Katsottu: Bad Boys

Viime kirjoituskerrasta alkaa olemaan pidempi aika, joten ajattelin rikkoa radiohiljaisuuden kertomalla katsotuista leffoista. Juuri leffateattereissa pyörivä Bad Boys for Life muistutti minua siitä, että vaikka leffasarjan ensimmäiset osat olivat kova sana aikoinaan, niin itseltäni ne ovat jostain syystä jääneet näkemättä. Tämä katsomatta jääminen aiheutti sen käytännön ongelman, ettei sarjan tuoreintakaan osaa "voi" käydä katsomatta nyt vaikka leffalippuja olisi melkein riesaksi asti. Onneksi nämä vanhat leffat olivat kuitenkin katsottavissa Netflixissä, joten eikun sarjan ensimmäinen leffa pyörimään ja näkemään onko tämä "90-luvun paras poliisileffa" sitten niin legendaarinen kuin mitä on puhuttu.

Bad Boys kertoo kahdesta poliisiystävästä Mikesta (Will Smith) ja Marcuksesta (Martin Lawrence), jotka ovat aitojen buddy cop -elokuvien tapaan toistensa vastakohtia ja toverillisilta yhteenotoilta ei voida tietenkään välttyä. Mike elää villiä poikamieselämää johon sisältyy nopeat autot ja kauniit naiset kun taas parivaljakon rauhallisemmalla Marcuksella kotona odottaa vaimo ja lapset. Jeparien normaali arki keskeytyy kuitenkin kun rikollisjoukko onnistuu varastamaan 100 miljoonan dollarin edestä takavarikoituja huumeita poliisin säiliöstä ja pari saa sen perinteisen "jos tämä ei ratkea muutamassa päivässä, saatte potkut" -uhkauksen. Homma menee kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa henkilökohtaiseksi, kun pahikset tappavat Miken ystävättären ja saavat murhan ainoan silminnäkijän, hehkeän Julien (Tea Leoni) suojeltavakseen.

Elokuvan päätähtien Smithin ja Lawrencen yhteistyössä ja näyttelemisessä ylipäätänsä kemia tuntuu toimivan ja taisin naurahtaakin pariin kertaan elokuvan aikana. Valitettavasti aivan samaa ei voi sanoa elokuvan naistähdestä ja vuorosanat tulevatkin Leonin suusta sen verran pökkelösti, että hieman vaivaannuttaa. Elokuva ei tuo katsojille pahemmin mitään uutta vaan tarjolla on klisettä kliseen perään. Positiivisena seikkana elokuva on kyllä nättiä katsottavaa enkä viittaa pelkästään ohjaaja Michael Bayn lukuisiin räjähdyksiin.

Millainen fiilis elokuvasta jäi sitten loppujenlopuksi? Ehkä pienoinen pettymys kuvaa tuntemuksiani, sillä niin paljon elokuvaa ollaan hehkuteltu tässä parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Elokuvalla on kyllä omat pienet hetkensä ja se oli varmasti näyttelijöiden urille iso läpimurto aikoinaan, mutta loppujenlopuksi kyseessä on jo kymmenet kerrat aiemmin nähty poliisileffa nätimmällä ulkokuorella.

Katsottu: Truth or Consequences, N.M

Alkaa olemaa jo pidempi aika, kun viimeksi kirjoitin leffoista tänne blogin puolelle. Pitkän aikaa kirjoittaminen oli helppoa, kun Disney- ja Pixar -leffojen boxeja läpikäymällä vaihtoehtoja ei pahemmin ollut, vaan elokuvat tuli katsottua niiden julkaisujärjestyksestä. Nyt katsottavan elokuvan valinta ei olekaan ollut enää niin helppoa. Katsoako seuraavaksi omia kaikkien aikojen lempielokuvia vai sellaisia, joita en ole vielä katsonut? Entä lyhyempiä elokuvasarjoja kuten Matrixit, Alienit, Pirates of the Caribbeanit jne yhteen putkeen? Lopulta tajusin tehneeni elokuvien valinnasta turhankin suuren ongelman ja nyt päätin, että tulen jatkossa valitsemaan elokuvat hyllystäni suht arpomalla ilman mitään sen suurempaa punaista lankaa.

Ensimmäiseksi näistä suht randomilla leffahyllystä arvotuista elokuvista valikoitui Truth or Consequences, N.M (Helvetillinen Pako), joka on 24-sarjastakin tunnetun Kiefer Sutherlandin aiempia tuotoksia ohjaajana ja esiintyyhän mies itsekin yhtenä päähenkilöistä. Tämä elokuva oli yksi ensimmäisiä omistamiani DVD-leffoja aikoinaan, joskin onnistuin hukkaamaan sen lainatessani leffan jollekin tuttavalle ja en lopulta koskaan saanut omaisuuttani takaisin. Muistan pitäneeni elokuvasta aikoinaan sen verran, että ostin elokuvan joku aika sitten uudestaan ja kyllähän se näin pitkän ajan jälkeenkin taas maistui.

Helvetillinen Pako kertoo vankilasta vastikään vapautuneesta Raymondista (Vincent Gallo) ja hänen tyttöystävästä Addysta (Kim Dickens), jotka molemmat unelmoivat pikaisesta rikastumisesta ja elämän saamisesta kerralla kuntoon. Pari lähtee mukaan ryöstökeikalle, jossa aikomus on varastaa huumerikolliset kaveriensa Curtisin (Kiefer Sutherland) ja Marcuksen (Mykelti Williamson) kanssa. Ryöstö menee kuitenkin pieleen Curtisin äkkipikaisuuden vuoksi ja ryöstöporukka saakin peräänsä niin virkavallan kuin mafiosot. Upotessaan kokoajan vain syvemmälle suohon pakolaiset törmäävät törmäävät asuntoautolla matkustavaan pariskuntaan Gordoniin (Kevin Pollak) ja Donnaan (Grace Phillips) ja ottavat nämä panttivangiksi matkalleen.

Elokuva on melko perus roadmovie, joskin väkivaltainen sellainen. Raymond pitää koko porukkaa kasassa, mutta kyllä elokuvan psykopaatit eli sekä Kiefer että myöhemmin ilmaantuva Martin Sheenin esittämä palkkamurhaaja varastavat shown. Jos haluat nähdä millainen villi badboy Sutherland oli ennen Jack Baueria, suosittelen katsomaan tämän pätkän.

Katsottu: Coco

Vuorossa olisi nyt sitten viimeisin Pixarin animaatio-elokuva josta meinaan kirjoittaa vähään aikaan eli kyseessä on siis Coco. Katsoin tämän elokuvan itse asiassa jo useampi viikko sitten, mutta hieman kuten usein opiskelujen lopputyöraporttien kanssa, niin tätäkin tuli venytettyä ja lykättyä kokoajan jopa naurettavuuksiin asti. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, jättää muut hommat hetkeksi syrjään ja riipaista tämän tekstin kasaan

Tiesin Cocosta todella vähän etukäteen, vain sen verran että se keskittyy Meksikolaisen vainajien muistojuhlan eli Day of the Deadin ympärille. Pixarin elokuvien korkeaan laatuun uskoen sekä minulla olevista ylimääräisistä leffalipuista johtuen oli jo todella lähellä ettenkö olisi käynyt katsomassa tämän elokuvan kesän aikana paikallisessa leffateatterissa, mutta koska olin ennakkotilannut sen jo blueraynakin, niin päädyin lopulta katsomaan elokuvan kotiteatterissani.

