maanantai 26. maaliskuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - WALL-E

Tämänkertainen Pixar-elokuva on WALL-E, joka valmistui vuonna 2008. WALL-E poikkeaa muista Pixar-boxin elokuvista sillä tapaa, että tämän elokuvan olen nähnytkin jo aiemmin pari vuotta takaperin. Muistaakseni tämä elokuva oli myös enemmän aikuisten makuun siinä, missä aiemmat elokuvat ovat olleet enemmän perheen pienemmille suunnattuja.

Elokuva kertoo ihmiskunnan tulevaisuudesta, jossa maapallo on yksi iso kaatopaikka, kaikki kasvillisuus on kuollut ja ihmiset ovat paenneet avaruusasemille odottamaan parempaa tulevaisuutta. Vain WALL-E -niminen pieni siivousrobotti torakkaystävänsä kanssa ovat jääneet suureen kaupunkiin siistimään paikkaa puristamalla jätekasoja romukuutioiksi ja kasaamalla näistä korkeita torneja. Eräänä päivänä vastoin  kaikkia odotuksia robotti löytääkin  elossa olevan kasvin ja ottaatämän hoitoonsa. WALL-E:n aika autiolla planeetalla on käynyt kuitenkin hyvin yksinäiseksija tähän tulee muutos, kun planeetalle laskeutuu kasvillisuutta ja muuta elämää etsivä robotti EVA, johon yksinäisyyttä  poteva WALL-E onnistuu ihastumaan.

WALL-E on visuaalisesti todella hienoa katsottavaa. Animaatio on erinomaisesti tehtyä ja tämän tärkeys korostuu erityisesti siinä, ettei elokuvan robotit paljoa puhua pukahda ja kaikki kommunikointi tapahtuu eleillä. Tämä on myös ensimmäisiä Pixarin/Disneyn elokuvia, joissa on mukana todella deeppiä sanomaa ympäristön roskaamisesta sekä kulutusyhteiskunnasta. Todella hieno juttu, että elokuvan tekijät ovat ottaneet näinkin tärkeään asiaan kantaa ja onnistuneet tekemään sen samalla suhteellisen hienovaraisesti ilman turhaa sormen heiluttelua. Vaikkei elokuva aivan täydellinen olekaan, oli se silti hyvin viihdyttävä paketti ja maistuu varmasti kaikille ikään katsomatta.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Pelattu: The Curse of Monkey Island

LucasArts teki 90-luvulla loistavia seikkailupelejä. Ensimmäiset osat The Secret of Monkey Island ja Monkey Island 2: LeChuck's Revenge ovat saaneet viime vuosina uusioversiot, mutta jostain syystä kolmas osa The Curse of Monkey Island ei tälläistä käsittelyä saanut. Peli on laadultaan ja erityisesti huumoriltaan huippuluokkaa ja onkin ollut suorastaan rikos ihmiskuntaa kohtaan, ettei tuoreempi pelikansa ole päässyt pelaamaan tätä peliä. Itse olin vuosia sitten onnekas löytäessäni pelin fyysisen version kirpputorilta, mutta olen silti toivonut myös latausversiota, koska se nyt vaan on niin paljon näppärämpää ladata peli netistä kuin alkaa kikkailemaan levyjen kanssa. 

Tällä viikolla sattui kuitenkin hassusti, sillä kävin vielä alkuviikosta GOG-sivustolla katsomassa ovatko he vieläkään uudelleenjulkaisseet tätä peliä, mutta jo totuttuun tapaan eivät olleet. Nyt perjantaina uudelleenvierailu tuotti kuitenkin tuloksen, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen kolmas Monkey Island oli julkaistu paitsi GOG:iin, mutta myös Steamiin YEAAAAH! Olin tästä julkaisusta niin onnellinen että pakkohan peli oli heti ostaa ja lähteä fiilistelemään takaisin Apinasaarelle.

Edellinen Apinasaari päättyi hyvinkin outoihin tapahtumiin ja Curse jatkaa pian näiden jälkeen. LeChuck on edelleen voimissaan ja hyökkää luurankoarmeijansa kanssa Plunder-saarelle, jonka kuvernöörinä Guybrushin rakas ja myös LeChuckin ihastuksen kohde Elaine Marley toimii. Guybrush onnistuu päihittämään LeChuckin, mutta siinä samalla LeChuckin kirous lankeaa Elainen päälle ja tämä muuttuu kultapatsaaksi. Guybrush pyytää apua vanhalta tuttavaltaan Voodoo-naiselta ja tämä kertoo kirouksen kumoutuvan Blood -saarella löytyvällä sormuksella. Guybrush lähtee siis matkalle, mutta tätä ennen hän tarvitsee laivan, miehistön sekä kartan perille.

