simonille paljastuu, ettei hänen saapumisensa tähän velhojen ja satuhahmojen täyttämään maailmaan ollut silkkaa sattumaa, vaan kylän velho Calypso on joutunut pahan Sordid -velhon vangiksi ja Calypso kutsui Simonin pelastamaan hänet. Pelastusoperaatio vaatii taikuuden hallitsemista ja tämän vuoksi Simonista täytyy ensin leipoa velho. Apua hommaan Simon saa paikallisessa kapakassa iskustelevilta neljältä velholta, jotka laittavat Simonin suorittamaan erinäisiä tehtäviä, kuten perinteisessä seikkailupelissä on tapana.
Kysyttäessä mistä Simon tiesi miehet velhoiksi.
Pelissä on todella paljon samankaltaisuuksia Monkey Islandiin ja kapakan velhojen lisäksi tutulta vaikuttavat niin käyttöliittymä, kuin huumorikin. Pelin huumori todellakin toimii ja siinä päästään jo todella lähelle LucasArtin pelien tasoa. Jos Simon the Sorcerer on mennyt aikoinaan ohi, niin suosittelen tutustumaan siihen viimeistään nyt ja samalla kannattaa tutustua myös pelisarjan toiseen osaan, joka oli myös ihan bueno peli.
Takana on neljäs päivä peliviikkoa ja sen myötä on neljännen pelin pikaesittelyn vuoro. En ole pahemmin suunnitellut etukäteen mistä peleistä kirjoittelisin, vaan olen pyrkinyt tarttumaan peleihin ihan senhetkisen fiiliksen mukaan. Eilen kirjoittelin Lion Kingistä ja se herättikin parin lukijan kommentoimaan Disneyn tasohyppelypelejä. Kommenttien yhteydessä esiin tuli firman toinenkin samoihin aikoihin tehty tasohyppelypeli Aladdin ja tästä se ajatus sitten lähti seuraavaksi peliksi.
Sulttaanin suurvisiiri Jafar haluaa saada käsiinsä Ihmeiden Luolassa sijaitsevan taikalampun vallatakseen maan itselleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ongelmitta ja Jafar tarvitsee luolaan päästäkseen Aladdinin apua. Aladdin houkutellaan mukaan kertomalla luolassa olevista rikkauksista ja tästä seikkailusta saadaankin hyvä tekosyy Aladdinille juosta ja pomppia kaupungin kaduilla, aavikolla, luolissa ja ties missä muissa itämaisissa paikoissa. Alueilla vastaan tulee vihaisia turbaanimiehiä ja vihaisia eläimiä ja kaikilla tuntuu olevan jotain Aladdinia vastaan, kerta hyökkäävät nuoren miehen kimppuun. Näihin tehoaa joko miekalla huitominen tai ympäristöstä kerättävillä omenoilla heittäminen, edellämainituista vaihtoehdoista omenat ovat hassua kyllä se tehokkaampi tapa hyökätä.
Aivan kuten Lion King, niin myös tämän pelin animoinnit on tehty todella näyttävästi ja Aladdin liikkuu muutenkin rivakkaasti tehden pelistä todella nopeatempoisen. Lion Kingin kerrasta tappavien hyppykohtauksien puuttuminen tekee pelistä helpomman ja välillä vastaan tulevalta kauppiaalta saa ostettua vielä lisäelämiä, jos on muistanut kerätä kentistä rahana toimivia timantteja. Pelasin peliä vain kaksi kertaa, joista jälkimmäisellä kerkesin pelaamaan ilmeisesti jo suht pitkälle ja nostatettua elämien määrän seitsemää asti. Lopetin pelaamisen kesken, koska kello alkoi olemaan jo melko paljon. Ei tämä siis hirmuisen vaikealta peliltä tuntunut, mutta vaikutti sitäkin hauskemmalta. Lisäpisteet pelin musiikeista, jotka olivat ainakin minun mielestä tosi hyvin peliin sopivia rallatuksia. Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä pelistä todella paljon, jopa Lion Kingiä enemmän.
Peliviikko jatkuu entiseen malliin ja vuorossa on taas uusi peli "esiteltävänä"! 90-luvulla tuli ulos useampikin menestynyt piirroselokuva Disneyltä. Näitä elokuvia olivat mm. Aladdin, Viidakkokirja sekä Leijonakuningas, joista itse olen nähnyt kokonaan vain viimeisimmän. Leijonakuninkaalla on siinäkin mielessä erikoisasema omassa sydämessä, että se oli tuolloin perheemme ainoa VHS-muodossa oleva ostettu elokuva, ainakin siihen saakka kunnes joku kehveli lainasi sen eikä koskaan palauttanut, grrrr!!!
Menestyselokuvat poikivat usein samalla nimellä pyöriviä lisenssipelejä, joskin näiden laatu vaihtelee laidasta toiseen. Itse en näitä pelejä koskaan pelannut, mutta kuulemieni kommenttien perusteella eivät ole olleet aivan siitä huonoimmasta päästä. Joku aika sitten GOG.COM -sivusto julkaisi kerralla uusioversiot näiden kolmen elokuvan lisenssipeleistä ja päätin ostaa ne talteen, jotta pääsen itsekin testaamaan onko etenkin Lion King saamiensa kehujensa arvoinen.
Lion King ei pahemmin taustatarinoita valoittele ja tarina onkin tässä tasohyppelyssä sivuosassa, mitä nyt kenttien välissä vilautetaan hieman elokuvasta tuttuja kohtauksia. Pelissä ohjataan luonnollisesti elokuvienkin päähahmoa Simbaa, joka hyppii ja pommii luonnon helmassa eläimien keskellä. Pienemmät eläimet aiheuttavat Simballe vahinkoa, kun taas suurempia hyödynnetään kiipeilyyn ja muutenkin kentissä etenemiseen. Yleensä viholliset pystyy voittamaan hyppäämällä näiden päälle, mutta jotkut näistä (esim. piikkisiat) pitää kellistää ensin kumoon karjaisulla (Simban tapauksessa naukaisulla) ennenkuin päälle hyppäämistä kannattaa harkitakaan.
Myönnetään suoraan, että itse en kerennyt pääsemään pelissä vielä kovinkaan pitkälle ja peli tuntui hyvin haastavalta näin vuonna 2016 pelatessa. Erityisesti jo toisessa kentässä tuli vastaan kohtauksia, joissa pitää hyppiä todella tarkasti virtahepojen päällä ja pienikin harhahyppy aiheuttaa välittömän kuoleman. Pahinta oli vielä se, että paikat joista Simba voi tarttua kiinni hukkuu taustaan ja joudut tekemään hypyt melkeinpä tuurilla. Pelissä on muutamia lisäelämiä ja huimat yksi continue, mutta näiden loputtua joudut aloittamaan pelin aina alusta. Välillä mietitytti, että ovatko lapset 90-luvulla tosiaan pelanneet tätä ilman ragequitteja?
Hankaluudestaan huolimatta pelissä on paljon myönteisiäkin asioita. Pelin miljöö on todella kiva ja erityisesti Simban ohjaus sinällään toimii todella hyvin. Myös Simban animointi ja liikkuminen sekä kiipeily kallioilla on mukavaa katseltavaa. Ja kukapa voisi vastustaa pientä Simbaa silloin kun hän koittaa parhaansa mukaan karjua leijonamaisesti, awwwwww! Kaikenkaikkiaan Lion King oli mielestäni haastava, mutta kivan oloinen peli, jonka pariin tulee varmasti palattua vielä myöhemminkin.
Peliviikko jatkuu ja ajattelin kirjoitella eräästä lapsuuden pelistä, nimittäin Call of the Cthulhu: Shadow of the Cometista. Lapsuudessani ennen Intternettiä ja Battlefieldejä moninpeli saattoi tarkoittaa sitä, että kokoonnuttiin kaverin luokse pelaamaan seikkailupelejä ja ratkottiin näiden puzzleja yhdessä. Yhteistyötä hyvin monesti tarvittiinkin, sillä netistä ei pystynyt katsomaan apuja ja tuon ajan pelit eivät tosiaankaan pidelleet pelaajaa kädestä ja opastaneet oikeaan suuntaan. Nyt kun parikymmentä vuotta tuosta kultaisesta 90-luvusta on mennyt ja GOG.COM teki kulttuuriteon julkaisemalla Shadow of the Cometin latausversion, niin otin pelin pikakäsittelyyn.
Shadow of the Comet yhdistelee seikkailua sekä kauhua ja tämän jälkimmäisen se on ammentanut aikalailla suoraan kauhukirjailija H.P. Lovecraftin maailmasta. Peli kertoo John Parker -nimisestä valokuvaajasta, joka saapuu Illsmouthin pikkukylään ottamaan valokuvia lähipäivinä ohi liitävästä Halleyn Komeetasta vuonna 1910. Samalla Parker haluaa selvittää mitä tapahtui komeetan edellisen vierailun aikana vuonna 1834, kun Lordi Boleskin -niminen mies näki jotain odottamatonta ja tuli tämän johdosta mielisairaalakuntoon. Aluksi kaikki vaikuttaa aivan normaalilta, moni kyläläinen toivottaa Parkerin tervetulleeksi jne, mutta pian hän alkaa huomaamaan ettei kaikki ole OK pinnan alla. Kaupunkilaiset juonivat jotain, lähimetsiköissä käydään ikävän oloisia riittejä ja Lovecraftinsa tuntevat tietävät, ettei kaikki pahuus tule aina ihmisen muodossa.
Itse toimin lapsuudessa enemmän sivustakatsojana kaverini pelatessa tätä peliä ja varmasti sen vuoksi en muistanut enää yksityiskohtaisesti pelin tapahtumista. Tämä oli omalla tavallaan kuitenkin hyvä asia, koska sain nyt sitten itsekin pohtia pelin ongelmia puhtaalta pöydältä. 90-luvun seikkailupelit olivat aikoinaan mielestäni joko helppoja tai vaikeita, mutta harvemmin siltä väliltä. Shadow of the Comet kuuluu mielestäni näistä tuohon vaikeampaan kategoriaan. Pelin kontrollit ja käyttöliittymä oli nyt hiiriohjauksiin totuttua hieman kömpelöt ja eniten peli saa satikutia siitä, ettei se anna paljoa mitään palautetta jos teet vähänkään väärin. Itsellä meinasi jäädä jo tämän pelin ensimmäinen päivä pelaamatta loppuum. ellen olisi kurkannut netistä vinkkiä. Paljastui että olin koittanut tehdä aivan oikeaa asiaa oikeassa huoneessa ja useammankin kerran, mutta koska en tehnyt sitä juuri oikeassa kohdassa niin peli ei antanut pienintäkään vinkkiä että "siirry ensin pari metriä vasemmalle...". Peli on ilmeisesti myös tarkka siitä, että asia X pitää olla tehtynä ennenkuin voit tehdä asian Y ja tästäkään et saa mitään vinkkiä. Nyt taas muistan, miksi 90-luvun pelejä on sanottu hankaliksi. Muutoin peli on kyllä tunnelmaltaan todella kiinnostava ja varmasti tulee pelattua myöhemmin pelin pari viimeistäkin päivää loppuun, koska peli jäi lapsuusvuosina kesken ja on ihan jees peli, jos ei vaan anna äsken mainittujen seikkojen häiritä.