Elokuva kertoo 12-vuotiaasta meksikolaispojasta Miguelista sekä hänen suvun synkästä menneisyydestä. Kauan aikaa sitten hänen isoisoisänsä jätti vaimonsa ja Coco -lapsensa tavoitellakseen maailmanmainetta musiikkiuralla. Tämän petoksen jälkeen perheessä on kaikenlainen musiikin harrastaminen ja kuuntelu ollut kiellettyä ja jopa suvun mustan lampaan kuva on revitty pois kaikista perhevalokuvista. Miguelilla on kuitenkin musiikki veressä ja hän hiippaileekin aina muiden silmien välttäessä omaan salaiseen huoneeseen harjoittelemaan kitaran soittoa edesmenneen idolinsa Ernesto de la Cruzin musiikkivideoita katsellen. 

Vainajien muistojuhlan alla Miguel alkaa epäilemään, että Ernesto onkin hänen kauan kadoksissa ollut isoisä ja haluaa osallistua entistä innokkaammin paikalliseen paikalliseen kykykilpailuun. Poika joutuu "lainaamaan" Erneston kitaraa tämän kryptasta ja tempautuu tämän tiimellyksessä kuolleiden valtakunnan puolelle. Miguel lähtee etsimään omia sukujuuriaan ja saa apurikseen Hectorin, ressukan joka vakuuttaa kuitenkin tuntevansa Erneston.

Vaikka odotinkin elokuvan näkemistä (ostinhan sen heti myyntiin tultua), minulla oli sitä kohtaan kuitenkin omat ennakkoluuloni. Elokuvan mainostettiin pyörivän Day of the Deadin ympärillä ja... rehellisesti sanottuna olisi mukava nähdä välillä Meksikoon liittyviä elokuvia/pelejä joissa ei mainita halaistua sanaa tuosta riivatun juhlapäivästä. Onneksi jatkoin kuitenkin katsomista, sillä elokuva alkoi näyttämään loistavat puolesta pikkuhiljaa. Aluksi kaikki näytti "vain" nätiltä, mutta viimeistään kuoleman valtakunnan väriloistosta tuli oikea VAU-fiilis, kun kaikki näytti niin hienolta. Elokuvan hahmokaarti on on laaja kiitos Miguelin lukuisat sukulaiset ja loppua kohti tarinaankin saadaan mielenkiintoisia käänteitä. Ennakkoluuloistani huolimatta Coco olikin loistava elokuva ja suosittelen sitä kaikille!

Katsottu: Cars 3

Blogillani on ollut ennätyksellisen pitkä hiljaisjakso viime aikoina, mistä voin vain pahoitella lukijoitani. Alkvuoden Pixar -elokuvista kirjoittamisesta tuli minulle viikottainen rutiini, mutta tämä rutiini katkesi katsottavan loppuessa elokuvaboxista. Myös töissä oli noihin aikoihin sen verran kiirusta, ettei vapaa-ajalla vaan jaksanut pahemmin kirjoitella. Nyt akkuja on kuitenkin taas ladattu ja tavoite olisi aktivoitua blogirintamalla. Iso kiitos myös teille, jotka olette viime aikoina kyselleet kirjoitusteni perään, muistutitte minua siitä, että siellä jossain on tosiaan upeita ihmisiä, jotka suorastaan odottavat postauksiani :-)

Nyt  kuitenkin varsinaiseen asiaan, jonka vuoksi todennäköisesti tulitte tänne. Viime kerralla kirjoitteluni jäivät siihen, kun Pixar Collection -boxista uupui elokuvastudion tuoreimmat leffat eli Cars 3 ja Coco. Cocon julkaisupäivää jouduin hieman odottelemaan, mutta nyt nuo molemmat löytyvät myös omasta elokuvahyllystäni ja otetaan ensin autoelokuva syyniin. Alkuperäinen Cars ja tämän jatko-osa olivat molemmat omilla eri tavoillaan erinomaisia elokuvia, mitä nyt hieman lapsille suunnattuja olivatkin. Olen aina hieman skeptinen mitä tulee elokuvien jatko-osiin ja vuonna 2016 julkaistu Cars ei ollut poikkeus. Onnistuiko Pixar ylläpitämään vielä kertaalleen autoelokuvansa kiinnostavuuden, se selviää aivan kohta.

Edellisistä elokuvista tuttu Lightining McQueeen on kilpa-ajouransa huipulla ja voittanut useita kertoja Piston Cup -mestaruuden. Teknologia kuitenkin kehittyy ja kisoihin osallistuu uudempia ja entistä nopeampia autoja vanhojen tekijöiden pudotessa pois kuvioista. Sama uhka koskee myös entistä mestaria McQueeniä ja eräässä kisassa hän joutuukin pahaan onnettomuuteen koittaessa saada kiinni nopeampia kilpakumppaneitaan. McQueen joutuu tauolle useammaksi kuukaudeksi ja alkaakin vaikuttamaan siltä, että hänen ura olisi  lopussa. Hän saa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden, sillä ystäviensä ja sponsorien avustuksella hän pääsee treenaamaan viimeisimmän tekniikan harjoittelukeskukseen apunaan personal trainer Cruz Ramirez.

Elokuvan nähtyäni fiilikseni olivat kaikista peloistani huolimatta erittäin positiiviset. Cars 3:ssa yhdistyy kahden edellisen osan parhaat puolet eli ensimmäisen osan rauhallinen mutta toimiva draama ja toisen osan toiminnallisempi puoli. Erityismaininnan saa McQueenin aisapariksi laitettu treenaaja Cruz, jolla oli paitsi hauska, mutta myös syvällisempikin puolensa. Elokuvasta ei jäänyt mieleeni oikeastaan mitään sellaista asiaa joka olisi jäänyt häiriitsemään tai ärsyttämään ja voin sanoa, että Cars 3 on tästä elokuvakolmikosta ainakin omissa kirjoissani onnistunein osa. Pixar se vaan hallitsee jatko-osien tekemiset!

Katsottu: Pixar Collection - Finding Dory

Viikko sitten kerroin tilanneeni uunituoreen Coco -leffan ja ettei katsottavat elokuvat lopu aivan heti tämän Pixar -kokoelman jälkeen. Valitettavasti unohdin tohkeissani ollessani täysin sen asian, että kyseisen elokuvan julkaisupäivä onkin vasta kesäkuun puolessavälissä eli sinne asti joudutaan kuitenkin odottelemaan. Tällä kertaa katsomisvuorossa oli kuitenkin 2016 vuoden Finding Dory, joka on luonnollisesti jatko-osa aiemmin julkaistulle Finding Nemolle. Rehellisesti sanottuna elokuvan samankaltaisen nimen vuoksi odotukseni eivät olleet kovinkaan korkeat ja pelkäsin että luvassa on saman tarinan kierrätystä mutta eri hahmoilla..

Tällä kertaa elokuvassa keskitytään nimensä mukaisesti Doryyn, siniseen palettivälskäriin (kyllä, kävin lunttaamassa netistä) johon tutustuttiin jo Finding Nemon aikana. Dory on hyväntahtoinen kala, jolla on vain yksi mutta sitäkin suurempi ongelma. Hänen lähimuisti on todella huono ja käytännössä kaikki mitä hän oppii, hän unohtaa yleensä jo minuutin kuluessa. Lapsena hän jopa eksyi vanhemmistaan eikä lopulta muistanut enää missä hänen koti on, saati sitten että ketkä hänen vanhempansa ylipäätänsä olivat. 

Elämä ei ole helppoa nuorelle huonomuistiselle kalalle, jota muut kalat vieroksuvat outoutensa vuoksi. Varttuessaan yksinään Dory tutustuu kuitenkin Marlin -kalaan sekä tämän Nemo poikaan ja nämä seikkailut nähdäänkin Finding Nemo -elokuvassa. Vuosi näiden tapahtumien jälkeen Doryn muisti alkaa palaamaan pätkittäin ja hän kokee hetkellisen muistinpalautumisen, että missä hänen vanhempansa ovat. Huonon muistinsa vuoksi Dory ei tietenkään voi lähteä pitkälle matkalle yksinänsä ja saakin lopulta taivuteltua mukaansa Marlinin, Nemon ja myöhemmin mm. mustekalan nimeltä Hank.

Tämänkin elokuvan kohdalla Pixar on ylittänyt itsensä, sen verran nätiltä trooppiset vesistöt ja muukin ympäristö on saatu näyttämään. Tämä ei ole tosin elokuvan paras puoli vaan elokuvan hahmot. Dory on saatu todella sympaattiseksi hahmoksi ja elokuvaa katsoessa tuli melkein surullinen olo, kun huonomuistinen kala eksyy vanhemmistaan ja muut jättää hänet yksin, muista Doryn toilailuista puhumattakaan. Toinen suosikkini oli Hank -mustekala suorastaan ninjamaisilla taidoillaan. Edellisen elokuvan päähahmot Marlin ja Nemo puolestaan jäävät tällä kertaa melko tylsiksi sivuhahmoiksi. Tässä elokuvassa on vähemmän varsinaista seikkailua, minkä vuoksi se ei yllä ehkä ihan ensimmäisen osan tasolle, mutta ei tämäkään silti huono ollut.

Katsottu: Pixar Collection - The Good Dinosaur

Pixar -elokuvian katsomisessa aletaan olemaan jo loppusuoralla, sillä jäljellä on elokuvia enää kuukauden ajaksi. Pixar Collection -boxissa on kyllä elokuvia hieman vähemmän, mutta menin juuri tilaamaan tuoreimman Coco -leffan kerta tarjouksessa oli, joten katsottavaa vielä riittää. Tällä kertaa ollaan kuitenkin menossa studion 16. elokuvassa eli vuonna 2015 julkaistussa The Good Dinosaurissa. Rehellisesti sanottuna tämä elokuva ei ollut minulla paitsi näkemättä, mutta en ollut siitä kuullutkaan aiemmin, joten nyt mentiin kyllä täysin uudella maaperällä. Vaikka odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olekaan kovinkaan korkeat, mieltäni lohdutti se että Pixar on osoittanut kyntensä Studiona, joka osaa yllättää positiivisesti katsojan.

The Good Dinosauruksen tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen dinosaurusaikaan miljoonia vuosia menneisyydessä, kun elämä oli vielä yhtä kamppailua selviytymisestä. Arlo syntyy nuorimmaksi apatosaurusten perheeseen ja kasvaminen kahden veljen varjossa ei ole aralle kuopukselle helppoa. Perhe odottaa jokaiselta jäseneltään, että kukin tekee jotain merkittäviä tekoja saadakseen kunnian merkata oman jalanjälkensä perheen ruokavaraston seinään. Arlolta näiden merkkitekojen suorittaminen ei oikein ota kuitenkaan sujuakseen ja lopulta hänen hieman pettynyt, mutta silti rakastava isä päättää puuttua peliin. 

Eräänä päivänä kun luolaihmisten lapsi Spot tulee varastamaan hirmuliskojen ruokaa, isä- ja poikasaurus lähtevät jahtaamaan varasta. Matka ei mene kuitenkaan aivan kuten suunniteltu ja isäsaurus tekee ns. Leijonakuninkaat suojellessaan poikaansa. Isänsä menetyksen jälkeen entistä enemmän perheen elättämisen vastuusta kasautuu Arlon harteille ja ruuan keruun kanssa alkaa tulemaan kiire talven lähestyessä. Yhtenä päivänä varas saapuu taas rikospaikalle ja vihaisena isänsä kuolemasta poika käy tämän kimppuun molempien lentäessä vuolaasti virtaavaan jokeen. Kun Arlo palaa tajuihinsa kaukana kotoa, hän muistaa vain kauan aikaa sitten isänsä antaman opetuksen ja lähtee seuraamaan jokea takaisin kotiin. Omin avuin matka käy dinosaurukselle kuitenkin mahdottomaksi, mutta avukseen ja matkaseuralaiseksi Arlo saa entisen vihamiehensä Spotin.

Ennen elokuvaa minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, että millainen leffa on luvassa. Onko tämä jollain tavoin kytköksissä siihen vuoden 2000 elokuvaan, joka sotki jenkkien ja eurooppalaisten Disney Classics -numeroinnit? Tuskin. Kun elokuvan maisemat alkoivat rullaamaa ruudulla, leukani meinasi loksahtaa auki, kun niin nättiä oli ympäristö niin nättiä. Vasta elokuvan hahmot erottuivat ympäristöstään, muutoin olisi voinut luulla katsovansa kameralla kuvattua elokuvaa. Elokuvan huumori on toimivaa eikä tuntunut mitenkään väkinäiseltä. Kukaan hahmoistakaan ei alkanut ärsyttämään, päinvastoin kaikki olivat hyvin ilmeikkäitä ja sen kautta eläväisiä. Ainoa marmatuksen aihe nousee tarinasta, joka suorastaan huutaa omaperäisyyden puutteesta. Disneyllä/Pixarilla alkaa olemaan jo aika monta elokuvaa katalogissaan, jossa päähenkilö tempautuu jonnekin kaukaisuuteen ja elokuva onkin sitten kotimatkan taittamista. Onhan tuo ihan toimiva keino saada "seikkailua" elokuvaan, mutta voisi sitä koittaa välillä jotain uuttakin. Muutoin elokuva oli kuitenkin suositeltavan viihdyttävä ja sopii varmasti kaikille vauvasta vaariin.

Katsottu: Pixar Collection - Inside Out

Pixar-elokuvien katsominen jatkuu ja tällä kertaa vuorossa oli elokuvastudion Inside Out vuodelta 2015  eli melko tuoreissa elokuvissa aletaan olemaan jo menossa. En ole uudempia animaatioelokuvia kovinkaan aktiivisesti seurannut ja rehellisesti sanottuna en tiennyt tästäkään elokuvasta juurikaan mitään. Jostain olin saanut sellaisen käsityksen, että tässä mennään ihmisten sisälle, mutta siinä se kaikki tietoni sitten olikin. Saamani mielikuva elokuvasta ei ollut kovinkaan kummoinen ja odotukseni leffaa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkealla.

Inside Outissa mennään Riley Andersen -nimisen tytön sisälle, mutta ei kuitenkaan millään Olipa Kerran Elämä -tyylillä kuten etukäteen odotin, vaan tunnepuolella. Tytön sisällä nimittäin sijaitsee hänen tunnepuolen toimintakeskus ja siellä asustelee kaikki hänen kokemansa tuntemukset, kuten Ilo, Suru, Viha jne. Riley on elänyt koko lapsuutensa ajan melko onnellista elämää ja ylipirteä Ilo onkin dominoinut aikalailla hänen tunne-elämää. 

Rileyn perhe muuttaa San Fransiscoon ja tyttö joutuu jättämään aiemmalle paikkakunnalle rakkaat ystävänsä, harrastuksensa jääkiekon ja uuteen kotiin ja kouluun totuttautuminen ei ole helppoa. Ikävä takaisin entiselle kotipaikkakunnalle alkaa olemaan murskaava ja surulliset asiat vain jatkavat kasaantumista. Viimeinen niitti on se, kun tunteiden komentokeskuksessa sattuu vahinko ja niin Ilo, Suru kuin tytön kaikki lapsuuden onnelliset muistot lentävät komentokeskuksesta kauan pois ja tytön henkinen elämä alkaa suistumaan lopullisesti pois raiteilta...

Tämä elokuva oli jotain täysin sellaista, mitä en osannut etukäteen odottaa Disney/Pixar -elokuvalta. En tiedä miten paljon nuoremmat katsojat saavat irti elokuvasta, mutta ainakin hieman varttuneemmille katsojille luvassa on upea elokuvakokemus. Leffa ei ole pelkästään mikään  perinteinen seikkailuelokuva vaan siinä on syvällisempikin merkitys, lopun koskettavasta kohtauksesta puhumattakaan. Itselleni oli hieman hankala kuvailla tätä elokuvaa sanoiksi, mutta kyseessä oli kuitenkin yksi Pixarin parhaimmistoon kuuluvista elokuvista ja suosittelen ehdottomasti katsomista kaikille.