Ensimmäinen silmiin pistävä ero aiempiin MI-peleihin verrattuna on ulkoasu. Peli on toteutettu käsin piirretyllä grafiikalla, aivan kuin piirrettyjä katsoisi. Ilmestymisensä aikaan peli oli todella nätti, nyt 2018 vuonna grafiikka hieman pikselöityy ja on rosoisen näköinen, mutta tämä ei toki estä nauttimasta muutoin loistavasta pelistä. Varsinainen pelaaminen on aiemmista osista tuttua kauraa eli Guybrush etenee saarelta toiselle suorittaen erilaisia enemmän tai vähemmän loogiikalla toimivia esinepuzzleja. Monet pulmista ovat todella haastavia ja näissä ei kannata pysytellä aivan perinteisissä ajattelumalleissa. 

LeChuck's Revengen tapaan myös The Curse tarjoaa pelimoodin jossa on helpotetummat puzzlet, mutta siinä samalla missaa paljon pelin loistavasta sisällöstä, joten haasteesta huolimatta suosittelen varauksetta valitsemaan pelin alussa Mega Monkey -pelitilan (tätä ei voi vaihtaa enää pelin alettua). Peliin palaa takaisin myös ensimmäisestä osasta tuttu miekkataistelu, jota moni piti pelin yhtenä hauskimpana osuutena. Yhteenotot voitti paremman miekkailijan sijaan se taistelija, joka osasi loukata toista pahemmin. Tällä kertaa solvausten pitää myös rimmata keskenään.

Peli on huumoripuoleltaan hulvattoman hauska ja vakavempia hetkiä ei pahemmin nähdä. Peli on muutoin loistava kokemus, mutta jos jotain valitettavaa pitää keksiä niin osa puzzleista ovat aivan käsittämättömiä. Vaikka olenkin olenkin pelannut pariinkiin otteeseen vuosia aiemmin, niin edelleen joutui pähkäilemään muutamaa kohtaa oikein olan takaa. Ratkaisun selvittyäkin (lähinnä tuurilla) jäi vain miettimään, että mitä pelin tekijät ovat oikein ajatelleet näitä suunnitellessa. Vaikeudestaan huolimatta peli on kuitenkin edelleenkin yksi seikkailupelien kruunujalokivistä ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - Ratatouille

Taas oli aika katsoa uusia Pixarin animaatioelokuvia, tällä kertaa vuorossa oli vuonna 2007 julkaistu eläinaiheinen Ratatoille. Elokuvaa en ole aiemmin nähnyt, joten aika vähäisillä lähtötiedoilla alettiin katsomisen mitä nyt rottia elokuvassa varmaankin vilahtelee enemmän kuin laki sallii ja muistelen kuulleeni aika paljon kehuja tästä elokuvasta.

Ratatouille kertoo Pariisissa asuvasta rotasta nimeltään Remy, joka omaa äärimmäisen hyvän haju- ja makuaistin. Kun muut rottayhdyskunnan rotat tonkivat ruokansa ihmisten jäteastioista, Remy hiippailee aina salaa ihmisten asumuksiin, koska sieltä hän saa parhaimmat ruoka-ainekset. Remy haaveilee kokiksi ryhtymisestä ja inspiraation tähän hän on saanut Pariisin huippukokilta Auguste Gusteaulta, jonka siimahäntä on nähnyt ihmisten televisiossa sekä ruokakirjoissa.

Eräänä päivänä rotat jäävät kuitenkin kiinni ruokavarkaudesta ja joutuvat pakenemaan talon asukasta viemäriin. Remy joutuu eroon muusta perheestään ja olettaakin näiden menehtyneen. Kuin kohtalon johdattamana Remy eksyy lopulta oman idolinsa eli Auguste Gusteaun ravintolaan ja Remy haluaa luonnollisesti päästä kokiksi tähän ruokapaikkaan. Rottana tämä on kuitenkin luonnollisesti mahdotonta, mutta tilaisuus kokkailuun ilmaantuu kun ravintolaan ilmaantuu melkoinen vätyskokki Linguini -niminen poika ja kaksikko päättää alkaa tekemään yhteistyötä.