Tiesitkö että tänään alkoi pohjoismainen tapahtuma nimeltä Peliviikko? Ei se mitään jos et tiennyt, sillä ei tiennyt moni muukaan, jolta olen asiasta kysynyt. Peliviikko on kuitenkin tapahtuma, jossa tavoitteena on pelata paljon ja levittää tietoutta peliharrastuksesta muillekin ihmisille. Viikon aikana pohjoismaissa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia peleihin liittyen ja kyse ei ole pelkästään tietokone- ja konsolipeleistä vaan myös lautapelit ja muut ovat hyvin edustettuna. Alunperin vuonna 2011 käynnistetty tapahtuma kulki nimellä pelipäivä, mutta nykyään tämän kesto on laajentunut viikon mittaiseksi. Jos haluat tietää lisää tapahtumasta, kannattaa suunnata nettiselain osoitteeseen
Voisin osallistua tähän häppeninkiin itsekin ainakin jollakin tasolla. Blogissa on ollut aika hiljaista, joten ajattelin aktivoitua ainakin tämän viikon aikana enemmän peliaiheisten postauksien muodossa, Hyvällä tuurilla innostus jatkuu viikon jälkeenkin ja tämä sivu saa lisää elonmerkkejä jatkossakin. Tähän mennessä olen kirjoitellut blogiin peleistä lähinnä vain läpäistyäni nämä. Työelämässä olevana ihmisenä vähäinen peliaikani ja nykyään pitkäkestoiset pelit ovat valitettavasti johtaneet siihen, ettei pelien esittelyitä ole tullut ulos niin usein kuin haluaisin. Tämän vuoksi olenkin pyöritellyt mielessäni ajatusta, että saatan kirjoitella jatkossa myös sellaisista peleistä, joita en ole vielä läpäissyt. Tärkeimpänä seikkana on kuitenkin se, että pelistä on kerennyt saamaan jo hyvän käsityksen mistä siinä on kyse. Aivan tarkkoja päätöksiä en ole vielä kuitenkaan tehnyt mitä tulen tekemään, mutta palaan asiaan hieman myöhemmin ja olen toki kiinnostunut kuulemaan myös lukijoiden mielipiteitä, millaisia pelijuttuja haluatte lukea.
Peliviikon aloitan kuitenkin ensimmäisellä jutulla eli Belladonna -nimisen Steam-pelin lyhyellä esittelyllä. En tiennyt peliä etukäteen kuin nimeltä, mutta sain sen siis lahjoituksena hienolta Striimausmieheltä Petuzkilta. Kyseessä on tummasävytteinen seikkailupeli, joka kertoo kellarilaboratorion keikkauspöydältä heräävästä, muistinsa menettäneestä naisesta. Neidolle on selvästikin tehty Frankensteinin hirviöt ja tämä lähtee selvittämään tapahtumia ympäri linnaa lojuvien päiväkirjan sivujen avulla. Peli on vain yhden miehen käsialaa ja taustalla toimii Ruotsalainen pelisuunnittelija Niklas Hallin. Vähäiset resurssit näkyvät yksinkertaisissa animaatioissa sekä pelin vain alle kahden tunnin pituutena. Seikkailupeliksi puzzlet ovat turhankin triviaaleja, mutta toisaalta pelin tarina epäonnistuneesta parisuhteesta, kommunikaation puutteesta ja epäluottamuksesta korvaa nämä puutteet. Peli on selvästi tarkoitettu kerralla läpäistäväksi, mutta ihan OK pelikokemus jos olet kiinnostunut enemmän tarinankerronnasta ja löydät tämän pelin halvalla.
Kukapa ei tykkäisi ilmaiseksi jaettavista peleistä. Minä ainakin tykkään. Eri pelisivustot ja -palvelut pitävät asiakkaiden mielenkiintoa yllä tarjoamalla silloin-tällöin ilmaisia pelejä, joissa ainoana koukkuna on yleensä palveluun rekisteröityminen. Tällä kertaa ilmaisia pelejä tarjotaan kahdestakin eri tuutista eli Humble Bundle Storesta sekä Ubisiftin Uplaysta.
Ensimmäisestä ilmaispelistä vinkkasi blogini suurin, joskin salaisin fanipoika Joonas eli paljon kiitoksia hänelle! Varsinainen peli on DiRT 3 Complete Edition, jossa pääset ajamaan Suomenkin menestyslajia eli rallia. Complete Editionissa saat peruspelin lisäksi uusia ratoja ja autoja. Pelin pääsee nappaamaan itselle 12.11. klo 20:00 mennessä osoitteesta
Toinen ilmaispeli liittyy Ubisoftin vuosipäiväkampanjaan, jossa firma antaa kuukausittain vaihtuvan pelin Uplayn käyttäjille. Tällä kertaa tarjolle on Far Cry 3: Blood Dragon, jonka pelkkä traileri on hullunhauska parodia 80-luvun kliseistä, varsinaisesta pelistä puhumattakaan. Saat pelin Uplayn kautta ja kyseisen ohjelman saat puolestaan osoitteesta
Good Old Games tai tuttavallisemmin GOG on nimensä mukaisesti tunnettu vanhojen pelien tarjoamisesta halpaan hintaan. Nyt sivustolla on alkanut syysale, joka kestää kymmenen päivän ajan eli marraskuun 13. päivään kello 13:00 asti Suomen aikaa.
Pelitarjousten lisäksi tarjolla on ilmaispelejä, joskin näiden määrästä kampanjan aikana allekirjoittaneella ei ole tarkemmin tietoa. Yksi tälläinen ilmaispeli tuli kuitenkin ladattavaksi jo heti alen alussa eli Little Big Adventure 2 (Twinsen's Odyssey). Laskurin mukaan ilmaispeli poistuu tänään klo 13:00, joten kannattaa pitää kiirettä jos pelin mielii saada itselleen.
Varsinaisia pelitarjouksia ja bundleja sivulla on pilvinpimein, joten kannattaa käydä selailemassa itsekin tarjontaa. Tässä kuitenkin muutamia omasta mielestäni hyviä, joita suosittelisin. Lista on tehty vain etusivulla mainostetuista peleistä ja nämä mainokset vaihtuvat säännöllisin väliajoin, joten saatan käydä päivättämässä alla olevaa "suosituslistaa" myöhemminkin. Jos mielessäsi on nyt jo joku peli, jonka haluat saada halvalla, niin ylänurkan Search -toiminnolla kannattaa käydä jo tsekkaamassa löytyykö pelisi halvalla.
Muutamia poimintoja:
System Shock: Enhanced Edition, 3.70 euroa
System Shock 2, 3.70 euroa
Spelunky, 2.10 euroa
Bastion, 3.50 euroa
Giana Sisters: Twisted Dreams, 6.90 euroa
Gabriel Knight: Sins of the Fathers, 1.90 euroa
Gabriel Knight 2: The Beast Within, 1.90 euroa
Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned, 1.90 euroa
Quest for Glory 1-5, 3.00 euroa
Etusivulla olevat pelibundlet kannattaa myös tarkistaa läpi, koska niistä voi ruksia itselleen mieluisimmat pelit ja saada ne silti edulliseen hintaan.
Ketäpä ei ilmaispelit kiinnostaisi? Moni pelaamiseen liittyvä palvelu on myös huomannut tämän mainoskeinon houkutellakseen uusia käyttäjiä ja jakavat säännöllisin väliajoin ilmaisnäytteitä pelikansalle. Eräitä tälläisiä palveluita ovat Origin ja Uplay.
Originissa ilmaispelit vaihtuvat muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä heidän palvelussa on jaossa Dungeon Keeper, joka kääntää perinteiset asetelmat nurinniskoin ja pääset taistelemaan hirviöillä ritareita ja muita sankareita vastaan.
Uplayn puolella juhlitaan puolestaan firman merkkivuotta ja heidän ilmaispelit vaihtuvat kuukauden välein. Tällä kertaa vuorossa on paljon kehuja saanut seikkailua, toimintaa ja huumoria sisältävä Beyond Good & Evil.
Olen pelannut molempia pelejä aikoinaan ainakin jonkin matkaa ja molemmat olivat viihdyttäviä tapauksia, joten suosittelen kumpaakin. Molemmat pelit saa käyttöönsä kyseisten palveluiden client-ohjelmien kautta.
Peliarvontojen kausi on taas korkattu pitkästä aikaa. Tällä kertaa arvottavien pelien joukossa oli Dark Souls, tämän jatko-osa Dark Souls 2 sekä molempien pelien DLC-paketit, jotka tuovat molempiin lisää seikkailtavia alueita ja haasteita. Itse tuli pelattua tuo ensimmäinen osa läpi vähän aikaa sitten ja peli osoittautui yhdeksi tämän vuoden kovimmista tapauksista, joita olen pelannut. Jatko-osakin on ihan OK ainakin sen perusteella, mitä olen tähän mennessä kerennyt pelaamaan.
Tällä kertaa arvontaan osallistui kahdeksan ihmistä, mikä on mielestäni todella kiva määrä. Iso kiitos kaikille jo pelkästä osallistumisesta. Arvonta suoritetaan perinteiseen tapaan eli random.orgin satunnaisgeneraattorilla arpomalla ja jospa sitten ruvettaisiin itse asiaan...
Eli tällä kertaa voittajana selviytyi... MYRSYLI!!! Paljon onnea voitosta! Toivon vilpittömästi, että "nautit" ;D näistä peleistä yhtä paljon kuin itse tein. Isot kiitokset myös kaikille muillekin, jotka osallistuivat tähän arvontaan. Parempi onni seuraavissa arvonnoissa ja sellaisiahan tottakai vielä joku päivä tulee.
Playstation Plus -palvelun jäsenille tarjotaan ilmaispelejä, jotka vaihtuvat kerran kuukaudessa. Menneellä viikolla paljastettiin taas seuraavat pelit, jotka vaihtuvat ladattavaksi heti kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien. Aiemmat pelit poistuvat valikoimista vaihdon yhteydessä, joten kannattaa käydä nopeasti nappaamassa edelliset talteen, jos tämä on vielä tekemättä. Uusina peleinä tulevat tällä kertaa:
Everybody's Gone to the Rapture (PS4)
The Deadly Tower of Monster (PS4)
DiRT 3 (PS3)
Costume Quest 2 (PS3)
Letter Quest Remastered (PS Vita, PS4)
Pumped BMX+ (PS Vita, PS3, PS4)
Mitäpä mieltä ihmiset ovat tämänkertaisesta tarjonnasta? Itse olin etukäteen kiinnostunut Rapturesta ja menin "valitettavasti" jo ostamaan tuon, olisi selvästikin pitänyt odottaa vielä hetken aikaa. Edellisen pelin lisäksi itseäni kiinnostaa pienin varauksin Deadly Tower of Monster.
Viimeisimmästä peliarvonnasta blogissani alkaa olemaan jo pidempi aika, joten nyt on korkea aika korjata tuo epäkohta. Tarkoituksena näillä arvonnoilla on paitsi kosiskella teitä lukijoita, myös antaa teille mahdollisuus tutustua mielestäni loistaviin peleihin. Pyrin pitämään ainakin jonkinlaista tasoa jaossa olevien pelien suhteen ja jos voitto osuu kohdalle, niin hyviä pelejä on luvassa, eikä mitään sekundaa. Tällä kertaa palkintona ovat PC-versiot peleistä Dark Souls: Prepare to Die Edition sekä pelisarjan seuraava osa Dark Souls 2: Scholar of the First Sin.
Dark Souls: Prepare to Die Edition sisältää ensimmäisen Dark Soulsin sekä tämän virallisen DLC-paketin Artorias of the Abyss. Kirjoitin pelin PS3-versiosta juuri pidemmän esittelyn, joka löytyy täältä. Kyseessä on kuitenkin erittäin haastava, mutta palkitseva toimintaroolipeli ja DLC-paketti lisää seikkailuun vielä uuden alueen ja neljä uutta pomovastustajaa. Kyseessä on vilpittömästi yksi viime vuosien parhaista peleistä, joita olen pelannut.
Dark Souls 2: Scholar of the First Sin on Souls-sarjan erillinen osa eikä varsinaisesti vaadi, että ensimmäistä Dark Soulsia on pelattu aiemmin (joskin itse suosittelen että näin tehdään). Scholar of the First Sin -versio sisältää peruspelin lisäksi kaikki pelin kolme DLC:tä (Crown of the Sunken King, Crown of the Old Iron King ja Crown of the Ivory King), jotka tuovat peliin reilun määrän lisää pelattavaa.
Arvonnan säännöt
Arvonta menee samoilla säännöillä kuin aiemminkin eli voit osallistua arvontaan kirjoittamalla kommenttina tähän postaukseen nimesi/nimimerkin ja sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa sinuun voiton sattuessa yhteyttä. Jos et halua osoitettasi kaikkien nähtäville, voit ilmoittaa sen minulle osoitteeseen mikkoakinkiinnostaa@gmail.com (muutakin kautta voi ilmoittaa, jos olet esim. Steam-kaverinani), mutta sekä nimen että yhteystietojen ilmoittamiset minulle ovat kuitenkin pakollisia. Osallistumiselle arvontaan on aikaa viikko ja tarkemmin sanoen maanantaihin 31.10. kello 18:00, jonka jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan tiedon voittajalle ja blogiin mahdollisimman pian.
Jos voittaja ei vastaa yhteydenottooni 3.11. kello 18:00 mennessä, palkinto menee uudelleen arvottavaksi. Pidätän lisäksi oikeuden puuttua tilanteeseen, jos havaitsen vilppiä tai muuta maalaisjärjen vastaista toimintaa. Pelit vaativat latausta ja pelaamista varten ilmaisen Steam -tunnuksen. Jos Steam on entuudestaan tuntematon tai sinulla on muuten vaan kysyttävää palvelusta, voin tarpeen vaatiessa opastaa sen kanssa.
Toivotan kuitenkin paljon onnea arvontaa jokaiselle arvontaan osallistuneille! :)
Tämä kuva on aiemmin pelaamastani
PC-versiosta ja sen vuoksi terävämpi.
Dark Souls on From Softwaren vuonna 2011 julkaisema toimintaroolipeli, joka nauttii äärimmäisen haastavan, joskin loistavan pelin maineesta. Vaikeutensa lisäksi Dark Souls ei pahemmin neuvo mistä pelissä on kyse tai minne suuntaan tulisi edetä ja tähän tyssäsikin oma tutustuminen pelisarjaan pari vuotta sitten. Erityisesti nyt viime vuosina peli sai jo niin paljon näkyvyyttä peliyhteisöissä, että halusin antaa pelille uuden mahdollisuuden. Tällä pelikerralla pääsin lähemmäksi Dark Soulsin sielunelämää (no pun intended) ja tämä aiemmin lähes mahdottomalta tuntunut peli muuttuikin omia rajojani koettelevaksi, mutta nautinnolliseksi seikkailuelämykseksi.
Pelin intro valottaa tapahtumia todella niukasti. Lordranin valtakuntaa kansoitti aikojen alussa muinaiset ja kuolemattomat lohikäärmeet. Jossain vaiheessa valtakuntaan syttyi elämää ylläpitävä tuli ja sen mukana muitakin olentoja, kuten mm. ensimmäinen kuollut Nito, Izalithin noita tyttärineen sekä auringonvalon herra Gwyn. Uusi joukko tympääntyy lohikäärmeiden herruuteen ja saatuaan tietää näiden heikkouden he rupeaakin sotimaan lohikäärmeitä vastaan. Lopulta lohikäärmeistä päästäänkin eroon ja kaikki on hyvin jonkin aikaa, mutta pikkuhiljaa tuo elämää ylläpitävä tuli uhkaa alkaa hiipumaan ja tämän mukana katoaisi kaikki elämä maailmasta. Tässä vaiheessa pohjoisessa elävien kuolleiden mielisairaalasta eräs puolikuollut pakenee raunioituneeseen Lordraniin toteuttamaan kohtaloaan ja tämä puolikuollut olet - yllätysyllätys - sinä.
Eräs ensimmäisen Dark Soulsin toimivimmista asioista on itse Lordranin maailma. Pelialueet ovat vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suoraan kytköksissä toisiinsa ilman erillisiä latausanimaatioita alueelta toiselle siirtyessä. Lisäksi voidaan sanoa, että jos näet jossain kaukaisuudessa mielenkiintoisen paikan tai rakennelman, pääset itsekin kyseiseen paikkaan vielä jossain vaiheessa peliä. Dark Soulsin etenemisreitit eivät ole myöskään mitenkään lineaarisia, joten usein voit valita etenemissuunnan vapaasti. Eri asia on sitten se, että miten kovasti saat turpaan valitessasi "väärän" reitin, mutta ainakin teoriassa sinulla on vapaus valita etenemisreittisi jos rahkeet vain riittävät. Helpoimmankin reitin valitessa etenkin uusi pelaaja joutuu suorastaan taistelemaan jokaisesta edetystä metristä ja se on lohduton hetki, kun pitkän etenemisen jälkeen kuolet ja kaikki matkan varrella tapetut viholliset palaavat takaisin henkiin. Monen kuoleman, yrityksen ja erehdyksen jälkeen riittävän pitkälle päästyä löytyy kuitenkin joko checkpointina toimiva uusi nuotio tai vaihtoehtoisesti saa aukaistua oikoreitin pelialueen osien välille, minkä jälkeen koko matkaa ei tarvitse enää kiertää.