Katsottu: Pixar Collection - Monsters University

Tällä kertaa rikoin aiempaa kaavaani ja kirjoitan Pixar -elokuvasta vasta seuraavana päivänä eli maanantaina. Katselin kyllä varsinaisen elokuvan jo sunnuntaina, mutta tämä jäi niin  myöhälle iltaan, etten jaksanut enää tarttua virtuaalisen sulkakynän varteen. Tällä kertaa katsontavuorossa oli Pixarin neljästoista animaatioelokuva vuodelta 2013 eli Monsters University. Elokuvaa en ole aiemmin nähnyt, mutta muiden leffojen yhteydessä näytetyt mainospätkät tästä elokuvat vaikuttivat ihan hauskoilta ja odotukset olivatkin melko korkeat.

Monsters University sijoittuu aikaan reilusti ennen Monsters Inciä ja tarkemmin sanottuna hirviöiden hurjiin opiskeluvuosiin. Aiemmastakin elokuvasta tuttu hirviö, vihreä ja yksisilmäinen Mike on haaveillut lapsesta pitäen tulevansa pelottelijaksi. Pelottelijoiden tehtävä on hiipiä yöllä lasten makuuhuoneisiin, säikäyttää lapset ja kerätä talteen näiden kauhunkiljahdukset. Nämä kiljahdukset toimivat koko hirviöyhteiskunnan voimanlähteenä ja pelottelijat ovatkin tämän vuoksi tärkeä ja arvostettu ammatti.

Mike on motivoitunut ja erittäin kova opiskelemaan pelottelun teoriaa, mutta ei ole kuitenkaan luontaisesti kovinkaan pelottava. Kampuksella hän tutustuu aiemmastakin elokuvasta tuttuun Sullivaniin, joka on käytännössä peilikuva Mikestä. Sullivania ei pahemmin opiskelut kiinnosta, koska hän osaa olla luonnostaan pelottava. Tämän kaksikon välille muodostuu lukukauden aikana kova kilpailu, mikä päättyy lopulta molempien erottamisuhkaan koko koulusta. Viimeisenä oljenkortenaan kaksikko joutuu nielemää ylpeytensä ja osallistumaan samassa joukkueessa paikalliseen peloittelukilpailuun. Voittajajoukkueelle palkintona on pääsy paitsi takaisin kouluun, myös varma pääsy kaikkien himoitsemaan peloittelun koulutusohjelmaan.

Ennakko-odotukset elokuvaa kohtaan olivat melko korkeat, mutta tavoitettiinko nuo odotukset? Ainakin ulkoisesti elokuva näytti edelleenkin upealta, aivan kuten aiempi osakin. Nämä Monsters-elokuvat ovat kuin luotuja mainostamaan teräväpiirtona tehtyjä animaatioleffoja. Elokuva sijoittuu täysin uuteen ympäristöön ja vain muutamaa päähahmoa lukuunottamatta suurin osa hirviöistä oli uusia. Pääosin nämä uudet hahmot olivat melko tylsiä, mutta onneksi mukana oli muutama ihan hauskakin tapaus. Suurin pettymys elokuvassa oli kuitenkin sen juonessa. Kyllähän elokuvassa tapahtui vaikka mitä kaikkea, mutta ei mitään kovinkaan omaperäistä jonka vuoksi elokuva olisi jäänyt mieleen. Melko tylsän juonen johdosta Monsters University jäikin omissa kirjoissani melko tasapaksuksi (ei siis välttämättä kuitenkaan huonoksi) elokuvaksi, jonka voi toki sen yhden kerran katsoa.

Katsottu: Pixar Collection - Brave

Seuraavana Pixar -elokuvien katsontavuorossa oli Brave, elokuva joka näki päivänvalon vuonna 2012. Brave oli minulle melko odotettu elokuva tässä leffaboxissa, sillä olin kuullut siitä puhuttavan melko paljon positiiviseen sävyyn niin tuttujen toimesta, kuin internetin syövereissä muutenkin. Nämä kehut koskivat niin elokuvan näyttävyyttä, kuin tarinaa ja olinkin innostunut näkemään, mitä Pixarilla oli tällä kertaa tarjottavaan.

Elokuva kertoo Skotlannin klaanien kuninkaallisesta perheestä, johon kuuluvat kuningas Fergus, kuningataräiti Elinor, prinsessa Merida sekä tämän kolme pienempää veljeä. Merida on melkoinen villikko ja uutinen ei tule kovinkaan toivottuna, kun hänen vanhemmat kertovat kutsuneensa läheisten klaanien urokset kilpailemaan tyttären kädestään. Kisat kyllä järjestetään, mutta lopulta tyttö karkaa perhettään metsikköön, koska ei halua tulla väkisin naitetuksi. Merida törmää erämaassa noitaan joka lupautuu

auttamaan tyttöä, mutta tilanne tottakai karkaa käsistä ja hän onnistuu langettamaan hirveän kirouksen perheenjäsentensä ylle...

Millaiset fiilikset elokuvasta sitten jäi itselleni? Elokuvalla oli melko korkeat odotukset ja joskus tuo on hyvä, joskus huono asia. Brave näyttää kyllä upealta elokuvalta ja hyvät puolet ei jää tähän. Elokuvan hahmot ovat sympaattiset ja on elokuva muutoinkin ihan hauska. En haluaisi millään motkottaa tai kritisoida tätä elokuvaa, mutta jokin siinä mielestäni silti puuttui tai olisi voinut olla paremmin. En pitänyt elokuvan tarinaa mitenkään erityisenä, vaikkei se varsinaisesti huonokaan ollut. Ehkä vaan odotin elokuvalta jotain tajunnanräjäyttävää ja sitä ei lopulta tullut. Pienestä valittelustani huolimatta on tämä silti keskivertoa parempi elokuva ja suosittelen kaiken ikäisille.

Katsottu: Pixar Collection - Cars 2

Seuraavana Pixar -elokuvien katseluvuorossa oli studion 12. elokuva vuodelta 2011 eli Cars 2. Kuten edellisen Toy Storyn kohtallakin taisin jo mainita, ennakkoluuloni elokuvien laadusta ovat melko vahvat siinä vaiheessa, kun jako-osio aletaan tehtailemaan. Ensimmäinenkään Cars -elokuva ei ollut (omaan aikuiseen makuun) kovinkaan kummoinen ja rehellisesti sanottuna en odottanut tältäkään elokuvalta sitten kovinkaan kummoisia parannusta. Toy Story tosin osoitti että jatko-osatkin voivat olla erinomaisia, joten pieni toivonkipinä silti jäi ilmaan, kun pistin elokuvan levykkeen asemaan.

Ensimmäinen Cars elokuva kertoi punaisesta kilpa-autosta Lightning McQueenistä sekä hänen ystäväjoukosta, johon kuuluvat mm. hänen paras ystävä hinausauto Mater sekä rakkaudenkohde Sally. Lightning McQueen oli alunperin ylimielinen tulokas kilparadoilla ja pääsi huipulle vasta uuden ystäväpiirinsä avustuksella. Elokuvan jatko-osa jatkaa tapahtumia reilusti myöhemmin, sillä viime kerran jälkeen McQueen on voittanut mestaruuspokaalin jo neljä kertaa. Eräänä päivänä hän saa Italialaiselta Francesco Bernoullilta haasteen osallistua uuteen World Grand Prixiin, joka sisältää kisat Japanissa, Italiassa ja Englannissa. Eräs kisan juju on siinä, että kaikki kisaajat käyttävät polttoaineenaan Allinol -nimistä luontoystävällistä löpöä ja kyseessä onkin eräänlainen  mainoskampanja fiksumpien polttoaineiden puolesta. Kisan lomassa McQueenin hyvä ystävä Mater onnistuu kuitenkin sotkeentumaan vahingossa kisan ympärillä pyöriviin hämäräpuuhin ja kisan rinnalla pyöriikin melkoinen agenttiseikkailu James Bondien tyyliin.