Ratatouille alkaa melko kevyesti ja itse katselin aluksi lähinnä elokuvan hienoa miljöötä, sillä elokuva tosiaan näyttää upealta. Leffan hahmot eivät säväyttäneet kuitenkaan luonteellaan kovinkaan paljoa, olivat sellaista perus animaatiokamaa. Elokuva parani kuitenkin kokoajan ja aivan lopussa lähenneltiin jopa koskettavuuden rajamaita. Elokuva osasi olla myös useassa vaiheessa hauska ja vaikka katsoinkin leffaa hieman väsyneessä mielentilassa, osasi se pitää mukanaan aivan loppuun saakka. Suosittelen katsomista.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Pelattu: To the Moon

To the Moon on Freebird Gamesin seikkailupeli vuodelta 2011. Peli on tehty RPG Maker -nimisellä pelinteko-ohjelmalla ja olikin pieni yllätys, että se nousi suhteellisen vaatimattomista lähtökohdista valtavan suosituksi ja ylistetyksi peliksi. To the Moon nauttii edelleenkin suurta suosiota erityisesti niiden pelaajien keskuudessa, jotka arvostavat peleissä loistavasti kirjoitettua sekä koskettavaa tarinaa sekä tunnelmallista musiikkia. Tiesin pelin jo vuosia sitten, mutta jotenkin se ei vaan tarttunut vielä pelattavien pelien seulaani. Viime aikoina minusta alkoi tuntumaan siltä, että tämä peli kuuluu jo yleissivistykseen ja päätinkin lopulta ottaa tämän työn alle.

To the Moon kertoo elämän ehtoopuolella elävästä leskivanhuksesta Johnny Wylesistä. Vaimonsa Riverin kuoleman jälkeen miehellä on jäljellä enää vain yksi toteutumaton unelma ja se on päästä keinolla millä hyvänsä kuuhun. Miehen mieli on jo niin usvassa, ettei tämä muista enää itsekään, miksi haluaa maan kamaralta pois. Nykyisessä iässään tätä unelmaa on luonnollisesti mahdotonta toteuttaa ja apuun kutsutaan tohtorit Watts ja Rosalene. Kaksikolla on teknologiaa päästä muokkaamaan ihmisten muistoja ja tämän kautta antaa asiakkaalleen mieluisampi tapa poistua tästä maailmasta. Watts ja Rosalene tarttuvat tuumasta toimeen ja rupeavat pureutumaan  ikäkausi kerrallaan Johnnyn muistoihin ja lähtevät tutkimusmatkalle selvittääkseen, että mikä merkitys miehen vaimolla, heidän talon vieressä olevalla majakalla, jäniksillä ja vesinokkaeläimillä on miehen tahtoon lentää taivaalle.

Varsinainen pelaaminen on melko  yksinkertaistettua eli Watts ja Rosaline keräävät muiston alueelta Johnnylle tärkeitä esineitä ja saavat selville lisää miehen menneisyydestä. Toiminnan tai muun pähkäilyn sijaan painotus onkin tarinan viemisessä eteenpäin esineiden tukimisella tai  ihmisten kanssa juttelemalla ja peli kuuluukin niin kutsuttujen kävelysimulaattorien kastiin. Tämä ei ole kuitenkaan huono asia, sillä se tarina on loistavaa settiä. Ainoa puzzleilu pelissä  olivat muistojen välissä olevat tehtävät, joissa joutui pienestä palapelistä muodostamaan kokonaisen kuvan. Tämä minipeli kävi kuitenkin melko nopeasti tylsäksi ja tuntuikin koko pelin turhimmalta osuudelta.

Peli ei ole pituudellaan pilattu, mutta minkä määrässä häviää, laadussa voittaa. Tarina pitää koko ajan otteessaan ja paranee vain loppua kohti edetessään. Olin kuullut ennakkoon että peli on kirjoitettu niin loistavasti, että raavaatkin(?) jätkät joutuvat pelin loppupuolella pyyhkimään kosteita silmiään. Näin ei itselläni aivan käynyt, mutta myönnetään että oli siellä mukana todella tunnepitoisia kohtauksia joka nostivat tämän pelin hyvyyden sinne äärimmäiseen potenssiin. To the Moon oli yksi loistavimmista peleistä taas vähään aikaan ja suosittelen sen kokemista jokaiselle aiemmasta pelihistoriasta riippumatta.

Katsottu: Pixar Collection - Cars

Taas oli sunnuntai ja se tarkoitti samalla myös uuden Pixarin animaatioelokuvan katsomista. Tällä kertaa vuorossa oli vuonna 2006 tehty automaailmaan sijoittuva Cars. En ole aiemmin nähnyt kyseistä elokuvaa enkä tiennyt tarkemmin millainen leffa on kyseessä, mutta minulla oli  silti ennakkoluulojani. Olin nähnyt elokuvasta paljon kuvia ja hieman ounastelin niiden perusteella, että tämä elokuva saattaa olla suunnattu vielä nuoremmalle väelle kuin mitä Pixarin elokuvat normaalisti (ja normaalistikin ne ovat jo melko nuorille).