Souls-pelin yksi tunnetuimmi osuuksista ovat toistakymmentä isokokoista pomovihollista. Nämä pelkoa ja kunnioitusta herättävät olennot löytyvät usein harmaiden sumuovien takaa ja koska taistelun käynnistyttyä pakeneminen ei ole enää vaihtoehtona, alkaa pelissä kymmeniäkin minuutteja kestävä hektinen taistelu, jossa erotellaan hyvät akanoista. Pomovihollisilla on koko ruudun levyinen elämäpalkki, jota pelaaja koittaa sentti kerrallaan kuluttaa loppuun samalla kun isokokoinen monsteri itse pystyy tappaamaan pelaajan muutamalla iskullaan. Suora kohtaaminen edestäpäin on yleensä varma kuolema, joten pääseminen otuksen taakse on elinehto. Iso järkälemäinen koko tekee pomovastustajasta tosin hitaan sekä suhteellisen ennakoitavan, joten tätä heikkoutta tulee sitten hyödynnettyä väistelemällä tai torjumalla iskuja sekä syöksymällä olennon jalkojen välistä tämän taakse suorittamaan omat iskut. Jokainen pomovastustaja on lisäksi omanlaisensa, joten otuksen käyttäytymisen ja erilaiset hyökkäykset pitää oppia tunnistamaan ennenkuin on toivettakaan selvitä koetuksesta hengissä. Hyvin todennäköisesti tulet kuolemaan ja useita kertoja.
Dark Soulsissa saa luoda aika vapaasti omien mieltymysten mukaisen pelihahmon. Taitopisteet kannattaa laittaa niin, että ne tukevat sinulle sopivaa taistelutyyliä. Vaihtoehtoina ovat karkeasti ottaen miekkaan ja kilpeen tukeutuva soturi, kevyemmin varustautunut varas/ninja joka väistelee iskut kuperkeikoilla sekä velhouteen tai uskonihmeisiin turvautuva taikuri. Mikään ei tietenkään estä yhdistelemästä näitä mainittuja taitoja. Ehdottomasti tärkein hahmon ominaisuus on stamina ja siihen kannattaakin panostaa oli hahmoluokka mikä tahansa. Kaikki toiminta kuluttaa staminaa oli se sitten juoksemista, miekalla lyömistä, kuperkeikan heittoa tai kilvellä torjumista. Stamina palautuu kyllä pikkuhiljaa takaisin, mutta jos se on päässyt loppumaan kokonaan, niin olet täysin toimintakyvyttömänä pienen hetken ja tuona hetkenä voi tapahtua ja yleensä tapahtuukin kaikkea sellaista ikävää, mitä et toivoisi pahimmalle vihamiehellesikään. Dark Souls onkin erittäin taktinen peli, jossa tulee arvioida kokoajan miten pitkiä hyökkäyksiä on viisasta tehdä ja missä vaiheessa vetäytyä huilaamaan. Dark Soulsiin sopii erittäin hyvin kuuluisa sanonta siitä, millainen loppu ahneella on.
Itse tuli pelattua miekkaan ja kilpeen turvautuvalla soturilla, joka käytti tilanteen niin vaatiessa myös muitakin varusteita. Käytössä olevan raskaat kilvet ja haarniskat olivat kantorajani reunamilla ja minkäänlaisesta ketteryydestä ei voitu puhua. Uudet ja paremmat varusteet halusin tottakai myös heti käyttöön, mutta kykypisteeni ei yleensä riittänyt näiden kantamiseen. Edessä oli siis pidempi tovi grindaamista, jotta saisin korottua kykypisteeni riittävälle tasolle. Kun varusteet oli lopulta saatu päälle, niin tämähän ei tietenkään riittänyt minulle, vaan halusin parannella vielä varusteita sepällä tehokkaammiksi ja vuorossa oli jälleen lisää grindausta.
Peliä en pelannut kuitenkaan aivan omin avuin vaan tiesin joitakin hyviä niksejä muutamiin kohtauksiin jo entuudestaan, koska olin nähnyt peliä pelattavan striimeissä. Käytin myös hieman hyödyksi Dark Soulsin Wiki-sivustoja esimerkiksi varusteasioissa ja hankalien bossien tullessa vastaan. Peli on tosin armottoman haastava vaikka sattuisitkin tietämään miten pomot pitäISI voittaa, joten toivotin pienimmätkin lisäavut tervetulleeksi. Pomovihollisista puheenollen Souls -pelien pelaajat keskustelevat usein siitä mikä pomo heille oli kaikkein haastavin. Useat ovat pitäneet peruspelin puolella Ornstein & Smough -nimisten miesten voimakaksikkoa haastavimpana vastustajana, mutta itselle nuo olivat yllättävänkin helppoja. Sen sijaan vaikeuksia minulle tuotti Capra Demon, jonka kanssa joutui taistelemaan todella ahtaassa huoneessa ja itkuhan siinä meinasi jo tulla. Kaikkein suurimman haasteen koin kuitenkin DLC-alueen puolella, jossa musta lohikäärme Kalameet teki liekillään minusta grillimakkaraa varmasti ainakin parikymmentä kertaa.
Dark Soulsista sanotaan usein, että se on äärimmäisen haasteellinen ja armoton - mutta siitä huolimatta reilu - peli. Peliä pelatessa tajusin, miten erinomaisesti tuo kuvaus pitää paikkansa. Kun saman vihollinen nirhaa sinut monta kertaa, alat pakostikin oppimaan pikkuhiljaa, miten tätä vastaan taistellaan. Kun lopulta opit ennakoimaan viholliseen liikkeet ja annat tälle lopulta itse pataan lukuisten yritysten jälkeen, niin mikään ei anna niin suurtä tyydytystä ja tunnet olevasi maailman kovin badass. Dark Soulsia pelatessa tuntemukset liikkuvat aina jännittyneestä varpaillaan hiippailusta järjettömään pakokauhuun ison monsterin jahdatessa sinua valtavalla lekalla... ja aina siihen lopussa tulevaan autuuden tuntemukseen, kun olet päihittänyt kyseisen hirviön. En muista mikä muu peli olisi leikkinyt tuntemuksilla yhtä kovasti kuin Dark Souls. Pelin parissa kului useita kymmeniä tunteja, mutta kokemus oli niin upea, että ehdottomasti tulee pelattua vielä muutkin Souls -pelit läpi. Suosittelen erityisesti tätä ensimmäistä peliä kaikille muillekin, jotka ette pelkää pientä haastetta. Kun onnistut päihittämään eteen tulleet haasteet, niin se myös palkitsee sinnikkyyden ja vaivannäön.