Cars 2 osasi yllättää minut muutamillakin eri tavoilla. Ensimmäisen elokuvan keskiössä toiminut Lightning McQueen onkin tässä elokuvassa jo paljon sivummassa ja voisi melkeinpä sanoa, että hinausauto ja agenttiseikkailuissa pyörivä Mater on tämän elokuvan päähahmo. Tämä ei itseäni kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä McQueen on pohjimmiltaan melko tylsä hahmo ainakin omasta mielestäni. Myös elokuvan luonne on muuttunut elokuvien välillä ja aivan leffan alussa katsoinki hieman ihmeissäni, että olenko varmasti katsomassa oikeaa elokuvaa. Ensimmäinen leffa keskittyi enemmän hahmojen esittelyyn ja kanssakäymiseen ja oli muutenkin melko rauhallinen elokuva, kun taas tämä jälkimmäinen keskittyy seikkailuun ja toimintaan. Elokuvat ovat hyvin erilaisia ja vertailu näiden välillä on hyvin vaikeaa, molemmilla kun on omat hyvät hetkensä.  Kyllähän tämä jatko-osakin oli aikalailla nuoremmalle yleisölle suunnattu, mutta tykkäsin tästä jälkimmäisestä ehkä pikkuriikkisen enemmän.

Katsottu: Pixar Collection - Toy Story 3

Seuraavaksi  Pixar-elokuvien katsomisvuorossa oli vuonna 2010 julkaistu Toy Story 3. Koska elokuvasarja oli edennyt jo näinkin pitkälle, rehellisesti sanottuna odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla. Monesti mitä pidemmälle elokuvasarja etenee, sitä vähemmän tekijöillä jää enää ideoita seuraaviin osiin. No ei auttanut kuitenkaan kuin tarttua elokuvaan ja toivoa parasta.

Toy Story jatkaa siitä, mihin aiemmat osat päättyivät. Andy -poika on kasvanut isoksi ja hänen on aika muuttaa kotoa pois opiskelemaan. Lapsuuden leikkivuodet ovat auttamatta takana ja suurin kysymys kuuluukin, että mitä kaikille hänen rakkaille leluille tehdään. Äiti auttaa päätöksen teossa sanomalla, että Andy voi ottaa tärkeimmät lelunsa mukaan asuntolaan tai viedä vintille säilytykseen, mutta loput äiti  vie kierrätykseen. Muuttopuuhissa sattuu kuitenkin sekaannus ja lelut joutuvat kierrätykseen menevään laatikkoon ja Andyn äiti vie lelut läheiseen lastentarhaan. Aluksi lastentarha vaikuttaa unelmapaikalta ja lelut tuntevat saavansa uuden alun, mutta kaikki ei olekaan tietenkään aivan sitä miltä näyttää...

Alkupeloista huolimatta Toy Story 3 yllätti minut lopulta positiivisella tavalla. Aivan alussa elokuva toisti kyllä ärsyttävällä tavalla aiemmissakin osissa esiintynyttä teemaa eli lelut joutuvat enemmän tai vähemmän vahingossa väärään autokyytiin toiselle puolelle puolelle kaupunkia. Elokuva parani kuitenkin reilusti tämän jälkeen. Mukaan tuli taas roppakaupalla uusia hahmoja ja aiemmatkaan eivät olleet enää yhtä ärsyttäviä kuin aiemmin (katson tässä kohtaa syyttävästi lehmityttöä Jessietä). Toy Story 3:n huumori toimi erinomaisesti ja tarinaa sen enempää spoilaamatta onpa loppupuolelle saatu haikeitakin kohtauksia. Alkuperäisistä peloistani huolimatta elokuva oli erinomainen tekele  ja suosittelen ehdottomasti sen katsomista kaikille.

Katsottu: Pixar Collection - Up

Seuraava katsontavuorossani oleva Pixarin animaatioelokuva oli Up (eli Kohti Korkeuksia), joka julkaistiin vuonna 2009. Elokuva oli itselleni tuttu hyvin etäisesti vain sitä kautta, että lyhyitä pätkiä siitä oltiin näytetty monen Disneyn ja Pixarin elokuvan mainosten joukossa. Olin lisäksi kuullu kehun sanoja tätä elokuvaa kohtaan tuttavilta, joten lähdin katsomaan sitä melko positiivisin odotuksin.

Up kertoo Carl Fredricksenistä, joka ihaili pienenä poikana kuuluisaa löytöretkeilijää Charles Muntzia. Miehen Etelä-Amerikan seikkailureissu ei mene kuitenkaan aivan kuten elokuvissa ja hän katoaakin lopullisesti Paradise Falls  -nimiseen paikkaan. Eräänä päivänä Carl tutustuu Ellie -nimiseen tyttöön, joka fanittaa myös Muntzia ja kaverukset sopivatkin muuttavansa yhdessä vielä joku päivä Paradise Fallsiin. Elämä kulkee omia polkujaan ja Carl sekä Ellie rakastuvat toisiinsa, menevät naimisiin ja alkavat suunnittelemaan lapsuudessaan sopimaansa matkaa Etelä-Amerikkaan. Vastoinkäymisiä tulee kuitenkin kerta toisensa jälkeen ja pian pariskunta huomaakin olevansa jo vanhuksia. Kun Ellien aika maan päällä lopulta jättää, päättää Carl lähteä toteuttamaan vaimolleen tekemäänsä lupausta. Carl muuntaa kotitalonsa ilmalaivaksi kiinnittämällä siihen sadoittain heliumilla täytettyjä  ilmapalloja ja matkaseurakseen mies saa paikallisen partiopojan Russellin.

Elokuvan aiemmin kuulemani kehut eivät olleet ollenkaan tuulessa temmattuja. Vaikka elokuvan sidekickinä toiminut Russell -poika olikin kutakuinkin jokaisessa kohdassa ärsyttävä penska, elokuvan päähahmo Carl kuitenkin pelastaa koko potin. Elokuvaan on saatu mukaan parikin erittäin koskettavaa kohtausta joissa käydään läpi Carlin ja Ellien yhteistä elämää ja saa olla melko kylmähermoinen katsoja, jos näiden kohdalla ei edes hieman "mene roska silmään". Ainakin itselläni Up meni näiden kohtausten ansiosta suoraa Pixar -elokuvien kärkeen ja oli elokuva toki muiltakin osilta hyvä. Suosittelen ehdottomasti!

Katsottu: Pixar Collection - WALL-E

Tämänkertainen Pixar-elokuva on WALL-E, joka valmistui vuonna 2008. WALL-E poikkeaa muista Pixar-boxin elokuvista sillä tapaa, että tämän elokuvan olen nähnytkin jo aiemmin pari vuotta takaperin. Muistaakseni tämä elokuva oli myös enemmän aikuisten makuun siinä, missä aiemmat elokuvat ovat olleet enemmän perheen pienemmille suunnattuja.

Elokuva kertoo ihmiskunnan tulevaisuudesta, jossa maapallo on yksi iso kaatopaikka, kaikki kasvillisuus on kuollut ja ihmiset ovat paenneet avaruusasemille odottamaan parempaa tulevaisuutta. Vain WALL-E -niminen pieni siivousrobotti torakkaystävänsä kanssa ovat jääneet suureen kaupunkiin siistimään paikkaa puristamalla jätekasoja romukuutioiksi ja kasaamalla näistä korkeita torneja. Eräänä päivänä vastoin  kaikkia odotuksia robotti löytääkin  elossa olevan kasvin ja ottaatämän hoitoonsa. WALL-E:n aika autiolla planeetalla on käynyt kuitenkin hyvin yksinäiseksija tähän tulee muutos, kun planeetalle laskeutuu kasvillisuutta ja muuta elämää etsivä robotti EVA, johon yksinäisyyttä  poteva WALL-E onnistuu ihastumaan.

