 |
| Uusi F310 |
Ostin joskus ages ago (olisiko melkein 10 vuotta sitten) tietokoneeni rinnalle uuden gamepadin, koska näppäimistö ja hiiri vain ei ollut paras ratkaisu tietynlaisiin peleihin, kuten esimerkiksi tasohyppelyihin. Kyseinen ohjain oli Logitechin Rumblepad 2, joka muistutti muotoilultaan, näppäimiltään ja kutakuinkin jokaiselta muultakin ominaisuudeltaan Playstation -konsolien dualshock-ohjainta. Rumblepad 2 sopi täydellisesti käteeni, se oli monipuolinen ja toimi käytännössä kaikkien pelien kanssa ongelmitta (jopa PS3:ssa), langallisuutensa vuoksi oli myös kevyt eikä tarvinnut paristojen vaihtamista ja ohjain miellytti ulkoisestikin silmääni. Kyseessä oli mielestäni siis lähes täydellisyyttä hipova ohjain.
Viime vuosina ongelmia kuitenkin alkoin esiintymään. Useampi PC-peli alkoi tukemaan suoraan XBoxin omaa ohjainta, muiden ohjaimien jäädessä oudosti paitsioon. Ratkaisin ongelman käyttämällä netistä löytyvää XBox360 -ohjaimen emulaattoriohjelmaa, jonka tarvitsi vain kopioida pelin kansioon ja ohjain alkoi toimimaan. Itse emulaattori vaati kyllä ensimmäisellä kerralla pientä konffausta, mutta oikeat asetukset löydettyä samat tiedostot toimivat seuraavissakin pelissä.
Toinen ja ratkaiseva ongelma ilmaantui nyt tässä syksyllä, kun huomasin ettei ohjaimen oikelle osoittava D-pad toimi enää kunnolla, joskin muuten ohjain toimi moitteetta. Kyllähän viallinen näppäinkin toimii, jos sitä painaa todella kovaa, mutta en halunnut jättää tilannetta tuollaiseksi että hektisen pelaamisen keskellä joudun painamaan ko. näppäintä survomalla ja silloinkin on 50% todennäköisyyden epävarmuus, että toimiiko se. Tulen varmasti joskus vielä avaamaan ohjaimen ja katsomaan saanko vian korjattua, mutta koska ohjaimessa oli myös tämä toinenkin mainitsemani ongelma, niin päätin laittaa tilaukseen samantien kokonaan uuden ohjaimen.
Rakkauteni Logitechin ohjaimia kohtaan oli edelleen vahva ja halusin ostaa samantyylisen ohjaimen, joskin uudemman mallin.
Mizufluffy mainitsi aiemman
postaukseni kommenteissa omistavansa Logitechin F310 -ohjaimen ja kun se vaikutti juuri siltä mitä haluan eikä hintakaan ollut 30 euroa kalliimpi, niin tilaukseen meni että pätkähti. Jouduin tosin odottamaan ehkä viikon että
Verkkokauppa.comin varastoon tuli uusi erä kyseisiä ohjaimia, mutta tämä oli täysin tietoinen valinta itseltäni.
 |
| Kuva aiemmasta Rumblepad 2 -ohjaimesta |
Ohjain sitten saapui lopulta ja kun pitkän taistelun, voimasanojen, veren, hien ja kyynelten jälkeen sain kaivettua ohjaimen suojamuoveistaan, niin laitoin sen heti testikäyttöön. Ohjain oli ulkoisesti hyvin paljon samanlainen kuin aiempi Rumblepad 2, mitä nyt silmiinpistävimpänä erona neljä toimintanäppäintä ovat XBox:maisesti väritetyt ja merkattu kirjaimilla A, B, X ja Y. Ohjaimen takana oli myös mystinen vipu, jolla ohjaimen sai kytkettyä XInput tai DirectInput -tilaan. Oletuksena vipu on XInput -tilassa, joka vastaa ilmeisesti XBox-ohjaimen emulointia.
Iskin ohjaimen USB-porttiin, joka haki muutamassa sekunnissa ohjaimen ajurit. Kävin varmistamassa vielä Windowsin gamepad-asetuksista, että nyt ohjaimen pitäisi olla elossa. Poistin vielä XBox-ohjaimen emulaattorin tiedostot Giana Sistersin kansiosta ja käynnistin itse pelin toivoen parasta ja peläten pahinta. Ilo oli ylimmillään kun ohjain toimi ilman sen suurempia kikkailuja. Tässä vaiheessa koitin vaihtaa ohjaimen XInputista DirectInputiin ja ohjain lakkasi toimimasta. Kytkin XInputin takasin, mutta ohjain ei vain palannut toimimaan ennenkuin käynnistin pelin uudestaan ja opin samalla läksyni: älä koskaan koske kyseistä näppäintä kesken peliä.
Testasin ohjainta useilla muillakin peleillä ja jokaisessa ohjaukset toimivat ilman pienintäkään ongelmaa. Nämä pelit olivat sen verran tuoreita, että tukivat suoraan XBox -ohjaimia. Jos pelattana olisi ollut joku vanhempi tuotos, olisin joutunut todennäköisesti kytkemään DirectInput -tilan päälle ja määrittelemään näppäimet erikseen Logitechin omalla Profiler -ohjelmalla.
Ohjain on siis vanha tuttu Rumblepad 2 joskin muutamalla erittäin toimivalla parannuksella. Ohjaimen halpa hintakaan ei harmita ollenkaan näin loistavasta ohjaimesta ja suosittelen sitä kenelle tahansa. Olen tyydytetty asiakas.
Jos New Super Mariot ovat kuitenkin tuntemattomia, niin kyseessä on pelisarjan palauttaminen takaisin sivusta kuvattuihin 2-ulotteisiin osiin ja esikuvina toimivat erityisesti Super Mario Bros 3 sekä World. Pelin tarina on taas niinkin syvällinen, että Kuningas Koopan lapset kaappaavat Marion mielitietyn prinsessa Peachin ja Mario (ja Luigi kaksinpelissä) on heti mukana pelastusoperaatiossa. Pelaaminen on sitä perinteikästä Mario-tasoloikkaa eli hypitään vihollisten päälle, kerätään kolikoita ja loikataan kentän lopussa olevaan lipputankoon. Peli jakautuu kuuteen eri teeman omaavaan maailmaan. Maailmat jakautuvat puolestaan kahteen osuuteen, joista ensimmäisen puolikkaan lopussa sijaitsee helpompi minilinnake ja jälkimmäisen lopussa hieman haasteellisempi linna, jota asustaa aina yksi Koopan jälkeläisistä. Lisäksi kartalla sijaitsee voimaesineitä sisältäviä sienitaloja sekä sokkeloisia kummitustaloja.
Kaikki yllä kerrottu on tuttua jo aiemmista peleistä, mikä pelissä on sitten uutta? Rehellisesti sanoen uutta ei ole paljoa, mutta tässä joitakin olennaisimpia asioita. Pelin Ultimate Tavoite on jostain käsittämättömästä syystä kerätä miljoona kolikkoa. En tiedä miksi tälläinen tavoite on, mutta niin pelin kotelossa ainakin lukee ja pelin aikana pyörii kolikoiden laskuri. Ainakaan pelin läpäisyyn kolikoiden keräämättä jättämisellä ei ollut vaikutusta, eikä peli edes maininnut puuttuvista kolikoista lopputekstien yhteydessä. Koska miljoona kolikkoa on valtava määrä, niiden hankintaa on helpotettu usealla keinolla. Mario voi mm. ottaa kantaakseen kultaisen tiiliskiven, jonka jälkeen siitä alkaa putoamaan kolikoita sitä suuremmalla vauhdilla, mitä nopeammin Mario juoksee. Rahanhankintakeinoja on kuitenkin monia muitakin ja usein peli onkin oikeata kolikkosuihkussa kylpemistä.
Pelissä on mukana myös aiemmista peleistä tutut suuremmat kolikot. Jokaiseen kenttään on "piilotettu" kolme suurta kolikkoa hieman hankalampiin paikkoihin. Näitä kolikoita keräämällä voit aukaista kartalta uusia reittejä, jotka vievät usein sienitaloihin. Näistä sienitaloista saatava hyöty on kuitenkin melko minimaalinen, koska peli on melko antelias niin voimaesineiden kuin lisäelämienkin suhteen. Eräs mukava cameo pelissä on SMB3:sta tuttu pesukarhun häntä, jolla Mario pääsee lentämään pienen lähtökiihdytyksen jälkeen suurempiinkin korkeuksiin.
Ensimmäisenä luvassa on Quest For Glory 1-5, jonka nimestäkin voi päätellä että kyseessä ei ole yksi vaan kaikki pelisarjan viisi osaa. QfG -pelisarja oli Sierran seikkailupeleissä sillä tapaa mullistava, että siinä yhdistettiin totuttuun graafiseen seikkailupeliin elementtejä myös rooli- ja toimintapeleistä, hyvässä mielessä tottakai. Pelin alussa saat luoda sankarihahmon, jolle valitset nimen, ammatin sekä jaat taitopisteet haluamallasi tavalla. Ammatti voi olla taistelija, taikuri tai varas ja valinnasta riippuu, millä tapaa vastaan tulevat puzzlet suoritetaan. Peli on suurimmaksi osaksi tuttua seikkailupeliä, mutta pahisten hyökätessä kimppuun peli siirtyy erilliseen tilaan, jossa pelaaja joutuu taistelemaan tiensä eteenpäin iskuin, väistöin ja loitsuin. Ammatti vaikuttaa kuitenkin paljon taktiikan valintaan ja esim. varas yleensä kiertääkin taistelut viekkaudella taistelijan turvautuessa muskeleihinsa. Ennennäkemätöntä Sierran peleille oli myös jatkuvuus: kun pelaat ensimmäisen pelin läpi, voit siirtää pelihahmosi seuraavaan peliin säilyttäen taitopisteesi ja varusteesi.
Olen katsellut viime aikoina erästä pidempikestoista TV-sarjaa ja tämän vuoksi blogini TV-sarjapuoli on viettänyt hiljaiseloa. Pieneksi vaihteluksi päätin katsastaa tässä välissä V -sarjan molemmat julkaistut tuotantokaudet, kun ne sattuivat löytymään Anttilasta edulliseen hintaan. Kyseessä on siis sarjan uusintaversio ja koska en ole nähnyt alkuperäistä versiota, jätän vertailut näiden välillä kokonaan väliin.
Sarjassa on todella paljon hahmoja, erityisesti muista scifi -sarjoista ja elokuvista tuttuja naamoja. Vierailijoiden juonitteleva johtaja Anna (Morena Baccarin) oli näyttelijänä tuttu ainakin Stargate SG-1:stä ja Fireflystä, mutta hahmona hän ei ollut mielestäni kovinkaan kiinnostava. Ihmisten joukoissa päähenkilönä toimii FBI agentti Erica Evans (mm. Lostista tuttu Elizabeth Mitchell), joka suoriutui roolistaan ihan kiitettävästi. Muita näkyvimpiä hahmoja olivat mm. menestyksekäs uutisankkuri Chad Decker (Scott Wolf mm. Party of Fivesta), pappi Jack Landry (Joel Gretsch mm. 4400:sta) ja Erican raivostuttavuuttavan naivi ja lapsellinen poika Tyler (Logan Huffman).