Autot -elokuva kertoo maailmasta, jonka kaikki asukkaat ovat... arvasit oikein - autoja. Piston Cup -autokisan mestaruus on juuri ratkeamaisillaan ja voittoon on rahkeet kolmella eri kisaajalla: vanhalla joskin tämän kisan jälkeen eläkkeelle siirtyvällä mestarilla The Kingillä, hieman epäeettisiäkin menetelmiä käyttävällä Chick Hicksillä sekä ensimmäistä kertaa kisoissa mukana olevalla ja hieman ylimielisellä Lightning McQueenillä. Kisa päättyy kuitenkin kaikkien yllätykseksi kolmikon tasapeliin ja kisan voittajan sovitaan ratkaistavan viikon päästä Lost Angelesissa järjestettävissä kisoissa.

McQueeniä lähdetään kuljettamaan kohti enkelten kaupunkia rekan peräkärryssä, mutta epäonnekseen kisa-auto tippuu kyydistä matkan aikana ja eksyy moottoritien vuoksi kuolleeksi jääneeseen pikkukylään Radiator Springsiin. McQueen onnistuu tuhoamaan vahingossa vierailunsa aikana kylän läpi vievän autotien ja tästähän ei paikallinen virkavalta tykkää.  Tihutyön tekijän luvataan kuitenkin päästä poistumaan kaupungista, kunhan tämä korjaa yhteiskuntapalvelunaan aiheuttamansa tuhonsa ja tämän aikana McQueen kerkeääkin tutustumaan paikalliseen väestöön sekä kylän värikkääseen menneisyyteen.

Millainen fiilis Autoista sitten jäi allekirjoittaneelle? Kyllähän se tosiaan melko nuorelle yleisölle taisi olla suunnattuna. However... elokuvan animointi oli kyllä todella hienon näköistä ja autot hyvin ilmeikkäitä. Tykkäsin erityisesti siitä, että autokisat kuvattiin samanlaisilla kuvaustekniikoilla, mitä oikeissakin kisoissa käytetään. Lisäksi mukana oli ihan hauskaa huumoria mukana, joten elokuvan parissa viihtyi silti ihan hyvin. Vaikkei Cars ihan täydellinen elokuva ollutkaan, niin oli se silti ihan jees katsottava.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Tarjous: Playstation-pelien alennusmyynnit

Sonyn omassa verkkokaupassa Playstation Storessa on aina jonkinlaista alennusmyyntiä meneillään. Eräs jo melko vakiintunut kampanja heillä on "Tämä on Playstation", jossa alennukseen on laitettu ainakin alunperin heillä yksinoikeudella olleita pelejä. Suurinta osaa näistä peleistä ei saa edelleenkään muille laitteille ja nyt onkin erinomainen mahdollisuus täydentää pelikokoelmia, mikäli joku peleistä vielä puuttuu.

Tämä pelikampanja käynnistyi jo aiemmin tällä viikolla ja osa teistäkin on varmasti kerennytkin jo näkemään nämä tarjoukset. Tämä listaus onkin enemmän heille joilta  kampanja on päässyt menemään ohi tai ei vain jaksa käydä läpi koko katalogia. Alennettujen pelien määrä on reilusti pidempi ja olenkin koonnut tähän alle lähinnä omia suosituksiani.


Playstation 4

  • Horizon Zero Dawn Complete Edition, 30.00 euroa
  • The Last of Us Remastered, 20.00 euroa
  • The Last of Us: Left Behind, 4.00 euroa
  • Heavy Rain & Beyond: Two Souls, 13.00 euroa
  • Bloodborne GOTY, 20.00 euroa
  • Bloodborne The Old Hunters DLC, 7.00 euroa (esim. jos sinulla on tämän kuukauden PS Plussan kautta jo pääpeli)
  • Uncharted 4: A Thief's End, 25.00 euroa
  • Uncharted: The Lost Legacy, 25.00 euroa
  • Uncharted: The Nathan Drake Collection, 20.00 euroa
  • Nioh Complete Edition, 35.00 euroa
  • Jak and Daxter -kokoelma (J&D: The Precursor Legacy, Jak 2: Renegade, Jak 3, Jak X: Combat Racing), 25.00 euroa
  • Until Dawn, 15.00 euroa
  • The Last Guardian, 15.00 euroa
  • LittleBigPlanet 3, 7.00 euroa
  • Everybody's Gone to the Rapture, 5.00 euroa
  • inFamous Second Son + inFamous First Light, 13.00 euroa
  • Gravity Rush Remastered, 8.00 euroa
  • Gravity Rush 2, 15.00 euroa
  • Journey Collector's Edition, 7.00 euroa (sisältää myös pelit Flow ja Flower)
  • The Unfinished Swan, 3.00 euroa
  • Tearaway Unfolded, 7.00 euroa