WALL-E on visuaalisesti todella hienoa katsottavaa. Animaatio on erinomaisesti tehtyä ja tämän tärkeys korostuu erityisesti siinä, ettei elokuvan robotit paljoa puhua pukahda ja kaikki kommunikointi tapahtuu eleillä. Tämä on myös ensimmäisiä Pixarin/Disneyn elokuvia, joissa on mukana todella deeppiä sanomaa ympäristön roskaamisesta sekä kulutusyhteiskunnasta. Todella hieno juttu, että elokuvan tekijät ovat ottaneet näinkin tärkeään asiaan kantaa ja onnistuneet tekemään sen samalla suhteellisen hienovaraisesti ilman turhaa sormen heiluttelua. Vaikkei elokuva aivan täydellinen olekaan, oli se silti hyvin viihdyttävä paketti ja maistuu varmasti kaikille ikään katsomatta.

Katsottu: Pixar Collection - Ratatouille

Taas oli aika katsoa uusia Pixarin animaatioelokuvia, tällä kertaa vuorossa oli vuonna 2007 julkaistu eläinaiheinen Ratatoille. Elokuvaa en ole aiemmin nähnyt, joten aika vähäisillä lähtötiedoilla alettiin katsomisen mitä nyt rottia elokuvassa varmaankin vilahtelee enemmän kuin laki sallii ja muistelen kuulleeni aika paljon kehuja tästä elokuvasta.

Ratatouille kertoo Pariisissa asuvasta rotasta nimeltään Remy, joka omaa äärimmäisen hyvän haju- ja makuaistin. Kun muut rottayhdyskunnan rotat tonkivat ruokansa ihmisten jäteastioista, Remy hiippailee aina salaa ihmisten asumuksiin, koska sieltä hän saa parhaimmat ruoka-ainekset. Remy haaveilee kokiksi ryhtymisestä ja inspiraation tähän hän on saanut Pariisin huippukokilta Auguste Gusteaulta, jonka siimahäntä on nähnyt ihmisten televisiossa sekä ruokakirjoissa.

Eräänä päivänä rotat jäävät kuitenkin kiinni ruokavarkaudesta ja joutuvat pakenemaan talon asukasta viemäriin. Remy joutuu eroon muusta perheestään ja olettaakin näiden menehtyneen. Kuin kohtalon johdattamana Remy eksyy lopulta oman idolinsa eli Auguste Gusteaun ravintolaan ja Remy haluaa luonnollisesti päästä kokiksi tähän ruokapaikkaan. Rottana tämä on kuitenkin luonnollisesti mahdotonta, mutta tilaisuus kokkailuun ilmaantuu kun ravintolaan ilmaantuu melkoinen vätyskokki Linguini -niminen poika ja kaksikko päättää alkaa tekemään yhteistyötä.

Ratatouille alkaa melko kevyesti ja itse katselin aluksi lähinnä elokuvan hienoa miljöötä, sillä elokuva tosiaan näyttää upealta. Leffan hahmot eivät säväyttäneet kuitenkaan luonteellaan kovinkaan paljoa, olivat sellaista perus animaatiokamaa. Elokuva parani kuitenkin kokoajan ja aivan lopussa lähenneltiin jopa koskettavuuden rajamaita. Elokuva osasi olla myös useassa vaiheessa hauska ja vaikka katsoinkin leffaa hieman väsyneessä mielentilassa, osasi se pitää mukanaan aivan loppuun saakka. Suosittelen katsomista.

Katsottu: Pixar Collection - Cars

Taas oli sunnuntai ja se tarkoitti samalla myös uuden Pixarin animaatioelokuvan katsomista. Tällä kertaa vuorossa oli vuonna 2006 tehty automaailmaan sijoittuva Cars. En ole aiemmin nähnyt kyseistä elokuvaa enkä tiennyt tarkemmin millainen leffa on kyseessä, mutta minulla oli  silti ennakkoluulojani. Olin nähnyt elokuvasta paljon kuvia ja hieman ounastelin niiden perusteella, että tämä elokuva saattaa olla suunnattu vielä nuoremmalle väelle kuin mitä Pixarin elokuvat normaalisti (ja normaalistikin ne ovat jo melko nuorille).

Autot -elokuva kertoo maailmasta, jonka kaikki asukkaat ovat... arvasit oikein - autoja. Piston Cup -autokisan mestaruus on juuri ratkeamaisillaan ja voittoon on rahkeet kolmella eri kisaajalla: vanhalla joskin tämän kisan jälkeen eläkkeelle siirtyvällä mestarilla The Kingillä, hieman epäeettisiäkin menetelmiä käyttävällä Chick Hicksillä sekä ensimmäistä kertaa kisoissa mukana olevalla ja hieman ylimielisellä Lightning McQueenillä. Kisa päättyy kuitenkin kaikkien yllätykseksi kolmikon tasapeliin ja kisan voittajan sovitaan ratkaistavan viikon päästä Lost Angelesissa järjestettävissä kisoissa.

McQueeniä lähdetään kuljettamaan kohti enkelten kaupunkia rekan peräkärryssä, mutta epäonnekseen kisa-auto tippuu kyydistä matkan aikana ja eksyy moottoritien vuoksi kuolleeksi jääneeseen pikkukylään Radiator Springsiin. McQueen onnistuu tuhoamaan vahingossa vierailunsa aikana kylän läpi vievän autotien ja tästähän ei paikallinen virkavalta tykkää.  Tihutyön tekijän luvataan kuitenkin päästä poistumaan kaupungista, kunhan tämä korjaa yhteiskuntapalvelunaan aiheuttamansa tuhonsa ja tämän aikana McQueen kerkeääkin tutustumaan paikalliseen väestöön sekä kylän värikkääseen menneisyyteen.

Millainen fiilis Autoista sitten jäi allekirjoittaneelle? Kyllähän se tosiaan melko nuorelle yleisölle taisi olla suunnattuna. However... elokuvan animointi oli kyllä todella hienon näköistä ja autot hyvin ilmeikkäitä. Tykkäsin erityisesti siitä, että autokisat kuvattiin samanlaisilla kuvaustekniikoilla, mitä oikeissakin kisoissa käytetään. Lisäksi mukana oli ihan hauskaa huumoria mukana, joten elokuvan parissa viihtyi silti ihan hyvin. Vaikkei Cars ihan täydellinen elokuva ollutkaan, niin oli se silti ihan jees katsottava.

Katsottu: Pixar Collection - The Incredibles

Taas oli aika katsoa uusi Pixar-elokuva. Tällä kertaa vuorossa oli The Incredibles, jonka elokuvastudio toi markkinoille vuonna 2004. Ensimmäinen ajatukseni tästä elokuvasta oli "joko taas, eikös Disneyltä tullut toinenkin supersankariaiheinen elokuva Big Hero 6 aivan lähiaikoina?". Lähiaikoina on kuitenkin suhteellinen käsite ja aikaeroa näiden kahden elokuvan julkaisulla alkaakin olemaan  jo kymmenisen vuotta, joten ehkä tuohon aikaväliin mahtuu jo parikin tälläistä elokuvaa.

Incredibles kertoo yhteiskunnasta, joka suorastaan vilisee erilaisia supersankareita. Sankarit kuitenkin aiheuttavat pelastuspuuhiensa sivutuotteena sen verran paljon vahinkoa, että supersankarina toimiminen kielletään ja nämä aiemmat superihmiset joutuvat opettelemaan elämään normaalia ja tylsää arkea. Eräitä tälläisiä supersankareita ovat Incrediblesin perhe, johon kuuluu väkivahva isä Bob, perheen äiti Helen jonka vartalon venymiselle on vain mielikuvitus rajana, tytär violet joka voi muuttua näkymättömäksi sekä supernopea liikkeissään oleva perheen poika Dash. Kaikkein raskaimmin tämän normaalin elämän ottaa perheen isä, joka yrityksistään huolimatta haaveilee edelleen sankaripäivistään. Eräänä päivänä Bobia lähestyy mysteerinen nainen Mirage, joka tarjoaa mahdollisuutta palata vielä supersankariksi. Houkutus on liian suuri jättää hyödyntämättä ja niinpä Bob eli Mr. Incredible lähtee salaa perheeltään suorittamaan supersankarimaisia/60-luvun James Bondmaisia tehtäviä.