Terve peleistä kiinnostuneille bloggaajille ja näiden blogien seuraajille! Kiinnostaako teitä vapaamuotoiset keskustelut peleihin, bloggaamiseen tai miksei kaikkeen muuhunkin liittyvistä asioista? Siltä varalta että kiinnostuneita löytyy enemmänkin, niin loin Suomen Pelibloggaajat -ryhmälle Discordin puolelle oman palvelimen nimeltä Suomen Pelibloggaajat.
Tuota palvelinta voi käyttää niin tekstimuotoiseen rupatteluun kuin mikrofonin välityksellä käytyihin jutusteluihin. Olen pelannut joidenkin bloggaajien ja lukijoiden kanssa myös nettipelejä, joten tuo oma serveri on myös yksi tapa hoitaa kommunikoinnit pelien aikana.
Discordia voi käyttää suoraan nettiselaimella, mutta jos sitä alkaa käyttämään enemmänkin, niin kannattaa asentaa tietokoneelle erillinen ohjelma. Jos ohjelmasta on jotain kysyttävää, niin eikun kysymystä tulemaan :)
Discordin virallinen sivu, josta löytyy lisätietoa ohjelmasta:
Kaikilla on ainakin toivottavasti tiedossa, ettei Mission Impossible alkanut Tom Cruisen elokuvasta vuonna 1996. Alunperin kyse oli TV-sarjasta vuosina 1966-1973, joka uudelleenherätettiin vaihtuneella näyttelijäkaartilla vielä 1988-1989. Itse katselin lapsena tuota jälkimmäistä versiointia ja sarjasta on jäänyt monet hyvät ja nostalgiset muistot. Nyt aikuisiällä aloin metsästämään tuota sarjaa nettikaupoista, mutta hyvin laihoin tuloksin. Aivan alkuperäistä sarjaa (1966-1973) kyllä löytyi jopa Suomesta, mutta tätä uudempaa ei oltu julkaistu DVD-muodossa ilmeisesti edes jenkkilän puolella. Nyt viime aikoina tilanne kuitenkin on muuttunut ja satuin huomaamaan erään kotimaisen verkkokaupan sivulla, että heillä on nyt nuo uudemmatkin tuotantokaudet myynnissä. Kyseessä oli tosin "vain" import -versiot, mutta riitti kyllä minulle paremman puutteessa.
Sarja kertoo Jim Phelpsin (Peter Graves) johtamasta agenttiryhmästä Impossible Mission Force (IMF) järjestössä. Järjestö suorittaa huippusalaisia tehtäviä Yhdysvaltojen hallitukselle ja jokaisen jakson alussa Jim saa tälläisen tehtävän videolevykkeeltä. Tehtävien arkaluonteisuutta painotetaan jokaisessa tehtävänannossa muistuttamalla, että olette tehtävässä sitten omillanne ja jos jäätte tehtävän aikana kiinni, niin minkäänlaisia apuja ei ole tulossa hallituksen suunnalta.
Grant
Jimin ei tarvitse suorittaa tehtäviään onneksi kuitenkaan yksin, vaan hänellä on apuna pieni joukko oman erikoisalansa asiantuntijoita. Nicholas Black (Thaao Penghlis) saa valmistamiensa maskien ja loistavien ääninäyttelijän taitojensa avulla tehtyä itsestään käytännössä kenen tahansa näköiseksi ja kuuloiseksi. Max Harte (Antony Hamilton) edustaa puolestaan ryhmän muskeliosuutta, mutta omaa toki taitoja myös muilta alueilta eli on ryhmän jokapaikan höylä. Grant Collier (Phil Morris) on edellisessä vuosien 66-74 TV-sarjassa esiintyneen Barney Collierin (Greg Morris) poika ja hauskana yksityiskohtana näyttelijät ovat isä ja poika myös sarjan ulkopuolellakin. Aivan kuten isänsäsä aikoinaan, myös Grant on ryhmänsä tekniikkavelho ja on aina mukana, kun jaksossa asennellaan valvontakameroita, hologrammiprojektoreita tai muuta edistyksellisempää laitteistoa. Viimeisinä mutta ei tietenkään vähäisimpänä ovat ryhmän naispuoliset jäsenet Casey Randall (Terry Markwell) sekä Shannon Reed (Jane Badler). Näiden naisten erikoisosaamiset liittyvät näyttelemiseen ja miesten hurmaamiseen, mutta tämä taito on kuitenkin tärkeä Mission Impossiblen miesvaltaisessa maailmassa. Casey ja Shannon eivät ole ryhmässä kuitenkaan samaan aikaan, vaan Casey poistuu sarjasta jo ensimmäisen tuotantokauden aikana ja Shannon tulee hänen tilalle.
Nicholas valmistautumassa Pomo Piilossa -ohjelmaan
Jaksojen ja tehtävien sisältö ja taso vaihtelee laidasta laitaan. Joissakin jaksoissa ryhmä käy vain hakemassa todistusaineistoa aiemmin tehdyistä rikoksista, toisissa jaksoissa taas käydään aina ulkoavaruudessa asti. Jaksosta riippumatta jotkut asiat pysyvät kuitenkin samoina mm. se, että lapsiystävällisenä TV-sarjana pahikset tainnutetaan eikä tapeta (siitäkin huolimatta, että pahikset kyllä tappavat hyviksiä). Jaksot päättyvät aina siihen, että paikalliset poliisit kurvaavat paikalle pidättämään pahimmatkin rikolliset IMF-ryhmän poistuessa paikalta ja pahimpana kiemurtelun aiheena kuitenkin aivan lopussa Jimin heittämät "vitsit", jotka vetävät huonoudessaan vertoja jopa CSI: Miamin Horation läpille.