Playstation 3

  • Crash Bandicoot, CB2: Cortex Strikes Back, CB3: Warped, CTR:Crash Team Racing, á 2.00 euroa
  • ICO and Shadow of the Colossus Classics HD, 5.00 euroa
  • inFamous, inFamous 2 ja inFamous: Festival of Blood, 8.00 euroa
  • LittleBigPlanet, 3.00 euroa
  • LittleBigPlanet 2 Extras Edition, 6.00 euroa
  • LittleBigPlanet 3, 6.00 euroa
  • The Jak and Daxter Trilogy, 8.00 euroa
  • The Ratchet & Clank Trilogy, 8.00 euroa
  • The Sly Trilogy, 8.00 euroa
  • Spyro the Dragon Trilogy, 4.00 euroa

Playstation Vita:

  • Gravity Rush, 4.00 euroa
  • LittleBigPlanet Vita, 4.00 euroa
  • Tearaway, 5.00 euroa
  • Uncharted: Golden Abyss, 6.00 euroa

Kaikki tarjoukset löytyvät kuitenkin osoitteesta:

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Katsottu: Pixar Collection - The Incredibles

Taas oli aika katsoa uusi Pixar-elokuva. Tällä kertaa vuorossa oli The Incredibles, jonka elokuvastudio toi markkinoille vuonna 2004. Ensimmäinen ajatukseni tästä elokuvasta oli "joko taas, eikös Disneyltä tullut toinenkin supersankariaiheinen elokuva Big Hero 6 aivan lähiaikoina?". Lähiaikoina on kuitenkin suhteellinen käsite ja aikaeroa näiden kahden elokuvan julkaisulla alkaakin olemaan  jo kymmenisen vuotta, joten ehkä tuohon aikaväliin mahtuu jo parikin tälläistä elokuvaa.

Incredibles kertoo yhteiskunnasta, joka suorastaan vilisee erilaisia supersankareita. Sankarit kuitenkin aiheuttavat pelastuspuuhiensa sivutuotteena sen verran paljon vahinkoa, että supersankarina toimiminen kielletään ja nämä aiemmat superihmiset joutuvat opettelemaan elämään normaalia ja tylsää arkea. Eräitä tälläisiä supersankareita ovat Incrediblesin perhe, johon kuuluu väkivahva isä Bob, perheen äiti Helen jonka vartalon venymiselle on vain mielikuvitus rajana, tytär violet joka voi muuttua näkymättömäksi sekä supernopea liikkeissään oleva perheen poika Dash. Kaikkein raskaimmin tämän normaalin elämän ottaa perheen isä, joka yrityksistään huolimatta haaveilee edelleen sankaripäivistään. Eräänä päivänä Bobia lähestyy mysteerinen nainen Mirage, joka tarjoaa mahdollisuutta palata vielä supersankariksi. Houkutus on liian suuri jättää hyödyntämättä ja niinpä Bob eli Mr. Incredible lähtee salaa perheeltään suorittamaan supersankarimaisia/60-luvun James Bondmaisia tehtäviä.

Elokuvan extrat olivat melko kommenttiraitapainotteisia ja tässä elokuvassa niitä oli hulpeat kolme kappaletta. Vielä en noita kerennyt katsomaan, mutta elokuvan tyyli on sellainen että uskoisin mukana olevan todella mielenkiintoista trivia-settiä. Varsinaisesta elokuvasta puolestaan sellaista, että rehellisesti sanottuna leffa ei alkumetreillään oikein vakuuttanut minua. Pidin kyllä elokuvan vanhahtavasta tyylistä, mutta jotenkin päähahmona pyörinyt perheen isä Bob tuntui vain hieman sanotaanko tylsältä. Myöhemmin elokuvassa muutkin perheenjäsenet saavat kuitenkin tilaa reilustikin ja meno muuttuu jo paljon viihdyttämmäksi. Mitä pidemmälle elokuva eteni, sitä enemmän aloin tykkäämään. Alkukankeudestaan ja ennalta-arvattavasta juonestaan huolimatta elokuva paljastui  ihan viihdyttäväksi pläjäykseksi ja suosittelenkin siis katsomista.