Elokuvan extrat olivat melko kommenttiraitapainotteisia ja tässä elokuvassa niitä oli hulpeat kolme kappaletta. Vielä en noita kerennyt katsomaan, mutta elokuvan tyyli on sellainen että uskoisin mukana olevan todella mielenkiintoista trivia-settiä. Varsinaisesta elokuvasta puolestaan sellaista, että rehellisesti sanottuna leffa ei alkumetreillään oikein vakuuttanut minua. Pidin kyllä elokuvan vanhahtavasta tyylistä, mutta jotenkin päähahmona pyörinyt perheen isä Bob tuntui vain hieman sanotaanko tylsältä. Myöhemmin elokuvassa muutkin perheenjäsenet saavat kuitenkin tilaa reilustikin ja meno muuttuu jo paljon viihdyttämmäksi. Mitä pidemmälle elokuva eteni, sitä enemmän aloin tykkäämään. Alkukankeudestaan ja ennalta-arvattavasta juonestaan huolimatta elokuva paljastui  ihan viihdyttäväksi pläjäykseksi ja suosittelenkin siis katsomista.

Katsottu: Pixar Collection - Finding Nemo

Finding Nemo on Pixarin tietokoneanimoitu elokuva vuodelta 2003. Leffa on käsitykseni mukaan yksi kyseisen firman nimekkäimmistä elokuvista ja odotinkin kovasti tämän näkemistä. Valitettavasti aina kaikki ei mene ihan kuin toivoisi ja satuin vilustumaan näin viikonlopun kunniaksi. Nyt olo olikin todella väsynyt ja vetämätön ja jouduin katsomaan tämän vähän niinkuin puoliteholla.

Finding Nemo kertoo Isolla valliriutalla asuvasta isäkalasta Marlinista sekä tämän pojasta Nemosta. Marlin menetti puolisonsa sekä loput poikasistaan petokalan hyökkäyksessä useita vuosia aiemmin ja onkin nykyään hyvin arka ja ylisuojelevainen pojastaan. Ensimmäisenä koulupäivänään Nemoa alkaa tympimään isänsä suojelevaisuus ja tämä ui isänsä vastustuksesta huolimatta aavalle merelle tutkimaan pinnalla kelluvaa venettä. Varomattomuus kostautuu ja kalastajat kaappaavat Nemon mukaansa. Marlin koittaa kyllä parhaansa mukaa seurata venettä ja poikaansa, mutta menettää lopulta jäljet. Avukseen jahtiin Marlin saa kuitenkin hyväntahtoisen, joskin todella huonolla muistilla varustetun kalaystävän Doryn.

Tällä kertaa elokuvan mukana ei tullut kommenttiraitaa, mutta muita mielenkiintoisia extroja kylläkin. Mukana on mm. lyhyt animaatioelokuva lumiukon edesottamuksista nimeltä Knick Knack Pixarin alkuajoilta sekä Finding Nemon tekijöiden keskustelutilaisuus 10 vuotta elokuvan julkaisun jälkeen. Eräs sangen mielenkiintoinen osio oli myös konseptitaiteena esitetty versio elokuvan alusta, jossa Marlin tapaa vaimonsa ja lopulta menettää tämän. 

Kuten Pixarilta saattaa odottaa, elokuva on todella nättiä katseltavaa. Trooppiset vesistöt ovat kauniita ja elokuvan kalahahmot ilmeikkäitä. Varsinaista seikkailua elokuvassa myös riittää ja elokuvassa käydäänkin tutustumassa meren lukuisiin mielenkiintoisiin sopukoihin. Kokonaisuudessaan Finding Nemo oli ihan mielenkiintoinen  elokuva ja suosittelen sitä kaikille.

Katsottu: Pixar Collection - Monsters Inc

Seuraavana katsottavien elokuvien listalla on Monsters Inc, joka Pixarin neljäs leffa vuodelta 2001. Itse elokuva ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta muutamat hahmot olin nähnyt Pixarin aiemmissa lyhytelokuvissa sekä toki mainoksista. Elokuvalla on poikkeuksellisen kova setti ääninäyttelijöitä, mukana ovat mm. John  Goodman, Billy Crystal, Steve Buscemi, James Coburn ja Jennifer Tilly ja olin jo pelkästään näistä melko innoissani. Se että riittääkö hyvä näyttelijäkaarti tekemään elokuvasta loistavan, jäi kuitenkin vielä nähtäväksi.

Elokuva kertoo hirviöiden kansoittamasta Monstropoliksen  kaupungista, joka saa sähkönsä pienten lasten kiljahduksista. Hirviöt pääsevät lasten vaatekomeroihin portaaliovien kautta ja käyvätkin joka yö säikyttelemässä poloisia, oman yhteiskunnan edun vuoksi tottakai. Kaikkein taitavin säikyttelijä on isokokoinen, karvainen ja sininen Sulley, siitäkin huolimatta että hän on muutoin hyvin lempeä luonteeltaan. Hirviöillä on säikyttelyssä vain kaksi pyhää sääntö, joita ei saa rikkoa. Ensinnäkin lapsien ei saa antaa koskettaa heitä, sillä puheiden mukaan tämä on kuollettavaa hirviölle. Toisekseen mitään lasten tavaroita ei saa tuoda mukana hirviökaupungin puolelle. Parhaatkin joskus kuitenkin mokaavat ja siitäkös soppa lopulta syntyy, kun Sulley tuo vahingossa 3-vuotiaan Boo-tytön Monstropoliksen puolelle ja tämä luonnollisesti pääsee vielä karkuteille...

Tällä kertaa elokuvan mukana ei tullut enää ihan yhtä megalomaanista määrää extroja, kuten aiemmissa katsomissani Pixarin elokuvissa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä laatu on edelleen korkea. Tällä kertaa mukana oli noin 20 minuuttia kestävä sessio, jossa elokuvan tekijät keskustelevat elokuvan tekemisestä. Mukana olivat myös pari Pixarin aiempaa lyhytelokuvaa (For the Birds ja Mike's New Car) sekä Monsters Inc -elokuvan kommenttiraita.

Varsinainen elokuva oli ainakin hienon  näköinen ja erityisesti Sulley  näytti karvoineen upealta. Monsters Inc on ollut melko näkyvästi esillä Pixarin tuotekatalogissa ja halusin kovasti tykätä tästä elokuvasti. Jostain syystä en saanut siitä kuitenkaan kovinkaan suuria kiksejä ja rehellisesti sanottuna onnistuin jopa nukahtamaan elokuvan aikana :-D (tosin se ei ollut elokuvan syy, olin jo valmiiksi aika väsynyt). Elokuvan jutut olivatselvästi suunnattu nuoremmalle väelle. Monissa lapsille suunnatuissa elokuvissa on myös aikuisille suunnattuja vitsejä ja viittauksia, mutta ainakaan itse en tuollaisia kovinkaan paljon huomannut. Kyllä Monsterit varmasti lapsille maistuu mutta näin aikuiselle elokuva ei valitettavasti tuonut kovinkaan paljoa viihdearvoa.

Katsottu: Pixar Collection - Toy Story 2

A Bug's Lifen jälkeen seuraavana Pixar -elokuvana on vuonna 1999 valmistunut Toy Story 2. Ensimmäinen Toy Story oli ilmestyessään suuri menestys ja olikin vain ajan kysymys, milloinka tekijät puskevat ulos jatko-osan. Itse en ollut ensimmäisestä osasta aivan niin vaikuttunut kuin olisin etukäteen odottanut ja nyt tällä kakkosella olikin näytön paikka...

Eräänä päivänä edellisestä elokuvasta tutun Andy-pojan äiti päättää hankkiutua eroon vanhasta rojusta ja järjestää pihamyyjäiset. Pojan lelusheriffi Woody (Tom Hanks) onnistuu pelastamaan lelupingviinin pois myyntipöydältä, mutta joutuukin itse siinä tohinassa vahingossa harvinaisia leluja keräävän Al McWhigginin (Wayne Knight) matkaan. Tämä ei tietenkään ole OK juttu Buzz Lightyearille (Tim Allen) sekä muille Woodyn ystäville ja he lähtevät toverinsa pelastusmatkalle toiselle puolelle kaupunkia. Kaappauksensa aikana Woodylle paljastuu, että hän perustui alunperin 1950-luvulla pyörineeseen TV-sarjaan ja hän tutustuu muihinkin saman sarjan leluihin kuten lehmityttö Jessieen, Stinky kullanhuuhtoja-Peteen sekä Woodyn hevonen Bullseyeen. Uudet tuttavuudet muistuttavat Woodya kuitenkin elämän realiteeteista ja siitä, että kannattaako tämän palata enää takaisin Andyn luokse pojan kasvaessa pian isoksi.

Pixarin kolmannen elokuvan kohdalla tämä ei tunnu enää yllätykseltä, mutta Pixar osaa kyllä pakata elokuvien mukaan upeat määrät extroja. Mukana on niitä perinteisiä poistettuja kohtauksia, elokuvan kehityksestä kertovia dokumentteja, animoinnista, elokuvan musiikista sekä sitten se mielestäni ehkä kiinnostavin juttu eli kommenttiraita. Lukuisten muiden juttujen  lisäksi tekijät esittelevät Woody-aiheista krääsää aivan kuten elokusassa näytettiin ja elokuvaa tehneet tietokonegraafikot pääsevät kertomaan, mitä kautta he tulivat töihin Pixarille. Jos jotain urputtamista pitäisi keksiä, niin mukana on jostain syystä extroja, jotka olivat T-paitojen ja muiden vinkkien perusteella Toy Story 3:n ajalta eli tekijät ovat hieman kierrättäneet materiaalia. Mukana olikin myös esim. pätkä jossa kerrottiin Toy Story 3:ssa esiintyvistä uusista leluista, mikä  ei ollut tosiaankaan sellainen asia jota haluaisin kakkososaa katsoessani vielä nähdä. Tuo oli kuitenkin vain pieni miinus ja kokonaisuudessaan extrat -osuus on määränsä vuoksi kuitenkin kuin extra-intoilijan märkä päiväuni.

Ensimmäisen ja tämän elokuvan välillä on ollut noin neljä vuotta aikaa ja tuona aikana tekniikka on luonnollisesti kehittynyt. Toy Story 2 näyttääkin tämän johdosta hieman paremmalta edeltäjäänsä verrattuna, mutta onneksi muutoksia ei ole tehty liian järeällä  kädellä. Elokuva näyttää edellään tutulta, joskin hieman  hiotummalta. Vaikka tälläkään kerralla elokuvan juoni ei olekaan kovinkaan hääppöinen, tässä oli sentään panostettu huumoripuoleen reilusti enemmän. Leluhahmot ovat edelleen ihan hauskoja, erityisesti Buzz Lightyear ja hänen kiistansa arkkivihollisensa keisari Zurgin kanssa. En tykännyt kuitenkaan kovinkaan  paljoa uudesta hahmosta Jessiestä, jotenkin hänen kliseinen cowboymaisuus vaan ärsytti itseäni. Onneksi pienet puutteet jäävät kuitenkin hyvien puolien varjoon ja tämä toinen Toy Story oli jo hieman viihdyttävämpikin tapaus, kuin mitä edeltäjänsä oli.

Katsottu: Pixar Collection - A Bug's Life

Vuorossa oli taas Pixar -elokuvien katsontaa. Mietin hetken aikaa, katsoisinko elokuvia Pixar-boxin tarjoamassa järjestyksessä, vaiko elokuvien julkaisuajan mukaisessa järjestyksessä. Lopulta päädyin jälkimmäiseen, koska samalla pääsee paremmin hahmottamaan, miten kyseisen elokuvapuljun elokuvat ovat kehittyneet ajan kuluessa. Toy Storyn jälkeen seuraavana elokuvana vuorossa oli siis Pixarin toinen elokuva A Bug's Life, jonka studio julkaisu vuonna 1998.

Elokuva kertoo Flik -nimisestä muurahaisesta, jolla on vilkkaana ja kekseliäänä otuksena kokoajan uusia vempaimia kehitteillä. Valitettavasti nämä keksinnöt eivät useinkaan toimi ja aiheuttavakin usein enemmän haittaa, kuin hyötyä. Flik asuu pelon alla elävässä muurahaisyhteiskunnassa, joka on saanut riesakseen heitä alistavat heinäsirkat. Joka vuosi nämä heinäsirkat saapuvat muurahaisten saarelle kiristysreissulle keräämään näiden keräämiä ruokia. 

Eräänä vuotena juuri kun heinäsirkat ovat saapumassa ja ruuat on asetettu valmiiksi, Flik onnistuu tunaroimaan ja koko kerätty ruokakolehti tuhoutuu. Tästä ei heinäsirkat tietenkään ilahdu, mutta antavat lopulta asian olla mikäli muurahaiset keräävät seuraavalla kerralla tuplasti isomman ruokasaaliin. Vaatimukset ovat kuitenkin aivan liian kovat ja jotain muita ratkaisuja pitää keksiä. Koska koko soppa on Flikin syytä, hänet lähetetäänkin pois saarelta etsimään sellaisia ötököitä, jotka ovat valmiita taistelemaan muurahaisten puolesta. Flik löytääkin juuri sopivan ryhmän voimakkaita ja urhoollisia sotureita, mutta kaikkien epäonneksi kyseessä on väärinkäsitys ja joukkio onkin näyttelijöitä, jotka luulevat olevansa matkalla performanssikeikalle... näyttelemään sotureita.

Boxin mukana tullut versio A Bug's Lifesta oli ns. 10-vuotis juhlaversio ja sisälti ison määrän erilaisia extroja. Mukana oli normaalien trailereitten ja mainosten lisäksi mm. Pixarin lyhytelokuva Geri's Game, jossa vanhus pelaa yksinään shakkia. Muissa videoissa esiteltiin mm millainen juoni  elokuvalle oltiin alunperin suunniteltu ja erilaisia tuotantoon liittyviä dokumentteja. Lisäksi mukana oli parikymmentä minuuttia kestävä video jossa elokuvan tekijät muistelevat elokuvaa 10 vuotta julkaisun jälkeen ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä elokuvan kommenttiraita. Katseltavaa tai kuunneltavaa riittää varsinaisen elokuvan lisäksi siis useammaksi tunniksi.

Haluaisin tykätä tästä elokuvasta, mutta valitettavasti Se Jokin mielestäni vain puuttuu. Elokuva näyttää kyllä hyvältä ja lisälaatua saa blu-rayn teräväpiirtotekniikasta, mutta itse elokuva ei tuntunut kuitenkaan kovinkaan mielenkiintoiselta. Elokuvassa on kyllä iso kasa hyönteismaailmaan liittyviä sanallisia vitsejä, mutta (ehkä kyse on vain kielimuurista) minua ne eivät kovinkaan naurattaneet. Loppua kohti elokuva sentään parani hitusen. Jotenkin tämä ei iskenyt omaan aikuiseen makuhermoon, mutta uskoisin nuoremmille tämän olevan kuitenkin loistoleffa.