Jotkut ovat ihmetelleet Caseyn poistumista sarjasta kesken kauden ja internetin syövereistä löytyi sille ihan ymmärrettävä syy. Alunperin sarja oli suunniteltu 12 jaksoa pitkäksi ja näyttelijöiden sopimukset olivat allekirjoitettu vain noille jaksoille. Kun sarjan ensimmäistä kautta päätettiinkin jatkaa lisäjaksoilla, Terry Markwell ei ollut tyytyväinen siitä miten vähän näkyvyyttä hän sai kauden aloitusjaksoissa ja ei uusinut enää sopimusta, toisin kuin muut pääroolien esittäjät. Näyttelijöistä puheenollen oma lempihahmoni oli ehdottomasti Max. Hän oli todella monipuoinen hahmo eli toiminnallisuutensa lisäksi hän on monesti myös asentelemassa Grantin laitteita ja ennenkaikkea hän on mielestäni ryhmän hauskin ja veijarimaisin hahmo. Suurin harmitukseni tulee siitä, että Maxia näytellyt Antony Hamilton poistui tästä maailmasta muutamia vuosia sarjan päättymisen jälkeen, joten häntä ei kerennyt näkemään muissa TV-sarjoissa tai elokuvissa.
Miltä itse Mission Impossible -sarja sitten vaikutti näin parinkymmenen vuoden jälkeen? Myönnetään, että kuten hieman epäilinkin etukäteen, niin sarja oli hieman lapsellisempi kuin mitä muistelin. Tämä on kuitenkin mielestäni ihan OK asia, sillä onhan MacGyveritkin ihan hyviä vieläkin :-D Ensimmäinen tuotantokausi on ainakin ihan jees, pahin notkahdus ja uusien ideoiden loppuminen tapahtuu toisen tuotantokauden puolessavälissä. Vaikkakin minulla Mission Impossiblen katsomisessa on paljon nostalgiaa, niin suosittelen muitakin silti katsomaan ainakin ensimmäisen kauden, jos mahdollisuus vain tulee.
Mission Impossiblen alkumusiikki toisen tuotantokauden alussa.
Puuttuuko sinulta jostain käsittämättömästä syystä ja lukuisista aiemmista alennusmyynneistä ja Humble Bundleista huolimatta Company of Heroes -pelit? Jos olet vielä onnistunut missaamaan nämä pelit, niin ei hätää sillä nyt pelit ja näiden lisäosat ovat taas Humble Bundlessa eikä hinta ainakaan pakota päätä. Tavanomaiseen tapaan saat pelattavaa sen mukaisen määrän, mitä maksat bundlesta.
Maksamalla yhden dollarin (0.90 euroa) saat:
Company of Heroes
Company of Heroes: Opposing Fronts
Company of Heroes: Tales of Valor
Company of Heroes 2 - The Western Front Armies: Oberkommando West
Maksamalla vähintään keskiarvon verran maksetuista summista eli tällä hetkellä 7.40 dollaria/6.60 euroa saat edellisten lisäksi:
Company of Heroes 2
Company of Heroes 2 - The Western Front Armies: US Forces
Company of Heroes 2 - Case Blue Mission Pack
Company of Heroes 2 - Southern Fronts Mission Pack
Company of Heroes 2 - Victory at Stalingrad Mission Pack
Company of Heroes 2 Soundtrack
Maksamalla 10.00 dollaria/9.00 euroa saat edellisten lisäksi:
Company of Heroes 2 - The British Forces
Company of Heroes 2 - Ardennes Assault
Company of Heroes 2 - Ardennes Assault: Fox Company Rangers
Company of Heroes 2 - Exclusive Skins Pack
Company of Heroes Art Book
Maksamalla 30.00 dollaria/26.90 euroa saat edellisten lisäksi:
Playstation Plus-palvelussa vaihtuu "ilmaispelit" kuukauden välein ja taas alkaa olemaan vaihdoksen aika. Aiemmat pelit on napattavissa talteen 3.10. asti ja tämän jälkeen tilalle vaihtuvat seuraavat pelit:
Resident Evil (PS4)
Transformers: Devastation (PS4)
Mad Riders (PS3)
From Dust (PS3)
Code: Realize Guardian of Rebirth (PS Vita)
Actual Sunlight (PS Vita)
Itselleni kyseiset pelit ovat täysin tuntemattomia lukuunottamatta kahta peleistä. Resident Evil on erinomaisesti tehty remake legendaarisesta pelistä. Harmi että tämä viime vuosina tehty remake on hyvin pitkälti samanlainen kuin jo vuosia sitten Gamecubelle tehty remake, joten uutuus tulee lähinnä tarkemmista grafiikoista jne. From Dustia on tullut pelattua puolestaan PC-puolella ja peli osoittautui ihan kelpo jumalsimulaatiopuzzleiluksi, joskin melko lyhyeksi sellaiseksi
Mitäpä mieltä muut olette tämänkertaisista peleistä? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia ovatko jotkut noista peleistä hyviä?
Viimeisimmät postaukseni ovat olleet aikalailla ilmaispeleistä ilmoittelupainotteisia, joten miksipä turhaan poiketa kaaavasta vieläkään. Ubisoftilla on juhlittu 30 vuoden ikää ja tämän vuoksi he ovat antaneet joka kuukausi uuden pelin ilmaiseksi, Tähän mennessä jaossa on ollut mm. Prince of Persiaa, Splinter Celliä ja Raymania. Nyt kuukauden ilmaispeli on taas vaihtunut ja tällä kertaa tarjolla on hieman uudempaa settiä eli avoimen maailman autoilupeli The Crew vuodelta 2014.
The Crewin saat kirjautumalla Uplay-pelialustalle, mutta jos se sattuu jostain syystä puuttumaan, niin voit ladata sen osoitteesta
