Ajattelin että olisi kiva kirjoitella taas vähästä aikaa blogin puolella. Olen kuullut useampaankin otteeseen kehuja Mad Men TV-sarjasta ja päätin sitten lopulta ottaa tuon katsontaan, kun Netflixissä oli tarjolla kaikki sarjan seitsemän kautta. 92 jakson katsominen kesti pidemmän tovin, mutta loppuun asti kuitenkin pinnisteltiin. Oliko sarja sitten huono vai alanko vain tulemaan vanhaksi ja noin pitkä maratoni ei onnistu enää yhdeltä istumalta? Tämä selvinnee aivan kohta...
Tapahtumiltaan Mad Men sijoittuu 60-70 -luvulle, New Yorkin Madison Avenuella pyörivään Sterling-Cooperin mainostoimistoon. Toisesta maailmansodasta alkaa olemaan jo aikaa, mutta kummittelee silti edelleen monien mielessä. Yksi näistä ihmisistä on Don Draper (Jon Hamm), Serling Cooperin taiteellinen johtaja. Don on eräänlainen mainosalan ihmelapsi, sillä kaikki tuntuu muuttuvan kullaksi mihin hän koskeekin. Mies on erittäin taitava töissään, mainostoimistot tappelevat hänestä, miehet haluavat olla kuin hän ja naiset haikailevat hänen peräänsä, erityisesti muut kuin hänen oma vaimonsa. Lukuisten irtosuhteiden lisäksi Donilla on synkkä menneisyys, mutta kuten kaikessa muussakin niin mikään ei pysy salaisuutena ikuisesti.
Toinen sarjan keskeinen henkilö on Betty Olson (Elisabeth Moss), sarjan alussa ujo sihteeri mutta joka saa pian jalkansa mainostoimiston oven väliin ja ylenee uratykin lailla korkeampiin virkoihin. Kaikki ei tästä nopeasta urakehityksestä oikein tykkää ja kun sukupuolinen tasa-arvo ei tuohon aikaa vielä kukoistanut nykypäivän tapaan, Betty joutuu ainoana naisena taistelemaan asemansa puolesta toisin kuin moni muu toimiston työntekijä. Muita merkittäviä hahmoja ovat mm. toimiston sihteerien esimies Joan Harris (Christina Hendricks) sekä monesti pikkumainenkin asiakkuusjohtaja Pete Cambell (Vincent Kartheiser), joka pyrkii pääsemään tavoitteisiinsa usein jopa alhaisempiakin keinoja kaihtamatta.
Yksi Mad Menin kiinnostavimmista seikoista (laajan hahmokatraan lisäksi) on ainakin se, miten sarja pyrkii kuvastamaan sen ajan tapahtumia ja henkeä. Vaikka tapahtumavuosia ei monestikaan erikseen mainita, hahmot keskusteleva tai seuraavat uutisista melkein kaikista aikakautensa merkkitapahtumista ja Yhdysvaltojen historiaa tunteva pystyy seuraamaan helposti, missä mennään. Nykyajan korrektiutta ei ole myöskään tuputettu mukaan ja hahmot vetävät kuin viimeistä päivää röökiä, alkoholia ja joskus muitakin päihteitä. Tuohon aikaan ihmiset tiedostivat jo paheiden haittavaikutukset, he eivät vain välittäneet. Mikään ei tietenkään voi jatkoa loputtomasti ja katsojille näytetään lopulta kyseisten paheellisten elämäntapojen nurjatkin puolet.
Pidin sarjasta aluksi todella paljon. Hahmot olivat mielenkiintoisia, samoin hahmojen tarinat. Valitettavasti sarjan ehkä puolessavälissä erityisesti Donin elämä kohtasi suurempia muutoksia ja nämä eivät olleet ainakaan omaan makuuni. Tämän jälkeen tarina kyllä eteni ja Donin elämä jatkoi itsetuhoista matkaansa, mutta jotenkin se ei jaksanut enää pitää omaa kiinnostustani yllä. Kokonaisuudessa siis hyvä sarja aluksi, mutta loppua kohden ei niinkään.
P.S. Sarjan alkuintro oli lyhyydestään ja yksinkertaisuudestaan huolimatta todella koukuttava rumpusooloineen ja kuvasti sopivasti Donin elämää, tykkäsin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti